Onko nykypäivänä soveliasta saattaa toinen syyllisyyden tuntoon jostakin sellaisesta, joka on aikakautemme maalisten lakien mukaan täysin luvallista ja jota henkilö pitää omalla kohdallaan hyvänä asiana. Saako ihmiselle osoittaa juuri ne synnit joihin hän on elämässään takertunut? Entä jos siihen hajoaa hänen koko elämänsä ja identiteettinsä perusta? Sopiiko edes kyseenalaistaa onko henkilön motiivit elämänsä valintoihin itsekkäitä? Entä onko syrjintää saattaa ihminen löytämään itsestään sellaista syntiä, jota ei samassa muodossa ole kaikissa muissa?
Schmalkaldenin opinkohtien kolmannessa osassa 2. kohdassa todetaan: ”lain tärkein tehtävä ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut” ja edelleen 3. kohdassa: ”Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.”
Yksimielisyyden ohjeessa 5. kohdassa puolestaan todetaan: ” Kaikille lain saarnan järkyttämille katuville syntisille pyhän evankeliumin lohtua tuova julistus tarjoaa Kristuksen ansio uskolla vastaanotettavaksi. Evankeliumi ei nimittäin julista syntien anteeksiantamusta piittaamattomille, itsevarmoille sydämille, vaan särkyneille ja katuville (Luuk. 4:18). Evankeliumin saarnaa tarvitaan, sillä muutoin lain aikaansaama katumus eli järkytys ei koidu pelastukseksi (2 Kor. 7:10) vaan johtaa epätoivoon.”
Lain saarnan tehtävä on siis pudottaa jokainen erikseen alas omalta individualistiselta jalustaltaan ja sen jälkeen hänelle annetaan evankeliumin julistuksella lohdutus.
Miten asia on käytännössä nykyaikaisessa yksilökeskeisessä yhteiskunnassa? Kerrommeko vaikkapa urheilijalle, joka on koko elämänsä etsinyt menestystä kilpakentiltä, että hänen pitää laittaa talenttinsa jakoon, mutta ei saa etsiä siitä omaa kunniaansa. Kunnianhimo on ollut hänelle menestyksen avain, mutta nyt se onkin este hänen ja Jumalan välillä. Me toiset emme toki näe, mikä on ollut kilpailemisen todellinen motiivi ja onko oma kunnia mennyt Jumalan edelle, mutta jos kalikka kuitenkin kolahtaa? Toimimmeko silloin häntä kohtaan väärin?
Entä ihminen joka on omalla tavallaan ”menestynyt parisuhderintamalla” toisin sanoen hänellä on monipuolisesti kokemusta haureudesta, eikä hän katso elämäntavassa olevan mitään vialla. Pitäisikö hänen saada jatkaa tyytyväisyyden tilaansa ilman lain saarnaa? Miten hän silloin voisi kohdata pelastavan evankeliumin?
Jokaisen julistajan pitää m iettiä vastaukset valmiiksi Kaikkivaltiaalle viimeistä tuomiota varten, jos on jakanut unilääkettä helpon evankeliumin muodossa.
Muista kuitenkin pitää laki ja evankeliumi erillään.
Yksimielisyyden ohje:
”Näin ollen me hylkäämme sellaisen vääränä ja vahingollisena pitämämme opetuksen, jonka mukaan evankeliumi on varsinaisesti parannus- eli nuhdesaarnaa eikä pelkkää armon julistamista. Tuollainen opetus tekee evankeliumista uudestaan lain opin, pimentää Kristuksen ansion ja tekee Raamatusta hämärän, riistää kristityiltä oikean lohdun ja päästää paavilaisuuden takaisin kirkkoon.”
En saanut sitä vaikutelmaa, että Lahtinen olisi sekoittanut evankeliumin ja lain.
Mikäli ymmärsin oikein kysymys oli pikemminkin katuvan/katumattoman erottamisesta.
Kristus on lain loppu, mutta ei ihan kaikissa tapauksissa, kuten tiedetään.
Nyt pitäisi ottaa huomioon hengellinen ilmasto, jossa Luther toimitti virkaansa. Mielestäni kaikki hänen sanomisensa eivät ole yleispäteviä kaikissa tilanteissa. Katolilaisuus oli saanut aikaan synnintunnon ihmisissä ja sitä ei hänen tarvinnut herättää tai lisätä. Jos kuitenkin synnintunto puuttuu kokonaan, niin ei evankeliumi pure siihen tilanteeseen oikeasti vaikka se olisi kuinka suloista.
Lausuntoni perustan siihen, että olen nähnyt hengellisissä julakisuissa kysyttävän, mitä on synti? Eikä kukaan oikein ole osannut vastata!
Mitäkö synti on, siitä on tosiaan monenlaista kässitystä.
Norjalainen Olav Valen-Sendstad kirjoitaa teoksessaan Ihminen kohtaa Jumalan: ”Jumalan ilmoitettu laki ja itserakauden laki, joka vaikuttaa meissä, ovat sisällöltään identtiset huolimatta siitä, että ne muodoltaan ovat toisilleen vastakkaisia” s.37.
Valen-Sendstadin mukaan itsekkyyden tai itserakkauden laki vapauttaa sinut jokaisesta velvollisuudestasi, jota oma minä ei ole kiinnostunut pitämään velvollisuutena.ja esitää vaatimuksia käskyjä ja kieltoja muille ihmisille”. s.40
Näin ollen synti olisi sitä, että noudatamme itsekyydenlakia Jumalan lain sijaan.
Tässä yhteydessä on syytä huomata, että itselyydenlaki meissä vaikuttaa myös suhteeseemme Jumalaan, kyse ei siis ole vain käänteisesti samasta asiasta, kuin yleismaailmallisessa kultaisessa säännössä.
Tästä nouseekin se kiperä kysymys: jos sarnaamme muiden syntejä omiemme sijaan, niin emmekö juuri silloin antaudu itsekkyyden laille?
Mikä vaikutus sillä on, jos koko elämänsä onnellisessa avioliitossa elänyt varttuneempi pastori saarnaa synniksi avoliitot, avioerot ja homoparisuhteet, verrattuna siihen että kolmesti itse eronnut pastori kertoo että minulle kävi näin varokaa ettei teille kävisi samoin. Arvelempa että jälkimmäinen saarna toimii paremmin.
Olet oikeassa siinä ettei evankeliumi pure jos synnintunto puutuu kokonaan. Evankeliumin saarnan tarkoitus on saarnata synnit anteeksi, ei vakuutella ettei jokin asian niin kovin suuri synti ole, josko synti laisinkaan. Yhdenvertaisuus toteutuu maaliviivalla- kaikkille katuville annetaan kaikki synnit anteeksi, ei lähtöviivallla – ihmisillä on erilaiset olosuhteet altistua synnille ja niinpä heidän kuormaansa kertyy erimäärä syntiä. Myös katumattomalle palkka on kuitenkin sama – kuolema.
Oma kysymyksensä sitten on, mitä oikeastaan on katumus. Onko se juuri sitä, että kokee syyllisyyttä omasta itsekkyydestään?
” On syytä pitää mielessä , että käsite ” uskonto ” on,…………..
Helsingin Tuomas messussa pidetyissä seminaareissa opittua , vuodesta 1990 – eteenpäin.
Jumalanpalvelus voi olla modernia elktismiä , liki absurdi tilanne, jossa rikkaat ja köyhät , idän liturgioiden vanhat rukoukset ja jatsahtavat virsisovitukset , rendikäs nuoriso ja lämmittelemään tulleet kodittomat kohtaavat. Yhteistä näille on , kaipaus , palvonta ja ikävöinti , joka suuntautuu kohti elämän syvyyttä.
Näin ei aina ole , joillekin ajattelevalle ihmiselle annetaan , ikuisiksi ajoiksi porttikielto, ” mistäköhän syystä ”. Onko se helpotus näille synneistä , syyttäjille.
” Ei ole halua tulla syyllistettäväksi. ”
On syytä pitää mielessä , että käsite ” uskonto ” on uskontotieteessä , vain tutkijan tekemä abstraktio ja väline , jonka avulla ilmiöitä tarkastellaan tietyssä mielessä . Uskonto tieteen tehtävä ei ole todistaa tai osoittaa jotakin ilmiötä uskonnollisena .Ei ole olennaista , että meillä olisi tarkka määritelmä uskonnosta , luettelosta niistä välittömistä ja riittävistä perusteista , jotka tekevät jostakin ilmiöstä uskonnollisen . Sitä mikä kaikki maailmassa on todella uskontoa ja mikä ei , uskontotieteen ei tarvitse ratkaista , eikä sitä voi ratkaista .
Uskontotiede tutkii sitä, miten ihmisten ajatteluun , tuntemukseen ja käyttäytymiseen vaikuttaa se , että he kokevat todellisuudessa olevan olemassa , jotakin sellaista , jota he eivät edes periaatteessa voi täysin ymmärtää , selittää tai hallita. ( Laista , ihmiset ovat kansainvälisen oikeuden subjekteja ihmisoikeuksien välityksellä ).
V. 1970 , Suomi liittyi Euroopan kulttuuri yleissopimukseen ( SOPS 6/1970 ) , joka oli ensimmäinen Suomen ratifimioiva Euroopan neuvoston yleissopimus , sen jälkeen Suomi liittyi jo ennen neuvoston jäseneksi tuloaan useisiin muihin neuvoston piirissä solmittuihin yleissopimuksiin , joista osalla on ollut varsin huomattavaa merkitystä sisäisen lainsäädäntömme kehittäjänä.
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnasta säädettiin laki ( 354 / 1989 ) , joka koskee Suomen edustusta järjestön parlamentaarisessa yleiskokouksessa .
v. 1989 , tuli Suomen osalta voimaan myös yleissopimus Euroopan neuvoston erikoisoikeuksista ja vapauksista .
Kansainvälinen ( julkis ) oikeus , on valtioiden ja eräiden muiden kansainvälisten oikeuden subjektien , kuten YK:n välisiä suhteita sääntelevien oikeusnormistojen kokonaisuus , joka perustuu valtiosopimuksiin tai sitoviksi muodostuneeseen kansainväliseen tapaoikeuteen.
.
Helsinigin tuomasmessu ei tietääkseni ole uskontotieteilijöiden tutkimuslaporatorio, vaan kolmiyhteiseen Jumalaan uskovien luterilaisten kristittyjen kokoontuminen yhdessä sanan ja sakramenttien ääreen. Sinne saapuvat odottavat kuulevansa sitä samaa Jumalan sanaa, jota heille on jo rippikoulussa opetettu.
Näin se varmasti on että harva ihminen haluaa tulla syyllistettäväksi ja oman itsekyytemme tähden ihminen haluaa sanella sääntöjä jumalalle sen sijaan että suostusi Jumalan itselleen säätämiin sääntöihin. Jos tämän sitten kokee ”porttikielloksi”, niin silloin se porttikielto koskee aivan kaikkia.
Mitään porttikieltoa ei kutenkaan ole, sanan kuuloon riitää, että kuuntelee.Jos ei halua kuulla, niin ei se ole mikään porttikielto.
Jukka Kivimäki: …oman itsekyytemme tähden ihminen haluaa sanella sääntöjä jumalalle sijaan että suostusi Jumalan itselleen säätämiin sääntöihin.”
Nämä Jumalan säätämät säännöt ovat tietysti aina ihmisen tekemiä tulkintoja joistain Jumalan tahtoa kuvaavasta materiaalista.
Voisi myös kysyä, onko se itsekästä, että pitää omia tulkintojaan ainoina Jumalan tahdon mukaisina tulkintoina ja lähtee vaatimaan muita ihmisiä noudattamaan omia tulkintojaan siitä huolimatta, että muilla ihmisillä olisi erilainen tulkinta ja vakaumus.
Minusta se on kovin erikoinen ajatus, että omasta vakaumuksesta poikkeava tapa toimia leimataan välittömästi ihmisen itsekkyydeksi ja omaa vakaumusta pidetään Jumalan tahdon mukaisena toimintana. Se osoittaa niin suurta ylimielisyyttä, että melkein oksettaa.
Ylimielisyyden lisäksi tuommoinen kuvaa väkivaltaa.
” Jukka Kivimäki , sattuneesta syystä , minulle on annettu oikein paperilla porttikielto seurakunnasta , Helsingin seurakuntayhtymän virkamiesten ja ylempien virkamiesten hyväksymänä, kirjeessä jonka sain lomani aikana postitse kotiini , ei ollut selvitystä , miksi näin on toimittu , vaan ainoastaan , erittäin painavista syistä, . Pyydettiin jättämään avaimet pois ja monta muuta syytä…….Olisi hyvä jos tuomioistuimet pyytäisivät tähän selvityksen. Kirkolla se on kaikkien tiedossa, mistä on kysymys. .. En tule kirkolta armopaloja anelemaan, jos jollakin on paha olla , asian julkituomisesta , niin olisi parempi kääntyä Jumalan puoleen, ei minun tuomitsemiseen , en voi muuta kuin ihmetellä , miksi yleensä erehdyin menemään kirkkoon.
Asiaasi on vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä mistä on kysymys. Seikka että sinulla on ollut avaimet jotka on sittemmin pyydetty pois, kertoo, ettei kyse varmaan ole roolistasi seurakuntalaisena.
”Entä ihminen joka on omalla tavallaan ”menestynyt parisuhderintamalla” toisin sanoen hänellä on monipuolisesti kokemusta haureudesta, eikä hän katso elämäntavassa olevan mitään vialla. Pitäisikö hänen saada jatkaa tyytyväisyyden tilaansa ilman lain saarnaa? Miten hän silloin voisi kohdata pelastavan evankeliumin?” (J.Kivimäki)
Hyviä teologisia kysymyksiä, ja varmasti osuvat aikaamme. Kommentoin ironisoiden: Jos ihminen toimii moraalivalinnoissaan rakkaudella, toisten ihmisoikeuksia kunnioittaen, tasa-arvon pohjalta, ketään loukkaamatta ja vastuullisesti, hän ei tarvitse valintoihinsa mitään parannusta eikä siis myöskään evankeliumin anteeksiantoa. Tämä pätee niin vapaisiin kuin varattuihin: Jos puoliso antaa luvan käydä vieraissa, se on moraalisesti oikein, kun ketään ei satuteta eikä lakeja rikota.
Veikkaan, että pari piispaa ja moni pappi allekirjoittaisi tämän ilman ironian mukanaoloa.
Voisi myös kysyä, onko eettiset kysymykset ja erityisesti seksuaalieettiset kysymyksen uskon ydintä? Ja onko ihmisen eettisellä mielipiteellä merkitystä hänen pelastumiselleen? Pelastuuko siis vain tietyt eettiset näkemykset omaavat ihmiset?
Minulla on sellainen tunne, että valtaosa kirkon jäsenistä ei halua kirkon toimivan moraalipoliisina, jossa tietty ”oikeamielisten” joukko asettaa muille eettiset pelisäännöt ja vahtaa niiden noudattamista.
Minä en voi käsittää, mistä syntyy se pohjaton tarve huutaa kirkkoa apuun osoittamaan sormella muiden ihmisten vääriä valintoja.
Jokinen: ”Jos ihminen toimii moraalivalinnoissaan rakkaudella, toisten ihmisoikeuksia kunnioittaen, tasa-arvon pohjalta, ketään loukkaamatta ja vastuullisesti, hän ei tarvitse valintoihinsa mitään parannusta eikä siis myöskään evankeliumin anteeksiantoa. Tämä pätee niin vapaisiin kuin varattuihin: Jos puoliso antaa luvan käydä vieraissa, se on moraalisesti oikein, kun ketään ei satuteta eikä lakeja rikota.”
Mitäs ironiaa tossa nyt oli???
Jusu Vihervaara: ”Minä en voi käsittää, mistä syntyy se pohjaton tarve huutaa kirkkoa apuun osoittamaan sormella muiden ihmisten vääriä valintoja.”
Niinpä. Samaa olen ihmetellyt useasti minäkin.
”Entä ihminen joka on omalla tavallaan ”menestynyt parisuhderintamalla” toisin sanoen hänellä on monipuolisesti kokemusta haureudesta…” Kivimäki
Illalla tuo kaikki nauratti minua. Aamulla ajattelin kauhulla, että entäpä jos oma lapseni joutuisi kaiken tuommoisen julistamisen ym. kohteeksi. Nyt päivällä rukoilen, ettei kukaan joudu.
Sonja Ottavaiinen
Oletko siis sitä mieltä, ettei omasta mielestään tasa-arvoisia ja omasta mielestään kumppaneitaan kunnioittavia irtosuhteita tule pitää moitittavana? Sitäkö äitinä toivot lapesltasi että hän onnistuu elämänsa aikana löytämään mahdollisimman monta hyvää kumppania?
Kimmo Wallentin: Kummallista, että haluat puuttua kristittyjen teologiseen keskusteluun vaikka koko ajan julistat, että et ole kristitty. On lapsellista tulla esittämään kysymyksiä asiasta, jonka kysymyksenasettelua ja käsitteellistä viitekehystä ei ymmärrä.
Jokaisella ihmisellä on oma eettinen koodistonsa. Älä nyt työnnä minunkaan suuhuni omia juttujasi.
Sonja kirkoitit: ”Aamulla ajattelin kauhulla, että entäpä jos oma lapseni joutuisi kaiken tuommoisen julistamisen ym. kohteeksi.”
Jos et tavoitellut tuota mihin viittasin, niin minulle ei kyllä jään pienintäkään mielikuvaa millaisen julistamisen kohteeksi juotumista ajattelet kauhulla.
Onhan tässä ketjussa jo kommentoitu.
Pulkkinen: ”Kummallista, että haluat puuttua kristittyjen teologiseen keskusteluun vaikka koko ajan julistat, että et ole kristitty. On lapsellista tulla esittämään kysymyksiä asiasta, jonka kysymyksenasettelua ja käsitteellistä viitekehystä ei ymmärrä.”
Jaa, koskas minä olen julistanut, etten ole kristitty? On minut vauvana kastettu, rippikoulu on käyty ja pappi on avioliitolle aamenensa sanonut. Tekeekö se minusta eikristityn, kun en maksa enää nykyään kirkolle jäsenmaksua tyhjästä? Eikä täällä tietääkseni tarvitse kirkkoon kuulua, voidakseen kommentoida.
Mulle isävainaa opetti jo kauan sitten, että aina pitää uskaltaa kysyä, jos ei jotain ymmärrä. Ja mikä auktoriteetti herra Pulkkinen on minulle kertomaan mikä on lapsellista ja mikä ei. Täällä on käsittääkseni ihan sääntöjen mukaankin semmoinen tapa, ettei kommentoijia pitäisi kommentoida, asioita vain.
Kimmo Wallentin: Itse vinoilet täällä työksesi kirkolle ja kristinuskolle. Nyt kun saat vähän takaisin, vingut kuin kumilelu, jonka päälle on astuttu. Kyllä sinun kysymystesi taustat ja tarkoitukset on jo ymmärretty oikein hyvin.
Pulkkinen: ”Kyllä sinun kysymystesi taustat ja tarkoitukset on jo ymmärretty oikein hyvin.”
No, sittenhän kaikki on varsin oivallisella tolalla.
Pulkkinen: ”vingut kuin kumilelu, jonka päälle on astuttu.”
Juu, se keltainen kumiankka, joka mulla on aina kylpyammeessa kylpiessäni mukana.
Olen kiinnostunut synnistä ja sen luonteesta ja aiheeseen liittyvistä erityisistä ristiriidoista. Te jotka olette aiheesta paremmin perillä voinette selventää seuraavia näkökohtia. Esimerkki on vain hieman teoreettinen, mutta uskoakseni tuo kysymyksen riittävän selvästi esiin.
Liikemies on lähdössä Air Francen lennolle 447 Riosta Pariisiin 1. kesäkuuta 2009. Lähtökiireessä hotellin edustalla hänen läppärinsä kuitenkin varastetaan. Uusien lippujen kirjoittaminen Rion Antônio Carlos Jobim -lentoasemalla kestää sen verran kauan, että liikemies ei ehdi koneeseen, vaan hänet reititetään Pariisiin toista kautta samana iltana. Seuraavana päivänä uutiset kertovat lennon AF 447 kovasta kohtalosta. Airbus on tuhoutunut Atlanttiin. Kaikki koneessa olleet ovat menehtyneet.
Rion suurimmassa slummissa Rocinassa oman ja kolmilapsisen perheensä elannon pikkurikollisena ja satunnaisia hanttihommia tekemällä elättävän kolmekymppisen Carlos Silvan tekemiset tulevat nyt arvioitaviksi synnin näkökulmasta. Katolisen kasvatuksen saaneena hän tietää varastamisen olevan rikos lakia vastaan eli synti, ”Não furtarás ” oli pappi sanonut, mutta elanto on tiukassa ja Rio on kova paikka vuokraviljelijän pojalle.
Kaupitellessaan varastettua läppäriä Carlos tulee kuitenkin jääneeksi kiinni ja Rion tunnetusti kovaotteiset poliisit tekevät vaihteeksi oikein ja ilmoittavat liikemiehelle varastettujen tavaroiden löytymisestä. Koska liikemies, nimeltään Gómez, tuntee kaikesta huolimatta olevansa elämänsä velkaa ennestään tuntemattomalle varkaalle, hän päättää palkita Silvan 10 000 USD:n suuruisella summalla, jonka turvin Silva vuokraa Barra da Tijukasta Avenida Lucio Costalta kioskikojun, josta myy paremmalle väelle olutta ja väkeviä caipirinha-drinkkejä näiden viettäessä aikaansa rannalla carioca-tapaan. Silvan bisnekset sujuvat hyvin ja pian hän voi hankkia perheelleen asunnon São Conrado -kaupunginosan liepeiltä. Lapset pääsevät kouluun ja rouvakin on tyytyväinen.
Miten luonnehtisitte tämän esimerkin perusteella Carlos Silvan tekemää varkautta synnin näkökulmasta? Entä liikemies Gómezin toimia, jossa hän palkitsee varkauden?
René Malmström: Nyt haluat ilmaista opetusta oppiaineessa nimeltä etiikka. Älä ihmettele, jos kukaan ei viitsi vasta teoretisointeihisi.
Lain saarnaa ei tule unohtaa, mutta ei siinä pidä myöskään piehtaroida. Tämä maailma on monella tavoin ihmiselle jo sinänsä Golgata, kärsimyksen paikka. Jos ihminen tosiaan toimii moraalisissa valinnoissaan ”rakkaudella, toisten ihmisoikeuksia kunnioittaen, tasa-arvon pohjalta, ketään loukkaamatta ja vastuullisesti”, niin mun kanta on, että: Siitä vaan!:-)
Vähänpä tässä elämässä loppujen lopuksi iloja on. Kannattaa lukea myös Saarnaajan kirjaa ja Laulujen laulua (viimemainitussa Martti Nissisen hieno suomennos!).
Onko se ollenkaan rakkautta
että ihmisarvon nimissä annetaan lähimmäisen kuolla synneissään.
Ironia on kirjoittajan intentiossa, wallentin. Kun sanon ironisoivani, silloin minä ironisoin. Tosiasiassa sisäisesti nauran kirjoittamalleni ”kristilliselle” päättelylle, jonka uskon kirjaimellisesti, ilman ironiaa lukien, vievän ihmiset muualle kuin onneen ja autuuteen.
Ironia ja sarkasmi ovat tyylilajeja, jotka pitää hallita niin, ettei niitä tarvitse selittää ironiaksi tai sarkasmiksi. Ei tuossa ”ironisessa esityksessäsi” ollut ironiaa minun mielestäni lainkaan paitsi jos lauseesi ”Kommentoin ironisoiden” olikin ironiaa?
”Jumalan säätämät säännöt ovat tietysti aina ihmisen tekemiä tulkintoja joistain Jumalan tahtoa kuvaavasta materiaalista.
Voisi myös kysyä, onko se itsekästä, että pitää omia tulkintojaan ainoina Jumalan tahdon mukaisina tulkintoina ja lähtee vaatimaan muita ihmisiä noudattamaan omia tulkintojaan siitä huolimatta, että muilla ihmisillä olisi erilainen tulkinta ja vakaumus.” (Vihervaara)
Tulkinta voi olla suuren kollektiivin yhteinen tulkinta, jolla on pitkä historia ja vankkoja perusteluja. Tällöin, jos kollektiivin tulkinta ei miellytä, voi perustaa oman kollektiivin, jossa on parempi tulkinta.
Kirkko voi kollektiivina käyttää mm. sideavainta, joka pätee Jumalan edessä. Se on enemmän kuin pelkkää tulkintaa, vaikka se tietysti myös perustuu ihmisten tekemään arvioon; silti se ”tulkinta” on synteihin sitomista ja kadotuksen sinetöintiä, ellei tee parannusta asiasta.
Jukka. Olin työsuhteessa Helsingin seurakuntayhtymän alaisessa seurakunnassa , asia ei liity mitenkään aviorikokseen , joten siitä ei ole kyse. Olin myös Tuomasmessussa työssä, jolloin järjestettiin opetusmielessä monia seminaareja ja kokouksia. Ne olivat tarpeellisia , koska koko messu oli kaikille aivan uutta ja monimutkaista. Asia ei liity Tuomasmessuun. Messu oli hyvä alku uudistukselle, toivottavasti se jatkuu yhtä iloisesti kuin alussa. Kyllä silloin kommelluksia sattui , mutta ne eivät olleet vääryyksistä johtuvia. Koulutuksen kautta sitä opittiin suuressa joukossa toimimaan. Niistä ajoista minulle on jäänyt hyviä ystäviä. Joita ei pidä sekoittaa sellaisiin asioihin joista he eivät tiedä.
Messulle hyvää jatkoa.