Normaalin ihmisen määritelmään kuuluu se, että ei ole esimerkiksi lukihäiriötä rasitteena. Miksi ja kuka koko häiriön keksi? Lukeneisto? Älymystö? Terveydenhoitoväki? Eikö voisi vain ajatella, että ihmiset ovat erilaisia ja luoda tältä pohjalta maailmakin kaikille sopivammaksi?
Jos kädentaitajat olisivat saaneet päättää, minkälainen koulutusjärjestelmä luodaan, epäilisin, että se olisi aika paljon erilainen kuin se on nykyisellään. Siinä sitten taas saattaisi olla vastaavasti sellaisia epänormaaliuden määritelmiä, kuin kädentaitohäiriö tai liikuntahäiriö.
Jos taas sosiaalisesti taitavat olisivat pystyttäneet koulupytingin, he pistäisivät oitis hoitoon kaikki huonosti käyttäytyvät, ylimieliset ja toisia jatkuvalla syötöllä vahingoittavat oppilaat.
Noh, ehkä koulujärjestelmä onkin sekaisin kaikkea tuota, riippuu mistä näkövinkkelistä kukin asiaa tarkastelee. Minä tarkastelen sitä usean lukihäiriöisen vanhempana ja sitä kautta tiedän, miten itsetuntoa musertava koulumaailma voi lukihäiriöiselle olla, kun jatkuvasti huomaa tulevansa jälkijunassa tai ei junassa mukana ollenkaan teoria-aineissa.
Paljon on puhetta myös oppimisvaikeudesta, hahmottamisongelmasta ja keskittymishäiriöistä; Luolamies ja Luolanainen olivat ihan onnellisen tietämättömiä moisista puutteista.
Noh, onneksi maailma muuttuu ja tulee uusia oppimissuunnitelmia sun muita hätiin hädänalaisille.
Mietin tähän samaan syssyyn myös koko elämän tiimoilta ilmentyvää tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä. Minkälaisille ihmisille ylipäätään tämä nykyinen maapallon järjestys on mieleinen?
Hmm, jatketaan sitä kautta asian pohtimista, keille kaikille elämä on osoittautunut suureksi pettymykseksi. Eikö ainakin itsemurhan tehneille? Kärjistän ja suoristan liian reippaasti mutkia, mutta kuitenkin.
No juu, eihän elämä koko maapallolla ole samanlaista. Jos vertaa vaikkapa Afrikkaa ja Suomea, niin eipä ole kovinkaan paljon samanlaista keskenään. Afrikassa haaveillaan koulumaailmasta varmaan aika suurelta osin ja ihan järkiajatushan onkin se, että lukutaito edistäisi sen maan asioita pitkälle. Suomessa taas haaveillaan aina viikonlopuista ja kesälomista ja ihmeen moni on tyytymätön koulunkäyntiin ja työntekoon.
Ihmiset ovat hurjan erilaisia keskenään, riippumatta siitä, missä kohtaa maapalloa tallustelee. Joku opiskelisi vaikka koko elämänsä, joku ei ollenkaan, vaan tekisi töitä päivät pitkät pellolla tahi keittiössä, mutta kun aina ei ole mahdollisuus valita, mitä tekee vai tekeekö mitään.
Onko ajanhaaskausta pakottaa tuleva palomies tai lastenohjaaja opiskelemaan vieraita kieliä syvän vastenmielisyyden vallassa ja onko järjettömyyttä vaatia tulevaa ydinfyysikkoa kutomaan lapasia otsanahka makkaralla?
Voisiko oppimissuunnitelmaa rukata vielä paremmaksi? Sellaiseksi, että jo alaluokilla saisi keskittyä enempi niihin omiin vahvuuksiin, kuin niihin vastenmielisiin kouluaineisiin, joista ei tulevaisuuden kannalta ole mitään hyötyä ja joidenka oppimisvaatimus vain syö itsetuntoa?
Kuulen välillä pysähdyttäviä lausahduksia ja kysymyksiä.
Miksi pitää käydä koulua?
Inhoan koulua.
Olen liian herkkä tähän maailmaan.
Elämä on vaikeaa, kuoleminen olisi helpompaa.
Työmarkkinoilla yhteiskunnan arvostus näkyy hyvin palkoissa ja kohtelussa. Siivous- ja keittiöala on ihan pohjalukemissa, vaikka työ onkin hurjan tärkeää ja erittäin raskasta. Ja niihin töihin ajautuvat tietty ne, jotka eivät niissä teoria-aineissa koulussa pärjänneet, kuinkas muutenkaan?
Ensin itsetunto poljetaan suohon koulumaailmassa ja sitten työelämässä, koska mahdollisuudet pysyä tämän yhteiskunnan rattaiden pyörteissä mukana lyntätään huonolla palkalla. Saa siinä sitten ihmetellä kaikenlaisia lieveilmiöitä asian tiimoilta.
Mieti käsi sydämellä seuraavaa. Olet tiskarina neljä tuntia päivässä 10 euron tuntipalkalla ja saat kuukaudessa 800 euroa palkkaa, josta otetaan vielä verot pois. Työ on niin rankkaa, että siihen ei lähimainkaan kaikki kykene, mutta noin surkeasti siitä maksetaan. Olisitko mieluummin työtön, koska melko varmasti käteesi jäisi ainakin saman verran tai jopa enemmän rahaa?
Minusta tuo arvostuksenpuute tiskarintyötä kohtaan on niin harmillinen, että jo sen vuoksi olisin mieluummin työtön. Mutta tosiasia on se, että aina löytyy sellaisia, joille tuollainenkin työ ja palkka on parempi kuin aiempi elämä ja olemattomat vaihtoehdot.
Pönötys on niin pöpeliköstä että ei mikään. Siitähän se kaikki taas johtuu. Toiset taidot, osaamiset, ammatit titteleineen ovat niin arvostettuja, että niiden tiimoilta kyllä palkitaan ja pokkuroidaan ja toisia ei taas arvosteta ollenkaan.
Voi sanonko mikä? Hertsumanlepare!
Kyllä: kärjistin ja yleistin; kaikkien itsetunto ei ole kiinni siitä, mitä asioita missäkin yleisesti arvostetaan.
Ja en unohtanut sitäkään, että koulunväki kyllä arvostaa kaikenlaisia oppijoita ja että suurin suohon polkeminen oppimisongelmista sun muista jälkijunailuista tulee muilta oppilailta.
Oot sä vähän tyhmä kun et tajua?
Kiitos pohdinnasta. Aikoinaan sekä kädentaitohäiriöisenä että liikuntahäiriöisenä koulunkäynti oli noilla alueilla yhtä tuskaa, mutta liikkumaan olen tähän ikään mennessä oppinut omakseni ilokseni ja kunnon ylläpitämiseksi, eikä peukalokaan ihan keskellä kämmentä ole.. joten noilta osin koulusysteemin lamauttava vaikutus on haihtunut.
Senkin havaitsin varhain, että ’sosiaaliset taidot’ on käsite, jossa hyvin helposti mennään kiusaajien ja alistajien ehdoilla: suositut oppilaat yleensä nauttivat siitä, että saivat painaa muita alaspäin, ja kiusaamisen kohteeksi joutuneet oli opettajistakin mukava leimata puutteellisiksi… se, että kaikilla oppilailla olisi pitänyt saada olla yhtäläinen oppimis-ja koulurauha, ei tainnut tulla alan ammattilaisten mieleen: helpompi oli laittaa syy uhrien kontolle…
Onneksi nykyään aletaan ymmärtää kiusaaminen muuna kuin vain uhrien sosiaalisten taitojen puutteena, ja uskalletaan sanoa suoraan kyseessä olevan yksinkertaisesti vallanhalun.. joistakin on aina mukava saada pyörittää hovia ja alistaa toisia. Ikävä kyllä kerran opittu malli jatkuu kiusaajilla helposti työelämässä, ja kaikilla ei moraalita heräämistä tapahdu.
Vuokko. Kiitos jutustasi.
Leikitellään luvuilla. Alle 10.000 euron vuositulosta menee Veronmaksajien keskusliiton laskurin mukaan vuonna 2016 veroa ja veronluonteisia maksuja 7,7 %. Yksinelävä alle 45-vuotias aikuinen tarvitsee kelvolliseen ruokaan noin 315 euroa kuukaudessa. (Tämä tieto on Kuningaskuluttajan jutusta viiden vuoden takaa, inflaatiokorjattuna.) Jos henkilö asuu Oulussa 38 neliön keskivuokraisessa yksiössä eikä hänellä ole muita tuloja kuin jutussa sanottu 800 euroa kuussa, hän saa Kelan laskurin mukaan 420 euron vuokraansa asumistukea noin 330 euroa. Verojen, ruoan ja asunnon jälkeen kaikkeen muuhun elämiseen palkasta jää saadun asumistuen verran eli noin 330 euroa.
Varmaan tekisi tiukkaa. Etenkin, jos itsetunto on poljettu maahan, jolloin jopa elämää helpottavien neuvojen pyytäminen on tosi korkean kynnyksen takana.
Vuokko: ”Voisiko oppimissuunnitelmaa rukata vielä paremmaksi? Sellaiseksi, että jo alaluokilla saisi keskittyä enempi niihin omiin vahvuuksiin, kuin niihin vastenmielisiin kouluaineisiin, joista ei tulevaisuuden kannalta ole mitään hyötyä ”
Kuten uskontoon, jota eivät tarvitse muut kuin teologian opintoihin tähtäävät ja papiksi isona aikovat.
Kyllä uskonnoista voi puhua, samoin kuin historiasta ihan vain sen takia, että tietää, mitä maailmassa on tapahtunut ja mitä ilmiöitä siellä on, mutta omasta mielestäni niiden pitäisi olla enempikin kuunteluaineita kuin oppiaineita, eli ei mitään kokeita osaamisesta. Jos joku kiinnostuu sitten jostakin aiheesta, niin voi alkaa ottaa selvää niistä itse ja myöhemmin vaikka opiskella itselleen ammatin siitä.
Mut siis tunnustuksellinen uskonto; minusta se ei ole hyvä ajatus koulussa.
Vuokko, lähinnä tarkoitin tunnustuksellista uskonnonopetusta, joka minun kouluaikoinani 50- ja 60- luvuilla oli vielä voimissaan. Sitä ei taida kylläkään enää nykyisin ainakaan yleisesti kouluissa esiintyä. Yleissivistävää – kaikkia suurimpia uskontoja koskevaa – yhteistä uskontotiedon opetusta vastaan ei minullakaan mitään ole, tosin se voitaisiin mielestäni hoitaa varsin mainiosti sivuaineena esim. historian opetuksen yhteydessä.
”Voisiko oppimissuunnitelmaa rukata vielä paremmaksi? Sellaiseksi, että jo alaluokilla saisi keskittyä enempi niihin omiin vahvuuksiin, kuin niihin vastenmielisiin kouluaineisiin, joista ei tulevaisuuden kannalta ole mitään hyötyä ja joidenka oppimisvaatimus vain syö itsetuntoa?” Kumpi on hyödyllisempää, opetella sitä, missä on hyvä vai sitä, mikä on vaikeaa? Tiesikö joku meidän kouluvuosinamme, mikä on meille nyt tarpeen? Mikä on hyödyllistä, sekö vain, minkä voi muuttaa työnsä kautta rahaksi? Eikö sillä ole arvoa, mikä tekee vapaa-ajan rikkaammaksi ja mielekkäämmäksi? Kouluainetta ei tee vastenmieliseksi se, että se asettaa vaatimuksia ja teettää paljon työtä. Se on oleellista, miten opettaja ja hänen johdollaan opetusryhmä suhtautuvat erehdyksiin ja virheisiin. Virheettömyyden vaatimus opiskelijalta on tyhmää ja sydämmetöntä. Lisäksi on niin, että oppi on syvällisempää ja kestävämpää, kun se on hankittu hankaluuksien ja työn avulla.
Martti Pentti: ”Kouluainetta ei tee vastenmieliseksi se, että se asettaa vaatimuksia ja teettää paljon työtä. Se on oleellista, miten opettaja ja hänen johdollaan opetusryhmä suhtautuvat erehdyksiin ja virheisiin. Virheettömyyden vaatimus opiskelijalta on tyhmää ja sydämmetöntä. Lisäksi on niin, että oppi on syvällisempää ja kestävämpää, kun se on hankittu hankaluuksien ja työn avulla.”
Laittamattomasti sanottu.
Omassa opetustyössäni vakuutin heti ensimmäisen kohtaamisen yhteydessä läsnäolijoille, että minun tunneillani kukaan ei voi vastata väärin. Sellaisessa ilmapiirissä on ollut helppo keskustella ja löytää persoonallisia näkökulmia ja mielipiteitä kulloinkin käsiteltäviin asioihin.
Sinnikkyyteen olen rohkaissut niitä, joilla on omasta mielestään ollut hankaluuksia oppimisessa. Ja jokainen heistä on löytänyt väylän perille niin että paha mieli osaamattomuudesta on sulanut onnistumisen hymyksi.