1500-luvun äänekkäin protestantti, M.Luther kirjoittaa Isosa Katekismuksessaan kahdeksannesta käskystä, ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” mm seuraavasti (vanha käännös):
”Panettelijoiksi sanotaan siis sellaisia, jotka eivät tyydy siihen mitä tietävät, vaan sen jatkoksi sekaantuvat tuomioistuimelle kuuluvaan tehtävään. Jos sellaiset tietävät toisesta hitusenkin verran, levittävät he sitä joka soppeen, kutkuttelevat sillä mieltään,ja mielihyvästä kahnuttelevat itseään, kun saavat kaivella toisen halpamaisuuksissa kuin siat, jotka kääntelevät itseään loassa, kärsällään sitä tonkien.”
Materiaalista on kohta runsaudenpula. Mainitsen tässä nyt vain kaksi nimeä. Media kertoo, että Riitta Purra ei ollut uskoa silmiään. Hänen mukaansa Sanna Marinin ulostulot eivät juurikaan liity poliittisiin kysymyksiin, vaan enemmänkin vapaa-ajan viettoon. Nyt Marinin harkintakyky on pettänyt, ja Purra ehdottaa pääministerille huumetestiin menemistä. Keskustan Mikko Kärnä taas ilmoittaa, että puoli Suomea epäilee pääministerin käyttävän aineita. Sannan ulostulot? Vai median sisääntulot?
Kukahan tässä nyt on kuka? Kenelle jää Musta Pekka käteen? Pääministeri Sanna Marin on hyvin selvinnyt työssään. mutta osa mediasta käy kuin raiuvo härkä hänen kimppuunsa. Ja välittää kateellisten kilpailijoiden aggressiivisia letkauksia. Mitä sanoisivat Purra tai Kärnä, jos minä julkisesti kehottaisin heitä menemään HUS:sin sukupuolitautitesteihin tai jotakin muuta samankaltaista,heidän mielikuvitusherjoihinsa vertautuvaa?. Kenen harkintakyky tässä nyt pettää, median vai Marinin? Vai onko pääministeri julkista riistaa, josta saa sanoa mitä tahansa? Seuratkaa mediaa! Katsotaan, kenen puolelle se näissä törkyjutuissa asettuu?
Vielä sananen kirkosta. Joka pyhä, jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoillaan yhteiskunnan päättäjille Jumalan siunausta. Ja hyvä niin. Mitä nyt tarvitaan on medianlukutaito. Iso osa mediasta pyrkii vaikuttamaan seuraaviin eduskuntavaaleihin, niiden lopputulokseen. Kirkko toivon mukaan pysyy tässä kohdassa puolueettomana.
p.o. kuin raivo härkä
Martti Lutherilla, itsellä oli pilapiirtäjä joka piirsi ivallisia kuvia katollisista. Ja sitten se käskyn selitys.
Martti oli ristiriitainen persoona, ok, kuten niin monet meistä. Ja silti Isossa Katekismuksessa on monta hyvää oivallusta.
Heikki,
Seuraava ei lainkaan Raamatusta, ”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”.
Jokaisen asian kanssa olemme Jumalan edessä asia kerrallaan. Jokainen käsky on ihmisen turvaksi ja onneksi. Emme tule olemaan vaan olemme joka hetki Jumalan edessä tekoinemme motiiveineen.
Jumala tutkii sydämet ja siksi Hän on aina ollut armahtavainen, koska sieltä lähtee hyvä ja paha. Daavid selviytyi vain Jumalan armosta, mikä häntä kasvatti. Silti David kärsi tekojensa seuraamukset, vaikkakin armahdettuna.
Tuo määritelmä ”sydämen tila” vaikuttaa hyvinkin joustavalta, mutta meidän sisäiset motiivimme on Jumalan edessä kuin avoin kirja.
Lutherin neuvo Melantchotille, ”Tee syntiä kovasti ja rukoile paljon” saattaa vaikuttaa eräänlaiselta lailliselta lankeemuksen reitiltä, mitä se monelle onkin. Syntisäkiksi tunnustauituvat Paavo Ruotsalainen ja piispat, eikä ollenkaan ”tiukanpaikan” tullen, vaan koko ajan. Päädytään pisteeseen, missä pitäisi herättää ihmetystä kuinka kultivoituneita, pyhän oloisia voikaan terävä kirkollinen kärki olla.
Hyvä ettei presidentti Kekkosen aikaan ollut videokameroita joka puhelimessa. Ei varmaan vapaa-ajan viettotapahtumista olisi tullut A+ suoritetta 🙂
Ei ollut minullakaan kännykkäkameraa joskus 1970-luvun lopulla, kun aikaisin aamulla kiipesin eduskuntatalon portaita matkalla hallitustunnusteluihin. Edelläni portaita nousi samaan ”osoitteeseen” menevä entinen ministeri ym. vaaleassa kesäpuvussaan. Housujen takamus oli sen näköinen, että sillä oli istuttu muuallakin kuin virka-auton takapenkillä.
En usko tekeväni isoa – tai paheksuttavaa – paljastusta, kun kerron, kuka nousunsa töhrinyt oli. Keskustan edustajien palatessa eduskunnan puhemiehen pakeilta Johannes Virolainen huikkasi minulle ohi kävellessään, että Ahti on päissään (ja vastustaa Skdl:n osallistumista hallitukseen).
Katselin jokin aika sitten Keskustapuolueen sitä puoluekokousta (1981), jossa Virolainen voitti melko ylivoimaisesti Karjalaisen kepun presidenttiehdokasta valittaessa. Täytyy sanoa, että jopa NKP:n politbyroo vaikutti virkeiltä partiolaisilta Ahtiin verrattuna. Karjalainen olisi tottakai ollut Neuvostoliitolle paras mahdollinen presidentti, jota olisi ollut helppo kaikin tavoin kiristää.
Kekkoseen nähden Marin on silkka aloittelija ”bilettämisessä”. Karjalainen alkoholisoitui, mutta Kekkonen ei ja oli ilmeisesti rankan juhlinnan yms jälkeenkin työkunnossa seuraavana päivänä.
Se, mikä minua Marinin juhlinnassa ehkä eniten häiritsee, on tasoton ja mauton ”juhlaseura”. Jos jonkinlaista somevaikuttajaa, julkkiskuvaajaa jne. Kun Kekkonen piti lastenkutsuja, ketä siellä oli? Aivan oikein, maamme ehkä eturivin kirjailijat, nuoret poliitikot, kansalaisliikevaikuttajat jne.
Ei ole pitkä aika, kun maamme politiikassa ykkösrivin bilettäjiä olivat niin kutsutut ”tupu, hupu ja lupu. Meininki meni aika rajuksi heilläkin. Marinin kohdalla kritiikkiin vaikuttanee paitsi bileseuran mauton taso, myös se, että Marin nainen.
Keskustan kenttäväki kyllä ymmärsi, ettei Karjalaisesta ole alkoholiongelman vuoksi presidentiksi. Sitä kummllisempaa oli, että näkyvä joukko vuorineuvoksia ja muita firmojen johtajia ajoi julkisella kampanjalla Karjalaista presidentiksi. He tiesivät hyvin, kuinka suhteita itänaapuriin hoitavilla piti olla hyvä ”viiinapää”. Yritysten talloudelliset edut kuitenkin painoivat enemmän. Karjalaisen ajateltiin auraavan tietä.
Jonkin aikaa ennen keskusten puoluekokousta minäkin olin syömässä K-linjan tarjoamaa lounasta. Yrityksenä oli saada Skdl Karjalaisen taakse. Ilmoitimme, ettei käy.
Ehkä elämme siinä suhteessa uutta aikaa, ettei alkoholilla ole poliittisissa neuvotteluissa ja yleensä yhteydenpidossa samaa roolia kuin takavuosikymmeninä, mutta siitä huolimatta päättäjiltä kyllä vaaditaan tarkkuutta.
Tiedetään varsin hyvin, on julkista tietoa, että monet Suomen presidentit ja pääministerit ovat vaimonsa rinnalla pitäneet rakastajataria. Suhtautuminen on ollut varsin suvaitsevaa. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos kansa olisi nähnyt videolla johtajansa päihtyneenä kähmimässä naisiaan. Vaikea sanoa.
Sotien jälkeen ei ilman alkoholia ja jonkunlaista toleranssia juomisen suhteen poliittisessa elämässä tainnut pärjätä; sitä vaati jo suhteet Neuvostoliittoon. Kimmo Rentola on todennut alkoholin käytön olleen ”läpitunkeva teema” sodanjälkeisessä politiikassa. Poliitikon piti kestää viinaa.
Mutta kyllä raittiitkin pärjäsivät, kuten Johannes Virolainen ja Ele Alenius. Molempia tosin karsastettiin Kremlissä, mutta se ei johtunut vodkaryypystä kieltäytymisestä.
Pekka Kuusikin taisi olla raitis, tai ehkä 1960-luvulla taipui ottamaan yhden, korkeintaan kaksi. Ei tosin menestynyt politiikassa. Raittiussuvusta ja suhteet Kremliin taisivat olla hyvät.
Aikoinaan Yhdysvalloissa presidentti Bill Clinton kompuroi toteamalla huumeasiasta, ettei hän ainakaan ole vetänyt henkeen. Sitä kyllä voi vakavissaan miettiä, kenen harkintakyky tässä on pettänyt?
Heikki P,
Juoruilu ja pahan puhuminen on väärin. Perusteltu tekojen arvostelu on politiikan ydintä ja oikein. En ota kantaa kummasta tässä on kyse. Marinin onnistumisesta voi olla perustellusti eri mielipiteitä.
Olennaista on, kenen kanssa juhlii. Pääministeri on valinnut lähipiirikseen some ja muiden julkkisten, sekä nuorten menestyjien joukon. He pääsevät vallankäyttäjän lähelle helposti ja pystyvät vaikuttamaan hänen päätöksiinsä. Tottakai jokainen valitsee ystävänsä itse, mutta on selvää että ystäväpiirillä on pääministerin tapauksessa yhteiskunnallisia seurauksia.
Muuten, en usko videon julkaisun olevan vahinko. Luultavasti, sen tarkoitus on vetää julkinen huomio pois tärkeämmistä asioista. Politiikassa pinnan alla tapahtuu, mutta kansa näkee vain pinnan, eli mitä sille näytetään.
Eikö juhlaseura ollut Marinin henkilökohtaista kaveripiiriä eikä mitään erityisesti valikoitua eliittijoukkoa?
Mediatietojen mukaan paikalla oli puoluetoveri, toimittaja, valokuvaaja, stylisti sekä muusikko siskoineen. Millaisia vaikutusyrityksiä ja yhteiskunnallisia seurauksia heidän taholtaan on odotettavissa?
Tenka K. I.,
Kaikki kanssa käyminen on vaikuttamista. Nämä henkilöt ja heidän läheisensä pääsevät vallan kamareihin ja vaikuttavat maailmankuvallaan ja mielipiteillään suuriinkiin päätöksiin. En tietenkään voi tietää mitä he haluavat ja millaisia asioita ajavat, koska heidän lobbauksensa on täysin ulkopuolisilta suljettua.
Mihin vallan kamareihin he pääsevät? Valiokuntiin, huippukokouksiin, valtiojohdon tapaamisiin? Miten he vaikuttavat?
Jos et tiedä, niin sittenhän vihjailu heidän tekemisistään on juurikin pelkkää juoruilua ja panettelua. Tiedon puute ei ole sama asia tieto siitä, että jotakin epäilyttävää, paheksuttavaa tai ei-toivottavaa on meneillään.
Tenka K. I,
Olen sen verran ollut mukana politiikassa (mm. Vihreiden puoluehallituksessa aikanaan), että tiedän täsmälleen kuin tärkeitä henkilökohtaiset kontaktit ja tuttavuudet ovat. Jos pääset helposti ministerin tai huippupoliitikon lähelle, sinulla on vaikutusvaltaa. Kyse ei ole vihjailusta tms. vaan ihan itsestään selvästä tosiasiasta,
Luetun ymmärtäminen?!
”Perusteltu tekojen arvostelu on politiikan ydintä ja oikein.” Olen samaa mieltä. Sitä Purra ja Kärnä eivät tehneet. Mustatakseen päävastustajaansa ja nostaakseen omaa suosiotaan he satuilivat, antoivat väärän todistuksen.
Heikki P,
En viitannut näihin henkilöihin (Purra, Kärnä), joiden lausuntojen sisältöä en tunne enkä välitäkään tuntea. Tarkoitukseni oli tuoda esille, että ”esivalta” ei Suomessa ole asiallisen kritiikin yläpuolella.
”Satuilu” on kyllä varsin paljon käytetty menetelmä. politiikassa. Esim. on juhlittu suurena saavutuksena Suomen työllisyyden nousua, mutta jätetty samalla kertomatta että parin viikkotunnin osa-aikatyötä tekeväkin lasketaan työlliseksi. SInänsä hyvä juttu, että että on vähänkin töitä, mutta ei itseä elätetä muutaman tunnin osa-aika työllä.
Taitaa blogistin vetää nyt vahvasti kotia päin, mitä aatesuuntaa liekin.
Blogisti vetää kotiinpäin, tietysti ja niinhän me kaikki. Aatesuuntaakaan en ole pyrkinyt peittelemään.
JARI, näinhän se on .
Ja kaiken kaikkiaan: valikoiva kuulo ja tarkoitushakuisuus on lähellä, kun politiikasta puhutaan. Epäilemättä minulla myös.
(Hs 18.8.) Pääministeri Mariniin liittyen pääkirjoituksen lopussa todetaan: ”Valitettavasti Marin ei tuntunut torstaiaamuisten lausuntojensa perusteella vieläkään ymmärtäneen tarvetta tarkistaa käyttäytymistään. Se herättää jo kysymyksiä pääministerin harkintakyvystä.”
Ja HS pääkirjoitus herättää kysymyksen lehden linjasta.
Klikkijournalismi nyt säntäilee aina sinne, missä on eniten klikkejä luvassa. Pitäisin ainoastaan hyvänä asiana, että poliitikoilla on mahdollisuus rentoutua haluamallaan tavalla jatkuvien paineiden alla.