1500-luvun äänekkäin protestantti, M.Luther kirjoittaa Isosa Katekismuksessaan kahdeksannesta käskystä, ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” mm seuraavasti (vanha käännös):
”Panettelijoiksi sanotaan siis sellaisia, jotka eivät tyydy siihen mitä tietävät, vaan sen jatkoksi sekaantuvat tuomioistuimelle kuuluvaan tehtävään. Jos sellaiset tietävät toisesta hitusenkin verran, levittävät he sitä joka soppeen, kutkuttelevat sillä mieltään,ja mielihyvästä kahnuttelevat itseään, kun saavat kaivella toisen halpamaisuuksissa kuin siat, jotka kääntelevät itseään loassa, kärsällään sitä tonkien.”
Materiaalista on kohta runsaudenpula. Mainitsen tässä nyt vain kaksi nimeä. Media kertoo, että Riitta Purra ei ollut uskoa silmiään. Hänen mukaansa Sanna Marinin ulostulot eivät juurikaan liity poliittisiin kysymyksiin, vaan enemmänkin vapaa-ajan viettoon. Nyt Marinin harkintakyky on pettänyt, ja Purra ehdottaa pääministerille huumetestiin menemistä. Keskustan Mikko Kärnä taas ilmoittaa, että puoli Suomea epäilee pääministerin käyttävän aineita. Sannan ulostulot? Vai median sisääntulot?
Kukahan tässä nyt on kuka? Kenelle jää Musta Pekka käteen? Pääministeri Sanna Marin on hyvin selvinnyt työssään. mutta osa mediasta käy kuin raiuvo härkä hänen kimppuunsa. Ja välittää kateellisten kilpailijoiden aggressiivisia letkauksia. Mitä sanoisivat Purra tai Kärnä, jos minä julkisesti kehottaisin heitä menemään HUS:sin sukupuolitautitesteihin tai jotakin muuta samankaltaista,heidän mielikuvitusherjoihinsa vertautuvaa?. Kenen harkintakyky tässä nyt pettää, median vai Marinin? Vai onko pääministeri julkista riistaa, josta saa sanoa mitä tahansa? Seuratkaa mediaa! Katsotaan, kenen puolelle se näissä törkyjutuissa asettuu?
Vielä sananen kirkosta. Joka pyhä, jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoillaan yhteiskunnan päättäjille Jumalan siunausta. Ja hyvä niin. Mitä nyt tarvitaan on medianlukutaito. Iso osa mediasta pyrkii vaikuttamaan seuraaviin eduskuntavaaleihin, niiden lopputulokseen. Kirkko toivon mukaan pysyy tässä kohdassa puolueettomana.
Blogisti vetää kotiinpäin, tietysti ja niinhän me kaikki. Aatesuuntaakaan en ole pyrkinyt peittelemään.
Ihmettelen, jos Sanna selviää kuivin jaloin. Vaalit lähestyy ja Demareiden kannatus on Sannan varassa. Oppositiolle annettiin oikein herkkupala mutusteltavaksi. Kovaa peliä pelataan ja moni haluaa kaliffiksi kaliffin paikalle. Vahvan johtajan arvovallan romuttuminen arveluttaa. Nyt kun elämme vielä monien kriisien keskellä. Eikä ketään muuta vastaavaa ole tarjota tilalle. Pelissä on isot panokset. Jos Sanna kaatuu, niin naapuri riemuitsee.
Pekka Veli
Mahdoitko katsoa YLEn 20.30. Uutisia? Tai kolmosen? Sanna sai katuhaastattelussa ja saksalaisen journalistin palautteessa lähes pelkkää hunajaa.
Vaikka ”puolueeton” media urakoi loanheitossa. Ehkä onkin niin, että kansa tietää. Ettei vaaleja voitettaisikaan panettelulla ja valehtelulla?
Se on ajan merkki, mihin kansaa on kyseenalaisen viihteen ja maallistumisen kautta kasvatettu, mutta ehdoton lellikki tämä nykyinen pääministeri on tietysti monelle, osaa pelin.
Sannalle löytynee duunia vaikka EU:n huippupaikoilta, jos suomalaiset hänet hölmöyksissään ulos heittävät. Kannattaisi ehkä valita joku 80+ pääministeri seuraavaksi, niin ei ehkä joudu ainakaan ”biletyksestä” kiikkiin 😁
Tai sitten Orpo, niin saadaan taas riemuita leikkauksista.
Duuni se on pääministerilläkin, kuten pressallakin, kuten taisi Niinistökin lausahtaa joskus…
Kiitokset blogistille hyvästä tekstistä! Ongelma on ehkä siinä, että samaan aikaan kun kaksinaismoralismi on voimissaan, päättäjiltä edellytetään sekä erityistä nuhteettomuutta että kansanomaisuutta. Media hyödyntää tätä ja modernimpaa ajattelua ristiriitoineen täysipainoisesti ja poliitikotkin sopivasti. Miehelle on perinteisesti kunniaksi hyvä viinapää ja kännissä saa vähän ehdotellakin vieraille naisille, mutta se voi milloin tahansa muuttua seksuaaliseksi ahdisteluksi, joka on tuomittavaa. Nainenkin saa nykyään vähän bilettää, mutta auta armias, jos vieras mies kaulailee liikaa, vanha täyssiveyttä vaativa moraalikoodisto astuu voimaan. Samaan aikaan vaaditaan kannabiksen viihdekäytön dekriminalisaatiota ja ehdotonta nollatoleranssia huumeille…
Sananlaskujen kirjassa taitaa olla tästä aihepiiristä hyvä mietelmä: viini ei sovi kuninkaille. Muutettavat muuttaen: Olisiko niin, että päihteet eivät sovi päättäjille? Tosin silloin Suomen poliittinen historia olisi aika tapahtumaköyhä ja aika moni poliittinen ura olisi jäänyt kokonaan toteutumatta.
Päihteet eivät ainakaan sovi ihan kaikille päättäjille. Alttius alkoholismiin vahvasti periytyvää. Mikäli jompikumpi vanhempi holisti, kannattaa tarkkaan miettiä omaa alkoholinkäyttöä.
Tottakai jokainen vapaassa maassa saa örveltää, mutta Marin on valitettavasti siinä asemassa, että monelle roolimalli ja esikuva. Lisäksi pääministerin homma tahtoo vaan nykyisin olla sellainen, että pitäisi olla työkunnossa 24/7, mikäli ei sijaista nimetty.
Olisiko nyt aivan niinkään, että poliittinen ura toteutuakseen vaatii ns. ”viiniä vatsavaivoihin.” Tuo mitä Kari-Matti toteaa pääministerin työkunnosta 24/7 ilman sijaista on aivan oleellinen asia tässä tapauksessa ilman moralisointia.
Niin, isänmaan onni taisi olla sekin, että itänaapuri ei yrittänyt laajamittaista yllätyshyökkäystä aamuyöllä 5.6.1942…
Jotenkin minua kuitenkin ihmetyttää, että Marinin biletyksestä tehdään näin iso uutinen. Ilmeisesti kyse on sosiaalisen median mahdollistamasta politiikan viihteellistämisestä uudella ”levelillä”ja siitä, että meillä ei ole kuningasperhettä seurattavana. Olen sen verran patakonservatiivi mielensäpahoittaja, että minusta mentiin asiallisuuden yli jo silloin, kun johtavia poliitikkoja alettiin ottaa vieraaksi TV:n viihdeohjelmiin (joiden nimiäkään en ole viitsinyt painaa mieleeni).
Marinin kannattaisi loppuajan pääministerinä käyttäytyä kuin pyhäkoulutyttö. Erityisesti taloudellinen, mutta osin sotilaallinen tilanne otollinen poliittisen johtajan uhraamiselle. Kansa vaatii ”päätä vadille”. Ahdistus ja aggressio jonnekin purettava. Mikä sen herkullisempi syntipukki kuin eroottisesti bailaava pääministeri, nuorehko nainen, ja vieläpä äiti, joka koko kansan nähden lähes tekee ”huorin.” Tämähän on lehdelle kuin lehdelle, somesta puhumattakaan kuin märkä uni. Rock-tähti nuolee kauniin pääministerin kaulaa ja tämä kaikki valokuvina ja videoina, olkaa hyvä!
”Tämähän on lehdelle kuin lehdelle, somesta puhumattakaan kuin märkä uni.” Puhumattakaan sinusta ja kaltaisistasi moralisteista, Kari-Matti Laaksonen!
KARI-MATTI,
mielestäni sinä ylität mieliipiteelläsi sopivaisuuden rajat. Silti en käy sitä sensuroimaan, en ole sitä koskaan ennnenkään tehnyt.
Näin seuraan mielestäni Sanna Marinin käytäntöä. Trump marssii pois, jos ei tykkää kysymyksestä. Marin eilen antoi Seiskan ja Iltapäiväälehtiien kysellä, vaikka kysymykset olivat asiattomia ja saman kohtuuttomuuden toistelua.
Kerro, missä kohtaa ylitin ”sopivaisuuden” rajat? Mikä tuossa oli muunneltua totuutta? Voit aivan hyvin sensuroida, jos haluat.
Sopivaisuutta ei mitata vain sillä, mikä on totta. Yksityisyyden suoja rajoittaa monien tosiasioiden julkistamista.
En ota kantaa Marinin tapaukseen, mutta pohdin hieman tuota 8.käskyä. Nykyinen kirkkoraamattu kääntää (2.Moos 20:16, 5.Moos. 5:20) ”Älä todista valheelisesti/väärin toista ihmistä vastaan” Ja Lutherin selitys ohjaa puhumaan vain totta ja hyvää. Tämä on kuitenkin hieman ongelmallinen ohje. On selvää, että totta ja hyvää voi aina puhua toisesta sekä julkisesti että ”selän takana”. Yhtä selvää on, että panettelua, siis pahantahtoista valehtelua, on aina pidettävä vääränä. Mutta onko oikein vaieta kielteisistä tosiasioita? Ehkä voi näinkin olla, mutta ei kuitenkaan aina, sillä virheiden peittelystä voi olla kielteisiä seurauksia. Tapauskohtaista harkintaa tälläisissa tapauksissa tarvitaan. Eikä täysin katteettomien kehujenkaan esittäminen ola aina vain harmiton kohteliaisuuden osoitus.
Voisiko tuota selkeämmin sanoa! Mutta mitä Trumpilla on tämän asian kanssa tekemistä?
Trumpin käyttäytymistä tiedotusvälineiden suhteen verrattiin Marinin tapaan. Pidän vertailua valaisevana.
Jumalanlapset on kutsuttu ajattelmemaan kaikista ihmisistä hyvää. Sillä heidän Isänsä on hyvä ja tahtoo jakaa hyvyyttää jokaiselle. Hänellä riittää rakkautta niin pahoille, kuin hyville. Siinä suhteessa olemme erilaisessa asemassa, kuin muut, että meidän on noudatettava Isämme esimerkkiä.
Meillä ei ole lupaa nostaa ihmisten virheitä toisten ruodittavaksi. Jos otamme sen luvan itsellemme ja pidämme sen oikeutenenamme, niin toimimme eri tavalla, kuin hyvälle kristitylle on ominaista.
Meidän ei ole edes lupa ajatella toisista pahaa. Saati sitten puhua.
Mielestäni on tehtävä ero ihmisten virheiden ja ihmisten pahuuden välillä. Pahat ihmiset aiheuttavat toisille vahinkoa ja kärsimystä. Heikkojen puolustaminen merkitsee usein sortajien pahuuden tuomista julkisuuteen. Ihmisten virheisiin tarttuminen ja niistä närkästyminen vie usein huomiota pois isommista asioista, joihin kristitytkin ovat kutsuttuja puuttumaan.
Tässä mielestäni sekottuvat asiat pahasti. Itse olen miettinyt niitä kahta kännykkää, jotka pääministerin viranhoitoon kuuluvat. Ainakin toinen pitää olla koko ajan mukana, muuten yhteyden katkeamattomuus ei toteudu. Turvamiehillä on oma tehtävänsä, kysymys kuuluu onko koko bileväki niin turvaluokitettuja, ettei paikalla tarvitse olla turvamiehiä asoita varmistamassa. Jos siinä huminassa joku agentti saisi hetkeksi kännykän käsiinsä, niin voisi imaista kaiken keskeisen tiedon, minkä varassa päämoinisteri toimii.