Silmäilin Jukka Kivimäen viikko sitten kirjoittamaa blogia ”Uskotko ylösnousseeseen Kristukseen, kuten kirkko opettaa”. Keskustelussa esiintyi vastaväite, että oppi Jeesuksen kuoleman tuomasta sovituksesta ja ylösnousemuksesta olisi vieras Uuden testamentin vanhimmalle todistukselle.
Tämä sama ajatus on tullut minua vastaan usein, esimerkiksi Dan Brownin trillerin Da Vinci –koodi jälkeisessä keskustelussa. Siinä synnytetään epäilys, että varhaisien evankeliumien Jeesus olisi aivan toinen kuin kirkon myöhempi, 300-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa ”äänestetty” oppi.
Nytkin Jukka Kivimäen esiin tuomaa kirkon oppia opponoinut kirjoittaja vetoaa raamattutieteeseen ja siihen, etteivät Uuden testamentin vanhimmat osat tuntisi ajatusta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomasta pelastuksesta. Miten on?
_ _ _
Ensinnäkin, mitkä ovat Uuden testamentin vanhimpia osia ja mitä ne kertovat? Paavalin kirjeet ovat varhaisimpia UT:n kirjoja ajalta n. 50-60. Evankeliumit ovat syntyneet noin 70-100, mutta ne sisältävät varhaisempaa kirjallista ja suullista perinnettä, kuten myös Paavalin kirjeet.
Onko Kristuksen ylösnousemus vasta 300-luvun teologien äänestämä, kiistanalainen oppi? Paavali viittaa 50-luvulla – siis noin 20 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen – varhaisimpaan perimätietoon: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä niin kuin oli kirjoitettu…” (1 Kor 15:3-5).
Evankeliumien ns. kärsimysilmoitukset kertovat saman: ”…Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista” (Mark 8:31, 9:31, 10:33-34).
_ _ _
Paavali selvittää Kristuksen merkitystä Rooman seurakunnalle: ”…Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:25) ja: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room 6:4-5).
Paavali viittaa myös ensimmäisten kristittyjen leivän murtamiseen, jonka alku on Jeesuksen viimeisellä aterialla pääsiäisenä: ”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi. Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1 Kor 11-26)
Samaa leivänmurtamisen eli ehtoollisen perinnettä välittävät myös evankeliumit (Matt 26:26-30; Mark 14:22-26; Luuk 22:14-20). Ehtoollisperikoopin selitys nousee juutalaisesta pääsiäisuhrista. Teurastetun lampaan veri sovitti Jumalan vihan.
Johanneksen evankeliumista puuttuu ehtoollisen asettaminen. Sen sijaan siinä on ehtoollisaiheinen ”raamattutunti” (Joh 6:22-58), jossa Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh 6:53-54).
Johannes myös osoittaa Jeesuksen yhteyden juutalaiseen pääsiäislampaaseen, uhrikaritsaan, joka sovittaa synnit: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh 1:29).
_ _ _
Miten siis on? Pitääkö paikkansa jatkuvasti esiin nouseva väite, ettei Uusi Testamentti tai sen vanhimmat osat sisältäisi ajatusta ylösnousseesta Kristuksesta, joka on sovittanut kuolemallaan maailman synnin, vaan että kyse olisi satoja vuosia myöhemmin kirkolliskokouksissa äänestetystä kiistanalaisesta opista – ja joka epäolennaisena pitäisi kenties siirtää syrjään?
Jos näkee asiat eri tavalla kuin kristunusko opettaa, niin vielä 15-vuotta sitten oli hyvä, että sai kirjoittaa nimimerkillä, koska ihan oikeasti ja kommenteista päätellen olisi saanut pelätä henkensä puolesta. En ollut silloin Kotimaa sivulla, vaan muilla Suomi 24 sivuilla.
Muistan erään kommentin itselleni: ” Väisty saatana Jeesuksen nimessä ” Ja monta muuta, joissa oli mainittuna saatanan tytär ja paholaisen rakastaja, antikristus ja muuta mukavaa. Viimeaikaisia ovat olleet Trolli ja kiusaaja. Enää en pelkää ja täällä uskoin olevani pappien kanssa ikäänkuin fiksummassa seurassa, mutta on todettava, etteivät hekään voi sietää erilaista. Poikkeuksiakin on, kuten Matias Roto, jolle olen hyvin kiitollinen, hän on sallinut minulle sananvapauden. Se on näissä piireissä todella harvinaista.
Huomasin aikoinaan myös sen, tuolla toisaalla suomi 24-palstoilla, että jollakin kristillisellä todistajalla oli useampia nimimerkkejä, jolloin hän saattoi keskustella itsensä kanssa, ja lisätäkseen uskottavuutta, nimimerkit olivat raamatullisia, tai kuulostivat juutalaisilta, niillä yritettiin esittää, että tässä puhuu kristityksi kääntynyt juutalainen, toisen samanlaisen kanssa ja todistaa kristuksesta. Mies saattoi olla toisella nimimerkillä mies ja toisella nainen ja kolmannella joku muu puutarhuri. Tarkkasilmäinen kuitenkin tunnistaa tyylistä tällaisen toiminnan.
Tietenkin tällaiset kokemukset vain vieraannuttavat kristillisyydestä, minulla on pitkä kokemus sisällä olevien ihmisten lukemisessa.
Tämä blogi keskittyy siihen, että että täällä kirjoitetaan ilmeisesti nimimerkeillä, jotka muistuttavat hämäävästi ihmisten virallisia nimiä. Moni blogisti ja kommentoija olettaa, että täällä kirjoittavat henkilöt ovat todellisia henkilöitä, jotka kantavat omalla nimellään vastuun sanoistaan ja käytöksestään.
Tarja siirtyy nyt aiheeseen, jossa kommentoija kertoo omia kokemuksiaan ilmaisunvapaudesta, tai sen puutteesta. Se ei ole tämän blogin aihe, mutta annan tämän hieman aiheen vierestä olevan kommentin olla, ettei sen kirjoittajalle tulisi kuva aidon vuoropuhelun rajoittamisesta. – Jatkossa odotan kuitenkin keskusteltavan blogin varsinaisesta aiheesta.
Manu Ryösö:””Moni blogisti ja kommentoija olettaa, että täällä kirjoittavat henkilöt ovat todellisia henkilöitä””
Eikö sitten nimimerkinkin taakse kätkeydy ”todellinen henkiö”, siis ihminen?
Mitä pelottavaa tai tuomittavaa on siinä jos joku kommentoi nimimerkillä, vaikkakin se olisi ”sääntöjen” vastaista?
No synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, kukahan tämän totesi?
Näiden kysymysten vastauksia lienee jo esitetty, kun on keskustelu esim. vastuusta ja virheellisen tiedon välittämisestä.
Manu Ryösö
Tuo ei ollut kovin armollinen vastaus.
Mutta pysytään hyvin rajatussa aiheessa ja sanotaan, että minäkin uskon, että täällä olevat ovat oikeita ihmisiä, vaikka heillä olisi nimimerkki. Kirjoitusta ei synny vielä itsestään.
Itse en ole havainnut mitään niin raskauttavaa keneltäkään, että siitä pitäisi viedä oikeuteen ja kristillisyyteen kuuluu toisen posken kääntäminen, armo ja anteeksianto, ei vastuuseen saattaminen.
Olen varsin vakuuttunut, että täällä on kirjoitettu asioita, joiden kriittiselle arvioinnille olisi myös juridisia perusteita. Miksi räikeimmät kommentit tai nettikiusaaminen ei ole ainakaan pahimmassa muodossaan näkyvillä johtuu siitä, että sekä ylläpito että blogistit moderoivat kirjoittelua. Näistä ongelmista minullakin on jossain määrin näyttöä meileissäni ym., mutta sekään ei ole tämän blogin fokusta, enkä ryhdy sitä listaamaan ja demonstroimaan.
Kyllä sääntöjen tulee olla selvät. Jos nimimerkkejä ei sallita, silloin niiden käyttö on ylläpitäjän toimesta poikkeuksetta estettävä. Sen verran selkärankaa pitää mielipiteen esittäjällä olla että esiintyy omalla nimellään.
Jos palataan blogistin otsakkeen kysymykseen siitä, että toteutuuko täällä tasa-arvoisuus ,niin vastaus on oikeastaan itsestäänselvä: Ei toteudu.Tasa-arvo ei ole mikään tavoiteltava kriteeri kirjoittelulle täällä. Kirjoittelussa on mahdollista hahmottaa ajatuksiaan julkisella foorumilla ja mahdollistaa niistä keskustelu. Bloggi-kirjoitus on täyttänyt tehtävänsä kun se saa aikaan prosessin jossa mielipiteitä hiotaan ja parhainmillaan syntyy uusia oivalluksia keskustelun dynamiikan ansiosta.
En ajattele itse niin, että esim. valenimet olisivat vain arvoneutraali tapa hahmottaa omaa ajatteluaan. Nähdäkseni nettikirjoittelusta voi hyvinkin helposti syntyä eräänlainen ”sosiaalidarwinistinen” asetelma, jossa vahvimmat, härskeimmät ja taitavimmat manipuloijat ajavat omia asioitaan sääntöihin nähden välinpitämättöminä.
Uskon hyvään sanomaan Kristuksessa, mutta en ihmisen hyvyyteen. Meissä ihmisissä sitkeästi asuvan synnin takia, sen rajoittamisen takia, olen etsiskellyt tässä blogissa näkökulmia vastuulliseen nettikirjoittamiseen…
Kiitos kaikille keskustelijoille. Keskusteluaika on päättyy pian. Jätän loppulauseeksi Jeesuksen Kristuksen sanan:
35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”
(Matt.12:35-37)