Silmäilin Jukka Kivimäen viikko sitten kirjoittamaa blogia ”Uskotko ylösnousseeseen Kristukseen, kuten kirkko opettaa”. Keskustelussa esiintyi vastaväite, että oppi Jeesuksen kuoleman tuomasta sovituksesta ja ylösnousemuksesta olisi vieras Uuden testamentin vanhimmalle todistukselle.
Tämä sama ajatus on tullut minua vastaan usein, esimerkiksi Dan Brownin trillerin Da Vinci –koodi jälkeisessä keskustelussa. Siinä synnytetään epäilys, että varhaisien evankeliumien Jeesus olisi aivan toinen kuin kirkon myöhempi, 300-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa ”äänestetty” oppi.
Nytkin Jukka Kivimäen esiin tuomaa kirkon oppia opponoinut kirjoittaja vetoaa raamattutieteeseen ja siihen, etteivät Uuden testamentin vanhimmat osat tuntisi ajatusta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomasta pelastuksesta. Miten on?
_ _ _
Ensinnäkin, mitkä ovat Uuden testamentin vanhimpia osia ja mitä ne kertovat? Paavalin kirjeet ovat varhaisimpia UT:n kirjoja ajalta n. 50-60. Evankeliumit ovat syntyneet noin 70-100, mutta ne sisältävät varhaisempaa kirjallista ja suullista perinnettä, kuten myös Paavalin kirjeet.
Onko Kristuksen ylösnousemus vasta 300-luvun teologien äänestämä, kiistanalainen oppi? Paavali viittaa 50-luvulla – siis noin 20 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen – varhaisimpaan perimätietoon: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä niin kuin oli kirjoitettu…” (1 Kor 15:3-5).
Evankeliumien ns. kärsimysilmoitukset kertovat saman: ”…Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista” (Mark 8:31, 9:31, 10:33-34).
_ _ _
Paavali selvittää Kristuksen merkitystä Rooman seurakunnalle: ”…Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:25) ja: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room 6:4-5).
Paavali viittaa myös ensimmäisten kristittyjen leivän murtamiseen, jonka alku on Jeesuksen viimeisellä aterialla pääsiäisenä: ”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi. Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1 Kor 11-26)
Samaa leivänmurtamisen eli ehtoollisen perinnettä välittävät myös evankeliumit (Matt 26:26-30; Mark 14:22-26; Luuk 22:14-20). Ehtoollisperikoopin selitys nousee juutalaisesta pääsiäisuhrista. Teurastetun lampaan veri sovitti Jumalan vihan.
Johanneksen evankeliumista puuttuu ehtoollisen asettaminen. Sen sijaan siinä on ehtoollisaiheinen ”raamattutunti” (Joh 6:22-58), jossa Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh 6:53-54).
Johannes myös osoittaa Jeesuksen yhteyden juutalaiseen pääsiäislampaaseen, uhrikaritsaan, joka sovittaa synnit: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh 1:29).
_ _ _
Miten siis on? Pitääkö paikkansa jatkuvasti esiin nouseva väite, ettei Uusi Testamentti tai sen vanhimmat osat sisältäisi ajatusta ylösnousseesta Kristuksesta, joka on sovittanut kuolemallaan maailman synnin, vaan että kyse olisi satoja vuosia myöhemmin kirkolliskokouksissa äänestetystä kiistanalaisesta opista – ja joka epäolennaisena pitäisi kenties siirtää syrjään?
Minusta ainoa oikea linja on kirjoittaa reilusti omalla nimellä. Se pitää asiattomuudet jotenkin kurissa. Joissakin harvoissa tilanteissa (esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet) nimimerkin käyttö voi olla sallittua. Kunhan esim. ylläpito lisää kommenttiin tiedon siitä, että asian
luonteen vuoksi on päädytty nimimerkin sallimiseen.
Tietoisen valenimen käytön pitäisi siis olla kielletty. Kuten muuten myös käännöskoneen käytön.
Kun Marko Shöblon tarkoitti minua en käytä käännöskonetta. Sanajärjestykseni ovat iän mukana tullutta harmoniaa mikä itse asiasta ei vieroita yhtään.
Näen ilmeisen ristiriidan siinä, etät Pekka Väisänen on harvinaisen suomalainen nimi, mutta Pekka Väisäsen kirjoitusten sanajärjestys ja aivan erityisesti sanavalinnat paljastavat kilometrien päähän, että kirjoittaja ei ole suomea äidinkielenään puhuva henkilö.
Toisaalta ajattelen, että keskusteluun osallistumiselle ei ole ehtona täydellisen ja virheettömän kielen käyttäminen. Käytän itse monessä yhteydessä englantia ja voin taata, että teen virheitä sitä puhuessani ja kirjoittaessani.
Väisäsen kirjoitusten ongelma on, että niissä on niin paljon vääriä sanoja, että niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Edellä mainitusta syystä en itse niitä jaksa lukea, koska niistä ei useinkaan saa selvää, mitä niissä tarkoitetaan. Tämä menee kuitenkin sivuraiteelle, joten lopetan tähän.
Loppukaneettina totean, että olipa kirjoittaja suomalainen tai ulkomaalainen, kaikilla pitäisi olla oikeus kirjoittaa, mutta olisi reilua (ja käyttöehtojen mukaista) käyttää omaa nimeään.
Sivusto ei edellytä vahvaa tunnistautumista esimerkiksi pankkitunnuksia käyttäen. Kuka tahansa voi kirjoittaa millä tahansa nimellä eikä ylläpidolla ole käytännössä keinoja tarkistaa tätä.
Myöskään kukaan blogisti tai toinen kommentoija ei pysty selvittämään, kirjoittaako joku nimimerkillä vai omalla nimellään ellei se käy kirjoittajan käyttämästä nimestä selkeästi ilmi. Minä en voi tietää, onko tämän kirjoituksen kirjoittanut Manu Ryösä vai joku joka vain väittää nimensä olevan Manu Ryösä. Tästä syystä jätän nimimerkkien käyttöön liittyvät vihjailut omaan arvoonsa. Halpaa huvia vailla mitään todisteita.
Vahvan tunnistautumisen käyttäminen lukijoiden tuottaman sisällön kommentoinnissa on tuskin kustannusten arvoista. Myös Eurooppalainen tietosuojalainsäädäntö asettaa rajat sille, mitä henkilötietoja alustajan ylläpitäjällä on oikeus kerätä ja minkä henkilötietojen kerääminen on tarkoituksenmukaista. Mitä vähemmän ylläpito tietää rekisteröityneistä käyttäjistä, sitä pienempi laillinen riski heillä on esimerkiksi mahdollisissa tietomurtotapauksissa. On tyhmää kerätä henkilötietoja, jotka eivät ole toiminnan kannalta täysin välttämättömiä.
Kotimaan käyttöehdoissa vaaditaan oman nimen käyttämistä blogeja kirjoittaessa sekä niitä kommentoitaessa. Koska kyse on käyttäjille ilmaisesta palvelusta, tarkoituksenmukaisin käytäntö lienee luottaa siihen, että aikuiset ihmiset osaavat noudattaa sääntöjä sekä puuttua ilmeisiin väärinkäytöksiin vaikka ylläpidon keinot niiden puuttumiseen ovat edellä mainituista syistä osittain rajalliset. Teleoperaattorit eivät luovuta teletunnistetietoja edes poliisille ilman tuomioistuimen määräystä, joten kovin kummoisiin salapoliisileikkeihin ylläpito ei pysty.
Ymmärsin kuitenkin erään blogin kommenteista, että eräs kommentoija sanoo edelleen kirjoittavansa nimimerkin takaa. Se herätti tämän em. pohdintani, sillä siitä tuli ainakin itselleni mielikuva, että ylläpito voi joskus sallia tällaisen… Ymmärsinköhän sen väärin vai oikein?
Jos kommentoija itse kertoo käyttävänsä nimimerkkiä, silloin asia on harvinaisen selvä. Tällaisen kirjoittajan tulisi ymmärtää toimivansa käyttöehtojen vastaisesti ja vetää siitä omat johtopäätöksensä.
Viittasin edellä olevalla kommentilla tilanteeseen jossa kirjoittajat epäilevät toisiansa nimimerkeiksi. Jollei tällaiselle väitteelle ole todisteita (en itse keksi mitä ne voisivat olla), tällainen toiminta on myös käyttöehtojen vastaista, koska ehdoissa kielletään henkilöön kohdistuvat vihjailut ja mustamaalaaminen. Myös tällaisten vihjailujen esittäjän tulisi ymmärtää, että toimii väärin.
Joo, mutta onkohan mielikuvani nyt väärä, sillä käsitin niin, että Kotimaa24 on itseasiassa hyväksynyt tällaisen toiminnan joissakin tapauksissa tietoisesti?
Mutta vielä suora kysymys: Onko tämä Mikko Nieminen sinun oikea ja virallinen nimesi?
> Joo, mutta onkohan mielikuvani nyt väärä, sillä käsitin niin, että Kotimaa24 on itseasiassa hyväksynyt tällaisen toiminnan joissakin tapauksissa tietoisesti?
Tähän en osaa vastata. Pitäisi kysyä Kotimaalta.
> Mutta vielä suora kysymys: Onko tämä Mikko Nieminen sinun oikea ja virallinen nimesi?
Kyllä.
Minusta on aika yllättävää, jos identiteettinsä valehtelu on niin helppoa, kuin Mikko Nieminen (jos hän on Mikko Nieminen) nyt kertoo. Sillä tämä systeemi siis pakottaisi aina laittamaan epäilevät sulkeet vähintäänkin omassa mielessänsä kaikkien kirjoittajien perään.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, josko Kotimaa24 ylläpito reagoisi näihin pohdintoihin…
Minua ei häiritse se että joku voi piiloutua keksityn nimen taakse. Jos sellaisen mielipiteet ja kirjoitukset ovat asiallisesti niin niihin voi vasta tai ei. Vaatii pikku rohkeutta tuulettaa mielipiteitään julkisesti ja ehkä sitä ei kaikilla ole. Kun kirjoittelun kautta rohkeus kasvaa, niin asianomaiset voivat hylätä valenimensä ja tulla uutena hahmona kirjoittelemaan.
En ole aivan yhtä optimisti. Jos voin käyttää valenimiä ilman ylläpidon erityistä mahdollisuutta tarkistaa väärinkäytöksiä, mikä estää jotakuta esiintymästä useammassa ”persoonassa”, joista jokainen ajaa omaa agendaa. Minusta sellainen ainakin syö aidon keskustelun uskottavuutta…
> mikä estää jotakuta esiintymästä useammassa ”persoonassa”, joista jokainen ajaa omaa agendaa
Oma kokemukseni on, että tämä on ihan riittävän puuduttavaa pelkästään yhdellä persoonalla.
Ja toisekseen, onko näillä keskusteluilla oikeasti jotain laajempaa merkitystä? Evankelis-luterilaisella kirkolla on nelisen miljoona jäsentä. Vaikka täällä muutama kymmenen vailla parempaa tekemistä oleva paahtaisi omaa agendaansa kuuppa punaisena, tuskin nämä keskustelut piispainkokouksen pöydälle päätyvät.
Me olemme näine keskusteluinemme internetin äärettömässä tietovarastossa yksi kärpäsen paska. Kukaan ei näe, kukaan ei muista, kukaan ei välitä. Ehkä korkeintaan ne pari muuta hassua kärpästä jotka pörräävät samalla sontaläjällä.
Jos olin hetki sitten vähän pessimistisempi kuin M. Hirn, nyt olen optimistisempi kuin M.N.
Vaikka suuri osa blogeista hukkuu ja unohtuu suureen massaan, osaa myös luetaan ja pohditaan. Oman kokemukseni mukaan joskus niitä funtsitaan myös piispojen pöydissä ja satojen pastorien keskusteluissa.
Suurin juttu tietysti on, että ainakin se Jumalan sana, mikä blogeissakin kylvetään, tekee uskomme mukaan sen työnsä, mitä varten se on lähetetty; omalla ajallaan ja paikallaan. Samoin olemme myös vastuussa jokaisesta turhasta sanastamme ja valheestamme, sanoo Raamattu.
Olen joskus miettinyt, eräästä nimimerkistä johtuen, eťtä onko Kotimaan toimituksella ollut täällä oma nimimerkki.
Minäkin olen leikkinyt joskus samalla ajatuksella, mutta tullut sitten siihen tulokseen, että pitäisi omata prohveetallisia kykyjä, jos semmoisen ”salaliiton” saisi paljastettua…
Niinpä olen tuumannut, että mikäli niin olisi, se olisi sen luokan korruptiota, että minun on parempi antaa sen pohtiminen hevoselle, jolla on suurempi pää… Tämä oli siis kevennys, eikä viittaus tämän mielenkiintoisen ajatusleikin kirjoittajaan.
Minulle on ainakin sama onko joku nimimerkillä tai ei, siis kuitenkin ihminen joka kommentoi tai kirjoittaa blogia, kunnioitan ja rakastan heitä kaikkia.
Jokainen voi miettiä, olisiko edellä oleva mielipide yhtä hyvä jos sen olisi kirjoittanut Ari Pasanen, Kari Pasanen, Aki Pasanen vaiko Ari Räsänen.
Jos kyse ei ole henkilöstä, jonka tunnen henkilökohtaisesti, minun on vaikea nähdä, mitä suurempaan merkitystä on itselleni tuntemattoman henkilön nimellä.
Etkö M.N. näe siis aidon nimen ja vastuun välillä mitään korrelaatiota?
Mikko Nieminen minä tiedän että kommentin kirjoitit sinä, se riittää minulle, ei väliä oletko todella Mikko Nieminen vai et, vain että olet juuri sinä itsesi.
Näen korrelaation, mutta se ei ole kovin tasapuolinen. Manu Ryösä on aika uniikki ja kantaa isomman vastuun. Ari Pasasia on Suomessa vähintään viisikymmentä eli vaikka tämä yksi laukoisi kuinka typeriä kommentteja tahansa, koska ei minulla ole mitään keinoa selvittää, kuka hän on. Ei sillä, että edes kiinnostaisi selvittää.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, mutta viiden miljoonan asukkaan maassa puolen sataa toisilleen tuntematonta ihmistä ei hirveän helposti menetä kasvojaan tavalla, jolla olisi jokin merkitys.
Jos jokaisella olisi velvollisuus ladata sivulle passikuva, puhelinnumero ja kotiosoite, olisi ainakin kavereiden helpompi googlettaa mitä idioottimaista on nyt tullut lauottua suusta.
Ehkä Google on jo tarpeeksi iso molokki ilman lisäruokaa, mutta väärinkäytöksiin nähden kädetön ylläpito ei oikein herätä luottamusta, jos M. N. on sen suhteen oikeassa…
Mikko Nieminen kommenttisi ei aukea minulle, siis pitäisikö täällä keskustella ”pelon” ilmapiirissä vai mitä oikein tarkoitat? Ajatteletko että esille tuomasi jotenkin muutaisi keskusteluja?
Mitä ajattelet ylipäätänsä keskusteluista ja mielipiteistä, pitäisikö niiden mukaan joku sulkea ulkopuolelle ihmisenä?
> Mikko Nieminen kommenttisi ei aukea minulle, siis pitäisikö täällä keskustella ”pelon” ilmapiirissä vai mitä oikein tarkoitat?
Tässä ehkä menee vastaukset sinulle ja Manulle hieman ristiin. Vastauksessani Manulle tarkoitin sitä, että ymmärrän sen yleisen periaatteen, että anonyymisti on helpompi huudella kuin jos joutuu keskustelemaan omalla nimellään. Olettaisin, että se on perimmäinen syy, miksi sivuston säännöissä vaaditaan nimimerkkien sijasta käyttämään omaa nimeä.
> Mitä ajattelet ylipäätänsä keskusteluista ja mielipiteistä, pitäisikö niiden mukaan joku sulkea ulkopuolelle ihmisenä?
Olen täysin samaa mieltä kuin oletan sinun olevan. Itse keskustelen aivan kenen tahansa kanssa riippumatta nimestä ja mielipiteestä niin pitkään kuin keskustelu on muuten järkevää. Eli trollaamiseen en vastaile (ainakaan pitkään) ja jos toinen pelkästään haukkuisi minua päin naamaa, tuskin sitäkään pitkään jaksaisin.
Mä pidän hyvin valitettavana sellaista keskustelukulttuuria, jossa valittaisiin joku keskustelija tai joukko keskustelijoita ja heidän suljettaisiin keskustelun ulkopuolelle esimerkiksi käyttämällä blogistin oikeutta poistaa kommentteja. Mielestäni se on lähtökohtaisesti ilkeää. Näen hyvin vähän eroa koulukiusaamiseen ja minusta aikuisten pitäisi ymmärtää paremmin. Jos itse pitäisi blogia, en poistaisi kenenkään kommentteja sen vuoksi, että niissä ollaan kriittisiä omia ajatuksiani kohtaan tai vain sen takia, että ne on kirjoittanut joku tietty mustalle listalle joutunut henkilö.
> väärinkäytöksiin nähden kädetön ylläpito ei oikein herätä luottamusta, jos M. N. on sen suhteen oikeassa…
Kun tänne luo tunnusta, järjestelmä kysyy kolmea asiaa:
1) Nimi
2) Sähköpostiosoite
3) Salasana
Mitä keinoja ylläpidolla on mielestäsi varmistaa, että henkilön antama nimi on oikea?
M.N.:lle tiedoksi, että on kaksi eri keskusteluteemaa. 1) Blogistin tai kommentoijan oikeus käyttää sellaista nimimerkkiä, joka muistuttaa harhaanjohtavasti oikeaa nimeä. 2) Toinen teema on sitten blogistin oikeus torjua usein toistuvien & häiritsevästi kommentoijien kirjoittamisoikeus. Minä olen jo pohtinut tätä jälkimmäistä teemaa eräässä aiemmassa blogissani, jossa saatiin yksi blogieni kommentointiennätys. Nyt on aiheena nro 1, ja siinä pysyminen on tämän blogin sääntö.
En ota tässä blogissani kantaa siihen, mitkä tekniset mahdollisuudet Kotimaalla on torjua harhauttavilla nimillä kirjoittaminen. Itse pohdin sitä lähinnä moraaliselta kannalta. Ja toki minua kiinnostaa myös se, onko tämä ilmiö Kotimaan hyväksymä (joissakin tietyissä tapauksissa)?
Kotimaa24 voitaneen määritellä kirkolliseksi alustaksi, jonka virallisesta leimasta voidaan olla montaa mieltä. Eräs hieno piirre täällä on se, että sekä luterilaisilla keskenään että meillä muilla on kovinkin erilaisia vakaumuksia, ja niitä kaikkia tulisi kunnioittaa. Kaikki eivät halua keskustella kaikkien kanssa, ja sellainenkin lienee kaikkien hyväksyttävissä. Raamatun periaate on esimerkiksi sellainen, että “Hyvä on sen osa, …joka ei istu pilkkaajien parissa.”(Ps1:1)
Sekä omalla nimellä että nimimerkin suojista kirjoitettaessa voidaan tuottaa toisia loukkaavaa tekstiä, mutta viime mainitusta poterosta kynnys toisten dissaamiseen on matalampi. Jos olen oikein ymmärtänyt, juuri tästä syystä K24 vaatii omalla nimellä kirjoittamista säännöissään. Sääntöjen rikkominen on toki helppoa, mutta kertoo keskustelijan moraalista jotakin, samantekevää uskooko Jumalaan vai ei.
Tämä alusta sinänsä haluaa edustaa kristillisyyttä, kuinka sen nyt sitten itse kukin mieltääkin. Peruskirjana pidetään Raamattua, johon sitten liitetään enemmän tai vähemmän erilaista uskontunnustusta ja selitysteoksia.
Kun minä kirjoittelen tänne omalla nimelläni Raamatusta poimintoja, jotka mielestäni eivät sovi kolminaisuusoppiin, koen olevani oikeassa. Ja sitten enemmistö näkee minun ymmärtävän Raamattua väärin. Olen käynyt aiheesta reippaitakin keskusteluja, joissa olen voinut aistia molemmin puoleisen kunnioituksen. On ollut miellyttävä myös tietää varmuudella, kenen kanssa aihetta on yhdessä pohdittu, jos vaikka joskus kahvikupin äärellä voisi juttua jatkaa. Nimimerkillä ei yleensä ole puhelinnumeroa tai meiliosoitetta, johon ottaa tarvittaessa yhteyttä.
Olen myös tavannut henkilökohtaisesti täältä erään aktiivikeskustelijan, jonka kanssa niin kovin usein olen ollut eri mieltä asioista. Lyhyt tapaaminen oli mukava kokemus, joka nimimerkeille ei olisi ollut mahdollinen.
Manun blogin kuvassa oli kyyhkynen ja rauhasta kertova shalom. Kannustan latomaan sanamme ihan ikiomalla nimellämme, ja toivottavasti jatkossa kokisimme vähemmän psalmistan mainitsemaa ongelmaa “Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan.”(Ps120:7)
Rauli tulkitsi Shalom -symboliikkani tarkoittamallani tavalla. – Tämän blogin ajatus on todellakin etsiä rauhanomaista tapaa erilaisten vakaumusten väliseen keskusteluun, ja samalla turvata se, että kukin kirjoittaja toimii yhdenvertaisella vastuulla.
Manulle ja Raulille huomautuksena, että Kotimaa ei ole ollut enää aikoihin Kotimaa24, vaan pelkkä Kotimaa.
Hyvä. Kiitos oikaisusta. Pitää korjata blogin kieliasua tältä osin.
Kiitos tähän asti aktiivisesta keskustelusta. Joudun viikonlopun muuttuneista tilanteista johtuen rajaamaan keskustelun aikahaarukkaa. Valitettevasti minulla ei olekaan niin paljon vapaata aikaa vastata blogi-isännän tehtävistä, joten keskustelun aikaikkuna sulkeutuu tänään noin klo 12.
Onko blogisti blogisti vai blogistin nimimerkki???
”To be, or not to be, that is the question” – William Shakespeare, Hamlet
Meillä Kotimaa -lehden tilaajilla on omat osiot Kotimaa.fi -sivustossa, en tiedä voisiko sitä tekniikkaa jotenkin hyödyntää blogeissa ja niiden kommentoinnissa; mitä ajattelet tästä Olli?
Mielestäni on hyvä idea, että nimimerkeillä ei saa kommentoida ja omalla nimelle saa kirjoittaa blogeja ja kommentoida. Aikaisemmin Kotimaan toimittajat kirjoittivat ja kommentoivat omalla nimellä blogeja, joka monipuolisti blogistoa ja kirjoittaja oli selvillä. Kiitos siitä Ollille ja ylläpidolle.
Olen Juhan kanssa samoilla linjoilla, mutta voisin toki ajatella, että sellainen nimimerkki saa Kotimaan määrittelemillä kriteereillä kirjoittaa, jolla on tähän hyvin perusteltu syy. Tällöin nimimerkin olisi kuitenkin hyvä näkyä kanssakeskustelijoille nimenomaan nimimerkkinä.
Ajattelen myös niin, että nimimerkillä kirjoittaja voisi sen suojissa keskustella vaikkapa jostakin itselleen liian kipeästä aiheesta. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa oma hengellinen taustaorganisaationi Sley olisi tehnyt jonkin rikkeen. – Tällöin Kotimaa voisi sallia jollekin sleyläiselle oikeuden nimimerkkiin, jotta hän saa käsitellä tätä nimenomaista rikettä. Samalla nimimerkillä olisi kuitenkin kielletty kirjoitella mihin tahansa blogiin, joissa keskustellaan vaikkapa SRO:n asioista.
Jos Kotimaa sallisi nimimerkin käytön em. tavalla, se olisi myös moraalisesti vastuussa, ettei ko. nimimerkkiä käytetä ”keulimiseen” eli vastuuttomaan kirjoitustapaan, tai virheellisen tiedon levittämiseen.