Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Erityinen ilmoitus antaa raamit missä moraalinen tietoisuus toimii.
Luonnollinen ilmoitus psykologisen ja muun humaanisen tieteen avulla syventää maailmassa elämisen dynaamista vastakohtaisuutta, ihanteiden täydellisyyteen pyrkimisen epäonnistumisen ja siitä seurauksena olevan syyllisyyden ja häpeäntunteen anteeksi antamisen välillä.
Raamatun kijaimellisia tuomioita ja kristillisen kirkon perinteellistä tulkintaa ei saa vähätellä. Mielestäni Lutherin ratkaisu ”samaan aikaan sekä syntinen että pyhä” on dynaamisesti kestävä kompromissi elämän tulkinnaksi.
Vaikeus on tuollaisessa ambivalensissa eläminen. Tämäkin keskustelu yrittää löytää keirtoteitä Raamatun kirjaimen aiheuttamille vaikuksille.
Kuitenkin Jeesuksen viitoittama ymmärrys jonka mukaan laki on ihmistä varten eikä ihminen lakia varten on se vaikea tie joka vetoaa arvostelukykyymme päätöksiä tehtäessä ,kriteerinä elämän puolustaminen kuolettavaa kirjainta vastaan.
Jouni, joudun kysymään vielä vähän tarkennusta. Blogi keskittyi Paavalin käyttämään sanaan arsenokoites. Miten tämän termin merkitys (Paavalin käyttämä retoriikka) voisi olla selvää kenellekään, jos sanaa ja sen merkitystä ei tunenta yleisesti (= ei ole vertailukohtia) ja jonka merkitystä on siksi hankala tulkita, kuten Heikki blogissa selittää? Toinen huomio: Tarkoitatko, että Paavali tiesi, mitä tulevaisuuden ihminen eli nykyihminen ajattelee samaa sukupuolta olevien välisesta rakkaudesta ja kirjoitti sitten tuon kuvauksen. Siinä tapauksessa Paavali ehkä erehtyi, koska nykyihminen pitää tuota kuvausta pääsääntöisesti seksin kuvaamisena, luontevimmin ehkä lähinnä jonkinsortin orgioiden. Minä tuumailen niin, että toki Paavali olisi voinut kuvata sellaista samaa sukupuolta olevaa paria, joka elää kuin heteropariskunta. Ja sitten todeta, että tämä ei käy. Nythän perustellaan, että Paavali kyllä tiesi ’nykyisenkaltaisenkin homoseksuaalisuuden’ ja homoseksuaalisen parisuhteen. Roomalaiskirjeessa lukee kuitenkin se, mitä siellä lukee ja siihen on tyytyminen myös niiden, jotka edellyttävät homoseksuaaleilta kilvoitusta ja selibaattia. Kiimoissansa toisiinsa syttyminen ei siis toistaiseksi tarkoita parisuhdetta eikä rakkautta.
Sitten vielä pari sanaa uudelleenavioitumisen siunaamisesta. Tarkoitatko nyt, että koska himokas katse on syntiä, niin voimme todeta (ihmisviisaudella päätellen) vaatimukset kohtuuttomiksi kautta linjan? Eli koska ihminen ei pysty olemaan tekemättä huorin, eronneen ei tarvitse kilvoitella ja ihmisiä voidaan siunata tekemään huorin. Ja samalla voidaan todeta, että avioliittoinsituution luonteeseen voi kuulua myös tuo synnin siunaaminen. Kun tämän jälkeen todetaan, että homoseksuaalin kyllä pitää kilvoitella koko ikänsä ja synnin siunaaminen ei homon kohdalla tule kyseeseen, päädytään farisealaiseen näkemykseen. Se on iso ongelma.
Enpä ole tiennytkäänettä fundamentalisti olisi pilkka- tai haukkumanimi. Minusta se kuvaa hyvin tiettyä jäykkää ja kirjaimellista suhtautumustapaa Raamattuun eikä ole pilkkanimi an sich. Ainakaan minulle.
Minä olen hetero joten homoseposta puhuminen (moderaattorit hox!?) menisi siis muutenkin ohi maalin. Fundikset saattavat kuvitella ahtaissa mielissään kaikkien homojen puolustajien olevan itsekin homoja. No eivät ole. Minä muuten en nimennyt fundis-sanalla erityisesti ketään.
Miten niin pitää ”kilvoitella koko loppuikänsä”? Jeesushan sanoo selkeästi, mitä kannattaa tehdä, jotta ainakaan tämän asian kanssa ei tarvitsisi itseään vaivata. Uudemmissa suomennoksissa tämä on esitetty hämärästi, mutta vuoden 1776 käännös on selkeä:
”Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. ”
Entä sitten tuo puhe viettelevän käden pois hakkaamisesta tai viettelevän silmän pois repimisestä? Ei kai Jeesus tarkoittanut tätä kirjaimellisesti? Kyllä kai hän tarkoitti erästä muuta ruumiinosaa, josta kuitenkaan ei olisi ollut sopivaa puhua sen omalla nimellä.
Keskusteluketjusta vaikuttaisi jotenkin hukkuneen armo ja rakkaus vaiuttaa alistetun suoritamiselle.
Aidommillaan rakkaus on kohteestaan riippumatonta, eikä se ole alisteinen hetero tai homoseksuaalisuudelle. Homoseksuaalien välinen rakkaus ei ole yhtään vähempiarvoista heteroseksuaalien välinen rakkaus.Ihmisinä olemme kuitenkin haavoituvaisia ja kykymme rakastaa on puutteellinen.
Avioliittoon vihkimisessä ei kuitenkan ole kyse rakkauden tunnustamisesta, vaan puolisoiksi vihkimisestä.Aviovaimo ja aviomies erotetaan kaikkien muiden naisten ja miesten joukosta puolisoiksi toisilleen.
Sikäli jos hyväksymme kristillisen ihmiskäsityksen, voimme todeta, ettei samaa sukupuolta olevat henkilöt voi muodostaa samalla tavoin vastinpareja kuin avioliitossa mies ja vaimo muodostaa. Ei siis sitä ensimmäistäkään kertaa. Sitävastoin on täysin selvää, että särkyneen avioliiton puoliskoista ainakin särkymiseen syytön osapuoli on kykenevä vastapariksi myös uudessa avioliitossa. Samoin on todettava ettei ihmisten kesken ole täysin pyytettöntä suhdetta, vaan kaikissa on syntiä mukana.
Varsinainen syy siihen ettei samaa sukupuolta olevia voida vihkiä avioliitoon on siinä, ettei sellainen liitto toteuta 1 Moos 2.24 lupausta.Vihkiminen ei siis muodostaisi kyseisessä Raamatun kohdassa kuvattua liittoa.Raamatun ihmiskäsityksen mukaan ihminen siis kykenee muodostamaan Raamatun tarkoittaman avioliiton vain vastakaisen sukupuolen kanssa.
Jukka Kivimäki, perustelet synnin siunaamista (heterojen kohdalla) VT:n kirjoituksilla. Aivan vastaavalla tavalla synnin siunaamista (homojen kohdalla) on perusteltu UT:n kirjoituksilla. Tuo ajatuksesi näyttäisi olevan yhtenevä Jouni Turtiaisen esittämän kanssa; ihminen voi armahtaa toisen ihmisen ’erehdyksen’. Erehdyshän ilmentää syntiinlankeemusta ja Jumalan tahdon vastaista asiaa. Mutta ihminen ei kuitenkaan voi armahtaa toisen ihmisen erehdystä. Sillä erehdys ilmentää syntiinlankeemusta ja Jumalan tahdon vastaista asiaa. Päinvastainen suhtautuminen, jossa ainoa erottava tekijä on seksuaalinen suuntautuminen. Mielestäni tämä konsepti saa yhä ongelmallisempia piirteitä. Ihminen jakaa heteroseksuaalille armoa tämänpuoleisessa, vaikka tämä eläisi synnissä (uusi avioituminen). Ihminen ei jaa homoseksuaalille armoa tämänpuoleissa, vaikka tämä on syntynyt syntiseksi (homoseksuaalisuus). Homoseksuaalilta siis vaaditaan kilvoitusta, ja hänen ei sovi toteuttaa langennutta luontoaan. Heteroseksuaalilta ei vaadita kilvoitusta ja hänen lankeemustaan siunataan. Miten ihmeessä näin ilmiselvä farisealaisuus ei herätä mitään huolta niiden taholla, jotka kritisoivat synnistä vaikenemista? Hämmentävää! Minulla tosin on epäilys, että vaikeneminen asian tästä puolesta tulee jatkumaan ja asian käsittely kuitetaan ”kaikkihan me olemme syntistiä” -voivottelulla. Huomaathan Jukka, etten ole ottanut kantaa siihen, pitäisikö samaa sukupuolta olevia pareja vihkiä avioliittoon. Asia kerrallaan.
Juha Kajander, tämäkin vielä!
Näitä palstoja mahdollisesti lukevalle kirkosta hieman etäämmällä kulkevalle syntyy väistämättä harhakuva, että vain seksiasiat ovat syntiä. Ikäänkuin sukupuoliasiast olisivat kristinuskon keskeisin asia. Huh huh. Onpahan kauas edetty keskeisestä.
Kuten aiemmin olen koettanut osoittaa, olisi tärkeää ymmärtää, mihin nimenomaiseen asiaan moraalisen paheksumisen tunne syntyy. Hyvä asia olisi miettiä, loiko Jumala ihmisen moraaliseksi olennoksi. Luterilaisessa katsannossa ihminen pitää ensin pelastaa perisynniltä. Viattoman ihmisen tappaminen synnyttää teologian, jossa pelastava usko ja armo tulevat Jumalalta. Luterilaisessa käsityksessä ihminen itse voi sanoa uskovansa ja pappi lupaa ihmisen pelastuvan. Minkä takia kirkkomme ei anna jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Kommunismissäkin luetaan yhteisesti uskontunnustuksia. Kaupallisuus, älyllisen ja emotionaalisen mielen hajaantuminen, aiheuttaa osaltaan samansukupuolisten liittojen lisääntymistä. Sielu ja Henki ovat ihmisen vakiovarusteita hedelmöityksestä alkaen. Onko ihminen kirkon mielestä todella kykenemätön minkäänlaiseen kehitykseen. Jos kirkko hyväksyy, että Jumala loi ihmisen moraaliseksi olennoksi, silloin on tehtävä johtopäätöksiä, jotka palvelevat sitä, että teologia saadaan maan pinnalle.
Samansukupuolisten liittojen siunaamisessa kirkkomme voisi ottaa etukenon. Naispappeuden hyväksyminen suhteessa siihen, että kirkkojen ovet laitettiin kiinni Jumalaan uskovilta ihmisiltä, on outoa. Pitäisikö seurakunnan jäsenyys ja kirkkojen ovet sulkea ihmisiltä, jotka eivät usko lasten joutuvan kastamatta kadotukseen, jotka haluaisivat, että katumus enemmän otettaisiin mukaan kristillisen kasvatuksen työvälineisiin, jotka ymmärtävät, että Henki ja Sielu ovat vakiovarusteita hedelmöityksestä alkaen, jotka haluavat, että Lutherin vanhurskauttamisoppi päivitetään nykyaikaan ja jotka eivät mitenkään ymmärrä kirkon tekemätöntä työtä siitä, että kirkko ei anna jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Samansukupuolisten liittojen siunaamisessa kirkkomme voisi hyvin ottaa etunojan lainsäätäjään nähden.
Vielä sanasta arsenokoites. Vaikuttaa siltä, että siihen on tietyn ”lobbaustahon” kannalta edullista nyt heittää epäselvyyden varjo. Sana ei kuitenkaan ole niin käsittämätön kuin mitä jotkut asiaansa ajaessaan tahtovat antaa ymmärtää. Koostuuhan se sanoista mies[puoli] ja vuode[kumppanuus; yhdyntä] ja esiintyy kontekstissaan muun seksuaalipaheen yhteydessä.
Kun Paavali muualla paheista varoittaen viittaa pelkästään ”vuoteisiin” (koitais) yleisesti Room.13:13, hän puhuu sen mukaan mitä vuoteissa väärällä tavalla voidaan seksuaalisesti tehdä (suom. 1992 ”siveettömästi”).
Aikana, jolloin ei ollut erityistä akuuttia syytä taistella sanan arsenokoites merkityksestä, oli luontevaa ymmärtää se Vulgatan masculorum concubitor (miesten kanssa makaaja) mukaan. Vilkaisin kahta 1600 -luvun luterilaista kommentaaria ensimmäiseen Korinttilais- ja Timoteuskirjeeseen, ja luterilaisen teologian tunnettu herra Johann Gerhard lyhyesti totesi, että arsenokoitai, qui concubunt cum masculo, coitu femineo (arsenokoitai, [miehet] jotka makaavat miespuolen kanssa kuten yhdynnässä naisen kanssa), viitaten taustaselittäjinä kohtiin 3.Moos.18:22 ja 20:13. Toinen aikanaan vaikutusvaltainen luterilainen, Sebastian Schmidt samoin selityksessään 1.Korinttilaiskirjeeseen 6:9 kirjoitti: Neque qui concubunt cum masculis (eivätkä ne [miehet], jotka makaavat miesten kanssa).
Juutalaisella miehellä oli seksuaalisena normina naisen vuode[kumppanuus] (LXX koite gynaikos, 3.Moos.18:22 ja 20:13). Tämä koite eli makaaminen ei saanut toteutua meta arsenos (miehen kanssa). Ei ole vaikea käsittää, miksi UT:n aikana apostolin ilmaisuarsenaaliin kuului sana arsenokoites, miesten kanssa makaaja. Sanan selittäminen ulos tästä merkityskontekstista, se se olisi ”tulkintaa”, mutta yksinkertainen kieltäminen taitaa nyt olla se metodi.