Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Niin, voihan sitä lohduttautua sillä ajatuksella, että jos Luoja olisi luonut miehet vähän viisaammiksi, olisimme jo aikaa sitten kuolleet sukupuuttoon.
Alusta asti oli nähtävissä, että Heikin arvelut tuosta korittilaiskirjeestä olivat ohuet. Joten ei ole yllätävää, jos siitä ei saa mitään irti. Se mitä siitä on aikoinaan saatu riittää, kuten aikaisemmissa kommenteissa oli kysymys. Kysymys taitaa olla suuresta puhalluksesta. Tässä ei ole kyllä siihen aineksia.
Reima Jokinen, hyvää vastaperustelua! Minulle tuollainen perinteinen tulkinta käy hyvin. Pidän kuitenkin Heikin aloitusta myös perusteltuna niistä syistä, joita Heikki kirjoituksessaan tuo esille – tällaistahan se tulkinta on eikä sen prosessin luonnetta pitäisi unohtaa tai jättää huomioimatta. Lisäksi Heikki sanoo itsekin valinneensa puolensa, joten ainakin minulle oli selvää, että lasit päässä on Heikkikin kirjoittanut tekstiään. Se näyttäisi olevan totta, että aiheesta ’taistellaan’. Olen kommentoinut, että tulkinnan venyttely (jota olen eritellyt aiemmissa viesteissäni) on ongelmallista kun, kuten omakin kommenttisi osoittaa, perinteinenkin käännös tai merkityksenanto vaatii tulkintaa ja on siten tulkitsijan todennäköisimpänä pitämä arvio sanan tai tekstin merkityksestä.
”Sana ei kuitenkaan ole niin käsittämätön kuin mitä jotkut asiaansa ajaessaan tahtovat antaa ymmärtää. Koostuuhan se sanoista mies[puoli] ja vuode[kumppanuus; yhdyntä] ja esiintyy kontekstissaan muun seksuaalipaheen yhteydessä.” Se ei ole selvää, tarkoittaako ’mies’ tekijää vai teon kohdetta. Minä kääntäisin sanan ’panomieheksi’, jos se tyyliltään sopisi Uuteen testamenttiin. ’Malakos’ voisi samaan tapaan olla ’pehmoilija’.
Martti Pentti: ”Panomies” vaatisi tiettyä seksuaalista kypsyyttä. Arsen kuitenkin tarkoittaa miessukupuolta yleensä, sisällyttäen myös lapset ja nuoret. Teoriassa, jos aktiivinen ”panomies” sinun sanamallisi mukaan löytyisi, sen tulisi olla androkoites. (aner, andros=täysikasvuinen mies), mutta tämäkin todennäköisesti viittaisi henkilöön, joka harrastaa asiaansa aikuisten miesten kanssa.
Kreikassa on paljon tekijänimiä tyyliin nekro-foros (ruumiinkantaja) ja anthropo-ktonos (ihmistappaja), joissa alku ilmaisee kohteen. Arseno-koites sopii tähän syvin.
Minusta olisi myös outoa, ellei UT erikseen lainkaan nimeäisi samaan sukupuoleen kohdistuvaa seksuaalikäyttäytymistä, jonka ajateltiin edustavan pakanallista elämänmuotoa ja oli antiikin maailmassa yleistä. Näinkö se puuttuu UT:sta kokonaan? Pyrkimys riisua UT näistä sisällöistä ei tunnu historiallisesti uskottavalta ja vaikuttaa tarkoitushakuiselta.
3. Mooseksen kirjan (LXX) lukujen 18 ja 20 siveellisyyssäädökset, joita ei sanan arsenokoites avaamisessa voi sivuuttaa, esittävät kyllä asian aktiivisen tekijän kannalta. Sanathan on kohdistettu juutalaiselle miehelle aktiivisena toimijana: ”Älä paljasta veljesi vaimon häpyä”…”Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa” jne.
Silti ”älä makaa miehenpuolen kanssa” esittää miespuolen (arsen) objektiksi, jonka kanssa ei saa maata. ”Hos an koimethe meta arsenos koiten gynaikos, bdelygma epoiesan anfoteroi” (Kuka vain makaa miehen kanssa naisen vuoteen, ovat molemmat tehneet iljetyksen). Näin se mitä ilmeisimmin on myös sanan arsenokoites kohdalla.
Reima Jokinen,
kukaan ei ole väittänyt, ettei tulkintasi olisi mahdollinen. Asian ydin on, että se ei ole ainoa mahdollinen.
Toiseksi: Minusta olisi myös outoa, ellei UT erikseen lainkaan nimeäisi samaan sukupuoleen kohdistuvaa seksuaalikäyttäytymistä, jonka ajateltiin edustavan pakanallista elämänmuotoa ja oli antiikin maailmassa yleistä. Näinkö se puuttuu UT:sta kokonaan?
Jotenkin tulee sellainen olo, että näkemys antiikin maailmasta ja sen elämänmuodoista on se Prokrusteen vuode, johon UT pakotetaan. No sitten se luonnollisesti tukee omaa näkemystä antiikin maailmasta…
”Arsen kuitenkin tarkoittaa miessukupuolta yleensä, sisällyttäen myös lapset ja nuoret.” Kenties ’arsenokoitees’ ja ’malakos’ eivät muodostakaan sellaista käsiteparia kuin nähtävästi arvellaan. Agricola taisi ymmärtää edellisen pedofiiliksi ja jälkimmäisen irstailijaksi. Arvatenkin hän seurasi Lutherin ajatuksia. Onko tässä lainkaan kyse varsinaisesta homoseksuaalisuudesta?
” Itse olisin toivonut, että yhdenvertaisuutta olisi voitu edistää parisuhdelakia kehittämällä,” sanoo Mäkitalo-Ropponen
Samaa minäkin olen esittänyt, mutta se ei ole mitenkään kelvannut asianomaisille. On syntynyt vaikutelma, että tasa-vertaiset juridiset oikeudet eivät olekaan se tärkein pointti, vaan se on halu muuttaa avioliittoisntituution sisältöä.
Ajattelen itse siten, että tällä foorumilla sekä eduskunnan istuntosalia myöden homoseksuaaleista on käytetty hyvin halventavaa kielenkäyttöä. On paukutettu Raamatulla päähän, meidän seksuaalisuutta on kutsuttu sairaaksi, viimeksi eilen minua kutsuttiin irstailijaksi ja lapsipornon edistäjäksi. Ja parisuhdettani on verrattu hauvelin kanssa naimisiin menemiseksi.
Tämän kaiken huudon keskellä minulle ei ainakaan tullut sellainen mielikuva, että tässä ollaan kehittämässä ihmisten yhdenvertaisuutta. Minulle ei itseasiassa tullut edes sellainen ajatus, että minua pidettäisiin samanarvoisena ihmisenä.
Kyllä minulle tästä päin naamaa räkimisestä tuli lähinnä se mielikuva, että minua halutaan pitää mahdollisimman kaukana avioliittoinstituutiosta, jotta minun syntinen, irstas ja Jumalan tahdon vastainen elämäntapani ei saastuttaisi normaaleja kunnon ihmisiä ja heidän pikkuporvarillisiä perheitään. Avioliittoinstituutiosta tehtiin se halveksunnan väline, jolla homojen epäkelpoisuus haluttiin kommunikoida. Juuri tästä syystä avioliittoinstituutiosta muodostui myös vastapuolelle se taistelun väline.
Jos tarkoitus oli sanoa, että homoseksuaalit ovat täysin yhdenvertaisia ja heitä varten pitäisi vain olla jokin toisen niminen instituutio, miksi tämä koko kampanja käytiin retoriikalla, jossa homot leimataan irstaiksi, syntisiksi, itsekkäiksi oman edun tavoittelijoiksi ja seksuaalisuudeltaan sairaiksi. Se ei kuullosta kovin uskottavalta viestiltä.
Jusu, en osaa vastata toisten puolesta. Itse en ole käyttänyt sinusta enkä kenestäkään kertomiasi ilmaisuja.
Salme, pitää paikkansa. En missään tapauksessa viitannut sinun käyttämääsi kielenkäyttöön. Tarkoitin vain sitä, että homoseksuaalien avioliittoa vastustavat tahot eivät yleisesti ottaen toimineet tavalla, josta olisi edes etäisesti jäänyt sellainen mielikuva, että he ovat kehittämässä ihmisten yhdenvertaisuutta.
Siunausta Merjalle vaikean tilanteen jälkipuinnissa.
Jostain syystä tähän asiaan ladatiin ns. kaikki paineet, eikä niitä jotka haluavat aidosti kuulla ja kunnioittaa molempia näkökulmia juurikaan otettu huomion. Piti pakosta olla jommassa kummassa laatikossa, jonka kylkeen vastapuoli kirjoitti osoitteen.
Tähän heikosti kuulluksi tulleeseen joukkoon kuului myös tällä hetkellä istuva tasavallan presidenttimme Niinistö. Hän olisi nimennyt liitot viralliselta termiltään pariliitoiksi. Tällöiin avioliittokäsite olisi jäänyt kunkin omaksi tunnetason asiaksi.
Tämmösiä edustajia emme tarvitse. Vaikeassakin paikassa on kyettävä olemaan jotakin mieltä.
”Tämmösiä edustajia emme tarvitse. Vaikeassakin paikassa on kyettävä olemaan jotakin mieltä.”
Hänellähän oli mielipide, siitä tässä nyt onkin kyse. Vastuuttomuudesta on turha syyttää.