Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
”Jatkaisin Matti Pulkkisen kommenttia vielä yhdellä näkökulmalla. Tässä blogikirjoituksessa on jo käsitelty 1 Kor. 6:9 sanojen merkityksiä, vaikkakaan ei suoraan itse käännöstä. Tässä kontekstissa kyseenalaisen käännöksen siteeraaminen Jumalan sanana osoittaa, että alkuperäistä kirjoitusta ei joko ole luettu huolellisesti tai siitä ei ole piitattu pätkääkään. ”
Mistähän tässä on nyt sitten kysymys? Heikin analyysi noista jakeista on aika suppea. Raamatun käänöskomitean jäsenet tuskin ovat äänestäneet tästä kohdasta -ja onhan siellä ollut suomen parhaimmat nais ja miesasiantuntijat. Onko kaiketi niin, että tämä ei sovi homoseksuaalien agendaan ja siksi väännetään?
Sami Paajanen,
minkä käännöskomitean? Ei ainakaan sen, joka käänsi tekstin neljännesvuosisata sitten ja joka hyväksyttiin 1992.
Ja mitä tulee Raamatun vääntämiseen oman agendan mukaiseksi, niin tässä tapauksessa suuremmat ’sankarit’ löytyvät Harri Latvalan käyttämän käännöksen tekijöistä.
Ahaa, nyt mä alan ymmärtämään. Raamatun käännöskomitea oli epäpätevä.
Markku Hirn tuo kommentissaan esille eräänlaisen ”järki-ihmisen” evankeliumi-kehitelmän, joka tuo tavallaan jonkinlaista moraalista ja eettistäkin ryhdikkyyttä elämään, tosin ilman todellista syvyys-ulottuvuutta koskien esim. ihmisen perinpohjin langennutta ja turmeltunutta tilaa Jumalan edessä(josta Rttu kertoo). Tuon tyylinen filosofia on kyllä lähes salonkikelpoista ja kelpaa varmaan nyky-ihmisen elämänkatsomukseen kirkonkin piirissä, mutta siitä puuttuu ns. veren ja mullan maku, jonka saa aikaan Jumalan Pyhä Sana, joksi Raamattua myös sanotaan. Mutta se onkin sitten uskon ja luottamuksen kysymys, miten tuohon kirjaan suhtautuu. Raamatun kanta moniinkin asioihin on kirkas ja selvä. Toisin taitaa olla meidän ihmis-riepujen laita. Kumpaa siis uskoa enemmän?
Häkkistä on kiittäminen kannanotostaan!
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/3487/piispa_hakkinen_luottamuksesta_jumalan_sanalle_riippuu_kirkon_tulevaisuus
Kaisa, toteat että ”Jos Raamatun sanan ottaa kirjaimellisesti, Jeesuksen ilmaus on moninkerroin yksiselitteisempi kuin Paavalin tai Mooseksen lain viittaus miesten kesken harjoitettuun seksiin.”
Olen hämmästynyt – samoin Heikki Lepän väitteestä – että Jeesuksen sana avioerokiellosta olisi ehdottomuudessaan tiukempi ja selvempi kuin Mooseksen ja Paavalin tylyt sanat homorakkauden toteuttamisesta.
Ensinnäkin, Jeesushan salli avioeron! Tosin vain yhdessä poikkeustapauksessa. Mutta mitä Jeesus sitten mahtoi opettaa huorintekemisestä? Hän lienee ainakin Raamatussa ainoa, jonka mielestä siihen ei tarvittu edes fyysistä kontaktia..?
Toiseksi, minua hämmästyttää, että viesteissäsi asetat jollain tavalla Jeesuksen sanat ja Paavalin sanat vastakkain. Ymmärtääkseni Paavalin opetuksessa puhuu sama Pyhä Henki kuin evankeliumeiden Jeesuksen opetuksissakin – vaikka niissä meidän mielestämme olisi jännitteitä tai suoranaisia ristiriitojakin.
Luotan edelleen siihen, että Raamatun mukaan Jeesus salli avioeron poikkeustapauksissa, mutta Raamattu ei missään edusta kantaa, jossa se suhtautuisi homorakkauteen myönteisesti.
Tämän näkemiseen ei tarvita mitään erityisiä fundis- tai libulaseja. Pelkkä sisälukutaito riittää.
Jouni,
en oikein usko, että Mooses olisi ajatellut homorakkauden toteuttamista. Ja mitä sisälukutaitoon tulee, niin Paavali puhuu Rm 1 luonnollisen vaihtamisesta luonnon vastaiseen. Ja homolle heteroseksi ei ole luonnollista.
Jouni Turtiainen, aiemmin ketjussa oli puhetta uusien merkitysten antamisesta Raamatun teksteille. Kritisoit tällaista toimintaa. Kirjoitat jälleen Paavalin tylyistä sanoista homorakkauden toteuttamisesta. Tarkoitatko homorakkauden kuvauksella tätä: ”samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. (Room. 1:27)”? Muuta Paavalin kuvausta Raamatusta ei kaiketi löydy. Olen toki aiemminkin kuullut väitteitä, että tässä Paavali torjuu homoseksuaalisen parisuhteen ja nyt näemmä tämä on jo peräti rakkauden kuvaus.
Ketjussa on useampaan kertaan tuotu esille, että avioero ja uudelleen avioituminen ovat selkeästi kaksi aivan eri asiaa. Keskustelu huorinteosta on liittynyt jälkimmäiseen ja siksi en oikein ymmärrä, että palautat keskustelun jälkeen ensimainittuun.
Homolle hetero seksi ei ole luonnollista, tätähän paavalikaan ei väitä. Hän sanoo nimenomaan sanoo, että homot ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen. Ei kai kukaan ole koskaan toisin väittänytkään. – Täytyy ymmärtää oikea vaihto – .