Seurakuntamme teki lokakuun alussa matkan Lappiin, Kairosmajalle. Ohjelmaan kuuluivat päiväretket lähimaastoon ja -tuntureille, esim. Soutajalle. Aamulla tehtiin eväät ja täytettiin termospullot. Pienempikin reppu riitti, sillä niitä täytettiin vain yhden päivän matkaa varten. Pitemmällä vaelluksella täytyy kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea pakataan mukaan. Raskaan rinkan kanssa vaellus on vaikeaa.
Kristityn elämää voidaan pitää myös eräänlaisena vaelluksena. Mitä tälle matkalle pitäisi pakata? Koska matka on koko elämän pituinen, kysymys on tärkeä. Sekin on todettava, että meidän reppuumme voi sellaistakin kannettavaa, jota emme ole itse sinne laittaneet. Mutta jotta jaksaisimme loppuun asti, on repun paino pyrittävä pitämään kohtuullisena. Mitä tämä voisi olla käytännössä?
Ravintoa matkalla pitää olla. Sana, rukous, seurakuntayhteys, ehtoollinen. Siinä on niitä eväitä, joiden varassa uskonelämä syntyy ja säilyy tai joiden puutteessa se vääjäämättä kuihtuu. Väheksyä ei pidä myöskään ”jokapäiväistä leipää”, joihin Luther laskee ruoan ja juoman lisäksi mm. kodin, omaisuuden, rauhan, terveyden, puolison, ystävät, luotettavat naapurit. Siinä määrin kuin se meistä riippuu, on hyvä vaalia ja suojella kaikkea tätä. Kaikkea ei pidä hengellistää, ajallisellakin elämällä on arvonsa.
Tärkeätä olisi myös oppia tyhjentämään reppua. Elämä tuo mukanaan huolia ja murheita, sille emme voi mitään. Mutta miten voisimme päästä niistä eroon tai miten voisimme ainakin välttyä niiden kasvamiselta sellaiseksi kuormaksi, joka käy ylivoimaiseksi? Tällaisen taidon omaavaa voitaisiin syystä pitää vähintään yhtä onniteltavana kuin lottovoittajaa.
Raamatussa puhutaan paljonkin huolista ja murheista, ja ne nähdään realiteettina. Mutta samalla meitä kuitenkin kehotetaan: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 4:7). Samantapainen rohkaisun sana löytyy myös kirjeestä filippiläisille (Fil. 4:6-7). Kristityn onkin opeteltava siirtämään elämän tuomat moninaiset taakat Kristuksen harteille. Saamme ja meidän myös tulee luovuttaa mieltämme painavat asiat rukouksessa hänen hoidettavakseen. Hän on luvannut pitää meistä huolen.
Elämän vaelluksella repussa täytyy olla ravintoa. Täytyy muistaa tankata, jotta energia ei lopu kesken. Mutta aivan yhtä tärkeää on ottaa pois sinne kertyvää ylimääräistä kannettavaa.
(Julkaistu myös Hämeenkyrön srk:n Kirkkoherran kynästä – palstalla 16.11.)
