Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Särkynyt mieli ymmärtääkseni tarkoittaa sitä särkymistä, joka liittyy ihmisen syntisyyden kokemiseen.
Jätän viisaampieni pohdittavaksi, mitä riivaaja tai paha henki ihmisessä tarkoittaa. Olla viinan, huumeiden, jatkuvien syrjähyppyjen tms. orjana, eikö Jeesus Krstus sellaisesta tahtonut ihmisiä vapauttaa? Armon saanut, armon ja rauhan piirissä elävä kristitty, ei hän minun ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan puistokemiaa tai muitakaan kemiallisia aineita tarvitse selvitäkseen tästä päivästä ja seuraavasta.
Kun ihminen vasta Jeesuksen seuraajaksi lähdettyään pääsee vapaaksi addiktioistaan, eikö siinä ole joku omaa ruumista ja psyykeä hallitseva demoni tullut ajetuksi pois?
Olla uskossa ja elää samalla kuolemansynnissä, ei se ainakaan Apologia Augustanan mukaan voi olla mahdollistai.
Hyvä teksti kiitos siitä Teemu Kakkurille.
Sitä vain jäin miettimään, kun olen tätä pyhää kastetta ja Armoa tarjonnut tärkeänä niin pilkkakirves on alkanut heilua. No mitäpä sen – näitä maailmaan mahtuu enemmän kuin kaksitoista tusinaan.
”pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen”.>>>> Kakkurin kirj. yllä.
Evankeelisuus, jota saamme kiittää paljosta ja hyvästä toiminnasta kirkkomme hyväksi, unohtaa sen, että kasteesta ei ole mitään hyötyä enää silloin, kun kasteen armo ja yhteys Jeesuksen on ihmisen puolelta lankeemuksessa jäänyt taakse.
Kaste ei pelasta ilman uskoa, ja usko on enemmän kuin pelkkä tieto kasteesta ja uskomme totuuksista. On palattava takaisin tuhlaajapojan tavoin. Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle USKOVALLE vanhurskaudeksi.
Mielestäni on kaksi eri asiaa olla elämää tuhoavien syntien siteissä ja olla pahan hengen riivaamana. Arkipuheessa voimme sanoa, että addiktiot riivaavat ihmistä, mutta on sitten ihan eri luokan juttu, että ihmisessä on riivaajahenki.
Riivaajia henkiolentoina sekä pahoja henkiä liioin ei ole olemassakaan.
Hyvä teksti. Ajattelen pitkälti samoin. Olen myös kiitollinen Espoon piispa Luoman, Tampereen tuomiorovati Hallikaisen ja Kallion seurakunnan kirkkoherra Laajasalon asiallisisista kommenteista mediassa. Seurakunnissa tulee olla valppaina ja pitää seurakunnan edustaja – mielellään koulutettu ja kokenut teologi – mukana, jos kirkossa on vieraileva puhuja.
Lapsikasteesta keskusteltaessa usein unohdetaan tämä puoli asiasta. On irvokasta lähteä etsimään suurennuslasilla riivaajia kastetuista seurakunnan jäsenistä.
Maista, joissa ensimmäisen polven kristityt kastetaan tiedetään paljon siitä todellisuudesta, joka meille on (onneksi jo) jäänyt vieraaksi. Silti sitä on turha väheksyä. Mutta – kuten jo monet ovat todenneet – kirjossa julistetaan Jumalan – ei riivaajien – tekoja.
Tottakai riivajia on olemassa . Olen työskennellyt niiden ,riivaajien, kantajien kanssa koko aikuisikäni.
Riivaajat ovat niinkuin muutkin zombit ja kummitukset : Kun ne vetää valoon niin ne kutistuvat sellaiseen kokoon että niitten kanssa jaksaa joko elää tai sitten ne haihtuvat ilmaan.
Riivaajan tunnistaa siitä kivusta jonka heidän läsnäolonsa sielussa aiheuttaa.
Tuolle kivulle on historia asianomaisen elämässä. Samoin sillä kivulla on sanomansa.
Se lähtee joko masennuksesta,häpeästä,syyllisyydestä, hyljätyksi joutumisesta,omista kontroloimattomista teoista, huonosta kohtelusta niitten puolelta joihin luullut voivansa luottaa,vastarakkauden puutteesta, petetyksi tulimisesta ,kiinni joutumisesta petoksesta,huonosta itsetunnosta,tuen puutteesta tarvittaessa, eksyneenä maailmassa elämisestä, riippuvuuksista, yksinäisyydestä,köyhyydestä,uskon menettämisestä, työttömyydestä,kykenemättömyydestä, impotenssista, seksuaalisista epäonnistumisista, väärästä kunnianhimosta,kuoleman tapauksista, elämän komplisoitumisesta yleensä, ystävien puutteesta jne jne .
Tässä vielä muistin virkistykseksi ortodoksisen kirkon kastetoimituksesta tekstiä. Siinä on melko paljon samoja elementtejä kuin luterilaisessa kirkossa, mutta jotakin on karissut pois ajan myötä aikojen muututtua.
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/kaste.htm
”Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.”
Ristiä, Jeesusta, armoa ja sovitusta kirotaan mm. eräissä entisten orjien keskuudessa, joissa orjuuttajan uskontonta oli kristinusko.