Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
”On irvokasta lähteä etsimään suurennuslasilla riivaajia kastetuista seurakunnan jäsenistä.”
– Mutta kastamattomista ei ole? Esim. pikkuvauvoista.
Yki, sinä kirjoitit niin, en minä. Vastaisitko sen vuoksi myös itse.
Huttusen kommenttiin kysymys: Mitä eroa ja yhteistä on uskolla ja uskonnolla? Ja vielä toinen kysymys: Miksi Iisain kahdeksasta pojasta vain nuorin oli sopiva kuninkaaksi? Kuuluihan koko perhe saman uskonnon piiriin. (mm. 1 Sam. 16)
Liisa: Kaste on teidän kristittyjen se elämän lähde, jossa riivaaja karkotetaan Pyhän Hengen vauvaan asettumisella. Eikö näin ole? Monet, ainakin katoliset, kasteloitsut sisältävätkin vauvalle esitettävän kysymyksen: ”tahdotko luopua saatanasta?”, mikä sinänsä on aivan järjetöntä. Tämän järjettömyyden vuoksi, jos ”on irvokasta lähteä etsimään suurennuslasilla riivaajia kastetuista seurakunnan jäsenistä”, niin kysyn uudelleen, että kastamattomistako sitten ei ole irvokasta?
Mietin vielä sitäkin blogistin esittämää ajatusta, että riivaajia esiintyy siellä, missä oikein kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta. Missäs näin oikein kirotaan?
Ja niin vielä: persoonallista pahaa EI ole. On vain ihmisiä, jotka tekevät pahuuksiaan syystä tai toisesta.
Teemu Kakkuri:”Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.”
Entä katolilaisuuden ja luterilaisuuden historia, ristiretket, vainot, noitavainotjne…??? Oliko ne kenenkä ja minkä hengen tekoja???
Olisiko saatana niin tyhmä että laittaisi kaikki lapsensa tekemään pahaa että jokainen ”näkisi” ne ja ymmärtäisi?? Ehei, kun saa ihmiset uskoteltua että he ovat uskossa ja oikealla tiellä niin se riittää, eli pitää poissa todellisesta vapaudesta.
Katolinen eksorkisti isä Guy totesi, että kun lääkäreiltä kysyy, uskovatko he Jumalaan, useimmat vastaavat myöntävästi. Mutta jos heiltä kysyy, uskovatko he pahaan henkeen, harva ottaa mitään kantaa. Molemmat ovat kuitenkin yhtä lailla tietomme ulkopuolella.
Raamatussa puhutaan Jumalasta, mutta myös Jumalan vastavoimasta. Onneksi meidän ihmispoloisten turvana on totuus, jonka Teemu kiteytti timanttisesti: samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Meillä kummalakaan ei ole tietoteoreettisiä edellytyksiä sanoa mitään pätevää persoonallisesta pahasta. Kun sinä sanot, etei persoonallista pahaa ole, lausut tosiasiallisesti vain julki toiveesi, ettei sellaista olisi. Ja kun minä sanon, että persoonallinen paha on olemassa, puran siinä vain pelkoni, että se taitaa olla olemassa. Kummallakaan meistä ei ole asiasta muuta sanottavaa, kun toiveemme ja pelkomme.
En tiedä mitään estettä sille, miksei pahakin voisi olla persoona. Olenhan minäkin. En ole vain teemuutta, vaan teemu. Miksi pahakin olisi vain jotain epämääräistä pahuutta?
Teemu Kakkuri otti esiin sanan riivaajahenki.
Olen ilmeisesti vähän yksinkertainen ja vanhanaikainen, mutta minun mielestäni evankeliumit ja Jeesus puhuvat pahoista hengistä. Paavali sanoo samaa…
En ymmärrä Teemun tarkoitusta. Eikö persoonallista pahaa modernin uskonselityksen mukaan olisikaan olemassa? Raamattu kuitenkin sanoo toista. Jumalan vastustajahan ei ole yksin…
Tuntui hiukan erikoiselta sekin, että kaste nähdään jonkunlaisena tehtynä tekona, mitä se ei kuitenkaan ole ilman kastetun uskoa.
…….
Teemun viimeinen kirjoiotus on kiva, päättäköön asianomainen itse, onki yllä oleva vuodatukseni siinä suhteessa aiheeton. Panen sen kuitenkin postiin.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi Teemu!
Kristittyinä meidän on hyvä muistaa, että Jeesus Kristus on kaikkien valtojen ja voimien yläpuolella.
Sairauden ja terveyden ollessa kyseessä ei ole syytä väheksyä minkään uskonkappaleen piiriin kuuluvaa apua. Jumala voi käyttää ja käyttää yhtälailla ja samanaikaisestikin esimerkiksi lääkäriä, lääkkeitä, terapiaa kuin rukousta tai öljyllä voitelua sairaiden puolesta.
Kyllä suren tätä veljeämme Ari Pasasta, en voi muuta sanoa.
Laestadius käytti sanaa Omanvanhurskauden Perkele.
Ihan omaan tehtäväänsä erikoistunut vesseli sekin.
Kun ihmisen oma syntisyys kaikessa kauheuduessaan paljastuu, lakkaa toisten ihmisten vikojen kaivaminen.