Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Yki, ole hyvä ja lakkaa pilkkaamasta kristillistä uskoamme.
Älä puhu kasteloitsuista tms.
Jokaisessa lapsessa on jo syntyessään alkusynti eli perisynti, ja siksi hänetkin tulee ottaa Jumalan valtakuntaan.
Sinussakin Yki on tuo sama synti. Se puhuu meille teoissasi.
Muutenhan sinä rakastaisit meitä kristittyjä ja
antaisit meidän uskomme olla rauhassa.
Sitä sinä et tee, koska et siihen kykene oman syntisyytesi tähden.
Jumala armahtakoon sinua!
Ykille
Eli ihminenkö tekee pahoja tekoja siksi, että on paha?
Luterilaisella ja katolisella eksorkismilla kasteen yhteydessä on vähän eri luonne. Vaikka samantapaisia ilmaisuja eksorkismissa olisikin, luterilaisen näkemyksen mukaan tällä kaikella pyritään vain muistuttamaan sitä, mikä kasteessa itsessään tapahtuu: Siirtyminen Saatanan vallasta Jumalan valtapiiriin, mikä ei ole lapsen sisälle oletetun riivaajahengen ulos karkoittamista. Lapsen ei ajateltu olevan obsessiossa, vaikka olikin synnyttyään luonnostaan Saatanan valtapiirissä. Eksorkismin sanojen ei luterilaisuudessa myöskään nähty sisältävän mitään omaa maagista voimaa; sellaisen armolahjan katsottiin lakanneen kristikunnasta jo pian alkukirkon jälkeen. Eksorkismi nähtiin vapaasti käytettävänä kastekaavan lisänä joka voitiin jättää poiskin. Itse riivaustilojen paranemisen katsottiin apostolisen ajan jälkeen vaativan paastoa ja rukousta. Sen mahdollisuutta ei siis kielletty, mutta kastettavaan pienokaiseen sitä ei liitetty.
Jorma Ojala, mikä on näkyvää pahuutta ellei juuri ”kristillisen lähimmäisen rakkauden julistajien” suorittamat kauheudet?? Kuinka ne selität kääntämättä katsetta minuun???
Mitä tarkoittaa ”olla olemassa”? Markku Hirn sanoi tavattoman osuvasti ja tämän maailman kielellä, että riivaajia on todella olemassa. Ja niitä voidaan käsitellä.
Onko riivaajia olemassa kuin entisen Lost-sarjan savuhirviö tai pahan ryyppyputken jälkeinen pikku-ukko? Ei tietenkään ole ”olemassa”, vaikka ne näkisi. Monet maailmassa olevat asiat ovat todellisesti olemassa vain näkymättöminä mutta vaikutustaan levittävinä. Enkä minä sinunkaan aistielimiesi kaikkivaltaisuuteen ja kaikkiselittävyyteen luottaisi, Yki.
Uudessa testamentissakin erotetaan syntien tekeminen ja syntisyys riivatuksi tulemisesta. Toisille Jeesus antoi synnit anteeksi, mutta ei ajanut heistä ulos riivaajaa, koska heissä ei sellaista ollut. Sitten on eri tapaukset, joissa Hän ajoi riivaajat ulos. Kun ihmiset tekevät pahaa, he toteuttavat välillisesti paholaisen tahtoa. Se on kuitenkin eri asia kuin jonkin pahan hengen asettuminen ihmiseen.
Osalla karismaattista kristillisyyttä on taipumus ulkoistaa kristityn pahat teot henkivalloille. Jos vaivaa ahneus, siitä pitäisi tehdä parannusta, eikä alkaa manata ahneuden henkeä ulos. Ulkoistamalla oma pahuus henkivaltoihin väistää lain sanan, joka on tarkoitettu meille itsellemme eikä henkimaailmalle.
”Ulkoistamalla oma pahuus henkivaltoihin väistää lain sanan, joka on tarkoitettu meille itsellemme eikä henkimaailmalle.”
Juurikin näin.
Ja toiseksi. Kuinka helppoa on nähdä roska toisen silmässä kun omassa on hirsi!
En tiedä johtuuko se vapaan kristillisyyden teologiasta, että kristityn pahat teot selitetään henkivalloista johtuviksi. Ehkäpä perisynti-käsite/oppi saattaisi muuttaa käsityksen kasteen luonteesta, vapaasta tahdosta, sovituksesta jne.
Korjaan hivenen äskeistä kommenttiani eli
En tiedä johtuuko se vapaan kristillisyyden teologiasta, että kristityn pahat teot saatetaan selittää henkivalloista johtuviksi. Ehkäpä perisynti-käsite/oppi saattaisi muuttaa käsityksen kasteen luonteesta, vapaasta tahdosta, sovituksesta jne.
Timo Juntunen: Isä Guy taisi tuntea vain katolisia lääkäreitä, kun nimittain vielä pienempi osa lääkäreistä kuin muista ryhmistä uskoo Jumalaan.
Teemu: ymmärrän mitä tarkoitat tietoteoreettisilla edellytyksillä sanoa mitään, mutta en allekirjoita tuota siltikään. Minulla ei ole todellakaan pienintäkään tajuista tai edes alitajuistakaan uskomusta minkään mörön tai persoonallisen pahan olemassaolosta. En yksinkertaisesti voi käsittää, miksi sellaista voisin pitää mahdollisena edes. Ainoan minkä tunnustan, on pimeässä metsässä kulkeskelun hermostuttavuus. Mutta se on satojen tuhansien vuosien aikana perimääni kirjoitettu animistinen pelko. Eri asia on se, onko jossain toisessa ulottuvuudessa jotain ikäviä avaruusörkkejä tjms. Minun täytyy saada selvä osoitus ennen kuin alan epäröidä tässä asiassa.
Jorma Ojala: kasterimsramssut ovat tosiasiassa ihan samanlaisia kuin ne ns. varsinaiset loitsut. Periaate ääniaaltojen muuntumisesta yliluonnollisen aistittavaksi on täysin sama.
Sinä taas asetat meidät ihmiset kyseenalaisiksi väittämällä uskoneetoksesi mukaisesti kaikkien ihmisten kantavan pahuuden taakkaa, jota kutsutaan perisynniksi.
Minussa ei ole syntiä. Minä olen synnitön. Synti kuuluu teidän kristittyjen taakkaan. Mutta itsepä olette ottaneet.
Mikko: käsittelin pahuutta joku aika sitten bloggauksessani ”Katsomuksia” -palstalla. En jaksa tiivistää nyt tähän. Löytyy: http://katsomuksia.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=13&t=241