Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Esko: tottahan asian voisi muotoilla vaikka noinkin hienosti, mutta en taida jaksaa täällä tuottaa kaunopuhetta. Mieluummin kärjistän kuin annan kuohkeita väitteitä, 50/50, tai muita positioita, jotka siis sisältävät aukkoja tunkeutua sisään.
Mielessäni on kyllä käynyt kääntyä pastafariksi ja ryhtyä todistamaan täällä lentävästä spagettihirviöstä. Jos aikaa ja energiaa on, niin ehkäpä…
Ei se vanhojen herätysliikkeiden ongelma olekaan. Jos et ole kohdannut, niin ole tyytyväinen. Nykyaika on tuottanut monenkirjavaa hengellisyyttä, jossa syntisyyden ulkoistaminen henkivalloille on yksi tapa olla kohtaamatta omaa syntisyyttä.
Verifiointi ja falsifiointi kuuluu enemmän teidän ateistien genreen. Kysymys ei ole pahan olemassaolosta, vaan sen luonteesta. Tarkoitukseni ei ole niinkään todistaa pahan persoonallisuutta, vaan kysyä, miksi monet niin varmasti sanovat että on vain pahuutta, ei personoitutta pahaa. Mikä tekee juuri siitä persoonasta niin ehdottoman kiellettävän?
Evankeliumin kannalta se onkin niin. Mitä voisin itse lisätä kasteeseen? Miten voisin parantaa Jumalan sanaa tai maustaa ehtoollista jollain vielä suuremmalla siunauksella? Miten tekisin kasteen astetta paremmaksi? Jos luottaa kasteessakin lahjoitettavaan Jumalan armoon, se riittää. Jos ei luota, mikään ei riitä. Jos armo ei riitä, mikä riittäisi?
Kasteessa liitetään Kristuksen yhteyteen, ja jos siitä ei omin tahdoin luovu, niin ei huonosti käy. Jos taas torjuu armon ja luopuu kalliista lahjastaan, ei mikään voi auttaa.
Usko ei ole mikään erityinen ansio ja lisäarvo, vaan se on Jumalan armon vastaanottamista. Jos et ota vastaan, ei lahjasi mitään hyödytä ja jos heität sen pois, olet köyhääkin köyhempi. Oma uskosi ei kuitenkaan synnytä Jumalan armoa, vaan armo lahjoittaa ja vahvistaa uskon.
Jokapäiväisellä parannuksenteolla elämme kastettamme todeksi.
Pitäisikö Teemun kommenttiin vastata? Jotakin tahdoin sanoa, mutta en vissiin tule ymmärretyksi. Totta kai kasate riittää silloin, kun ollaan kasteen armossa, vaelletaan Hengen johdatuksessa, kuten Paavali Roomalaiskirjeen VII luvussa sanoo. Näin, jos asia ei ole, on palattava eli tehtävä parannus. Joskus ja useastikin sitä on tehtävä omasta pyhyydestäkin, mutta se poikkeus ei muuta asiaa.
Kaste on kaiken perusta ja Kristus on kaikkien henkien yläpuolella. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy tuudittautua siihen että jokainen kastettu on Jumalan lapsi ja vapaa riivaajista jos sellaisia onkaan.
Ensinnäkin, ajatelkaapa vaikka Adolf Hitleriä, hänet oli kastettu kristityksi, kuitenkin hän puuhaili okkultismin kanssa. Jos joku uskoo että hän pääsi taivaaseen ja että sopvalla lääkehoidolla hän olisi ymmärtänyt säästää miljoonia juutalaisia, ihailen sellaisen uskon vahvuutta. Itse olen vakuuttunut että häntä ohjasi persoonallinen paha, ja kaste jäi hänen kohdallaan turhaksi.
Toisekseen, kokemukseni mukaan ne, joilla on kokemusta henkivaltoja vastaan rukoilemisesta ovat ensimmäisenä painottamassa miten tärkeää on perustautua Kristuksen täytettyyn työhön eikä alkaa rakentaa hengellisyyttä oman erinomaisuuden varaan. On nurinurusta jos Kristus-keskeisyys ja eksorkismi asetetaan vastakkain.
Samaan hengenvetoon painotan, että ei pahoja henkiä pidä aktiivisesti etsiä. Ne tulevat kyllä vastaan muodossa tai toisessa, kun etsimme Jumalan tahtoa. Silloin ainoa ase niitä vastaan on kasteen armo.
Ei tarvitse. Ehkä liitymme molemmat Augsburgin tunnustuksen artikloihin IX ja XII ja XIII. Minulle ne riittävät mainiosti.
Teemu Kakkuri, laitat kaiken ”yhden kortin” varaan eli kasteeseen ja siinä saatavaan Pyhään Henkeen, mitä kun se ei pidä paikkaansa niin koko korttitalosi romahtaa ja jäljelle jää vain luonnollisen ihmisen jupinoita Raamatun Sanasta ilman että edes ymmärtää mitä Jeesus puhuu??
Yksinkertainen esimerkki on kun Jeesus käskee kavahtamaan huonoa hedelmää tekevää opettajaa, niin kuinka on Lutherin ja kump. teot, näetkö niissä huonoa hedelmää ja kavahdatko heitä eli hylkäätkö kaikki heidän opetukset Jeesuksen Sanan mukaan kun et voi löytää sieltä mitään hyvää???
Matt. 7:16
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Teemun vastaus on oikein hyvä, ja minulla on taas jälleen Augustana tässä pöydälläni avoimena. Mukava sitä on tuossa silmäillä.
Minäkin jätän Teemun tavoin kaiken yhden kortin varaan. Se kortti onkin ässien ässä, Jumalan sanan lupaus armosta Kristuksen tähden!
Me saamme luottaa kasteeseemme!
Jorma Ojala, näytä missä kaste on liitetty vauvaan??
Vertaa Pietarin sanoja KUN hän sai Pyhän Hengen
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Voitko liittää tätä lupausta vauvakasteeseen???
Lupaus on selkeä:”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Tämä lupaus on kaikille joita Jumala kutsuu, AAAAAMEN.