Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Teemu Kakkuri, mielestäsi parannus on joka päiväistä touhuilua omien syntien kanssa, tässä yhteydessä se ei ole vaan se on Jumalan kutsuessa vastaamista siihen kutsuun eli kerran tapahtuva asia josta alkaa uudestisyntyminen ja jota seuraa kasteen ottaminen aivan Pietarin sanojen mukaan, näin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, siis saa Jumalan voiman elää Hänen tahdossaan eli pyhityksessä.
Täytyy sanoa, ettei Ari ole kaukana Jumalan valtakunnasta.
Parannukseensa rakentavat eivät kuitenkaan saa muuta kuin omanvanhurskauden hengen.
Paavali opettaa kristittyjä panemaan syntiä pois, joten ne ovat olleet syntisiä kuten Paavali itsekin. Ei Efesiläiskirjettä kääntymättömille pakanoille ole kirjoitettu,
Jorma Ojala, Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, kun tähän lisätään vielä Pietarin selkeä sana kuinka tulee toimia niin se on siin.
Kun Jumalan Pyhä Henki tulee ihmiseen niin se on todellinen uudestisyntymä eli siinä tapahtuu jotain aivan erikoista, ihmisen luonto muuttuu, ihmisestä tulee henkisesti elävä ja alkaa ymmärtämään Jeesuksen Sanoja ja saa voiman ja rakkauden, lihasydämen kivisydämen tilalle.
Paholaisesta vielä pieni sana. Keskusteluissa on tullut pari tapaa suhtautua paholaiseen. Toinen on se, että paholainen on meille mielenkiinnon kohde, toinen taas se, että paholaista käytetään syntipukkina.
Toteaisin vain, että luterilaisittain suhteemme paholaiseen näyttäytyy toisenlaisena. Saatanan vallanalaisuus sitoo ihmisen syntiin ja kuolemanpelkoon Heb 2:15. Kuoleman pelko tulee esiin siinä, että ihminen ei halua kohdata sitä, vaan sulkee silmänsä sen todellisuudelta ja etsii keinoja ja välineitä sen todellisuuden poissulkemiseen mielestä. Siihen sopii hyvin lihallisten mielitekojen seuraaminen, huumaavat aineet, monenlaiset addiktit, lohdutuksen hakeminen omasta hyvyydestään, turvaaminen epäjumaliin kuten vaikkapa omaisuuden haaliminen. Tämähän Paavalilla oli mielessä, ristiriitaista kyllä, kun hän totesi (pakanoiden suulla); ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” 1 Kor 15:32.
Jos ihminen on saatanan orja, hän on samalla syynalainen ja kadotukseen johtavalla tiellä. Kokemuksiin ei tässä voi nojata. Hän on perkeleen valtakunnassa, vaikka hän ei sitä itse tunne tai usko tai ei siltä vaikuttaisi.
Tästä orjuudesta on Kristus tullut ihmisiä vapahtamaan. Ja jos enemmistö suomalaisista saisi kuulla tämän, että he ovat seuraamassa saatanaa, niin suhde pelastuskysymykseen voisi olla toinen.
Muutenkin sanoisin uskonartikloista ja yksimielisyydestä niissä, että melkeinpä tärkeämpää kuin olla yksimielinen niistä on niiden täytäntöönpano eli että niistä puhutaan tai paremminkin niitä julistetaan. Eivät ne itsestään Tunnustuskirjojen ja Raamatun lehdiltä hyppää ihmisten tietoisuuteen.
”Jos ihminen on saatanan orja, hän on samalla syynalainen ja kadotukseen johtavalla tiellä.” Syyllisyys on uskoakseni juuri se kahle, jolla saatana – syyttäjä – ihmiset sitoo. Kiristämiseksi kai sitä voisi nimittää. Niinpä anteeksianto on se avain, jolla kahleiden lukko avataan.
Kysyn mielessäni, miksi Teemu niin kategorisesti kielsi riivaajien vaikutuksen? Onko riivaaja ja paha henki eri asia? Niistä Raamattu kuitenkin puhuu ja mielestäni sitä sanaa olisi uskottava.
Karismaattisten liikkeiden lisäksi katolinen kirkko on mystifioinut tätä asiaa. Mistä muusta tulevat vanhat lorut ristin näyttämisestä tai ruusupuisesta seipäästä tms. Se on kaikki vanhaa perinnettä, jossa paha henki nähdään hyvin ulkokohtaisena. Olen nähnyt varoitettavan siitä, ettei ulkomailla mentäisi pakanatemppeliin tms. Siellä piru sitten hyppää kimppuun ja valtaa ihmisen. Raittiissa kristillisyydessä ei ole koskaan ollut tällaista opetusta.
Syylisyys. Eiköhän se mene huvitukjsen puolelle. Kateushan on aina ollut se synti, mistä itselle ei ole mitään iloa. ”Pois makia mailma jää..”, veisasivat ennne muinoin herännyt kansa..
Tarkoitat varmaan nykyajassa. Yritin sanoa sitä, että riivaajia etsitään väärältä suunnalta, jos hätyytellään sairaita ja mielenterveydeltään järkkyneitä. Jos jostain pitäisi riivaajia etsiä, siis jos, niin eikö pikemminkin sieltä, missä pahuus on valloillaan.
Ihan vaan taas kerran tää ikuinen kysymys:
Jos Jumala on hyvä ja kaikkitietävä ja kaikkivaltias ja ihmistä rakastava hyvä Isä, niin miksei Hän vain yksinkertaisesti lopeta kerralla sen paholaisen touhuja ja hävitä koko perkelettä hornantuuttiin niin, ettei siitä vaan yksinkertaisesti ole jäljellä enää edes yhtä hännän tupsuakaan?????????
Kaikilla olis hyvä olla, eikä kukaan sairastuisi syöpään eikä mielisairauksiin eikä mihinkään muuhunkaan. Ei olis sotia ja kaikki rakastais toisiaan. Eiks Jumala juuri siihen pyri?
Miksei se sitten järjestä koko hommaa (kaikkivaltiaana?), postamalla sen pirun maaimankartalta lopullisesti???
Vai kiusaako tää rakastava Taivaanisä meitä poloisia pentujaan ihan vaan piruuttaan?
Tää on minusta jotenkin niiiiiiiin lapsellista ja naurettavaa meuhkaamista aikuisten porukassa yhdestä pahasesta pirusta. Piste.
Kimmo. Kaikkina aikoina kaikkialla lähes kaikki ihmiset ovat kysyneet näitä Miksi-kysymyksiä. Miksei Jumala, miksei ihmiskunta, miksei yhteiskunta, miksei lääketiede, miksei oikeat poliittisen päättäjät jne pysty muuttamaan ihmistä paremmaksi, jotta meillä kaikilla olisi ei vain niin mukavaa vaan todella tasa-arvoista elämää. Miksei ihminen ole hyvä ja tee vain hyviä epäitsekkäitä tekoja…
Omaa kokemustani sanoittaa pari Kaskinen/Simojoki:
Mutta, hyvä Teemu. Tuo sana ”hätyyttää” on niin kovin asenteellinen.
Miksi niin ruma sana peittämään kaiken, senkin että joku ihan rakkaudesta halluaa auttaa sairaita…nykyaikana.