Eutanasia tarkoittaa ihmisen kuoleman aktiivista jouduttamista. – Suomeksi sanottuna siis tappamista. Tällainen toiminta on tällä hetkellä meillä kiellettyä.
”Aktiivinen eutanasia on Suomessa kiellettyä ja rangaistavaa. Kyse on henkirikoksesta, yleensä surmasta tai taposta: Molemmissa on kyse toisen ihmisen tahallisesta tappamisesta.”
http://www.minilex.fi/a/aktiivinen-eutanasia-on-suomessa-kielletty
Toisinaan eutanasiaksi kutsutaan myös sitä, että potilaan elämää ylläpitävät hoidot lopetetaan.
Tämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti eutanasiaa, vaan tässä on kyseessä ihmisen luonnollinen kuolema. Toisinaan tällaista käytäntöä kutsutaan kuitenkin passiiviseksi eutanasiaksi.
”Passiivinen eutanasia on sallittua, sikäli kuin se tehdään hyvän lääketieteellisen käytännön mukaan. Saattohoidon loppuvaiheessa, ns. terminaalihoidossa, ei yritetä väkisin jatkaa potilaan elämää vastoin hänen tahtoaan. Olennaista on, että parantumattomasti sairaan potilaan kipua lievennetään ja loppuelämää helpotetaan. Yleensäkin potilaslaki edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan: Jos potilas kieltäytyy tietystä hoitotoimesta, esimerkiksi avanteesta, hänen tahtoaan kunnioitetaan.” http://www.minilex.fi/a/aktiivinen-eutanasia-on-suomessa-kielletty
Näin siis lainsäädäntömme määrää tällä hetkellä eutanasiasta. Eutanasia ei ole tätä blogia kirjoittaessani meillä Suomessa käytössä (eikä toivottavasti tulekaan koskaan lailliseksi).
Otsikossa kuitenkin kysyn: ”Onko Suomessa jo käytössä avioliittoeutanasia?”
Avioeroa voi verrata kuolemaan. – Tämä ei ole oma keksintöni. Olen kuullut sen perhetyön ammattilaisilta. – Avioliitto on pyhä asia. Jumala on tarkoittanut sen ikuiseksi. Jeesus sanoo: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark.10:9).
Luterilaisen käsityksen mukaan myös avioliitto voi kuitenkin raueta pois; kuolla. – Tämä ajatus perustuu lähtökohdiltaan sekin Raamatun sanaan. Apostoli Paavalin mukaan nainen ”saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle (Room. 7:3).” Avioliitto raukeaa/kuolee siis ainakin toisen osapuolen kuollessa.
Ilmeisesti näin käy myös silloin, kun jompi kumpi puolisoista tekee huorin. Jeesus näet sanoo: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin… (Matt.5:32). – Tämän perusteella teologit yleensä katsovat, että aviorikos on hyväksyttävä avioeroperuste. – Kun toinen on uskoton, avioliitto ikäänkuin kuolee.
Tässä vaiheessa herää kysymys avioliittoeutanasiasta.
Eutanasian oikeutusta perustellaan yleensä pitkittyneen kärsimyksen päättämisellä. – Teemmekö me niin myös avioerojen suhteen?
Kun avioliitto tuntuu vain loputtomalta kärsimykseltä, se päätetään tappaa avioeron kautta. Tämänkin jälkeen suhde saattaa toki vielä elää kuin henkitoreissaan esim. sukulaisten esirukousten ja yhteisistä lapsista huolehtimisen kautta. – Lopullisesti kuolleeksi avioliiton tekee usein kuitenkin papin aamen, kun jompi kumpi osapuoli avioituu uudelleen!
Näinkö se menee? Pappi antaa avioliitolle armokuoleman pitämällä jollekin uusperheelle kauniin hääpuheen (joka on käytännössä samalla edellisen avioliiton hautajaispuhe)…
– Ja aivan kuin kuolemankin äärellä, myös avioerojen äärellä me olemme usein melko avuttomia.
Olennaiset kysymykset ovat kuitenkin siinä, edistämmekö aktiivista avioliittoeutanasiaa, vai onko kyseessä pikemminkin se, että vain todetaan esim. uskottomuuden jälkeinen avioliiton kuolinkampailu, ja pyritään lievittämään tarpeetonta kipua ja kärsimystä. – Kristityn lienee silti paras lähteä siitä, ettei hän aktiivisesti edistä kenenkään avioliiton kuolemaa, – sillä joskus avioliitot toipuvat kuin ihmeen kautta myös uskottomuuskriisien kuoliniskuista…
Olennaista on aina kysyä: ”Onko jo tehty kaikki asiat avioliiton puolesta?” – Aina avioliitot eivät sairasta kuolemanvakavaa tautia, vaikka niihin liittyvä kärsimys näyttäisikin juuri sillä hetkellä suunnattoman rajulta. – Onko papilla oikeus tarjota avioliiton kuoleman sinetoivää ”armopilleriä” sanomalla uudelle parisuhteelle aamen, jos alkuperäinen avioliitto olisi vielä pelastettavissa elävien kirjoihin?
Mitäpä jos olisikin syytä tappaa avioliiton sijasta avioliiton sairastuttanut ”bakteeri” (kuten esim. itsekäs halu toteuttaa omaa uraa, jokin sitkeä riippuvuus, tai mikä tahansa muu avioliiton pyhyyteen nähden toissijainen asia)? – Usein on nimittäin niin, että pastorien kiire siunata kovin sokeiden intohimojemme ohjaamana syntyneet uusperheet, ainoastaan sairastuttaa tällaisesta uudesta liitosta seuraavan uuden ihmissuhteen samoilla tunnustamatta jääneillä synneillä ja ongelmilla!
Onko kaikki siis jo tehty avioliiton puolesta? Tarjoammeko me pastorit liian hätäisesti rykäistyillä siunaamisillamme kuolemanpilleriä sille, minkä Jumala on yhdistänyt.
Raamatun sana haastaa itsetutkiskeluun (Mal.1:1-2, 13-15):
| ”Ja nyt teille tämä käsky, te papit! |
| Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Minä olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne. |
…te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne.
| Mutta te sanotte: ”Minkätähden niin?” Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. |
| Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä.” |
Tämä on meille paimenvirkaan kutsutuille vakava sana. Me emme voi estää moniakaan avioeroja tapahtumasta. – Sen voimme kuitenkin tehdä, että pidättäydymme kiirehtimästä vihkimään uusperheitä, edellisen avioliiton ollessa vielä elossa…
Tänään on syytä rukoilla parannuksen armoa kaikille perheille, ja koko Jumalan seurakunnalle pastoreista ja piispoista alkaen. – Herra armahda meitä!
Aivan hyvä ja kaunis tapa ilahduttaa ikäihmisiä. Mutta se uskon asia särähti korvaani, emme voi uskoa vain hyvän tekemiseen. Jumala katsoo aina sydämeen, meidän vaikuttimiimme: vain rakkaudesta Jeesukseen on ainut oikea ja kantava vaikutin tekemisiimme. Ennen kaikkea elämän ja kuoleman kysymys on itsellemme, onko Jeesus sydämemme ja elämämme Herra. Vain näin olemme Jeesuksen todistajia.
Blogisti: ”Eutanasia tarkoittaa ihmisen kuoleman aktiivista jouduttamista. – Suomeksi sanottuna siis tappamista.”
Eutanasia tarkoittaa käsitteenä ihmisen itse, omasta vakaasta tahdostaan elämästä luopumista. Ellei se tapahdu ihmisen omasta, vain omasta, tietoisesta tahdonilmauksesta, se on murha, surma tai tappo. Ei eutanasiaa.
Euroopassa eutanasia on nykyään sallittu Benelux-maissa (Alankomaat, Belgia ja Luxenburg).
Passiivinen eutanasia sallittiin Ruotsissa huhtikuussa 2010. Ensimmäinen passiivinen eutanasia suoritettiin saman vuoden toukokuussa. Passiivinen eutanasia on sallittu myös Sveitsissä. Eutanasiasta ei ole Suomessa (vielä) olemassa lainsäädäntöä, vaan eutanasiaan sovelletaan mm. rikoslain ja potilaslain yleisiä sääntöjä.
Itsemurhan avustaminen tai edistäminen ei ole rangaistavaa Suomessakaan; siihen ei sovellu mikään rikoslain pykälä. Tämä johtuu siitä, että avustusteon jälkeenkin potilas voi vielä itse päättää omasta hengestään. Esimerkiksi tappavaa lääkettä sisältävän lääkepurkin antava avustaja ei tapa potilasta, koska tämä avustusteko ei vielä sinänsä riitä aiheuttamaan kuolemaa.
Eutanasiasta keskusteltaessa kannattaa eritellä, onko kyse aktiivisesta pyynnöstä tappamisesta, vaiko epäsuoremmasta kuoleman jouduttamisesta. Aktiivinen eutanasia on vielä toistaiseksi Suomen lain mukaan rangaistavaa. Sen sijaan Suomessakaan ei ole rangaistavaa hoidon päättäminen potilaan vakaasta pyynnöstä, eikä liioin itsemurhan avustaminen.
Hyvin näyttää etenevän kansalaisaloite eutanasian puolesta. Nyt on kasassa jo 34 328 kannatusta ja keräysaikaa on 7.5.2017 asti. Enää puuttuu 15 672, eli suurinpiirtein 100 kannatusta/päivä. Eiköhän tuo 50 000 kannatusta saada täyteen helpostikin.
Manu Ryösö :”Toisinaan eutanasiaksi kutsutaan myös sitä, että potilaan elämää ylläpitävät hoidot lopetetaan.”
Pienyrittäjäisäni kävi vuosikaudet oman työnsä ohessa hoitamassa ilman ”lisäliksaa” 1918 punaorvoksi jäänyttä äitiään muiden verovaroilla ylläpidetyn sairaalan kroonikko-osastolla olevien omaisten tavoin. Sairaalan resurssit eivät riittäneet edes kroonikkopotiliaden ruokkimiseen. Aina kun kävin osastolla tapaamassa isoäitiäni, hän kysyi ”Koska tämä laiva lähtee”.
Sitten tuli päivä, jolloin lääkärit kertoivat, että hänen fyysisen elämänsä jatkaminen vaati siirtoa isomman sairalan tehokkaampiin letkuihin. Kielsimme hänen siirtämisensä ja annoimme sille laivalle vihdoinkin luvan lähteä.
Noiden kokemusten jälkeen isämme ei halunnut elämänsä ehtoossa julkisen sektorin terveyspalveluita ja onneksi nuorin sisaremme saattoi ottaa työstään vapaata ja jäädä hänen omaishoitajakseen loppuun asti. Elämänsä viimeisenä päivänä jo lapsena Suomen suojeluskunnan sotilaspoikiin liittynyt ja perheestään jo 12-vuotiaana vastuun ottanut karjalainen isäni soitti. Keskustelin pitkään puhelimessa hänen kanssaan. Hän sanoi, että ei pelkää kuolemaa ja että hänestä ei koskaan oli pidetty niin hyvää huolta kuin nyt.
Blogisti: ”Avioliitto on pyhä asia. Jumala on tarkoittanut sen ikuiseksi. Jeesus sanoo: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark.10:9). ————–Mitäpä jos olisikin syytä tappaa avioliiton sijasta avioliiton sairastuttanut ”bakteeri” (kuten esim. itsekäs halu toteuttaa omaa uraa, jokin sitkeä riippuvuus, tai mikä tahansa muu avioliiton pyhyyteen nähden toissijainen asia)? – Usein on nimittäin niin, että pastorien kiire siunata kovin sokeiden intohimojemme ohjaamana syntyneet uusperheet, ainoastaan sairastuttaa tällaisesta uudesta liitosta seuraavan uuden ihmissuhteen samoilla tunnustamatta jääneillä synneillä ja ongelmilla!
Koskeeko avioliiton pyhyys ja tämä vuodatuksesi myös niitä lukuisia pappeja, jotka ovat eronneet ja uudelleen avioituneet jopa pariinkin kertaan ilman, että olisivat hetkeäkään olleet leskenä, vai koskeeko se vain rahvasta, jolla ei ole papiston etuisuuksia ja kirkon heille suomia etuoikeuksia (jotka ainakin muilta osin on poistettu Suomen laista jo kauan sitten).
Kimmo,
Kyllä se Jumalan sanan miekka osuu meihin kaikkiin, papeista maallikkoihin, ja jopa kristyistä ateisteihin. – Meistä voi nyt näyttää siltä, ettei se saa meitä kiinni vielä elämämme voitokkaina päivinä, mutta uskon oikeuden toteutuvan myös jokaisen jätetyn ja petetyn parhaaksi eräänä päivänä.
Ryösö: ”ateisteihin”
En usko.
Kimmo,
sinun tai minun usko ei varsinaisesti muuta tosiasioita. Tämän keskustelumme osalta ne vielä jäävät nähtäviksi, kun sen aika on…
Ryösö: ”Kimmo, sinun tai minun usko ei varsinaisesti muuta tosiasioita. Tämän keskustelumme osalta ne vielä jäävät nähtäviksi, kun sen aika on…”
Olen samaa mieltä. Todennäköisesti tiedän ne tosiasiat ennen sinua, jos ikäerostamme voi jotain päätellä.
kimmo wallentin :”Koskeeko avioliiton pyhyys ja tämä vuodatuksesi myös niitä lukuisia pappeja, jotka ovat eronneet ja uudelleen avioituneet jopa pariinkin kertaan ilman, että olisivat hetkeäkään olleet leskenä, vai koskeeko se vain rahvasta, jolla ei ole papiston etuisuuksia ja kirkon heille suomia etuoikeuksia (jotka ainakin muilta osin on poistettu Suomen laista jo kauan sitten).”
Nykyisessä ”kirkkopoliittisessa tilanteessa” avioliiton ”pyhyys” koskee vain meitä, jotka olemme avioliiton muuksi kuin vain yhteiskunnalliseksi sopimukseksi uskomme mukaisesti tulkinneet. Voin kokemuksesta vannoa, että meille tämä yhteiskunta ei ole todellakaan suonut mitään etuoikeuksia, vaan ainoastaan vastuun kantaa talkoudellinen vastuu myös heistä, jotka eivät yhteiskunnan antaman koulutuksen tuloksena usko ainakaan Jumalaan.
Tuula: ” Voin kokemuksesta vannoa”
Vannomatta paras.
kimmo wallentin :”Vannomatta paras.”
Niinpä tietenkin. Ensinhän pitäisi tietysti määritellä mitä käsite etuoikeus tarkoittaa. Voihan sen tietysti tulkita niinkin, että poliittisesti sitoutumattomana oli etuoikeus antaa puolueille pyhitetylle valtiolle omavelkainen takaus, että edes yksi eteläiseltä pallonpuoliskolta kotoisin oleva ja siellä syttynyttä sisällissotaa pakeneva nuori sai jäädä maahan.
Tuula: ” että poliittisesti sitoutumattomana oli etuoikeus antaa puolueille pyhitetylle valtiolle omavelkainen takaus, että edes yksi eteläiseltä pallonpuoliskolta kotoisin oleva ja siellä syttynyttä sisällissotaa pakeneva nuori sai jäädä maahan.”
Tätä samaa, kaikkien näitä sivuja lukevien tuntemaa sankaritarinaasi olet jauhanut täällä jo monen vuoden ajan, ole hyvä ja vaihda jo levyä, please.
kimmo wallentin :”Tätä samaa, kaikkien näitä sivuja lukevien tuntemaa sankaritarinaasi olet jauhanut täällä jo monen vuoden ajan, ole hyvä ja vaihda jo levyä, please.”
No mutta Kimmo. Jos ajattelet asiaa sankaritarinana, nin eihän se meidän ole, vaan Jumalamme, johon uskomme. Joten jos haluat jotakin muuta, niin ole hyvä ja käänny rukouksinesi Jumalan puoleen.
Oikein terve ja tarpeellinen puheenvuoro.
En ole varma, ymmärsinkö oikein mutta minulle jäi kuva että kirjoittajan mielestä ulkopuolisten pitää pyrkiä estämään avioero tietämättä yhtään mitään toisten avioliitosta.
Ajatellaan vaikka nuorta miestä ja naista. Jos he vuoden lapsettoman avioliiton jälkeen huomaavat ettei tätä tule mitään niin mitä se kenellekään kuuluu jatkavatko he liittoaan. Keneltä heidän pitäisi kysyä lupaa erota? Jos on lapsia niin heidän etunsa turvaamiseen yhteiskunta puuttuu ja näin pitää ollakin. Samoin on hyvä että järjestetään perheneuvontaa.
Hyviä kysymyksiä Juhani…
Mitäpä, jos ajattelet asiaa elämän suojelu -analogialla.
Jos on totta, että avioero on kuin eräänlainen kuolema, voidaan ajatuskulkusi asetella näin…
Pitääkö meidän pyrkiä estämään kuolema tietämättä yhtään mitään toisen ihmisen elämästä?
Kristitty on aina lähtökohtaisesti elämän puolella. – Lähdemme liikkeelle siitä perusolettamuksesta, että elämää kannattaa aina puolustaa. – Aina on hyvä kysyä: Olemmeko tehneet kaiken elämän puolesta?
Eräänä päivänä joudumme toki kaikki taipumaan ja kuolema korjaa satonsa. – Silloinkin me kyllä vielä puhumme elämästä, iankaikkisesta elämästä. – Sama analogia voidaan siirtää muutettavat muuttaen avioliittoon.
Eli…
Kristitty on aina lähtökohtaisesti avioliiton puolella. – Lähdemme liikkeelle siitä perusolettamuksesta, että avioliittoja kannattaa aina puolustaa. – Aina on hyvä kysyä: Olemmeko tehneet kaiken avioliittojen puolesta?
Avioliittokaavassa luvataan: Kunnes kuolema meidät erottaa. – Huomaammeko, että tässä on samalla lupaus, mutta myös kuoleman realiteetin tunnustaminen? – Silti myös kuoleman kohdatessa saamme lohduttautua Raamatun sanoilla: ”Rakkaus ei koskaan katoa!”
Eikö tämä Jumalan asettama järjestys olekin sanomattoman kaunis? …ja puolustamisen arvoinen!
Tuohon ansaan en mene. En siis suostu ottamaan lähtökohdaksi olettamustasi että avioero on eräänlainen kuolema. Noin ajattelemalla voidaan perustella mitä tahansa ja muten tahansa.
Ok Juhani!
Se on tämän blogin lähtöolettamus, jonka varassa on tämän pohdinnan logiikka… meidän on sitten melko turha jatkaa keskustelua. – Se olisi muuten vähän sama kuin toinen puhuisi kaunokirjallisuudesta ja toinen matematiikasta;-)
Ryösö: ”Jos on totta, että avioero on kuin eräänlainen kuolema”
Ensinnäkään se ei ole totta ja toiseksi vaikka olisikin, niin huonon avioliiton kuolema (ero) voi olla uuden elämän (ja avio- tai avoliiton) alku. Ainakin se on useimmiten suuri vapautus ja helpotus monelle laiminlyödylle, petetylle ja väkivaltaa kokeneelle puolisolle.
– Monille papeillekin kuulemma.
P.S. Enkä puhu nyt itsestäni 50 vuotta saman naisen kanssa avioliitossa olleena.
Olet varmasti Kimmo paljossa oikeassa tuossa ihmisen elämän tragedioiden kuvauksessasi. – Pointtini olikin lähinnä korostaa eutanisiakeskusteluun liittyen, että kaikki kannattaa tehdä elämän ja avioliiton puolesta. – Ainutlaatuisten asioiden puolesta kannattaa tehdä työtä.
En ajattele, että avioero on varsinaisesti elämän loppu. – Pahempi juttu on se, jos ei ole laittanut itseään tässä asiassa likoon. – Joskus sekin särkyy, jopa lopullisesti korjauskelvottomaksi, jonka rikkomattomuutta oli tarkoitus varjella kuin kalleinta aarretta. – Tämän rikkomisen voin aiheuttaa minä, tai puolisoni.
Usein lienee kuitenkin niin, että vähän murtuneina ja halkeamilla matkaamme myös tätä avioelämän matkaa (me kaikki). – Minusta sellaisillakin avioliitoilla (ja jopa erityisesti sellaisilla) on arvo, joista näkee monta paikattua ja elämän matkalla jotenkuten takaisin paikalleen liimattua sirpaletta. – Joku pala on ehkä matkan varrella lohjennut ja hävinnytkin.
Kristillinen rakkaus ei katso astian ulkoiseen muotoon, vaan siihen, mitä on sisällä. Anteeksiantamuksesta eläminen voi pitää koossa hyvinkin vaatimattoman ja hauraan avioliittoruukkumme.
Varmaan teilläkin Kimmo on 50 vuoden aikana sovittu ja soviteltu monta asiaa… – Onnittelen sinua. Olet elänyt pitkän elämän yhdessä vaimosi kanssa. Se on suuri lahja.
Manu: ” – Minusta sellaisillakin avioliitoilla (ja jopa erityisesti sellaisilla) on arvo, joista näkee monta paikattua ja elämän matkalla jotenkuten takaisin paikalleen liimattua sirpaletta. – Joku pala on ehkä matkan varrella lohjennut ja hävinnytkin.”
Tästä olen kanssasi samaa mieltä, mutta vielä enemmän kunnioitan ja pidän arvossa sellaisia pysyviä ja vuosikymmeniä kestäviä avoliittoja, joista näkee monta paikattua ja elämän matkalla jotenkuten takaisin paikalleen liimattua sirpaletta. – Joku pala on ehkä matkan varrella lohjennut ja hävinnytkin.
Miksikö? Koska silloin on kysymys todellisesta yhteensopivuudesta, pysyvästä, rehellisestä sitoutumisesta, rakkaudesta ja sopimis- ja anteeksiantamiskyvystä, eikä vain siitä, että avioliittossa vallitseva ”pakollinen” sitoutuminen sen jälkeen kun vihkiminen on tapahtunut, velvoittaa ja sitoo tiukemmin ja eroaminen on huomattavasti vaikeampaa ja monimutkaisempaa kuin avoliiton juridisen sitoutumattomuuden tilasta lätkimään lähteminen.
Manu: ”Varmaan teilläkin Kimmo on 50 vuoden aikana sovittu ja soviteltu monta asiaa…”
Toki on. Myötä ja vastamäkiä lienee kaikissa liitoissa.