Olin toissa päivänä messussa. Tuomiosunnuntain aihe vetää puoleensa, se haastaa ajattelemaan; omaa elämää, pelastusta, etiikkaa, kristillisen uskon suuren kertomuksen merkitystä. Ensi sunnuntaina on jo adventti. On jännää, miten tuomiosunnuntaina mietiskellään lopunaikoja ja odotetaan Jeesuksen toista tulemista, ja heti seuraavana pyhänä odotetaankin Jeesuksen ensimmäistä tulemista, Jumalan ihmiseksi tuloa. Kuinka suuri ero näillä kahdella tulemisella lopulta on?
Niin paljon kuin tuomiosunnuntai ajatuksia herättääkin, en ole aiheen suuri fani näin teologisessa mielessä. Mieleen nousee nopeasti ne lukemattomat kristittyjen ryhmät jotka ovat kuvitelleet odottavansa Jeesuksen pikaista paluuta, laittaneet toivonsa ja merkityksensä tähän ja pahimmassa tapauksessa ymmärtäneet ennen kuolemaansa, etteivät toiveet toteudu (taaskaan). Parhaassa tapauksessa odotus on luonut elämälle merkityksen ja tarkoituksen, mikä sinänsä voi olla aivan hyvä ihmisen kannalta, vaikka projekti näyttäisikin ulkopuoliselle toiveajattelulta.
Ev.-lut. kirkon elämässä tuomiosunnuntailla on oma paikkansa vuoden kierrossa, muistuttamassa kristinuskon kertomuksen suurista linjoista, alusta ja lopusta jne., mutta muuten näkisin, että Jeesuksen toinen tuleminen on jäänyt taka-alalle. Siitä on vaikea repiä kovinkaan paljon ajatusta tähän hetkeen, asia on niin abstrakti: sanotaan vain, että se on tulossa, eikä kukaan tiedä, milloin, ei Jeesus itsekään. Toivon näkymän se voi luoda: tämä sekava ja rikkinäinen maailma laitetaan kerran paikalleen tai luodaan uudeksi.
Tuomiosunnuntai on osa kristillisen uskon suurta kehyskertomusta. Mutta tyystin oma mielipiteeni on, että kristillinen usko seisoo tai kaatuu sen mukana, miten se koskettaa ja muuttaa ihmisen elämää juuri tässä ajassa ja hetkessä. Kehyskertomukset kehyskertomuksina. Minussa ei paljoakaan liikahda, jos julistetaan, että ole valppaana ja pidä lamppusi öljyssä, jos vaikka Jeesus tulisi takaisin. Jeesushan tuli jo, meidän keskellemme, sydämiimme, kertoi valtakunnasta, joka on sisäisesti meissä, kantoi taakkojamme, antoi koko elämänsä ja kehotti seuraamaan itseään. Valtaosa kristityistä taitaakin löytää merkityksensä edellä mainituista, mikä selittänee myös tuomiopäivän ja toisen tulemisen ideoiden hiipumista taka-alalle.
Onko Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen jotakin sellaista, joka antaa sinun elämällesi suuren merkityksen, vai onko se – jos pieni provokaatio sallitaan – vain kuva ihmisen levottomuudesta ja kyvyttömyydestä löytää rauha, löytää Jumala, tässä elämässä? Mitä ajattelet?
Kaikenlaista ”herkkua” sieltä Amerikoista tuleekin: vähän yli satavuotias jt-oppi monien muunnoksineen, omine erikoisine raamatunkäännöksineen, sekavine selityksineen ja nyt vielä tämä New Yorkin Vartiotorniseuran lanseeraama oma oikeudenkäyntijärjestelmä, josta länsimainen oikeusjärjestelmä ja naiset (!) on jo lähtökohtaisesti suljettu ulos.
Tasapuolista, uskottavaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa..?
Eikö kenelläkään jt:lla pärähdä hälytyskellot soimaan..?
Artikkeli: ”Jehovan todistajien oikeuskomiteat tekevät tutkimistaan henkilöistä kirjallisia raportteja, säilyttävät niitä….”
Jos sellaista tapahtuu, niin se ainoastaan sitä silmälläpitäen, että tämä pyrkii takaisin seurakunnan yhteyteen ja/tai toistamiseen syyllistyy tahallisen tietoisesti vakavaksi katsottuihin väärintekoihin.
Kaikelaista uskonnollista herkkua sieltä tuli aikanaan Palestinasta kun ajattelee sen aikansaamaa
1500 vuoden maanpäällistä helvettiä Euroopassa, jonka lieskat onneksi ateistis-deistinen Valistus pääsi pääosin sammuttamaan. Annas kattoo nyt minkälainen jehovien porukka on vaikkapa 1500 vuoden kuluttua….
Artikkeli: ”Ohjekirjasta käy ilmi, että Jehovan todistajilla on oma maallisen oikeuden kanssa rinnakkainen oikeusjärjestelmänsä…”
??!! Millä tavoin se voi olla ”maallisen oikeuden kanssa rinnakkainen oikeusjärjestelmä”, koska todistajien vanhimmilla on valtuudet vain ratkaista voiko joku yksittäinen henkilö jatkaa Jehovan todistajien seurakunnan jäsenenä.
Ei yhtään mitään muita valtuuksia. Eivät omaa valtuuksia jakaa muita sanktioita esim. vankeusrangaistuksia tai sakkoja. Toimittaja Simo Alastalo laskettelee täyttä ”potaskaa” ”jorinoissaan.”
Jos todistaja tekee rikoksen toista todistajaa vastaan tulee rikoksen uhrin tehdä asiasta rikosilmoitus, ja jos asialle on silminnäkijöitä tai muutoin asiasta havaintoja tehneitä, pyytää näitä asian todistajiksi.
Todistajien seurakuntien vanhimmilla ei ole mitään oikeuksia ja valtuuksia kieltää rikoksen uhria tekemästä viranomaisille rikosilmoitusta. Jos joku on jossain yksittäisessä tapauksessa mahdollisesti näin tehnyt, on tämä toiminut virheellisesti ja on kyseenalaista voiko sellainen henkilö jatkaa todistajien seurakunnassa vanhimpana.
Artikkeli: ”Ohjekirjassa annetaan ristiriitaisia ohjeita maalliseen oikeusjärjestelmään turvautumisesta. Toisaalta Jehovan todistajan ei kirjan mukaan pidä haastaa toista Jehovan todistajaa oikeuteen. Linjausta perustellaan Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 6. luvun jakeilla 1–8, joissa todetaan muun muassa, että ”kuinka rohkenee kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin edessä? Miksei pyhien edessä?”.
Toimittaja Simo Alastalolta menee tässä joko asiantumattomuutensa, tai sitten halunsa löytää todistajia kohtaan syytöksiä, vuoksi ”puurot ja vellit” ja ”munat ja mämmit” sekaisin.
Kyseisessä 1. Korinttolaiskirjeen 6. luvun alussa tarkoitetaan tietystikin vähäisimpiä rikkomuksia toisia kohtaan, joiden vuoksi silloinkin asioita vietiin oikeudenkäynteihin.
Suomessakin oikeuslaitosta ovat kuormittaneet esim. kunnianloukkaussyytteet ja muut riidat. Paavali kyseisessä kohdassa kehottaa kristittyjä sopimaan keskenään sellaiset vähäisemmät riitaisuudet, eikä järjestämään niistä julkisia oikeudenkäyntejä.
Siinä ei tietenkään tarkoiteta vakavampia rikoksia toista kohtaan kuten murhia, tappoja, raiskauksia, ryöstöjä, varkauksia tai vastaavaa.
Artikkeli: ”Yksityiskohtaisesti erilaisia oikeustapauksia käsittelevä kirja toteaa esimerkiksi, ettei ketään pidä estää tekemästä ilmoitusta poliisille tai viranomaisille lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.”
Juuri näin.
Artikkeli: ”Toisaalla kirjassa annetaan ohjeita siihen, kuinka hyväksikäyttötapauksia käsitellään Jehovan todistajien omissa oikeuskomiteoissa.”
Joissa siis vain ratkaistaan voiko jatkaa todistajien seurakunnan yhteydessä. Ei yhtään mitään muuta. Yksinkertaista ja selkeää. Eikö niin toimitta Alastalo?
Vesa Ahlfors: Yritä edes keskustella asiallisesti. Tämä ei ole foorumi, jonka tarkoituksena on purkaa uskonnollsta fanatismia tai lapsuuden traumoja.
Asiat etenevät, jos perustelet asiasi hyvin sensijaan että kiirehdit näppäimistölle joka kerta kun koet jehovaoppiasi loukattavan.
Mitä me opimme tästä taas jälleen kerran ?
Raamattu antaa mahdollisuuden kaikenlaisiin kirjoihin ja lakeihin sekä käyttäytymis käsityksiin. Sanoipa tässä jokin aika sitten eräs ministeri, että Jumalan tahto ylittää maallisen lain. Onko kirkon rippisalaisuus pykälä maallisen lain mukainen ?
Teot ratkaisevat ja sitä varten meillä on yhteiskunnassamme lait ja järjestyssäännöt ! Asiat yksinkertaistuisivat valtion ja kirkon erossa. Vastuu ei ole pelkkiä sanoja vaan konkreettisia, realistisia, tekoja !
Reino, on huomattava ettei kyse ole Raamatusta tai kristinuskosta vaan sille vieraasta lahkosta. Tämä ero on syytä ymmärtää. Edes Raamattu ei ole sama Jehovan todistajilla vaan se on oma käännös, jonka syntyä ei ole millään tavalla dokumentoitu. On siis osattava tehdä ero oikean ja väärän välillä eikä suoltaa vain soopaa.
Vielä tarkentava esimerkki. Rahaa on kahdenlaista: oikeaa ja väärennettyä. Jehovan todistajien oppi on kuin väärä raha, jota yritetään välittää oikeana.
Mika Turunen.
Raamattu on kaiken lähtökohta.
Jehovan yhdyskunnan puheenjihtaja Jukka Ropponen vahvistaa, että yhdyskunta asettaa Raamatun maallisen lain edelle. Teksti-TV.
Olen samaa mieltä, soopa on soopaa, mutta kenen tekstissä.
Reino, tässä on huomattava, että vuoden 1992 Raamattu ja Jehovan todistajien käännös ovat erilaiset. On siis harhaanjohtavaa puhua samasta Raamatusta, kun UM -versiossa on havaittavissa opillisia eroavuuksia. Ne löytyvät googlaamalla.
Reino Suni ”Jehovan yhdyskunnan puheenjohtaja Jukka Ropponen vahvistaa, että yhdyskunta asettaa Raamatun maallisen lain edelle. Teksti-TV.”
Siis, jos Jumalan lait ja maalliset lait ovat ristiriidassa. Juuri siksihän he ovat kieltäytyneet osallistumasta sotiin ja sotimisen harjoitteluun asepalveluksen muodossa. Raamatun ohje sellaisissa ristiriitatilanteissa on, ”totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä.”
Mika Turunen.
Korostan uudelleen, että Raamattu on kaiken lähtökohta !
Vesa Ahlfors.
Jumalan tahto, laki, on, että kaikki ihmiset saavat elää lähimmäisen rakkaudessa keskenään. Tämän puolustaminen, tähän varautuminen, on tämän tahdon rehellinen ja realistinen tulkinta.
Uskon kyllä jos joku sanoo Raamatun olevan kaiken lähtökohta. Samalla jää kutienkin ilmaisematta se miten Raamattua tulkitaan tai tulisi tulkita. Siinä syntyvät erot selvästi. Jehovan todistajien tulkinta eroaa kristillisestä raamatuntulkinnasta selkeästi erottuvalla tavalla, joten niitä ei voi samaistaa. Vrt. edellä oleva esimerkkini rahasta.
Mika Turunen: ”Reino, tässä on huomattava, että vuoden 1992 Raamattu ja Jehovan todistajien käännös ovat erilaiset..”
Kuten eroavat vanha- ja uusikirkkoraamattukin toisistaan sana- ja ilmaisuvalinnoiltaan. Sama pätee kaikkiin maailman eri kielien lukuisiin käännöksiin. Uusi kirkkoraamattu on enemmän ns. vapaan kääntämisen suuntaan menevä käännös, jos sitä vertaa UM-käännökseen, joka pyrkii tarkemmin pitäytymään alkukielen teksteissä.
Vesa, käännöksissä on eroja. Osa niistä on paremmin tehtyjä kuin toiset. Kirkkoraamatun käännösvaihtoehdot ja kritiikki löytyvät helposti. Hieman aiheeseen perehtymällä selviää se, että UMK on ongelmallinen käännös. Et luultavasti ole alkuunkaan selvillä siitä miten alkukieliä luetaan tai käytetään. Itse olen perehtynyt alkeisiin ja siihen miten eri käännökset suhtautuvat tarkimpaan mahdolliseen alkukieliseen versioon (Nestle – Aland, Novum Testamentum Graece Ed. XXVII) Tämä ei ole kuitenkaan asian ydin.
Olennaista on se miten tulkinta tehdään. Jos se ei perustu yhteiseen kristilliseen uskoon, joka on ilmaistu uskontunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa niin silloin tulkinta on joron jäljillä. Tunnettua on se, että Jehovan todistajien historia alkaa 1800-luvun lopulla ja tulkinnalla ei ole historiallisia lähtökohtia. Se on osoittautunut mielivaltaiseksi oppimattomien miesten tulkinnaksi, jota on vaikea perustella. Kristillisissä kirkoissa tulkinta palautuu periaatteessa apostoliseen aikaan asti. Sitä on tutkittu ja jäljet ovat tiedossa.
Näin ei ole tarpeen sumuttaa ketään vetoamalla siihen, että käännöksissä on eroja. Se on itsestään selvä asia. Samoin se, että toiset käännökset ovat parempia kuin toiset. Olennaista on se miten Raamattua käytetään ja miten sen tulkinta suhtautuu kristinuskon historiaan. Näin nähdään helposti se, että Jehovan todistajien oppi ei kestä kritiikkiä vaan on kristinuskon ulkopuolella.
Mika Turunen: ”Olennaista on se miten tulkinta tehdään. Jos se ei perustu yhteiseen kristilliseen uskoon, joka on ilmaistu uskontunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa niin silloin tulkinta on joron jäljillä.”
Ne ”uskontunnustukset ja tunnustuskirjat” ovat vain ihmisten aikaansaannoksia ja heidän ajattelunsa ja ihmisfilosofian tuloksia. Kristillisyyden suhteen totuus löytyy vain Jumalan henkeytetystä Sanasta Pyhästä Raamatusta.
Ihmisten filosofian mukaisista ns. ”uskontunnustuksista” tunnetuin on tietysti se 400-luvun Nikean kirkolliskokouksen tekemä. Sen läpijunttaamisen vaikutti ratkaisevasti Rooman keisari Konstantinus mahdillaan ja vallallaan.
Sen jälkeen olikin jo vaarallista kritisoida mitään kirkon opetuksia ja niitä ”uskontunnustuksia.” Saatettiin polttaa roviolla tai teloittaa muilla tavoin. Vielä monet 100 ja 300-luvun uskonnon historiasta tutut nimet ns. kirkko-isät kritisoivat ja eivät hyväksyneet sitä kolminaisuusoppia. Silloin uskalsi vielä kyseenalaistaa kirkon asioita.
Vesa, ei tunnustus ole vain ihmisoppeja vaan ennen kaikkea liittymistä yhteiseen kristilliseen uskoon ja sen sisältöön. Jo Ut:sta löytyy tällaisia katkelmia. ”Jeesus Kristus on Herra.” Paavalin lainaus (1. Kor. 15: 3-6) on varhaisinta kristillistä perimätietoa. ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa” —
Tunnustukset kiteytyivät lopulliseen muotoonsa kolmessa tunnetussa, Apostolisessa-, Nikaian- ja Athanasioksen tunnustuksessa. Ei ihme, että niin kovasti vastustat juuri Athanasioksen tunnustusta, kun siinä vastustetaan erityisesti areiolaisuutta, jota löytyy mm. islamin kristinuskon tulkinnoista.
On myös huomattava, että jo tuohon aikaan oli harhaoppeja liikkeellä ja niiden paljastamiseksi oli selvitettävä se mikä on aitoa ja mikä väärää oppia. Väärän rahan kauppiaat kyllä mielellään myyvät rahansa vaikka se väärää onkin. Sama kristinuskon harhojen suhteen.
Mika Turunen: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa” — ”
Sitä Raamatun mukaista opetusta todistajatkin tuovat esiin. Alla olevissa linkeissä yksinkertaisen selkeästi Raamatun opetuksista koskien Jeesusta ja lunnaita:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/lunnaat-jumalan-suurin-lahja/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/jeesus-kristus-luvattu-messias/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Totuus-Is%C3%A4st%C3%A4-Pojasta-ja-pyh%C3%A4st%C3%A4-hengest%C3%A4/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mik%C3%A4-on-Jumalan-valtakunta/
Mika Turunen: ”Tunnettua on se, että Jehovan todistajien historia alkaa 1800-luvun lopulla ja tulkinnalla ei ole historiallisia lähtökohtia. Se on osoittautunut mielivaltaiseksi oppimattomien miesten tulkinnaksi, jota on vaikea perustella.”
Heidän opetukset perustuvat vain ja ainoastaan Raamattuun. Näin ollen sillä on ”juuret” jo lähes 200 vuotta ajassa taaksepäin.
Mitä ”oppimattomiin miehiin” tulee, niin sellaisiahan olivat myöskin suurin osa Jeesuksen apostoleista ja opetuslapsista. Uuden testamentin kirjoittajista toki Paavalia ja Luukasta voi kutsua oppineiksi henkilöiksi.
Apostolien tekojen 4. luku: ”13 Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi.”
1. Korinttolaiskirjeen 1. luku: ”
26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.”
Mika Turunen: ”Olennaista on se miten Raamattua käytetään ja miten sen tulkinta suhtautuu kristinuskon historiaan..”
No, en nyt ainakaan minä alkaisi leveilemään keski-ajan kirkon historialla uskonsotineen ja toisinajattelijoiden polttorovioilla polttamisineen ja muunlaisine teloituksineen.
Vesa, miksi tuo kirja on salainen?
Jori Mäntysalo: ”Vesa, miksi tuo kirja on salainen?”
Koska se on tarkoitettu ohjeiksi vain niille (seurakunnan vanhimmille), jotka näissä harvemmissa tapauksissa joutuvat harkitsemaan jonkun kelpoisuutta jatkaa todistajien seurakunnan yhteydessä. Kyse siinä on hengellisessä mielessä niin suuresta ja vakavasta asiasta. Mitään sinänsä salaista niissä ei ole, mitä useimmat todistajien seurakunnan jäsenet eivät tietäisi.
Ei myöskään mitään Suomen lakien vastaista. Siksipä heidän Suomen haaratoimistonsa edustajat antoivat sen oikeusministeriön edustajien tutkittavaksi. Tämä tietysti vain pienemmän ”rähinäporukan” ”mekkaloinnin” vuoksi (muutama toimittaja ja Uskonnon uhrit järjestön toiminnanjohtaja).
Vesa, on minullakin ohjekirjoja, jotka on tarkoitettu vain nörteille. Eivät ne silti salaisia ole.
Parempi ilmaisu on, että se lähinnä luottamuksellinen = tarkoitettu lähinnä niille, joilla on tiettyjä luottamustehtäviä seurakunnassa. Mitään varsinaisia salaisuuksia siinä ei ole.
Ei voi verrata. Ei teologisesti eikä sosiologisesti.
Vuokko harrastaa nyt tietoista mustamaalausta.
Vuokko Ilola: ”Taas samoja juttuja kuin vl-liikkeessä. Siellä on myös kielletty turvautumasta kristittyjen välisissä kiistoissa maalliseen oikeuteen..”
Ei sitten alkuunkaan. Kuten jo yllä totesin, niin Raamatussa (1. Korinttolaiskirje 6. luku) ja Jehovan todistajien keskuudessa ohje koskee pienempiä riita-asioita, esim. kunnianloukkauksia ja vastaavia, joita kehotetaan sopimaan henkilöiden välillä keskenään. Ei suinkaan vakavia rikoksia. Luulenpa, että Suomenkin oikeuslaitoksen piirissä ovat vain mielissään, kun kaikkia pienempiä riita-asioita ei tuoda julkisen oikeudenkäynnin ratkaistavaksi, joka lisäksi nykyisellään on kallista ”lystiä.”
Jeesus sanoi Vuorisaarnassa: ”Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.” (Matt. 5:23-26)
Voi yhen kerran Kari-Matti. Puhun ihan totta kommentissani, mitään en mustamaalaa. Ja miksi ihmeessä vl-liikkeen vertaaminen jt-liikkeeseen on mustamaalaamista? Etkö oikein arvosta jt-liikettä? Minusta itse mustamaalaat jatkuvasti minua kun omien luulojesi perusteella mua nälvit koko ajan.
Vanhoillislestadiolaisuudella ja Jehovan Todistajilla ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään yhteistä. Joka muuta väittää, on nähdäkseni täysin pihalla liikkeiden opista, uskonkäsityksestä ja – elämästä.
Sitäpaitsi: Aate- ja teologianhistoriallisesti on vaikea löytää toisistaan etäämmälle sijoittuvia uskonnollisia yhteisöjä kuin nämä kaksi.
Kun ei kuulu vl-liikkeeseen eikä jehoviin niin voi vain todeta ulkopuolisena, että ällistyttävän samankaltaista oppia edustavat. Suurin ero näkyy meikäläiselle kolminaisuusopissa ja kasteessa. Mutta, kun muuta ikeen kuormaamista jäsenistölle katselee niin vivahde-eroja kyllä näyttäisi olevan vaan muuten sama meininki. Sisäänpäinlämpiävä herraseura tulkitsee Raamattua ja sen mukaan on mentävä tai ulos.
Onpahan käynyt mielessäni, että onko tuossa miesjoukossa paljonkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, kun päällepäsmääminen on niin julmaa. Oikeaa, aitoa armoa ei tunneta.
Kari-Matti Laaksonen:” Vanhoillislestadiolaisuudella ja Jehovan Todistajilla ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään yhteistä. Joka muuta väittää, on nähdäkseni täysin pihalla liikkeiden opista, uskonkäsityksestä ja – elämästä.”
Kari-Matti, minä olen tutkinut kyseisiä oppeja nyt reilut kymmenen vuotta ja löytänyt melkoisen paljon samankaltaisuutta. En usko, että olisin ihan pihalla liikkeiden opista ja uskonkäsityksistä, elämästä voin kyllä ollakin.
Kari-Matti:”Sitäpaitsi: Aate- ja teologianhistoriallisesti on vaikea löytää toisistaan etäämmälle sijoittuvia uskonnollisia yhteisöjä kuin nämä kaksi.”
Käytännön tasolla … molemmissa mm. hyvin sekavasti jonkinlaisena listana:
Kummassakin yksilö erehtyy – yhteisö ei koskaan. Yhteisö on täydellinen – molemmat siis ovat. Oppien tulkinnat tulevat kummallakin suoraan Pyhältä Hengeltä / pyhästä hengestä, Oppien perusteluissa samat jakeet, kontrolloinnissa yhtäläistä, jäsenten manipuloinnisssa pelottelun ja syyllistämisen avulla samaa, vaatimuksia tekoihin (eri tekoja – yhtä vaativaa), pukeutumiseen, osallistumiseen, kuuliaisuuteen, kanssasisarten ja -veljien vahtimiseen molemmilla, informaationkulun valvonta, kyseenalaistaminen kielletty, löytyy ojentamista, olemista ainoassa oikeassa totuudessa kummatkin siis totta kyllä kyllä, puhujia ei missään nimessä saa arvostella, itsenäisesti ei todellakaan saa hengellisissä asioissa ajatella, kumpikin yhteisö on ainoana pelastuksen tienä, muut (oman yhteisön ulkopuoliset) ovat pahoja ja tuhotaan / joutuvat helvetttiin … paljon, paljon on samaa.
Oppien sisältö on eri, mutta rakanteet ovat osin hyvin, hyvin, hyvin samantyyliset. Usko tai älä.
Tarja Aarnio: ”Onpahan käynyt mielessäni, että onko tuossa miesjoukossa paljonkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, kun päällepäsmääminen on niin julmaa..”
Mene joskus katsomaan ja seuraamaan heidän kokouksiaan paikan päälle ja lue heidän julkaisujaan, niin ei tarvitse turvautua käsityksissään pelkkiin kuulopuheisiin ja toisten esittämiin väittämiin. Todistajat kutsuvat jatkuvasti kaikkia kaikenlaisia ihmisiä tervetulleeksi tilaisuuksiinsa ja tarjoavat kaikille julkaisujaan, joten väittämät jostain suljetusta piiristä ovat täysin vailla pohjaa.
Aila Ruoho: ”, kontrolloinnissa yhtäläistä, jäsenten manipuloinnisssa pelottelun ja syyllistämisen avulla samaa, vaatimuksia tekoihin (eri tekoja – yhtä vaativaa), pukeutumiseen, osallistumiseen, kuuliaisuuteen, kanssasisarten ja -veljien vahtimiseen molemmilla, informaationkulun valvonta,…”
Tämän voin jo 55 vuoden muistikuvilla kyseisestä Jehovan todistajien yhteisöstä olevan suoranaista herjausta ja valehtelua. Kummallista toimintaa itseään kristityksi kutsuvalta henkilöltä. Todistajien keskuudessa ei ketään kontrolloida vakoilla, vahdita tai painosteta, eikä muutakaan ”soopaa”, jota vuodatuksessasi esität.
Aila Ruoho: ”Kummassakin yksilö erehtyy – yhteisö ei koskaan. Yhteisö on täydellinen – molemmat siis ovat…”
Tämäkin on pelkkää parjausta ainakin todistajien suhteen. Ovat epätäydellisiä ihmisiä ja saattavat joskus tehdä virheitäkin niin yksilöinä kuin yhteisönäkin. Se ei silti muuta sitä, että yhteisöä johdetaan uuden testamentin seurakuntien yhteisön mallin mukaisesti.
Aila Ruoho: ”Oppien tulkinnat tulevat kummallakin suoraan Pyhältä Hengeltä / pyhästä hengestä,…”
Todistajat rukoilevat jatkuvasti toiminnalleen Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjausta ja tukea. Uskonkäsitykset muodostuvat sen tuen avulla tutkimalla Raamattua. Eivät sano niiden ”tulevan suoraan pyhältä hengeltä”, joka siis on Jumalan käyttämää voimaa.
Aila Ruoho: ”kyseenalaistaminen kielletty, löytyy ojentamista, olemista ainoassa oikeassa totuudessa….”
Ei se niin mene. Osoittihan yksi Jeesuksen apostoleistakin tietyssä tilanteessa epäileväisyyttä ja heikkoa uskoa. Näitä pyritään auttamaan. Asiasta on ohjeita Raamatussakin.
Juudaan (Juudaksen) kirje, jakeet 22, 23: “22 Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. 23 Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Ps. Viimeisellä sivulauseella viitataan hareelliseen käyttäytymiseen).
1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luku: “Toisaalta kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.”
Roomalaiskirjeen 15. luku: “Mutta meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. 2 Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen..”
Aila Ruoho: ” kumpikin yhteisö on ainoana pelastuksen tienä, muut (oman yhteisön ulkopuoliset) ovat pahoja ja tuhotaan / joutuvat helvetttiin … paljon, paljon on samaa….”
Todistajat toteavat julkaisuissaan, että heille ei ole annettu tuomiovaltaa, ja että se kuuluu vain Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Epäraamatulliseen luterilaisten helvettiin = kuoleman jälkeiseen helvetin tulen rangaistukseen he eivät tietenkään usko.
Kontrolloinnissa yhtäläistä, jäsenten manipuloinnisssa pelottelun ja syyllistämisen avulla samaa, vaatimuksia tekoihin (eri tekoja – yhtä vaativaa), pukeutumiseen, osallistumiseen, kuuliaisuuteen, kanssasisarten ja -veljien vahtimiseen molemmilla, informaationkulun valvonta,…”
Vesa Ahlfors: ”Tämän voin jo 55 vuoden muistikuvilla kyseisestä Jehovan todistajien yhteisöstä olevan suoranaista herjausta ja valehtelua. Kummallista toimintaa itseään kristityksi kutsuvalta henkilöltä. Todistajien keskuudessa ei ketään kontrolloida vakoilla, vahdita tai painosteta, eikä muutakaan “soopaa”, jota vuodatuksessasi esität”
1) Kontrollointi: Kontrolloidaanko kentällä käyntejä, lasketaanko tunteja, huomautellaanko tai kyselläänkö, jos jättää kokoukset väliin? Soitetaanko perään, jos raportti jäi palauttamatta?
Näin olen kuullut.
2) Pelottelu: Pelkäävätkö teikäläiset demoneita? Opetetaanko jo lapsille, että demoni nappaa mielellään pieniä lapsia (kirjallisuusviite oli toisessa yhteydessä)? Pelätäänkö luopioita, jos paha tarttuu? Pelätäänkö luopiosivuja?
Näin olen kuullut.
3) Nimitetäänkö teikäläisiä toimettomiksi ja epäsäännöllisiksi, jos eivät osallistu tai ole tarpeeksi aktiivisia?
Näin olen kuullut.
4) Pitääkö naisten pukeutua hameeseen paukkupakkasella ja miesten pitää aina pukua ja paitaa? Onko tietty koodi, jonka mukaan jäsenten tulee pukeutua?
Näin olen kuullut.
5) Onko kuuliaisuus seuralle ehdotonta? Saako opetuksia ja Vartiotornia epäillä, vai onko epäily paha asia?
Näin olen kuullut.
6) Onko uskonveljen ja -sisaren ilmoitettava, jos havaitsee toisen jäsenen tehneen väärinteon? Joutuuko jopa terveydenhoitoalan ihminen ”tinkimään vaitiolovelvollisuudestaan” jos kuulee verensiirrosta tai abortista?
Näin olen kuullut.
7) Saako lukea mitä kirjallisuutta tahansa? Saako lukea omaa yhteisöä kritisoivia kirjoja tai toisen uskonnon tuotamia lehtiä? Saako etsiä vapaasti tietoa netistä – myös kritiikkiä omaa yhteisöä kohtaan?
Olen kuullut, että ei saa.
Mikä yllä olevista väitteistäni oli valhe ja kuinka sinua taas herjasinkaan? Jos en puhunut totta, oikaise ja perustele, missä valehtelen.
Aila, sekä vl että jt edustavat pitkälle nk. durkheimilaista, hyvin kollektiivista uskonkäsitystä. Se on, kuten olet varmasti huomannut, voimakkaasti ristiriidassa modernin, yltiöyksilöllisen ihmiskäsityksen kanssa.
Jos perehtyy lainkaan esimerkiksi Martti Lutherin kristinuskontulkintaan, huomaa kuinka kollektiivinen, yhteisöllinen se oli. Moderni teologia on tämän sivuuttanut pyrkiessään miellyttämään maailmaa, ja sen vaihtuvia virtauksia.
Aila Ruoho: ”huomautellaanko tai kyselläänkö, jos jättää kokoukset väliin?”
Ei huomauteta. Jos joku on pitkään poissa kokouksista saatetaan tämän luona vierailla, jotta nähdään onko tälle tapahtunut jotain, sairautta, onnettomuuksia jne. Jos tällä taas on masennusta tai hengellistä heikentymistä, pyritään tätä tietenkin rohkaisemaan.
Aila Ruoho: ”Pelottelu: Pelkäävätkö teikäläiset demoneita? Opetetaanko jo lapsille, että demoni nappaa mielellään pieniä lapsia (kirjallisuusviite oli toisessa yhteydessä)? ..”
Lapsia ei tietenkään ”pelotella” demoneilla. Syytökset sen kun vain tulevat yhä huvittavimmiksi/tai törkeimmiksi. Raamattu tosin puhuu demonien vaikutuksesta nykyiseen maailmaan ja sen ihmisiin, joten esim. kaikkea okkultismiin ja spiritismiin liittyvää kehotetaan välttämään.
Aila Ruoho: ”Nimitetäänkö teikäläisiä toimettomiksi ja epäsäännöllisiksi, jos eivät osallistu tai ole tarpeeksi aktiivisia? ..”
Heitä ei tietenkään julkisesti nimitetä sellaisiksi. Jos joku ei osallistu lainkaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyöhön, vanhimmiston keskusteluissa saatetaan mainita jonkun tulleen ”toimettomaksi” ja saatetaan miettiä jos olisi jollain panostuksella mahdollista auttaa tätä tässä suhteessa, edellyttäen tietysti, että kyseinen henkilö itse on halukas ottamaan avun vastaan.
Aila Ruoho: ” Onko tietty koodi, jonka mukaan jäsenten tulee pukeutua?”
Ei ole. Tosin julkaisuissa on sanottu, että hyvin pukeutuminen osoittaa arvostusta kokouksia kohtaan. Naispuolisia taas kehoitetaan jo Raamatussakin ”pukeutumaan huolitellusti, häveliäästi/säädyllisesti, joten jos joku tulee hengelliseen tilaisuuteen juuri ja juuri takapuolen peittävässä minihameessa, tämän tuskin voi sanoa noudattavan tätä ohjetta.
Aila Ruoho: ”Saako opetuksia ja Vartiotornia epäillä, vai onko epäily paha asia?”
Vastasin asiaan jo edellisessä kommentissani. Vaivaudu nyt edes lukemaan se, ennen uusia väittämiä ja syytöksien sinkoamista.
Aila Ruoho: ”Onko uskonveljen ja -sisaren ilmoitettava, jos havaitsee toisen jäsenen tehneen väärinteon…”
Jos on kyse Raamatussa vakaviksi väärinteoksi laskettavista väärinteoista, vastaus on kyllä. Esim. murha, tappo, varkaus, epäjumalanpalvonta, spiritismin harjoittaminen, kiristäminen, avionrikkoisuus, jatkuva herjaaminen, haureellinen käytös, homoseksualismin harjoittaminen, selvästi havaittavan juoppouden harjoittaminen (sinälläänhän Raamattu ei kiellä alkoholin käyttöä) jne.
Aila Ruoho: Joutuuko jopa terveydenhoitoalan ihminen “tinkimään vaitiolovelvollisuudestaan” jos kuulee verensiirrosta tai abortista?”
Se on tämän itsensä tehtävä ratkaisu.
Aila Ruoho: ”7) Saako lukea mitä kirjallisuutta tahansa?
Ei sitä kukaan kontrolloi mitä kukin lukee.
Aila Ruoho: ”Saako etsiä vapaasti tietoa netistä – myös kritiikkiä omaa yhteisöä kohtaan?”
Ei sitäkään kukaan kontrolloi. Ns. todistajaluopioiden ”hengentuotteita” on kuitenkin kehoitettu välttämään. Nämä kun saattavat esim. sisältää kirjoituksia, joissa osa esitetyistä asioista on tosia, osa keksittyä ja lisäystä ja johdattelua, ja yleensäkin tarkoitus on pääasiassa ”mustamaalata” todistajia, heidän yhteisöään ja opetuksiaan. Osatotuuksia sepustuksiinsa he tietysti kykenevät liittämään aiemmin todistajien keskuudessa kuulemiensa/lukemiensa asioiden perusteella.
Aila Ruoho: ”Näin olen kuullut.”
Toistat sitä lausetta. Siihen ei voi sanoa muuta kuin, että älä usko kaikkea mitä ”kuulet” ja sinulle ”syötetään.” Ota asioista itse selvää ja mene heidän kokouksiinsa, niin näet asioiden todellisen tilan.
Mielestäni apostolisten kirkkojen, katolisten, luterilaisten ja ortodoksien, olisi syytä nousta vastustamaan aktiivisesti tätä Jehovan todistajien epäkristillistä harhaoppia. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että Jehovan todistajien areiolaiseen harhaan suhtaudutaan puolueettomasti.