Olin toissa päivänä messussa. Tuomiosunnuntain aihe vetää puoleensa, se haastaa ajattelemaan; omaa elämää, pelastusta, etiikkaa, kristillisen uskon suuren kertomuksen merkitystä. Ensi sunnuntaina on jo adventti. On jännää, miten tuomiosunnuntaina mietiskellään lopunaikoja ja odotetaan Jeesuksen toista tulemista, ja heti seuraavana pyhänä odotetaankin Jeesuksen ensimmäistä tulemista, Jumalan ihmiseksi tuloa. Kuinka suuri ero näillä kahdella tulemisella lopulta on?
Niin paljon kuin tuomiosunnuntai ajatuksia herättääkin, en ole aiheen suuri fani näin teologisessa mielessä. Mieleen nousee nopeasti ne lukemattomat kristittyjen ryhmät jotka ovat kuvitelleet odottavansa Jeesuksen pikaista paluuta, laittaneet toivonsa ja merkityksensä tähän ja pahimmassa tapauksessa ymmärtäneet ennen kuolemaansa, etteivät toiveet toteudu (taaskaan). Parhaassa tapauksessa odotus on luonut elämälle merkityksen ja tarkoituksen, mikä sinänsä voi olla aivan hyvä ihmisen kannalta, vaikka projekti näyttäisikin ulkopuoliselle toiveajattelulta.
Ev.-lut. kirkon elämässä tuomiosunnuntailla on oma paikkansa vuoden kierrossa, muistuttamassa kristinuskon kertomuksen suurista linjoista, alusta ja lopusta jne., mutta muuten näkisin, että Jeesuksen toinen tuleminen on jäänyt taka-alalle. Siitä on vaikea repiä kovinkaan paljon ajatusta tähän hetkeen, asia on niin abstrakti: sanotaan vain, että se on tulossa, eikä kukaan tiedä, milloin, ei Jeesus itsekään. Toivon näkymän se voi luoda: tämä sekava ja rikkinäinen maailma laitetaan kerran paikalleen tai luodaan uudeksi.
Tuomiosunnuntai on osa kristillisen uskon suurta kehyskertomusta. Mutta tyystin oma mielipiteeni on, että kristillinen usko seisoo tai kaatuu sen mukana, miten se koskettaa ja muuttaa ihmisen elämää juuri tässä ajassa ja hetkessä. Kehyskertomukset kehyskertomuksina. Minussa ei paljoakaan liikahda, jos julistetaan, että ole valppaana ja pidä lamppusi öljyssä, jos vaikka Jeesus tulisi takaisin. Jeesushan tuli jo, meidän keskellemme, sydämiimme, kertoi valtakunnasta, joka on sisäisesti meissä, kantoi taakkojamme, antoi koko elämänsä ja kehotti seuraamaan itseään. Valtaosa kristityistä taitaakin löytää merkityksensä edellä mainituista, mikä selittänee myös tuomiopäivän ja toisen tulemisen ideoiden hiipumista taka-alalle.
Onko Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen jotakin sellaista, joka antaa sinun elämällesi suuren merkityksen, vai onko se – jos pieni provokaatio sallitaan – vain kuva ihmisen levottomuudesta ja kyvyttömyydestä löytää rauha, löytää Jumala, tässä elämässä? Mitä ajattelet?
Vesa Ahlfors, entä parrakas mies, joka haluaa käydä kentällä?
Jos miehellä on parta, saako hän yhteisössänne ns. ”etuja”?
Pääseekö hän toisen veljen mukana kulkemaan ovelta ovelle työhön eli kentälle?
Onko miehennä mahdollisuutta päästä kasteelle, jos hänellä on siisti parta, eikä hän halua ajaa sitä pois?
Jehovan todistajien Opimme suurelta opettajalta kirja opettaa lasta näin: ”Nykyään jotkut nuoret pojat ja tytöt harrastavat sukupuolisuhteita, mutta
he tekevät siinä väärin. Raamatussa puhutaan miehen “sukupuolielimestä”
eli siittimestä (3. Mooseksen kirja 15:1-3). Naisen sukupuolielimiä
sanotaan hävyksi. Jehova loi nämä ruumiinosat tiettyä tarkoitusta
varten, josta saavat nauttia vain naimisissa olevat ihmiset. Demonit ovat
iloisia, kun ihmiset tekevät sellaista, minkä Jehova on kieltänyt. Demonit
esimerkiksi pitävät siitä, että poika ja tyttö leikkivät toistensa siittimellä
tai hävyllä. Me emme halua tehdä demoneita iloisiksi, emmehän?” (sivut
59–60).”
Vesa Ahlfors kirjoitti:”Kyseinen kirja ei ole tarkoitettu kylläkään kovin pienille lapsille, vaan jo vähän varttuneimmille.”
Arvoisa Vesa, olen kysynyt sinulta täällä noin viisi kertaa, minkä ikäisille kyseinen kirja olikaan tarkoitettu? Jos se ei ole tarkoitettu aivan pienille lapsille, niin voitko ystävällisesti kertoa, minkä ikäisille lapsille kirjanne on suunnattu?
Minkä ikäiselle lapselle opetetaan sukupuolielinten nimiä tällä tavalla?
Voiktko antaa myös Raamatusta ne jakeet, joissa kerrotaan, että demonit pitävät siitä, kun lapset leikkivät toistensa sukupuolielimillä?
Kiitos etukäteen.
Vesa, jos et tiedä tästä parta-asiastakaan, niin käypä katsomassa täältä:
http://johanneksenpoika.fi/parta.html
Osaat sitten kertoa, jos joku asiasta joskus kyseleepi. 🙂
Aila Ruoho: ”Vesa Ahlfors, entä parrakas mies, joka haluaa käydä kentällä?”
On valitettavasti paljon asioita joihin en osaa antaa vastausta. Esim. vaikkapa: miksi kaupassa myydään valkoista vessapaperia? Kaikkihan kuitenkin tietävät minkä värinen se lopulta on lopputuotteena pönttöön huuhdeltaessa.
Vesa Ahlfors: ”On valitettavasti paljon asioita joihin en osaa antaa vastausta. Esim. vaikkapa: miksi kaupassa myydään valkoista vessapaperia? Kaikkihan kuitenkin tietävät minkä värinen se lopulta on lopputuotteena pönttöön huuhdeltaessa.”
Kysymys siitä, pääseekö parrakas mies kasteelle on siis sinun mielestäsi verrattavissa kysymykseen vessapaperin väristä?
Ok.
Arvoisa Vesa, olen kysynyt sinulta täällä noin viisi kertaa, minkä ikäisille kyseinen kirja olikaan tarkoitettu?
Jos et tiedä minkä ikäisille kirja on tarkoitettu, niin miten ihmeessä voit tietää, minkä ikäisille sitä ei ole tarkoitettu?
Voitko antaa myös Raamatusta ne jakeet, joissa kerrotaan, että demonit pitävät siitä, kun lapset leikkivät toistensa sukupuolielimillä?
Jos sellaisia jakeita ei löydy, kyse on jälleen teidän tulkinnastanne – ei Raamatun opetuksesta. Eikö totta arvoisa Vesa?
Vesa: ”Todistajien viralliset nettisivut ja julkaisut sanovat, kuten olen sinulle jo kymmeniä kertoja todennut, että pelastumisen suhteen tuomiovalta kuuluu vain Jehova Jumalalle ja hänen asettamalleen hallitsijalle ja tuomarille Jeesukselle Kristukselle.”
Miten tämä pitäisi mielestäsi tulkita?
”Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa.” (Kirjasta ”Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä”)
Tom Saarikoski :”“Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa.””
Ja miten tuo poikkeaa myriaadien muiden oikeaoppisten ”Daavidin tms. oksien” tulkinnoista?
Tässä ei ole kysymys nyt muiden oppien tulkinnoista, vaan Vesan esityksestä että todistajat eivät pitäisi uskontoaan ainoana tienä pelastukseen. Järjestön sotkeminen pelastussuunnitelmaan lienee myös niin epäraamatullista kuin voi olla.
Höpöhöpö, Vesa. Ei henkistä väkivaltaa ole se, että pyytää sinua perustelemaan väitteesi, osoittaa sinun kieltäytyvän vastaamasta epämiellyttäviin tosiasioihin, vaihtavan puheenaihetta ja käsittävän tahallaan väärin muiden kirjoittaman. Sinä tunnut uskovan, että kun samaa puppua jaksaa toistaa uudelleen ja uudelleen, niin se lopulta käy todesta. Ehkä joihinkin yksinkertaisempiin hämäyksesi puree mutta vähänkin älykkäämmät näkevät huijauksesi. Jesuiittamoraalisi – tarkoitus pyhittää keinot – aiheuttaa sen, ettei kanssasi voi aidosti keskustella. Valitettavasti.
Mainittakoon vielä, että jos minä pystyn näkemään perimmäisen epärehellisyytesi kirjoituksissasi, niin ei se nin kovin suurta älyä vaadi 😉
Tässä Vesalle vielä linkki Kuolleen meren kirjakääröihin.
http://dss.collections.imj.org.il
Mika Turunen: ”Origenes ja Hieronymos eivät ole tietääkseni ajankohtaisia puhuttaessa Matteuksen evankeliumin hepreankielisyydestä.”
On kylläkin olemassa todisteita siitä, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa aluksi sen ajan yleisellä heprean kielellä ja käänsi sen myöhemmin kreikaksi. Hieronymus sanoo teoksensa De viris inlustribus (Maineikkaista miehistä) III luvussa: ”Matteus, joka on myös Leevi ja joka tuli publikaanista apostoliksi, laati ensimmäiseksi evankeliumin Kristuksesta Juudeassa heprean kielellä ja heprealaisilla kirjainmerkeillä niiden ympärileikattujen hyödyksi, jotka olivat uskoneet.”
Hieronymus lisää, että tämän evankeliumin heprealainen teksti oli säilynyt hänen ajalleen (300- ja 400-luvulle) Pamfiloksen Kesareaan kokoamassa kirjastossa.
Eusebius niminen uskonnon historiassa esiintyvä ”jäbä” lainaa 200-luvun alkupuolella elänyttä Origenestä, joka evankeliumeja tarkastellessaan sanoo, että ”ensin kirjoitettiin se, joka sai nimensä – – Matteuksesta, joka julkaisi sen niitä varten, jotka juutalaisuudesta olivat tulleet uskoon, ja kirjoitti sen heprean kielellä”.
Sehän oli kirjoitettu etupäässä juutalaisia silmällä pitäen, mikä käy ilmi sukuluettelosta, jossa osoitetaan Jeesuksen laillinen polveutuminen Abrahamista, sekä monista Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin tehdyistä viittauksista, jotka osoittavat, että niissä puhuttiin tulevasta Messiaasta.
On myös järkevää uskoa Matteuksen käyttäneen Jumalan nimeä Jehova tetragrammin muodossa, kun hän lainasi niitä Heprealaisten kirjoitusten osia, joissa tuo nimi oli.
Siitä syystä Uuden maailman käännöksessä Matteuksen kirja sisältää nimen Jehova 18 kertaa, niin kuin myös alun F. Delitzschin 1800-luvulla valmistamassa Matteuksen hepreankielisessä käännöksessä.
Matteus suhtautui todennäköisesti Jumalan nimeen samoin kuin Jeesus, ja silloin vallalla ollut juutalainen taikausko, jonka mukaan tuota nimeä ei saanut käyttää, tuskin esti häntä käyttämästä sitä. – Matt. 6:9; Joh. 17:6, 26
Linkissä kirjoitus Kuolleen meren tuntuman luolista löydetyista Septuagintakäännöksen osista, jossa on Jumalan nimi JHWH/Jehova.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2002686#h=17:0-18:421
Mikä ihme Vesa tuo on, JHVH esiintyy Vanhassa testametissa,jonka käännös Septuaginta on. Mutta Uudessa testamentissa sitä ei yksinkertaisesti ole lainkaan!
Pitihän se selvittää mitä Matteuksen evankeliumista sanotaan. Seikkaperäisimmin kaikki vaihtoehdot on selitetty Bo Giertzin kommentaarissa ”Matteuksen evankeliumi.”
Lainaus alkaa:
Kuka kirjoitti Matteuksen evankeliumin?
Varhaiskirkon yhtäpitävä todistus oli, että Matteuksen evankeliumin kirjoitti apostoli Matteus, yksi ”niistä kahdestatoista”. Ensimmäisessä evankeliumissa hänestä käytetään nimitystä ”Matteus, publikaani” (Matt. 10:3), ja Jeesuksen kerrotaan kutsuneen hänet hänen istuessaan tulliasemalla. Tämän jälkeen hän järjesti juhlat uudelle Mestarilleen (Matt. 9:9 ‑ 13). Markuksen ja Luukkaan vastaavissa kertomuksissa saman miehen nimenä on Leevi (syystä, jota emme tiedä). Mutta apostolien luettelossa mainitaan sielläkin Matteus. Hänet mainitaan myös Apostolien teoissa niiden yhdentoista joukossa, jotka kokoontuivat Jerusalemissa ennen helluntaita. Muuten hänestä ei kerrota Uudessa testamentissa mitään.
Sen, että hän kirjoitti evankeliumin, me saamme ensimmäisen kerran kuulla piispa Paplaalta (n. v. 130). Hän sanoo: ”Matteus kokosi ja yhdisti Jeesuksen hepreankieliset (mikä voi myös tarkoittaa arameaa) sanat ja käänsi ne kaikki sitten niin hyvin kuin taisi.‑
Kirkkoisä Irenaeus (n. 180) sanoo, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa ”juutalaisten keskuudessa heidän omalla kielellään Pietarin ja Paavalin saarnatessa evankeliumia Roomassa” (siis 60‑luvulla).
Kirkkoisä Origenes (k. 254) sanoo: ”Ensiksi kirjoitettiin Matteuksen evankeliumi. Sen tekijä oli mies, joka oli aikaisemmin ollut publikaani, mutta josta oli tullut Jeesuksen Kristuksen apostoli. Hän kirjoitti sen hepreaksi niille, jotka olivat olleet juutalaisia, mutta tulleet uskoviksi.”
Suurin piirtein tämän verran varhaiskirkossa arveltiin tiedettävän siitä henkilöstä, joka kirjoitti ”evankeliumin Matteuksen mukaan”. Mitä tutkimuksella on nyt tästä sanottavana? Varsin ilmeistä on, että tämä evankeliumi on kirjoitettu lähinnä juutalaisille. Kirjoittaja ei selitä juutalaisia tapoja ja sanontoja (kuten Markus). Hän edellyttää niiden olevan lukijoille tuttuja.
Sitä vastoin on kielimiesten mielestä erittäin epätodennäköistä, että tämä evankeliumi (sellaisena kuin me sen tunnemme) olisi alun perin kirjoitettu hepreaksi (tai arameaksi). On tosin selvää, että Jeesuksen sanat samoin kuin kertomukset hänestä ovat ensiksi säilyneet arameankielisinä, ja että ne on vasta myöhemmin käännetty kreikaksi. Mutta evankelistan oma kieli näyttää mitä ilmeisimmin olleen kreikka.
Lainaus päättyy.
Matteuksen kreikan puolesta puhuu vielä sekin, että raamatunlainaukset ovat LXX:sta.
Matteuksen evankeliumista ei näin ollen löydy muotoa Jehova. Siinä käytetään sanoja Θεος ja Κυριος.
Vilkaisepa vielä edelliseltä sivulta kommentti 19.05.2014 19:30. Sopii kommentiksi viimeisimpääsi.
Uudessa testamentissa on yli 200 siteerausta vanhasta testamentista, kohdista joissa esiintyy Jumalan nimi JHWH/Jehova. Miksi nämä olisivat niissä siteerauksissa poistaneet niistä Jumalan nimen? Kun kirjoittavat Jumalan nimen kunniaansaattamisesta, Jumalan nimen avuksi huutamisesta ja vastaavista asioista.
Jeesus antoi käskyn tehdä ”kaikkien kansojen ihmisistä opetuslapsiaan”. Näillä muilla kansoilla oli omat jumalansa. Järkevää on ajatella, että käyttivät Jumalan nimeä JHWH/Jehova, ettei ”kansojen ihmisillä” jumalat olisi menneet keskenään sekaisin.
Uuden maailman käännös käyttää nimeä ”Jehova. Voisi todeta, että samoin sitä käyttää myös ainakin 19 Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista hepreaksi tehtyä käännöstä sekä ainakin 38 nykykielille tehtyä käännöstä, joten Uuden maailman käännös ei suinkaan ole tässä suhteessa ensimmäinen.
Poistamisen on täytynyt olla myöhempien jäljentäjien aikaansaannosta.
Uuden maailman käännös käyttää nimeä ”Jehova”, voit mainita, että samoin sitä käyttää myös ainakin 19 Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista hepreaksi tehtyä käännöstä sekä ainakin 38 nykykielille tehtyä käännöstä, joten Uuden maailman käännös ei suinkaan ole tässä suhteessa ensimmäinen.
Vesa, ennen salaliittoteorioiden keksimistä kannattaa hieman pohtia asioita. Oletko itse kääntänyt artikkeleita, tekstejä tai mitä hyvänsä kieleltä toiselle? Käännöksessä onkin tehtävä valintoja, niin että alkuperäinen viesti välittyisi. Ut:n teksteistä puhuttaessa vaikeuksia tuottaa jo kielioppi. Kreikan kielessä on sellaisia kieliopillisia muotoja (esim. aoristi), jotka ovat hankalia kääntää. Puhumattakaan sanaleikeistä tai kirjoittajan huonosta kielitaidosta johtuvista ongelmista.
Ongelman toisen puolen aiheuttaakin kääntäjä. Vaikka työ olisi kuinka hyvin tahansa tehty niin sitä voi arvioida. Varsinkin tapauksissa, joissa sanonta on monimerkityksinen. Silloin pitää tehdä valinta, jossa jokin osa tulee näkyville ja toinen osa katoaa tai liudentuu. Joskus tällaiset kohdat on merkitty marginaaliin. Joskus taas kommentaarit paljastavat tällaiset. Tietysti jos itse osaa kieltä riittävän hyvin niin erilaiset yksityiskohdat paljastuvat alkukielistä lähdettä lukiessa.
Kääntäjä voi olla myös täysin harrastelija, joka väittää osaavansa kaiken vaikka tuskin osaa aakkoset tai tavata alkutekstiä. Todellisuudessa kääntäjiä on varmasti hyvinkin eri tasoisia ja eri motiivein varustettuja. Siksi en ihmettelekään jos joissakin käännöksissä noin 2000 käännetystä on mainitsemasi nimi käytössä.
Lukumäärä ei kuitenkaan ole asian ydin. Olennaista on se miksi jokin teksti käännetään jollakin tavalla. Käännöksen tulisi olla arvovapaa ja tulkita tekstiä asianmukaisesti, aidosti, niin että sen viesti välittyisi. Juuri tästä syystä onkin tärkeää huomata se miten Jumalan nimi (JHVH, Θεος) käännetään oikein.
Lopulta kuitenkin lukija saa käännöksen käsiinsä ja tulkitsee tekstiä. Mitä paremmat lähtökohdat tulkinnan tekemiseen on niin aina sen parempi. Siksi kannattaakin perehtyä alkukieliin, etsiä käsiinsä erilaisia kommentaareja, vertailla tulkintoja keskenään ja pohtia omia motiiveja eikä lukea vain jw.org:n tekstejä. Niissähän saattaa olla ties mitä vikoja, kun lähteistä ei ole mitään tietoa.
http://www.piplia.fi/raamattu/raamatunkaannostyon-menetelmat-ja-historia/raamatunkaannoksen-historia/
UM-käännöksen suomentamisesta laajennetussa Viitelaitoksessa (= Raamatun tekstin jälkeen taustatietoja asioihin) sivuilla 7 ja 8:
”Uuden maailman käännöksessä on pyritty tavoittamaan alun perin hepreaksi ja kreikaksi laadittujen Raamatun kirjoitusten arvovaltaisuus, voima, dynaamisuus ja suoruus sekä välittämään nämä piirteet nykykielellä. Raamatun tekstejä ei ole käännetty mukaillen. Sen sijaan on pyritty kääntämään niin kirjaimellisesti kuin mahdollista, silloin kun nykykieli sen sallii eikä kirjaimellinen käännös kätke ajatusta. Tällä tavoin täytetään niiden toive, jotka haluavat saada tarkan käännöksen alkuperäisestä. Onhan tunnettua, että toisinaan jopa niin merkityksettömältä näyttävä seikka kuin pilkun käyttö tai poisjättö voi muuttaa alkuperäisen tekstikohdan oikeaa ajatusta.”
”Tekstin kääntämisessä ei ole otettu vapauksia vain siksi, että se saataisiin lyhyemmäksi, eikä alkuperäisen tekstin kirjaimellista käännöstä ole korvattu nykyaikaisemmalla sanonnalla, jos kirjaimellinen käännös on täysin ymmärrettävä. Käännöksen yhtenäisyyttä on pidetty yllä kääntämällä pääsanat yhdenmukaisesti, sikäli kuin tekstiyhteys on sen sallinut. Tämä on toisinaan rajoittanut sananvalintaa, mutta se on avuksi rinnakkaispaikkoja haettaessa ja toisiinsa liittyvien kohtien vertailussa.”
”Erityishuomiota on kiinnitetty heprean ja kreikan verbien kääntämiseen, jotta alkuperäisten ilmausten yksinkertaisuus, lämpö, erikoisluonne ja ilmaisuvoima olisi saatu esiin. Käännöksessä on pyritty säilyttämään muinaisten heprealaisten ja kreikkalaisten aikojen tuntu, ihmisten ajattelu-, puhe- ja käyttäytymistapa jne. Tämä merkitsee sitä, että lukijan silmiin osuu monia heprean ja kreikan idiomeja. Monissa tapauksissa alaviitteissä osoitetaan joidenkin ilmausten kirjaimellinen merkitys.”
”Alkuperäinen heprea on ytimekästä, koska sen kielellinen rakenne sallii lyhyen ilmaisun. Käännettäessä heprean verbien toiminnan ja tilan merkityssisältöä suomeksi ei kuitenkaan ole aina mahdollista säilyttää tätä lyhyyttä, koska suomen verbimuodoilta saattaa puuttua vastaava vivahde. Siksi tarvitaan toisinaan ilmausta pidentäviä lisäsanoja, jotta verbien välittämä eloisuus, kuvakielen rikkaus ja dramaattinen toiminta samoin kuin aikaa ja paikkaa koskeva Raamatun kirjoittajien näkökulma kävisivät ilmi. (Sama pitää yleensä paikkansa kreikan verbeistä.) Esimerkiksi imperfektiivisessä tilassa olevat verbit on pyritty kääntämään tavalla, joka ilmaisee etenevää tekemistä.”
”On syytä panna merkille, että jotkin alkukielten sanat on siirretty sellaisinaan suomeen, esim. ”Šeol”, ”Haades”, ”Gehenna”, ”aamen”, ”manna” ja ”Messias”.”
Ote Vartiotornin kirjoituksesta vuodelta 2001. 15:11.
”Käännös teki vaikutuksen useisiin tutkijoihin. Esimerkiksi brittiläinen raamatunoppinut Alexander Thomson totesi, että Uuden maailman käännös kääntää kreikan kielen preesensmuodon huomattavan täsmällisesti. Muun muassa Efesolaiskirjeen 5:25:ssä ei sanota pelkästään: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne” (KR-38), vaan: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne.” Thomson sanoi Uuden maailman käännökseen viitaten: ”Näyttää siltä, ettei mikään muu käännös ole onnistunut välittämään tätä piirrettä yhtä hyvin eikä tuo sitä esiin yhtä monessa kohdin.”
”Toinen Uuden maailman käännöksen huomattava piirre on se, että siinä käytetään Jumalan persoonanimeä Jehova sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa. Koska Jumalan heprealainen nimi esiintyy niin sanotussa Vanhassa testamentissa lähes 7000 kertaa, on selvää, että Luojamme haluaa palvojiensa käyttävän hänen nimeään ja tuntevan hänet persoonana (2. Mooseksen kirja 34:6, 7). Uuden maailman käännös on auttanut tässä miljoonia ihmisiä.”
Kun ensimmäinen osa, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös, julkaistiin englanniksi vuonna 1950, kävi selvästi ilmi, että kääntäjät olivat saavuttaneet tavoitteensa. Raamatunkohdat, jotka oli aiemmin ymmärretty vain hämärästi, olivat nyt hätkähdyttävän selviä. Otetaanpa esimerkiksi Matteuksen 5:3:ssa oleva hämmentävä ajatus: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät.” (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Se käännettiin: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” Opetuslasten Jeesukselle esittämä kysymys ”Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” (KR-38) käännettiin: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matteus 24:3.) Ja apostoli Paavalin mainitsema ”jumalisuuden salaisuus” (KR-38) käännettiin ”jumalisen antaumuksen pyhäksi salaisuudeksi” (1. Timoteukselle 3:16). Uuden maailman käännös avasi selvästikin oven uuteen ymmärryksen maailmaan.”
”
:
Vesa,;juu, nuo käännökset ovat kyllä ihan kauniita mutta eivät pidä paikkaansa. Niihin on lisätty sanoja, joita alkutekstissä ei ole. Ohessa alkukielinen teksti.
Ef. 5:25: ”οι ανδρες αγαπατε τας γυναικας καθως, και”–
Matt. 5:3: ”Μακαριοι οι πτωχοι τω πνευματι, οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων.”
Matt. 24:3: ”εἰπὲ ημιν ποτε ταυτα εσται και τι το σημειον της σης παρουσιας και συντελειας του αιωνος;”
1. Tim.3:16: ”και ομολογουμενως μεγα εστιν το της ευσεβειας μυστηριον ος εφανερωθη εν σαρκι”,
Palaan aiheeseen vielä myöhemmin ellei joku ole jo ehtinyt noita ruotimaan. Saisikin ruotia. Olen hidas kääntämään. Jakeet ovat Novumista.
Harrastin kääntämistä. Lähdetekstinä käytin Nestle – Alandin toimittamaa Novum Testamentum Graece, editio 27. Uusin on editio 28, jota minulla ei vielä ole. Jokainen kreikkaa paremmin ymmärtävä huomaa heikkouteni mutta toivottavasti kykenen näin osoittamaan, että Vesan antamat käännökset ovat turhan kirjavia; ellei jopa vääriä. Vuoden 1938 Raamatun käännös onkin yllättävän sanatarkka. Siinä nuo ovat paremmin käännetyt kuin mihin itse kykenen. Huonona en pidä myöskään nykyistä vuoden 1992 käännöstä.
Ef. 5:25: Miehet, rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristus rakasti seurakuntaansa.
Matt. 5:3: Autuaita ovat hengessään köyhät (rutiköyhät), sillä (niinpä) heidän on taivaan valtakunta.
Matt. 24:3: Sano meille vielä kerran mikä on merkkisi paluustasi ja tämän aikakauden (maailman) lopusta.
1. Tim. 3:16: Ja tunnetaan (tunnustetaan), että jumalisuuden salaisuus on suuri.
Loppua en kääntänyt lauseesta.
Mika Turunen: ”Vesa,;juu, nuo käännökset ovat kyllä ihan kauniita mutta eivät pidä paikkaansa. Niihin on lisätty sanoja, joita alkutekstissä ei ole. Ohessa alkukielinen teksti
Matt. 5:3: Autuaita ovat hengessään köyhät (rutiköyhät), sillä (niinpä) heidän on taivaan valtakunta.”
Käännöksissä on olemassa kahdenlaisia äärimmäisyyksiä. Täysin sananmukaiset ja ns. vapaat käännökset. Verrattaessa esim. UM-käännöstä ja uutta kirkkoraamattu käännöstä, havaitaan, että UM-käännös pitäytyy tarkemmin alkukielen teksteihin ja kirkkoraamatussa taas on niitä muunnelmia siitä paljon enemmän.
Ehdottoman sanatarkka käännös ei useinkaan välitä kielen asiantuntijoiden mukaan raamatunjakeen merkitystä parhaiten. Tähän on monia syitä. Joitakin niistä voisi mainita.
Ei ole olemassa kahta kieliopiltaan, sanastoltaan ja lauserakenteeltaan täysin samanlaista kieltä. Heprean kielen professori S. R. Driver sanoo, että kielet ”eivät – – eroa toisistaan vain kieliopeiltaan ja kantasanoiltaan vaan myös – – tavassa, jolla ajatukset rakennetaan lauseeksi”. Erikieliset ihmiset ajattelevat eri tavoin. Driver jatkaa: ”Siksi lauseen eri kielissä saamat muodot eivät ole samoja.”
Koska yhdenkään kielen sanasto ja kielioppi eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin Raamatun heprean ja kreikan, sanatarkka käännös olisi epäselvä tai voisi jopa välittää väärän ajatuksen.
Seuraavassa muutama esimerkki:
Yhdessä kuuluisimmista puheistaan Jeesus käytti ilmausta, joka käännetään monissa kielissä: ”Autuaita ovat hengessä köyhät.” (Matteus 5:3.)
Usein tällaisen kirjaimellisen käännöksen merkitys jää kuitenkin hämäräksi. Joissakin tapauksissa sananmukainen käännös jopa viittaa siihen, että nämä ihmiset ovat mieleltään tasapainottomia tai heiltä puuttuu tarmoa ja tahdonvoimaa.
Jeesus sitä vastoin halusi teroittaa, ettei ihmisten onnellisuus riipu fyysisten tarpeiden täyttämisestä vaan siitä, että he tunnustavat tarvitsevansa ohjausta Jumalalta (Luukas 6:20). Tämän ilmauksen merkitys välittyy täsmällisemmin, kun se käännetään esimerkiksi ”ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan” tai ”ne, jotka tietävät tarvitsevansa Jumalaa” (Matteus 5:3; The New Testament in Modern English).
Apostoli Paavali käytti efesolaisille osoittamassaan kirjeessä ilmausta, joka kuuluu rivienvälisen Kingdom Interlinear -käännöksen mukaan kirjaimellisesti ”ihmisten (arpa)kuutiossa” (Efesolaisille 4:14). Tämä ilmaus viittaa toisten petkuttamiseen arpapelissä. Useimmissa kielissä kirjaimellinen käännös ei kuitenkaan ole ymmärrettävä, vaan merkitys välittyy selvemmin, kun se käännetään ”ihmisten juonitellessa”.
Kirjoittaessaan roomalaisille Paavali käytti kreikkalaista ilmausta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”hengelle kiehuvaa” (Roomalaisille 12:11, Kingdom Interlinear). Kuulostaako tämä järkevältä sinun kielelläsi? Todellisuudessa tämä ilmaus tarkoittaa ’olla hengestä palava’.
2. Sanan tai ilmauksen merkitys voi vaihdella tekstiyhteyden mukaan. Esimerkiksi heprean sanalla, joka tarkoittaa tavallisesti ihmisen kättä, on useita muitakin merkityksiä. Tekstiyhteyden mukaan tämä sana voidaan kääntää muun muassa ”vallaksi”, ”avokätisyydeksi” tai ”voimaksi” (2. Samuelin kirja 8:3; 1. Kuninkaiden kirja 10:13; Daniel 12:7). Pyhän
Raamatun Uuden maailman käännöksen englanninkielisessä laitoksessa tuo sana on käännetty yli 40 tavalla.
Koska tekstiyhteys voi vaikuttaa käännökseen, englanninkielisessä Uuden maailman käännöksessä noin 5500 kreikan sanaa on käännetty lähes 16000 englanninkielisellä ilmauksella ja noin 8500 heprean sanaa lähes 27000 englanninkielisellä ilmauksella.
Miksi sanoja on käännetty näin monella eri tavalla? Käännöskomitean mielestä oli tärkeämpää välittää niiden oikea merkitys kussakin tekstiyhteydessä kuin kääntää ne kirjaimellisesti. Silti heprean ja kreikan sanat käännetään Uuden maailman käännöksessä kohdekielelle mahdollisimman yhdenmukaisesti.
Raamatun kääntämisessä on selvästi kyse muustakin kuin siitä, että alkukielen sana käännetään aina samalla vastineella. Kääntäjien on harkittava tarkoin, millä sanoilla he voivat välittää alkukielen ajatukset täsmällisesti ja ymmärrettävästi. Lisäksi heidän on muodostettava sanoista virkkeitä, jotka noudattavat kohdekielen kielioppia.
Lähdekritiikki? Mistä kirjoituksesi on lainattu? Kuka sen on kirjoittanut? Kuka sen on kääntänyt? Vievätkö jäljet jälleen sylttytehtaalle?
Vesa A tai kuka lieneekään: ”Verrattaessa esim. UM-käännöstä ja uutta kirkkoraamattu käännöstä, havaitaan, että UM-käännös pitäytyy tarkemmin alkukielen teksteihin ja kirkkoraamatussa taas on niitä muunnelmia siitä paljon enemmän.”
Kuka on verrannut, missä yhteydessä, millä edellytyksillä? Ihanko duunaripohjalta vai onko kyseessä joku alkukielien kanssa ammatikseen töitä tekevä kääntäjä? Miltä kieleltä UM on käännetty? Vastaapa nyt aluksi näihin kysymyksiin niin sitten voidaan jatkaa.
Mika Turunen: ”Kuka on verrannut, missä yhteydessä, millä edellytyksillä? Miltä kieleltä UM on käännetty? Vastaapa nyt aluksi näihin kysymyksiin niin sitten voidaan jatkaa.
Uuden maailman käännös on käännetty alkukielen teksteistä.
Jotkut kielitieteilijät ovat tutkineet nykyisiä raamatunkäännöksiä, muun muassa Uuden maailman käännöstä, selvittääkseen niiden tarkkuutta ja ennakkokäsitysten vaikutusta käännökseen. Eräs heistä on yhdysvaltalaisen Pohjois-Arizonan yliopiston uskontotieteiden apulaisprofessori Jason David BeDuhn. Vuonna 2003 hän julkaisi 200-sivuisen tutkimuksen yhdeksästä ”englanninkielisen maailman käytetyimmästä Raamatusta”.
Hän tarkastelee siinä useita kiistanalaisia raamatunkohtia, joissa ”ennakkokäsitykset vaikuttavat käännökseen todennäköisimmin”. Näissä kohdissa hän vertasi kutakin englanninkielistä käännöstä kreikkalaiseen tekstiin ja etsi ennakkokäsityksiin perustuvia yrityksiä muuttaa merkitystä. Mihin tulokseen hän tuli?”
” Hän kirjoittaa, että suuri yleisö ja monet raamatunoppineetkin olettavat Uuden maailman käännöksen eriävien kohtien johtuvan sen kääntäjien uskonnollisista ennakkokäsityksistä. Hänen mukaansa ne johtuvat kuitenkin useimmiten siitä, että teksti on kirjaimellisena, maltillisena käännöksenä tarkempi kuin muut. Hän ei ole samaa mieltä joistakin Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuista mutta sanoo silti, että se on ”vertailluista käännöksistä täsmällisin”. Hänestä se on ”harvinaisen hyvä” käännös.”
Israelilainen heprean kielen tutkija Benjamin Kedar on esittänyt samanlaisen arvion Uuden maailman käännöksestä. Hän sanoi vuonna 1989: ”Tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen. – – – en ole koskaan havainnut Uuden maailman käännöksessä yhtään puolueellista yritystä lukea tekstistä sellaista, mitä siinä ei ole.”
http://thebibleisnotholy.files.wordpress.com/2010/06/truth-in-translation.pdf
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2004889#h=0:0-3:344
Uuden kirkkoraamattukäännöksen enemmän vapaamuotoiseen kääntämiseen suuntautuvia käännösvalintoja arvosteltiin varsin paljonkin Suomessa heti sen ilmestymisen jälkeen 90-luvun alussa. Enää niitä kritiikin ilmaisuja on vaikeaa kaivella esiin. Tiedetään kuitenkin, että sitä esiintyi.
Pitää näemmä tarkentaa kysymystä. Kuka on kääntänyt suomenkielisen UM:n? Onko tekijä tai ryhmä tiedossa? Miltä kieleltä se on käännetty? Näitä ajoin takaa. Luulisi asiayhteyden sen paljastaneen.
Jos pysyttäisiin aiheessa hyppelemättä uusiin lainauksiin, joita et ole itse kirjoittanut tai joiden lähteet ovat mitä sattuvat. Tuskinpa hepreaa äidinkielenään käyttävä kirjoittaa suomeksi omassa kulttuurissaan tai englannin kielinen suomeksi omassa yliopistossaan.
Mitä mieltä olet viidestä kääntämästäni raamatunkohdasta? Eli näistä: Ef. 5:25, Matt. 5:3, Matt. 24:3, 1. Tim.3:16. Kuten huomannet; käännökseni ovat melko samanlaiset kuin vuoden 1938 käännöksessä, joka on varsin sanatarkka. Vaikka en olekaan alkukielten asiantuntija niin käännösten perusteella on helppo tehdä sellainen johtopäätös, että lainaamasi UM on huonosti käännetty. Miltä kieleltä se sitten ikinä onkaan käännetty suomeksi.
Vesalle vielä internet-aineiston arviointikriteerejä: http://www.uta.fi/kirjasto/oppaat/arviointikriteereja.html
Ei kannata tuudittautua tuollaisiin utopioihin, kuten Jeesuksen takaisin tulo, ja mitä merkitystä sillä olisi vaikka tulisikin. Toisiko se rauhan maailmaan, ei toisi, ei ole tuonut tähänkään asti ja muslimit eivät laske aseita vaikka tulisi sata Jeesusta, he haluavat Allahin alle koko maailman. Ja kristittyjen miekatkin näyttävät kääntyvän jopa toisiaan vastaan.
Onhan siellä omassa opissakin sanottu, että ”poika luovutta vallan sille, joka vallan on hänelle antanut, että Jumala olisi kaikki kaikissa. ” Tässä on voitu ajatella, että koska kirkko on antanut Jeesukselle vallan, korottanut häntä, niin kirkko voi ottaa sen vallan isänä ja jumalana, ja pitää tuon pojan vain ristiinnaulittuna puu-ukkona seinällä. . Se on yksi tulkinta. Onhan sanonta, kaiken lopusta olemassa.
’
Muta toinen voisi olla se, että aikojen saatossa tulevaisuuden maailmalla on vain yksi Jumala, eikä uskonsotia enää tarvita, koska kaikki tuntevat Jumalan tiet. Tämä on Raamatullinen odotus. Vaikea sitä on nyt vielä nähdä, koska tilanne on niin tulehtunut kaikkialla, mutta se on se Toivo, jota emme voi luovuttaa pois vaikka haluaisimmekin.
Pelastuksesta puheen ollen, jos uhka poistuu, ei tarvita pelastustakaan, jos uskaltaa uskoa helvetin vain valheeksi ja pelotteeksi yksinkertaisille, ei siis todelliseksi, silloin on pelastunut helvetistä.
”Pelastuksesta puheen ollen, jos uhka poistuu, ei tarvita pelastustakaan, jos uskaltaa uskoa helvetin vain valheeksi ja pelotteeksi yksinkertaisille, ei siis todelliseksi, silloin on pelastunut helvetistä.”
Ehkäpä näinkin, jos mennään perinteisellä kuolemanjälkeisellä taivashelvetti -ajatuksella. Toisaalta minun mielestäni iankaikkisen rangaistuksen ideasta luopuminen säilyttäisi silti pelastuksen ja Jumalaa kohti vaeltamisen täysin mielekkäänä asiana.