Olin toissa päivänä messussa. Tuomiosunnuntain aihe vetää puoleensa, se haastaa ajattelemaan; omaa elämää, pelastusta, etiikkaa, kristillisen uskon suuren kertomuksen merkitystä. Ensi sunnuntaina on jo adventti. On jännää, miten tuomiosunnuntaina mietiskellään lopunaikoja ja odotetaan Jeesuksen toista tulemista, ja heti seuraavana pyhänä odotetaankin Jeesuksen ensimmäistä tulemista, Jumalan ihmiseksi tuloa. Kuinka suuri ero näillä kahdella tulemisella lopulta on?
Niin paljon kuin tuomiosunnuntai ajatuksia herättääkin, en ole aiheen suuri fani näin teologisessa mielessä. Mieleen nousee nopeasti ne lukemattomat kristittyjen ryhmät jotka ovat kuvitelleet odottavansa Jeesuksen pikaista paluuta, laittaneet toivonsa ja merkityksensä tähän ja pahimmassa tapauksessa ymmärtäneet ennen kuolemaansa, etteivät toiveet toteudu (taaskaan). Parhaassa tapauksessa odotus on luonut elämälle merkityksen ja tarkoituksen, mikä sinänsä voi olla aivan hyvä ihmisen kannalta, vaikka projekti näyttäisikin ulkopuoliselle toiveajattelulta.
Ev.-lut. kirkon elämässä tuomiosunnuntailla on oma paikkansa vuoden kierrossa, muistuttamassa kristinuskon kertomuksen suurista linjoista, alusta ja lopusta jne., mutta muuten näkisin, että Jeesuksen toinen tuleminen on jäänyt taka-alalle. Siitä on vaikea repiä kovinkaan paljon ajatusta tähän hetkeen, asia on niin abstrakti: sanotaan vain, että se on tulossa, eikä kukaan tiedä, milloin, ei Jeesus itsekään. Toivon näkymän se voi luoda: tämä sekava ja rikkinäinen maailma laitetaan kerran paikalleen tai luodaan uudeksi.
Tuomiosunnuntai on osa kristillisen uskon suurta kehyskertomusta. Mutta tyystin oma mielipiteeni on, että kristillinen usko seisoo tai kaatuu sen mukana, miten se koskettaa ja muuttaa ihmisen elämää juuri tässä ajassa ja hetkessä. Kehyskertomukset kehyskertomuksina. Minussa ei paljoakaan liikahda, jos julistetaan, että ole valppaana ja pidä lamppusi öljyssä, jos vaikka Jeesus tulisi takaisin. Jeesushan tuli jo, meidän keskellemme, sydämiimme, kertoi valtakunnasta, joka on sisäisesti meissä, kantoi taakkojamme, antoi koko elämänsä ja kehotti seuraamaan itseään. Valtaosa kristityistä taitaakin löytää merkityksensä edellä mainituista, mikä selittänee myös tuomiopäivän ja toisen tulemisen ideoiden hiipumista taka-alalle.
Onko Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen jotakin sellaista, joka antaa sinun elämällesi suuren merkityksen, vai onko se – jos pieni provokaatio sallitaan – vain kuva ihmisen levottomuudesta ja kyvyttömyydestä löytää rauha, löytää Jumala, tässä elämässä? Mitä ajattelet?
Ihan sama, kuka on tulossa tai menossa. Maailma on tuhon tiellä. Ilmastonmuutos, lajikato ja saastuminen pitävät huolta, että maapallo on jo menetetty ihmisen ahneuden takia. Ihminen on tehnyt virheen myös siinä, että pelastusta on odotettu ulkopuolelta ja jääty odottamaan kädet ristissä, sen sijaan, että olisi toimittu. Nyt on myöhäistä. Ahnetta sukupolvea seuraa entistä ahneempi. Eletään sanamukaisesti kuin viimeistä päivää. Ansaitsemme helvetin.
Ei ’ahneuden’ synti palstalaisia juurikaan kiinnosta. Käytä sana ’homo’ tai ’naisappi’ niin saat sata viestiä h eti. Vaikka ahneus on samassa Paavalin kuolemansyntiluettelossa kuin homouskin…
Varmasti on paljon perusteita sille, että ”ansaitsemme helvetin.” Toisaalta voisi sanoa niinkin, että olemme kipeästi armoa vaille. Lisäksi voidaan kysyä, olisiko ihmiskunnalla, lajin tietynlaisen sairaalloisuuden huomioiden, ollut todellista mahdollisuutta onnistua tästä elämästä huolehtimisessa? Mutta enpä nyt tahtoisi vielä heittää kirvestä kaivoon. Ei pidä unohtaa, että ihmisten joukossa on yllättävänkin paljon heitä, jotka todella haluavat korjata asioita ja saada hyvää aikaan. On siinä vähän toivoakin.
Varmasti on paljon perusteita sille, että ”ansaitsemme helvetin.”
Sille että kaikki maailman syntyneet kymmenet miljardit ihmiset ansaitsisivat helvetin ikuisen miljardista vuodesta toiseen kestävät kidutuksen Ei ole minusta mitään järjellisiä eikä oikeudenmukaisia perusteita. Sillä yksikään ihminen ei ole syntynyt maailmaan omasta halustaan, ei osallistunut Eevan omenan syöntiin ja näin ei etenkään perisyntiseksi, joka oletusarvona lähettää hänet helvettiin. Tästä lähtökohdasta käsinon todella primitiivistä sadismin hyväksyvää ajattelua esim. hyväksyä moitteettomasti ko ikänsä eläneen ateistisen vaikkapa syöpälääkärin joutuva ikuiseen helvettiin kun samalla viimesekunneilla kääntynyt kansanmurhaaja pääse taivaaseen. Ei mene jakeluuni.
No niin. Maailma näyttääkin olevan perin ”järjellisessä” tilassa. Lisäksi, kukapa meistä on moitteettomasti täällä ajassa elämänsä elänyt. Ei ajatuksissa ja siitä johtuen ei myöskään teoissa.
Niinpä niin Seppo, deduktiologiikka ei näytä pätevän kun siirrytään ylipolaarisiin kysymyksiin. Nykyisen kosmologian mukaan maailmankaikkeudella on alku, niin silloin sillä on myös loppu, eikä se ole silloin ääretön. Lopun logiikka kuitenkin sisältää sen, että silloin jotakin tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Aikoinaan Galilean miehille sanottiin Jerusalemissa, joka todistetusti on olemassa; ´mitä te siinä seisotte ja katsotte taivaalle, Jeesus on tuleva takaisin samalla tavalla alas, kuin te näitte Hänen äsken kohoavan ylös.
Seppo H,
Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta tuosta. Jotenkin on vain ollut hyvin luonnollista ihmiselle tulkita elämää ja iankaikkisuutta niin, että tämä on jonkinlainen peli, josta paremmat ja oikeamielisemmät selviytyvät taivaaseen, ja näin ollen ajatella, että toiset meistä ansaitsevat sitä ja toiset tätä. Nykyään ymmärrämme monilta osin ihmiselämän rikkinäisyyttä paljon paremmin, ja sitä, miten kaikki on keskinäisriippuvaista. Se, että joku ihminen on ”paha”, on aika monisyinen juttu.
Siis et Kosti näe mitään epäoikeudenmukaista siinä, että oletetun esimerkin syöpälääkäri joutuu helevettiin ja kanamurhaaja omalatunollaan miljoonien ihmistenhenki pääse taivaaseen. Kun jo pelkät ajatuksetkin ansaitsevat ikuisen kidutuksen?
Niin Seppo. (Mark7:20-23) Jeesus toteaa; ”Ihmisen saastuttaa se, mikä tulee hänestä ulos. Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.”
Huomaamme, että nämä kaikki ilmenevät myös tässä maailmassa meidän ihmisten keksuudessa itse teoissa. Otit tuolla kommentissa esille ´ahneuden synnin.` Oletko / olemmeko tuosta synnistä vapaita? Kaikki nuo Jeesusksen luettelemat ajatukset koskevat meitä kaikkia. Joita se ei koske, niin sen voi sitten ilmaista.
Kuten (1Joh1:9) toteaa: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Uskossa Kristukseen, meillä kaikilla on lunastus. Ongelma on vain siinä, että Kristuksessa tarjottu ilmainen Jumalan armo ei kaikille kelpaa ja sitä halveksitaan. ”Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” (Luk10:16).
Ihmisen saastuttaa se, mikä tulee hänestä u l o s. Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.”
Huomaatko Kosti, että tuossa noiden ajatusten pitää Jeesuksen mukaan myös tulla u l o s. Ja näin ei tietenkään ole läheskään kaikkien ihmisten kohdalla ole ollut eikä tule olemaankaan.
Mutta Sinusta siis ihminen , joka ei ole koskaan edes ajatellut tehdä huorin, tehdä murhaa, ei aviorikosta, ei ole ollut häijy, ei ajatellutkaan pilkata jumalaa, ei ole olut ylpeä eikä mieletön, mutta on kerran itsekseen ajatellut, että kylläpä tuo naapurin akka on kova juoruamaan, on ansainnut helvetin hirvittävän ikuisen kidutuksen? Näin ihan vaan arkilogiikkaa viestisi sisältöön soveltaen.
Seppo. Ei myöskään sanojen tarvitse tulla ulos itse teoissa kuten (1Mo6:5-6) kertoo: Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.” Siis Jumala tuli nimenomaan murheelliseksi.
Toiseksi. Äläpäs laita sanoja suuhuni. Minä en ole kenenkään tuomari. Mutta esittele minulle se ihminen, joka ei koskaan ole langennut noihin ajatuksiin, jotka tulevat ilmi tuossa (Mark7:20-23). Tosin kerran eräs jo vanhempi mies kertoi, ettei edes hänen mieleensä ole koskaan noussut ainuttakaan kirosanaa. Olin kyllä räjähtää nauruun ja ajattelin, että älä nyt perkeles, mutta hillitsin itseni.
Se että kaikkien ihmisten kaikki ajatukset olisivat kaiken aikaa ainoastaan pahat ja vielä niin pahat että kaikki maailmankaikkeuden ikinä eläneet ihmiset joutuvat lähtökohtaisesti sen takia helvetin ikuisiin sadistisin kidutuksiin, on yksinkertaisesti a) väärä ja b) h..n epäoikeudenmukainen, koska ko lähtökohtainen pahuus johtuu (krist. opin mukaan) yhden yksilön miljardeja vuosia sitten tekemästä yhdestä teosta, johon sen jälkeiset ihmiset eivät ole olleet millään tavoin syyllisiä. Kuitenkin siitä Jumala on määrännyt hirveän sadistisen kollektiivirangaistuksen miljardeille ihmisille.
Enkä mielestäni laittanut Kosti sanoja suuhusi vaan tein viestistäsi vain arkiloogisen johtopäätöksen.
Niinpä niin. Mitä sanoikaan John Milton kirjassaan Kadotettu paratiisi. ”Miks ammoin lankes ihminen ja kuinka, kun maistamalla kielletystä puusta hän maailmaan toi kuoleman ja vaivat pois joutui Eedenistä, jonka onnen suo meille Vapahtaja takaisin.” Mutta kuten totesin, ongelma on siinä, että Kristuksessa tarjottu ilmainen Jumalan armo ei kaikille kelpaa ja sitä halveksitaan. Siitä ihminen saa syyttää vain itseään.
Ei edelleenkään Kosti tule Sinulta eikä keneltäkään muultakaan järkevää selitystä, miksi y h d e n olennon virhe aiheutti miljardeille siihen täysin syyttömille ihmisille kollektiivirangaistuksen ja uhan joutua helvettiin ja vielä niin, ettei ihmisten teoilla ja uskoon tulemisten hetkellä ole mitään vaikutusta rangaistuksen julmuuteen ja ikuisuuteen tai siitä vapautumiseen. Eli ikänsä hyvää tehnyt buddhalainen äiti Amma joutuu siis vääräuskoisena helvettiin (?) mutta kansanmurhaajat, jos ovat tullee viimeminuuteilla uskoon, eivät, heidät päinvastoin palkitaan taivaan ihanuudella. No lopetan tähän, kun vastaukseksi saan vaan kiemurtelua. Hyvät Valon Voittamisen Juhlan alustat kumminkin.
No ethän sinä usko sitä, että me olemme kaikki Aadamin lankeemuksesta osallisia. Ei vaikka minä ottaisin uudestaan ja uudestaan esille mm. tuon kohdan (Mark7:20-23) Oikeastaan ihmettelen sitä suuresti. Hyvää Joulua myöskin, vaikka tuskin kommentit tähän jäävät. Ne siirtyvät vain toisaalle. Mutta meillä on sikäli yhteinen agenda, että sana – helvetti – ei ole sinulle vieras eikä ihmisten vastustaja, perkele, joka käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hän saisi niellä – ole valitettavasti minulle vieras.
Pakko kommentoida vielä tätä
KOSTI: ”No ethän sinä usko sitä, että me olemme kaikki Aadamin lankeemuksesta osallisia.”
Ei ole ollut kysymys siitä mihin minä uskon ja mihin en. Olen vain kysynyt onko oikeudenmukaista, että täysin syyttömistä ihmistä tehdään osallisia jonkun y h d e n rikollisen tekoon. Miten ihmeessä heistä tulee ko rikokseen ’osallisia’ vaikka eivät ole ko rikoksen tekohetkellä edes vielä syntyneet? Siis Kaikkivaltias Jumala on tahtonut syyllistää myös kaikki nämä tulevat viattomat sikiöt.
Niin. Sinänsä ei tarvitse uskoa, kun sen voi nähdä, että maailma on pahan vallassa. Miksi lapsi kiukuttelee ja haluaa olla oman tahtonsa herra? Lapsihan ei ole syytön, vaan perisynnin alainen. Sen tunnustaa jo Daavid, joka kertoo synnissä syntyneensä ja siinneensä. Me olemme kaikki jo lähtökohtaisesti syyllisiä, joka palautuu Aadamin ja Eevan lankeemukseen, jotka perkele vietteli pois uskosta Jumalaan. Tämä on jo sinänsä koherentti asia, vaikka se ei järkeen menisikään. Jumala on oikeudenmukainen mutta Perkele on vääryydenmukainen. Mutta mitenkäs tämä ongelma ratkaistaan deduktiivilogiikalla?
”Miksi lapsi kiukuttelee ja haluaa olla oman tahtonsa herra?” Siksi, että hänen tulee kehitysvaiheensa mukaisesti kokeilla oman tahtonsa rajoja suhteessa vanhempien tahtoon. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos aikoinen kokee lapsen uhman pahuutena, se on todiste hänen omasta syntisyydestään, ei lapsen.
Premissi 1: Daavid on ihminen. – Premissi 2: Daavid on synnissä syntynyt ja siinnyt. – Johtopäätös: Siis kaikki ihmiset ovat synnissä syntyneet ja siinneet deduktiivisen logiikan mukaan. Tosin tämä ei pidä paikkaansa yhteen ihmiseen nähden.
Siis on oikeudenmukaista, että toisen ihmisentekoon syytöntä ihmistä eikä vain yhtä ihmistä vaan miljardeja ihmisiä potetiaalisesti rangaistaan eikä’ vain arestilavaan ikuisella tulisella helvetillä, siis teosta jota ei ole voinut tehdä, kun ei ollut edes vielä syntynyt.
Tämä selvä, ei van ole minun oikeustajuni mukaista, mutta oikeustajuja on niin erilasia.
Ja Daavidin kohdallakin hypätään jo vauhdissa olevaan junaan, sillä kysymys kului m i k s i Davidia ja häne esi-isiänsä Jumala rankaisi syntymään synnissä, eikä vastaukseksi riitä ’kun Eeva jne,” sillä eihän
Daavid Eevan tekoon kanssatekijä ollut.
”Premissi 1: Daavid on ihminen. – Premissi 2: Daavid on synnissä siinnyt ja syntynyt.” Kolmanneksi voisi muotoilla premissin: Daavid on vain yksi miljardeista ihmisista. Siis: ihmisten joukossa on tietty määrä synnissä siinneitä ja syntyneitä. (Sikiäminen tapahtuu yleensä noin yhdeksän kuukautta ennen syntymää. Niinpä korjasin järjestyksen.)
Seppo. ”…sillä eihän Daavid Eevan tekoon kanssatekijä ollut.”
No ei Daavid maistanut kiellettyä hedelmää, mutta Daavidhan lankesi mm. aviorikokseen. Miksi niin? Siksi, että Aadamin ja Eevan teko toi koko ihmiskunnalle synnin perimän. En oikein ymmärrä, mikä vaikeus tämän asian ymmärtämisessä piilee, kun katsoo tämän maailman tilaa. Täällähän alkaa olla helvetillinen meno kohta joka puolella. Sille on siis oltava loogisesti ajatellen välttämätä jokin perustava syy.
No ei Daavid maistanut kiellettyä hedelmää, mutta Daavidhan lankesi mm. aviorikokseen. Miksi niin? Siksi, että Aadamin ja Eevan teko toi koko ihmiskunnalle synnin perimän. En oikein ymmärrä, mikä vaikeus tämän asian ymmärtämisessä piilee, kun katsoo tämän maailman tilaa.
Mutta MIKSI toi syyttömille? Suo anteeksi Kosti, mutta kyllä se nyt ole Sinä joka systemaattisesti kieltäydyt ymmärtämästä sitä mitä Sinulta kysyn ja mitä asiassa ihmettelen. Enhän minä Herra paratkoon ihmisten rikkeitä kiellä, muta eihän tässä siitä ole ollut kyse että me pahoja olemme vaan MIKSI olemme saanet sen perisynnin josta syntiset tekomme nousevat kun kerran EMME olleet alkusynnissä mukana eli EMME ole langenneet Eevan kanssa syntiin. Viimeisen kerran MIKSI Eevan teko toi rangaistukset koko ihmiskunnalle, jota ei ennen Eevan tekoa ja Eevan tekoaan tehdessään ollut vielä edes olemassa. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää kysymystä.
Ps Armeijassa tunnettiin aikanaan joukkorangaistus, kun koko komppaniaa saatettiin rangaista jonkun mokkerin teoista, kun komppania ei ollut pitänyt mokua aisoissa. Muta olisiko ollut oikein, jos ko rangaistus ko mokun teosta olisi koskenut myös koko seuraavaa ikäluokkaa ,joka vasta odotti ylipäätään palvelukseen astumistaan?
”Täällähän alkaa olla helvetillinen meno kohta joka puolella. Sille on siis oltava loogisesti ajatellen välttämätä jokin perustava syy.” On epärehellistä siirtää vastuuta pahuudesta kauan sitten tapahtuneeseen syntiinlankeemukseen. Me ihmiset olemme nytkin taipuvaisia kokemaan kielletyt hedelmät houkuttelevina. Langennut Aatami ei ole joku hahmo muinaisuuden alusta vaan aatameita olemme me.
”MIKSI olemme saanet sen perisynnin josta syntiset tekomme nousevat kun kerran EMME olleet alkusynnissä mukana eli EMME ole langenneet Eevan kanssa syntiin.”
Seppo. Mutta eihän se, että me emme ole olleet Aadamin ja Eevan alkusynnissä mukana poista koko ihmiskunnan syyllisyyttä. Sehän tulee ilmi heti VT:n alussa. Eihän myöskään Kain ollut alkusynnissä mukana mutta mikä sai hänet murhaamaan Aabelin? Mitä mieltä itse olet, mistä hän sai tämän helvetillisen himon, joka on vaivannut ihmiskuntaa siitä lähtien, eikä tuo murhanhimo ole poistunut minnekkään, kuten näemme. Täten Aadamin ja Eevan alkusynnillä täytyy olla suora looginen yhteys tähän päivään saakka.
Tästä johtuen ihmisen luonto ja persoona on syntinen, vaikka hän ei ajattelisi, puhuisi eikä tekisi mitään pahaa, mikä kuitenkin on ihmisluonnolle mahdotonta esivanhempiemme lankeemuksen jälkeen. Se, että Daavid lankesi aviorikokseeen, johtunee myös tästä hengellisen perimän lebrasta, joka vaivaa koko ihmiskuntaa. Mielestäni tämä kokonaisuus on looginen ja myös järkevä selitys, vaikka se tavallaan ylittää ihmisjärjen käsityskyvyn. Lähinnä ihmettelin yleisesti, mikä vaikeus tämän asian ymmärtämisessä piilee, kun mielestäni tämä ei ole pelkästään uskon asia, vaan myös meidän silmämme sen todistavat.
MP. ”On epärehellistä siirtää vastuuta pahuudesta kauan sitten tapahtuneeseen syntiinlankeemukseen.”
Tässä ei nyt ole kysymys vastuun siirtämisestä vaan kaiken alkusyystä. Me emme tietenkään pelastu sillä uskonvanhurskaudella, jonka Aadamille ja Eevalle lahjoitettiin armosta, kun he syntinsä tunnustivat sanomalla olevansa alastomia siitä alkuvanhurskaudesta, joka heillä oli alussa. Vanhurskas on elävä uskosta henk.koht. Täten naapurin usko ei meitä pelasta.
”Tässä ei nyt ole kysymys vastuun siirtämisestä vaan kaiken alkusyystä.” Syyn hakeminen on syyllisen hakemista, syyttämistä. Eikö se ole vastuun siirtämistä, kun hakee syyn omille teoilleen syntiinlankeemuskertomuksen tarjoamasta ’alkusyystä’?
Niin. Siitä saat syyttää vain itseäsi, kun pyrit Jumalalta piiloon kuusikkoon. Se kun on meidän kaikkien tapa.
”Mitä mieltä itse olet, mistä hän sai tämän helvetillisen himon, joka on vaivannut ihmiskuntaa siitä lähtien, eikä tuo murhanhimo ole poistunut minnekkään, kuten näemme. Täten Aadamin ja Eevan alkusynnillä täytyy olla suora looginen yhteys tähän päivään saakka.”
No juuri tuota ’loogista syytähän’. minä Sinulta olen jo monissa vieteissä kysynyt, mistä ja miten se looginen syy alkusyntiin syyttömään ihmislapseen tulee? Onko vastasyntynyt vauva vastuussa tuosta synnistä? Vaikka ei ole voinut esim. kieltäytyä syntymästä? Ja tiesikö Eeva tekonsa tehdessään vaarantavansa koko monimiljardivuotisen tulevaihmiskunnan? Jumala toki varoitti että Eva miehineen on kuolemaslla kuoleva muta ei tainnut puhua muista ihmistä mitään.
Tartun tuohon, kun sanoit Jumalan varoittaneen Eevan miehineen kuolemalla kuolevan, jos he koskisivat tuohon kiellettyyn puuhun ja muista ei puhuttu. Edelleen viittaat vastasyntyneen vastuuseen. Loogisesti järjellä ajettelen, kun Kain sikisi ja syntyi hänellä ei olisi pitänyt siis olla osaa eikä arpaa vanhempiensa syntiin. Vaan minkä logiikan mukaan Kain kuitenkin tappoi Aapelin? Missä on siis tämän tapahtuman varsinainen alkusyy?
Mistä siis sai alkunsa tuo Kainin himo murhata veljensä? Tuon jälkeen hän sanoi Herralle: ”Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin.” Ensin hän kielsi sen, mutta sitten hänen oli pakko syyllisyytensä tunnustaa. Tämä hänen syyllisyytensä logiikka suhteessa Aadamin ja Eevan syntiin olisi syytä selvittää, sillä vain se sitten selittää sen, miksi nyt on niinkuin on.
Kosti, sen sijaan että olisit vastannut kysymykseeni olet vain alkanut esittää samaa kysymystä. No sekin on jo eteenpäin.
Nyt vielä jos kysyy itseltään, onko lapsen ’saastuminen’ jo kohdussa Eevan synnistä tätä lasta kohtaan oikeudenmukaista, koska se altistaa hänet helvetin kidutuksille, voi alkaa ymmärtämään mikä tässä se oikea ongelma on.
Kosti,
Kun Jeesus sanoi niille, jotka toivat lapsia hänen luokseen siunattavaksi, että ”.. sillä senkaltaisten on Taivasten Valtakuna”.
Näin oli sitten Paratiisista lähdön. Jumalalla oli halu johdattaa ihminen pois tuhoutumasta, siksi Jumala halusi neuvoa oikeaan Kainia, ratkaisemaan oikein. Kain käytti rajoittamatonta ratkaisuvaltaansa, eli otti täyden vastuun. Näin ihminen tekee koko ajan, vaikka tieto on hänen tunnossaan ja Jumalan ohjeissa.
5 mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.
6 Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” IMoos.4.
Jumala tarjoaa jokaiselle, jokaiseen tilanteeseen ja tilaan neuvoaan etukäteen ja puhuu ihmisen omantunnon kautta. Tämä Jumalan sopimus ihmisen kanssa tulee tässä ensimmäisen kerran hyödynnettäväksi, mutta vain harvat sitä mahdollisuutta haluavat käyttää. Lapsikaste ei oikaise armahdukseen.
Seppo,
Jeesuksen sanat kumoavat helvetin, mitä lapsena kuolleisiin tulee. Jankutat tätä omaa päätelmääsi, ohi Raamatun, sen toistuvista ilmoituksista huolimatta. Hyviä ja pahoja kuolee tästä elämästä ja hyvät ja pahat kärsivät eläessään ja kuollessaan yhtälailla. Siksi on taivas, joka on tila, mihin lapset ja uskovat pääsevät ja missä mikään ajassa koettu vääryys ei edes nouse mieleen, aivan niinkuin niitä ei olisi ollutkaan. Näin Raamatun mukaan.
Äläpäs nyt Seppo. Palaat kysymykseen oikeudenmukaisuudesta, kun kysymys oli siitä, minkä logiikan mukaan Kain kuitenkin tappoi Aabelin? Missä on siis tämän tapahtuman varsinainen alkusyy, kun Kainilla ei ”pitänyt olla osaa eikä arpaa vanhempiensa syntiin,” kuten totesit. Lienee aivan loogista, että Kainilla oli vanhempiensa piirteet. Sitten tullaan siihen kysymykseen, mitkä olivat Kainin henkiset ominaisuudet. Eivätkö ne olleet Aadamilta ja Eevalta peritty, kun Kain sikisi ja syntyi syntiinlankeemuksen jälkeen. Mielestäni on loogisesti pääteltävissä mikä tässä Kainin kohdalla on seuraus. Hänen on välttämättömyyden pakosta perittävä vanhempiensa ominaisuudet, kuten mekin perimme vanhempiemme ominaisuudet, mitä ne sitten ovatkin.
Reijo. Ihmisen rajoittamoton ratkaisuvalta on ollutta ja mennyttä syntiinlankeemuksen jälkeen, eikä se ollut täysin vapaa edes alkutilassa. Kasteeseen en puutu.
Mänttäri, lue koko ketju ja kaikki viestit, jos jotain relevanttia yrität/haluat sanoa. Lapsi on ko asiassa vain se lähtökohta johon perisynti epäoikeudenmukaisesti jo kohdussa iskee, minä ole puhunut monta kertaa tässä koko ihmiskunnasta, joka noista lapsista muodostuu.
Kosti Kosti, siinä se epäoikeudenmukaisuus juuri piilee että Kain jo sikiönä perii ja ihan pyytämättään tappajageenit. (Mikä kaiken järjen mukaan ON epäoikeudenmukaista) Hauska ajatus muuten että Eevan syödessä omena hänen genetiikkansa samalla olis muuttunut…Miksei Aabel sitten yhtä pahaa geeniä saanut? Oliko Jumala etukäteen puolueellinen?
Mites muuten kun kristillinen virallinen teologia ei kuitenkaan pidä perisyntiä geneettisenä?
En puutu nyt epäoikeudenmukaisuuteen. Aivan. Kain murhasi Aabel ei. Kaikki eivät ole murhaajia, mutta se mahdollisuus piilee kaikissa ihmisissä, kuten uutisista näkyy ja kuuluu. Geneettinen perimä tuo kuoleman kaikille. Sitä ei tarvitse todistaa. Kyseessä on syntiinlankeemuksen tuottama muutos ihmisen tahdossa, joka muutti Aadamin ja Eevan suhtautumisen Jumalaan pitäen parempana seurata Perkeleen seireenilaulua. Kateudesta Kain surmasi Aabelin. Etc. kautta historian. Kiitos Seppo tältä illalta asiallisesta keskustelusta.
Onkohan tämän keskustelun ongelmana jälleen suomen etuliitteen peri- kahtalainen tulkinta. Yhdyssänassa perikunta se todella viittaa perintöön. Sen sijaan periaate tai perikato eivät viittaa periytymiseen vaan perusteellisuuteen. Miten sitten on perisynnin laita? Englanniksi se ei ole ’hereditary sin’ vaan ’original sin’. Emme siis ole perineet syntisyyttämme lukemattomien sukupolvien kautta yhteiseltä esi-isältämme. Perisynti on se perustava jumalattomuus, josta väärät ajatuksemme, sanamme, tekomme ja laiminlyöntimme nousevat.
Kysymykseen siitä milloin perisynti saa alkunsa ei ole ihmisen harkinnan varassa, jolloin hän kykenee erottamaan hyvän ja pahan käsitteet. Kuten ei myöskään silloin, kun hän syntyy maailmaan, vaan silloin, kun ihminen hedelmöityy äitinsä kohdussa hänestä tulee perisynnin turmelema. (1Mo8:21; Joh3:6; Ps51:5) Synnistä voidaan käyttää tällöin myös sanaa ’hereditary sin.’
Raamatun jakeet, joihin viittaat eivät tue ajatustasi. Mooseksen kirjan jae sanoo ihmisen olevan taipuvainen pahaan nuoruudesta lähtien, ei suinkaan sikiämisestään. Johanneksen evankeliumin teksti taas kuuluu: ”Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” Tämä kertaa ihmisen luomisen maan tomusta, johon Jumala puhaltaa hengen.
Kyllä ne tukevat, kuten (Ps51:7 )1992 : osoittaa: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” (Ps51:7) 1938 ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
”Kuten ei myöskään silloin, kun hän syntyy maailmaan, vaan silloin, kun ihminen hedelmöityy äitinsä kohdussa hänestä tulee perisynnin turmelema”
’Tulee’. Verbimuoto kätkee taas monta kiusalista kysymystä. Muta no, sikiö ei siis ole itse aiheuttanut syntisyyttään josta myöhemmät pahuudet kumpuavat ja kuitenkin hänet lähtökohtaisesti katsotan syylliseksi ja helvetin asaitsevaksi. Järkyttävän epäoikeudenmukaista.
Logiikka tässä on mielestäni selvä. Hedelmöityksessä sikiöstä tulee vanhempiensa kautta perisynnin turmelema. Aadamista ja Eevasta lähtien perimän ketju tuottaa heidän kaltaisiaan jälkeläisä. Perisynnin syyllisyys seuraa meitä kaikkia halusimmepa sitä tai emme. Asia olisi täysin erilainen, elleivät Aadam ja Eeva olisi antaneet pettää itseään. Kyseessä on paratiisissa olleen alkuvanhurskauden häviäminen. Loogisesti ajatellen alkuun ei tässä elämässä siis ole enää paluuta. Peritty, mikä peritty. Luottamus Jumalaan on hävinnyt. Lunastus on sitten asia erikseen.
Kuinkahan monennen kerran kiersit Kosti taas olennaisen ongelman eli kysymykset syyllisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta! On kehäpäätelmä sanoa että sikiö perii omana tahtonaan subjektina jotain. Jos tuo kaameaperisyntioppi pitää ylipäätään paikansa on se viimekädessä seurausta Jumalan Eevaan luomista liikkuvista asetuksista.
Daavidin katumuspsalmi 51 on ahdistuneen ihmisen hätähuuto eikä ihmisyyden olemusta pohtiva oppilause.
Niin. En ole kiertänyt mitään. Olen kysynyt perusteluita mm. sille, millä logiikalla Kainista tuli murhaaja. Missä on siis tämän tapahtuman varsinainen alkusyy, kun Kainilla ei ”pitänyt olla osaa eikä arpaa vanhempiensa syntiin.” Premissi 1: Aadam ja Eeva ovat ihmisiä. Premissi 2: Aadam ja Eeva ovat syntiinlangenneet. Johtopäätös: Siis Kain on ihminen ja syntiinlangennut, joten kaikki ihmiset ovat syntiinlangenneita deduktiivisen logiikan mukaan. Seppo sinun väitteesi on, että Jumala on Aadamin ja Eevan synnin takana ja siitä johtuu kysymyksesi oikeudenmukaisuudesta. Sinun ongelmasi on sama kuin Aadamilla. Syytät Jumalaa kuten Aadam lankeemuksen jälkeen. Olet / olemme yhtä syyllisiä kuin Aadam Jumalan edessä. Johtopäätös: Perisynti.
Niin. Tuossa psalmissa Daavid siis vain hädissään huusi: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Todellisuudessa hän ei sentään ilmeisesti sitä käytännössä tarkoittanut, että tuo teksti jotakin kertoisi perisynnistä? :))
Kosti,logiikasi ongtuu siinä,että eihän käytännössä mikään yleiskäsite ’ihminen’ langennut syntiin van Eeva niminen yksilö. Ja Kain, joka ei Eevan tekoa tehdessään, ollut edes syntynyt ei ollut Eeva. Et siis voi verfioida väittämää:
Eeva lankesi syntiin.
Kain on Eeva
Siis Kain lankesi syntiin.
Oikeasti propositologiikka toimii tässä yhteydessä näin:
Eeva lankesi syntiin
Kain ei ole Eeva
Kain ei ole langennut syntiin.
Ja jos perisynti menee niin kuin olet väittänyt, miten asia suhtautuu oikeudenmukaisuuteen? Sillä eihän sikiö ole saanut valita syntymistään perisyntiseksi vaan siihen osaan Jumala on hänet luonut koskapa jokainen sikiö kaikkine ominaisuksineen on Raamatun mukaan Jumalan kohtuun kutoma. Tähän et ole siis vieläkään vastannut.
Vaikuttaa siltä, että sinunun logiikkasi ei onnu tässä asiassa, vaan se vajosi mustaan aukkoon. Mikä onkaan tämä hebrean sana הָאָדָם? Adam man, human being / mies ihminen. Kuten totesin edellisen testini lopussa. Syytät Jumalaa kuten Aadam lankeemuksen jälkeen. Olet / olemme yhtä syyllisiä kuin Aadam Jumalan edessä. Johtopäätös: Perisynti. Sikäli olen muuttanut mieltäni, että deduktiivilogiikka sopii myös hengellisiin asioihin tietyltä osin.
Kosti hyvä, propositiologiikassa analogiavertaus toimii, jos tekijät ovat samaa substanssia tarkoittavia.
Adam oli ihminen mutta ei SAMA ihminen kuin Kajn. Adam edusti luomiskertomuksessa yksilöä eikä ’ihmistä’ ihmiskuntaa tarkoittavassa mielessä. Nimi sitä paitsi tarkoittaa ’punainen’ joten Sinun logiikkasi mukaan siis esim. ruskeat ihmiset eivät ole perisyntisiä…
Ja oikeudenmukaisuus ongelma säilyy. Jotta helvettiuhka ja syntisaastaisuus toteuttaisivat oikeudenmukaisuutta sikiössä, olisi sikiön itse aiheutettava niihin syy. Kyllä Sinä tämän ymmärrät, mutta et halua asia nähdä.
Toinen esimerkki tunteikkaasta psalmitekstistä, josta ei voi vetää oppirakennelmia ihmisyydestä: ”Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.”
Seppo. tiedät sen varsin hyvin, että Adam tarkoittaa myös ihmiskuntaa hebrean kielessä. Toteat, ”Adam oli ihminen mutta ei SAMA ihminen kuin Kain. Kuka niin on väittänyt, että he olisivat sama, kun totuus on se, että molemmat ovat ihmisiä, kuten itsekin todistat. Deduktiivilogiikka on tässä täysin pätevä ketjussa Aadam ja Eeva ja koko muu ihmiskunta. Se, että teet loikan sanaan ´punainen` (The Arabs distinguist two races of men, one red, ruddy, which we call white, the other black) kielii siitä, että argumenttisi alkavat olla vähissä väittämällä, että minun ´logiikkani mukaan ruskeat ihmiset eivät olisi perisyntisiä.`Perisynti ei johdu ihonväristä, vaan Aadamista ja Eevasta lähteneestä ja koko ihmiskuntaan levinneestä synnin turmeluksesta, kuten Daavid aivan oikein toteaa, synnissä olen siinnyt ja syntynyt. Kysymyksesi sikiön osalta on täysin mieletön. Jos näin oikeudenmukaisesti ajattelet, olisiko kannattanut valita äidin kohdussa toisin?
Kosti, punainen oli sarkasmia. Merkitsee adamin nimi mitä hyvänsä, olennaista oli että hän oli lankeemuskertomuksessa yksi toimija.
Ja kysymykseni sikiöstä on aivan olennainen kun oikeudenmukaisuutta punnitaan, sillä sikiö ei voi valita väärtin eikä oikein kun ei voi valita syntymäänsä eikä vaikuttaa syntisyyttään, joka on häneen asetetaan jo enen kuin hänellä on edes aivoja. EPÄREILUA.
Niin Seppo. Aadam ja ihmiskunta liittyvät luontevasti yhteen. Tuosta ollennaisesta väärintoimijasta olen samaa mieltä. Mutta hyvänen aika, miten sikiöön enää voidaan vaikuttaa jotakin asettamalla? Sen luonnollisesti määrää perimä. Sairaudet sun muut. Elämä on – välillä epäreilua. Mutta siitä me emme voi Jumalaa syyttää. Aadam ja Eeva valitsivat väärin ja heidän tahtonsa sitoi vieras isäntä. Mitä me voimme heidän jälkeläisinään enää muuksi muuttaa? Muutoksen täytyy tulla meidän ulkopuoleltamme. Pelkään kuitenkin pahoin, ettei akateeminen teologia tälläiseen deduktiiviseen päättelyketjuun Aadamista ja Eevasta ihmiskunnan alkuna yhdy.
Ihmisen kromosomien tekijät, joissa geenit toimivat, on jo muna- ja siittiösoluissa, minne ne on ’asettanut’ , psalmin mukaan ’punonut’ Jumala: ” Ja koska Jumala luo jokaisen sikiön alusta alkaen uudelleen Jumala myös siirtää tähän itsessään viattomaan sikiöön ilman sikiön omaa osuutta myös perisynnin turmeleman geenin:
Toistan: ”Sillä eihän sikiö ole saanut valita syntymistään perisyntiseksi vaan siihen osaan Jumala on hänet luonut koskapa jokainen sikiö kaikkine ominaisuksineen on Raamatun mukaan Jumalan kohtuun kutoma.”
Luomiskertomuksen Adam ja Eeva eivät edustaneet ihmiskuntaa muussa kuin semanttisessa mielessä jälkikäteisesti, koska mitään muita ihmisiä ei vielä heidän omppuateriansa aikoina ollut edes olemassa.
Ja olematon ei ole voinut olla ollut ateriaan ’osallinen.’
Keskustelumme on saanut jo megalomaanis-koomisen laajuuden joten kun emme pääse puusta pitkään eiköhän ole syytä lopettaa. Ja sanon tämän itselleni.
Toistan vielä tämän kommenttini. Pelkään kuitenkin pahoin, ettei akateeminen teologia tälläiseen deduktiiviseen päättelyketjuun Aadamista ja Eevasta ihmiskunnan alkuna yhdy. Onhan tämä ollut kuten sanot hieman megalomaaninen ketju sen pituudessa. 🙂
”Aadam ja Eeva valitsivat väärin ja heidän tahtonsa sitoi vieras isäntä. Mitä me voimme heidän jälkeläisinään enää muuksi muuttaa?” Tuon ajattelutavan mukaan me kantaisimme lukemattomien esivanhempiemme erehdyksien ja väärien valintojen taakkaa perimässämme. Nyt on kuitenkin niin, että hankittujen ominaisuuksien periytminen on todettu aikoja sitten vääräksi teoriaksi. – Kulttuuriperintö on sitten eri asia.
Jeesus Revoluution elokuvan yksi suuri anti minulle oli se mitä kastetuille sanottiin kasteen jälkeen.
He saivat kuulla sen että ovat nyt uudestisyntyneitä ja koko heidän entinen elämänsä on pyyhitty pois.
Tästähän jokainen ihminen kaipaa. Jospa voisikin kaiken pahan ja väärän mitä elämässään on tehnyt ja joka mieltä ahdistaa pyyhkäistä pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tästä kuitenkin kristillisessä uskossa on kyse. Juuri tämän jätämme kuitenkin ihmisille kertomatta. Miksiköhän?
Minua ainakin on ahdistanut ajatus, jos se mitä inä pidän kultana onkin katinkultaa? Se ei näytä juurikaan huolettavan yleisemmin.
Olen vankilalähetti aikanani saarnannut ainakin neljänä tuomiosunnuntaina Turun vankiloiden jumalanplveluksissa. Lopulta oivalsin, että se vähin veli olen itse ja minun täytyy tehdä laupeutta omalle sielulleni. Jos niin en tee, ei minulla ole mitään annettavaa silloin myöskään toisille.
Pekka,
”.. elokuvan yksi suuri anti minulle oli se mitä kastetuille sanottiin kasteen jälkeen.”
Elokuva, kirkkoisät, tunnustuskirjat, Augsburgin tunnustus, katekismukset jne, sanovat, tai sanotaan sanovan mieltä rauhottavaa. Tällaista voi kutsu ”kristilliseksi uskoksi”, ei Kristuksen seuraamiseksi. Jeesus sanoikin samarialaiselle naiselle kaivon äärelle, että hänen tyydyttämätön elämänjanonsa (4 miestä) ja sen myötä sotkuinen ”pöytä” hoituu oikeilla silmiinnäkymättömillä aineilla, ”sillä vedellä, jonka minä hänelle annan”.
Nämä em. julkaisut ja julkaisijat johdattavat haljenneille vesisäilöille, sellaisille mistä vesi loppuu ja millä vedellä ei pyyhkäistä ”pöytää” puhtaaksi.
Reijolle meidän kulta on hänelle katinkultaa. Hän ei voi käsittää sitä että Jumala voi hoitaa lampaitaan toisellakin tavalla. Reijo rajoittaa Jumalan työn vain hänen hyväksymilleen tavoille.
Pekka,
Ei minun eikä sinun eikä sinun ”toisella” tavalla, vaan sillä tavalla minkä Jumala on ILMOITTANUT. Ei mysteerien kautta.
”Ei mysteerien kautta.” Onpa sinunkin uskossasi omat mysteerinsä, Reijo Mänttäri. Kuvailet niitä näin: ”Jeesus sanoikin samarialaiselle naiselle kaivon äärelle, että hänen tyydyttämätön elämänjanonsa ja sen myötä ’sotkuinen pöytä’ hoituu oikeilla silmiinnäkymättömillä aineilla, ’sillä vedellä, jonka minä hänelle annan’.” Mikä kuvaisi mysteerin luonnetta paremmin kuin ’oikeat näkymättömät aineet’?
Martti,
Jumalallinen on aina näkymätöntä, mutta todellista. Se on todellista vain uskossa, ja pysyy ”mysteerinä” uskomattomalle tai melkein sisällä olevalle.
Uskossa, uskovaisina me voimme jopa käsin kosketella / kr. pselaphao Siionin vuorta, Hebr. 12:18, 22.
Raamattu on uskovien kirja, joka ei aukene teologia, sakramentti-mysteerian kautta.
”Uskossa, uskovaisina me voimme jopa käsin kosketella Siionin vuorta,” Jätän nyt sen, että Siion on paikallaan Jerusalemin vanhan kaupungin lounaispuolella. Käytät nimeä varmaankin vertauskuvana. Juuri tuota mysteeri tarkoittaa, ei mitään sen salamyhkäisempää: ”voimme uskossa jopa käsin kosketella.”
Martti,
Edustat sitä opin muodostamista, missä varotaan lukemasta kokonaisuutta. Kokonaisuus alkaa koko Raamatusta ja sen sisältämä viesti on kokonaisuus, eli kaikki osat loksahtavat paikalleen toisiinsa liittyen, mikä on täysin eri asia kun yritetään rustata kokonaisuus rihmoituksilla mistä ja minne sattuu, tai paremminkin tämä liimamainen rihmoitus tartutetaan tukemaan ihmisen oppia. Siksi sinua huvittaa tuo Siionin vuoren ”sijainti”. ”Käytät varmaan nimeä ..”. Jos vaivautuisit lukemaan esim. tämän luvun jakeet 17-29, niin ”palat” pitäisi loksahtaa paikoilleen. Eli näissä jakeissa lukee täsmällisesti se mitä minä ja mitä ne tarkoittavat. Asiat aukeavat, sulautuvat uskossa, Hebr.4:2, ellei niin Jumala kyllä lisää uskoa jokaiseen tarpeeseen ja mysteeri poistuu. Uskoontulo, kasteitten merkityksen voi lukea sisältä, Raamatusta, ei katekismuksista.
Kun paljastat erehdykseni, niin kerro vain se missä olen erehtynyt. Huitaisu Raamatusta löytymättömään ja sekin satojen vuosien päähän.
Kuitenkin tässä yhteydessä suosittelen, pyydän, että luet nuo Hebrealaiskirjeen jakeet, etkä kommentoi niiden yli hyppäämällä. Huom. 22 jae, ”.. elävän Jumalan kaupungin TAIVAAALLISEN Jerusalemin tykö.
Martti
Lisään edelliseen kommenttini poisjäänneen sanan ”Ei..”
Siis pitää olla:
”Ei huitaisu Raamatusta löytymättömään .. ”
Olet aika erikoinen mies painottamaan Raamatun kokonaisuutta, kun rakennat kaiken yhteen Apostolien tekojen lukuun ja itse asiassa yhteen sen sanoista. Senkin sanan (ασμενως) tulkitset hyvin persoonallisella tavallasi.
Martti,
”Se sana” on kahdessa kohtaa Apostolien teoissa ja kertoo tulkitsematta asian, jonka käsittelyyn se liittyy. Jos tarvit lisävalaistusta, niin jatkan.
”Jos tarvit lisävalaistusta, niin jatkan.” Kiitos ei, oolen saanut aivan tarpeekseni ’valaistuksestasi’!
Julistuksemme voi olla katinkultaa. Sehän on selvä. Jollemme itse elä siitä ja jollei se lähden, – jonka Jeesus lupasi niille, jotka sitä vettä juo, jonka Hän antaa ,- pulppua hänessä. Sanan lisäksi tarvitsemme uuden Hengen vaikutuksen meissä. Muuten tarjolla on vain katinkultaa. Jeesus sanoi: ”ilman minua ette saa mitään aikaan”
Tuo Raamatun kohtaa, jossa vähin veli mainitaan ajatellaan usein keskittyvän kertomaan ketkä pelastuvat ja miksi. Eli kehottavan ottamaan vähimmät veljet huomioon aina. Käsitän sen kohdan kuitenkin hiukan toisin. Mielestäni kuvaus keskittyy vain siihen mitä sillä tuomion hetkellä tapahtuu. Ei siihen miksi toiset tuomitaan tekemättä jääneiden tekojen tähden.
Pelastuvat kun eivät tienneet milloin olivat toimineet oikein. Joten tekstin täytyy kertoa siitä mikä on uskonelämälle olennaista. Eli siitä, että uskova ei tee mitään numeroa omista teoistaan. Eivätkä pelastu tekemisen tähden . He pelastuvat uskonsa tähden joka johtaa uskovan hyviin tekoihin, ilman että hän itse edes on tietoinen niistä.
Aikoinaan noin puoli vuosituhatta sitten kirkkovuoden alku siirtyi syyskuun alusta nykyiseen ensimmäiseen adenttiin. Tämän takia valvomisen sunnuntai ja tuomiosunnuntai jäivät kirkkovuoden loppuun.
Valvomisen sunnuntain kehotus havahtua joulun suureen sanomaan: Jumala otti ihmisyyden Jeesuksessa ja syntyi maailmaan Jumalana ja ihmisenä muuttui ajatukseksi että valmistaudumme Jeesuksen toiseen tuloon.
Tuomiosunnuntain evankeliumin sanoma, että parasta joulun valmistelua on pitää hyvää huolta lähimmäisistään. Silloin Jeesuksen syntymän juhla muodostuu kaikkien iloksi. Muutoksen mukana katse siirtyi Kristuksen takaisin tulon mukanaan tuomaan oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja Jeesuksen näkyvään tuloon täydessä kuninkuudessaan tähtäävä elämän ja toivon sanoma, kun paha loppuu täydellisesti ja lopullisesti ja Jumalan omat, pyhä kristikansa käy taivaan iloon ja riemuun.
Ilmestyskirja kuvaa miten perile päässeet ovat kasteen perusteella autuaita Ilm 7. luku ja että kaste tuo elämän veden virrat Vapahtajamme valtaistuimelta käsin, Karitsan valtaistuimelta virtaa ELÄMÄN VESI, elämän, onnen ja iankaikkisen autuuden äärettömän suuri lahja.
Ilmestys 22
1Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. 2Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.
”Tuomiosunnuntain evankeliumin sanoma, että parasta joulun valmistelua on pitää hyvää huolta lähimmäisistään.”
Matias R., tähän on helppo yhtyä. Evankeliumissa painottuu ilman muuta se, kuinka kohtelemme toisiamme, ilman toiveita erityisistä palkinnoista.
Matias,
Kirjoitat Isoilla kirjaimilla perättömän lausunnon ja vedät Ilmestyskirjan siihen mukaan. Kun Raamatussa vedestä puhutaan, niin on selkeää, milloin se on kuvaannollista ja milloin todellista. Ihmisen kaksi kerrosta, ruumis ja tunteet katoavat kuolemassa. Vain uudestisyntynyt Jumalan puhaltama henki, ikuisesti elävä henki, vt. 1.Moos.2:7, ”selviytyy” tuohon Ilmestyskirjan kuvaelemaan ajattomuuteen taivaassa.
Johdonmukaisuus voi olla ajallista ja hengellistä, ajatonta. Vain hengelliseen tutkiskeluun, johdonmukaisuuteen kehoitetaan kaikissa asioissa. Hengellinen on mahdollista vain uskovalle, millaiseen tutkiskeluun ainoastaan, Raamattu kehoittaa. Tähän tutkiskeluun on eväät aineettomasta todellisuudesta, Jumalan Pojan vaikuttamasta uskosta.
Sakramentalinen vesikaste ei auta eikä estä tulla uskoon, eikä vie Elävän Veden Virrassa uimaan, eikä sen Vettä juomaan. Se on Pyhän Hengen työ, jonka ihminen kokee, tietää ja tästä ja tähän uskoontullut tunnustautuu kastattamalla itsensä julkisesti vedessä. Tästä Jeesus antoi esimerkin, Matt. 3:
13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle.
”Vain uudestisyntynyt Jumalan puhaltama henki, ikuisesti elävä henki, selviytyy tuohon Ilmestyskirjan kuvaelemaan ajattomuuteen taivaassa.” Apostolisessa tunnustuksessa lausumme uskovamme ruumiin ylösnousemukseen. Paavali kuvaa asiaa näin: ”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen (1. Kor. 15:42-44).”
Martti,
Filippusta lainatakseni: ”ymmärrätkö myös mitä luet?”
Helvettihän on jo täällä. Uskovaiset pitävät huolen, että eräät ihmisryhmät tuomitaan aivan normaaleista, ihmisyyteen kuuluvista ominaisuuksistaan joko suoraan tai peitellysti, vaikka ne vain rikastuttavat elonkarusellia, jossa jokaisella on paikkansa. Ne kuuluvat laajemminkin luomakuntaan. Tuomio perustellaan uskonnollisilla, muinaisilla paimentolaisten kirjoituksilla, mikä tekee tuomitsijasta narrin, joka ei huomaa, että ne ominaisuudet ovat meissä kaikissa. Kaikki lokerot ja raja-aidat ovat ihmisten asettamia, keinotekoisia ja valheellisia. Myös taivas on rajattu näiden uskovaisten toimesta valituille. Miten se menikään : ensimmäiset joutuvat viimeisiksi ?
Mitä tulee Jeesuksen tuloon ”täydessä kuninkuudessaan”, sekin on aikansa elänyt vertaus, Nykyajan kuninkaalliset ovat öykkäriryhmä, joka nauttii etuoikeuksistaan härskisti ja siipeilee muiden kustannuksella. Kuninkaiden historia on täynnä julmuutta. Eläessään Jeesus ei käyttäytynyt kuninkaan tavoin. Jostakin syystä nämä kuningas-sadut puhuttelevat ihmisiä, vaikka ne kuuluvat lapsuuden satukirjoihin. Nykylapsia ne eivät enää puhuttele.
Nyt on sitten evlut.kirkkokin alkanut manata mielenterveydeltään horjuvista ihmisistä pahuutta pois, kun tarot-kortit eivät tuoneet valoa.
Jeesus oli samrialainen ja hänessä oli riivaaja, sanoivat aikalaiset.
Ensin Jeesus kertoo kuinka on kirjoitettu, että hänen pitää mennä Jerusalemiin kärsimään. Hänen pitää juoda isän antama malja, sitä varten hän on tullut. Kun aika tulee, hän ei halaukkaan tehdä sitä, koska häntä alkaa pelottamaan. Hän pyytää isää ottamaan pois koko maljan. Mutta isä ei ota.
Eikä siinä vielä kaikki, hän ryhtyy etsimään syyllistä muualta, kuin isästä Jumalasta.
Juudas kavalsi, kansa antoi hänet Pilatuksen käsiin, ja omatkaan eivät taistelleet hänen puolestaan. Mitä hän siis odotti ? odottiko hän pelastusta ?
Hän oli kieltänyt omien taistelemisen, hän itse lähetti Juudaksen, ja Pilatus sanoi, ”Etkö tiedä, että minulla on valta sinut tuomita tai päästää.” Mutta Apostolien teot huutavat syylliseksi koko kansan,( Tämän te ripustitte puuhun ja surmasitte, te tapoittee vanhurskaan, ) ja kirkkoisä kiehuu kiukkuisena, Tämä on kristuksen murha ja kaikki juutalaiset kaikkialla ja kaikkinan aikoina ovat syyllisiä, se on anteeksiantamation Kristuksen murha, se on Jumalan murha.
Ja mitä sitten tapahtui, se on alkuasetelmaan ja sen kaukaisuuteen nähden uskomaton maailman hulluus, rikollisuus ja järjetön pahuus. Joku riivaaja tässä on ollut liikkeellä.
Miksi yhdestä ristiinnaulitsemisesta on tehty maailmaa heiluttava tapahtuma, ja siitä syytetään olemassa olevia ihmisiä, jotka olivat syyttömiä alunperinkin. Rooma pääsee perin helpolla, vaikka ristiinnaulitsi kerralla jopa 6000 orjaa Via Appian tien varteen. He osasivat kiemurrella kirjoituksilla ja kirkon tuella itsensä pois jopa Golosseumin kauheuksista, vaikka siellä myös kristittyjä syötettiin leijonille.
Ei mitään hälyä missään, vaikka aikansa uskonto kertoi, että tulavassa maailmassa nämä orjat hallitsevat, ja hallitsijat joutuvat orjiksi. Osat ikäänkuin vaihtuvat, koska siinä uhri saa hyvityksen ja toinen puoli rangaistuksen, ikänsä kaiken osalle.
Se sitten kumottiin, kun uudesti syntyminen sai uuden muodon. Se hengellistettiin, eli väärennettiin ja julistettiin hyvä teema kerettiläisyydeksi.
Jeesuksen takaisin tuloon ja sen odotukseen keskittyy erityisesti Tuomiosunnuntaita edeltävä Valvomisen sunnuntai yhdessä II adventtisunnuntain kanssa. Tuomiosunnuntain fokus on viimeisessä tuomiossa ja oikeudenmukaisessa elämäntavassa.
Toki painopisteet varmasti menevät näin. Mutta kyllähän tuomiosunnuntain evankeliumi silti nivoo näitä aiheita yhteen. Itse jään monesti pohtimaan tuomiosunnuntain aikaan sitä, mikä ihmisen motivoi elämään oikein suhteessa toisiin ihmisiin. Tulisiko meidän elää oikein edessä häämöttävän tuomion vuoksi vai onko mahdollista elää uskossa ja rakkaudessa toistemme kanssa ihan vain ilman paineita, sen elämän itsensä vuoksi. Kallistun ilman muuta jälkimmäiseen ajatukseen, mutta edellinen on sekin voimissaan ja kuuntelin sen suuntaista painotusta menneenä pyhänä.
Tuomiosuuntain kyllä, mutta tuomiosunnuntain teksteistä voi löytää muitakin tähtäyspisteitä kuin nuo tavanomaiset.
Kirkkovuoden tekstit ovat valikoima Raamatusta ja olen usein ihmetellyt sekä niiden sijoittamista kirkkokäsikirjaan että pyhäpäivän ”teeman” ja sunnuntain tekstien välistä suhdetta. Tein juuri havainnon, että itselläni on kolme erilaista ”saarnakarttaa” tai kysymyksenasettelua tuomiopäivän evankeliumiin (lisäksi tietenkin vaihtuvia ja tilannesidonnaisia osia). Raamattu toteaa tuomion tapahtuvan yhtäältä tekojen ja toisaalta uskon/epäuskon perusteella. Mielenkiintoisia näkökulmia viimeiseen tuomioon löytyy Uudesta testamentista useitakin. Jeesuksen sanoista käy kyllä ilmi sekin, että kaikki yllättyvät tuomiolla. Helvetin pelko ainakin on huono motivaattori lähimmäisenrakkaudelle.
Pelosta puheen ollen, Raamatussa sanotaan erittäin selvästi ketä tulee pelätä. Vastaus: JUMALAA. Tietenkin! Unohtuiko Jumala? Vai mikä on?
Jeesus: ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin minä sanon teille, häntä te peljätkää.” Luuk. 12.4, KR-38)
Mutta: ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä”. Room. 3:18, KR-38)
1. Käsky: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia.
Mitä se on? Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.” (Ev.lut. kirkon Katekismus, 1948)
Viimeisellä tuomiolla on ratkaisevaa tunteeko ja tunnustaako Jeesus meidät omikseen vai sanooko Hän ”minä en tunne teitä”. Kysehän ei ole tekojen tekemisestä sinänsä. Vuohien hylkäämisen syy on se, että Jeesus ei tunne heitä. He eivät myöskään tunteneet Jeesusta. Siihen meitä Raamatussa kehotetaan monessa kohtaa. Tuntekaa Herra! Sillä kysehän on persoonien välisestä suhteesta. Ei pelkästään siitä, että tiedän jonkun asian ja opin olevan totta. Minulla tulee olla henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Hänet kohdataan Raamatun sanassa (myös VT:ssa), Jumala puhuu Raamatussa, joka on hänen sanaansa.
Yhdyn siihen mitä Pekka edellä sanoi. Markon mielestä taas helvetin pelko on huono motivaattori. Se on totta. Mutta mikä on tuo motivaattori/motiivi, joka ajaa tekemään niitä lähimmäisen rakkauden tekoja. Mikä se on? Tuon Matt. 25 kohdan ymmärrän niin, että se on halu palvella lähimmäisiäni sillä rakkaudella, jota Jumala on osoittanut minua kohtaan. Ja tuo rakkaus on siinä, että Jumala antoi/uhrasi ainoan Poikansa kuolemaan ristillä syntieni puolesta sijaisenani sovittaen näin syntini Jumalan edessä uhriverellään, jotta tulisin vanhurskaaksi (eli Jumalalle kelpaavaksi hänen edessään) ja perisin iankaikkisen elämän hänen luonaan.
”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:9-11, KR -38)
Teenkö lähimmäisilleni tekoja uskosta ja rakkaudesta Jeesukseen ja Jumalan kunniaksi vai ehkä ansaintamielessä omaksi kunniakseni. Teoissa näkyy usko ja rakkaus Jesukseen ja kunnioitus ja rakkaus Jumalaan ja hänen käskyihinsä. (Jaak. 2:22)
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” 1. Joh. 5:1-5, KR-38)
Se, joka rakastaa Jeesusta, rakastaa myös Isää Jumalaa ja pitää Jumalan käskyt. Jumalan luo pääsemme vain Pojan kautta. ”Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6, KR -38).
Jeesus Kristus on täyttänyt kaikki lain käskyt sijaisenamme elämällään ja kuolemallaan. Jeesuksen ylösnousemus kuolleista takaa meille sen, että mekin kerran saamme ylösnousta kun hän herättää meidät viimeisenä päivänä. Se, joka elää Herrassa Jeesuksessa Vapahtajassa saa omistaa hänen lain täyttämisensä, vanhurskautensa ja pyhyytensä itselleen lahjana. Kuitenkin niin että se pysyy vieraana vanhurskautena, joka annetaan ulkopuoleltani minulle lahjana, jonka saan ilolla omistaa itselleni. Kaikki mikä on Jeesuksen omaa on minun ja kaikki mikä on minun omaa on Jeesuksen. Autuas vaihtokauppa. Tämä on jotain niin ihmeellistä, ettei sitä osaa kuvata!
”Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä.” (Korkea Veisu 6:3, KR-38)
Riitta, ajattelen niin, että Jeesus ja apostolit opastavat meitä ihan oikeiden ja todellisten rakkauden tekojen pariin. Tästä löytyy pitkä liuta raamatunkohtia. Meidän pitää myös huomata, että Jeesuksen ensimmäiset kuulijat olivat köyhää kansaa ja Paavalinkin suurimmaksi osaksi. Heidän mahdollisuutensa hyviin tekoihin oli oikeastaan erittäin rajallista meihin nykypäivän keskiluokkaisiin tai varakkaisiin ihmisiin verrattuna.
Elävä usko synnyttää meissä hyviä mielenliikkeitä ja tekoja. Tuossa Jeesuksen opetuksessa onkin mielenkiintoinen yksityiskohta: sen enempää vanhurskaat kuin kadotetut eivät tienneet tehneensä tai jättäneensä tekemättä hyviä tekoja. Meidän aikamme ongelma on mielestäni kahtalainen. Yhtäältä koko kristinuskosta on tehty eettistä teko-oppia, jossa hyvän tekeminen muuttuu kristinuskon pääasiaksi samalla kun uskosta vaietaan. Toisaalta pelkkä keskittyminen pelastusoppiin ja siitä seuraava uskon sekä tekojen vastakkainasettelu johtaa helposti Uuden testamentin kristillistä elämäntapaa käsittelevän aineiston sivuuttamiseen. Vanha katekismusluterilaisuus muuten painotti varsin paljon käskyjä ja niiden mukaan elämistä, joten uskonvanhurskaus ja käskyt eivät periaatteessa ole ristiriidassa keskenään.
Marko, en halunnut asettaa yhtään mitään vastakkain, vaan korostaa Jumalan rakkautta ja armoa. Evankeliumi synnyttää uskon Jeesukseen. Ensin on elävä usko Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan ja sitä seuraavat uskossa tehdyt teot. Ne kumpuavat juuri tuosta koetusta rakkaudesta. Jos ei ole uskoa Vapahtajaan, ei ole rakkauttakaan häneen eikä mitään uskon ja rakkauden tekoja.
Pelkkä tekojen tekeminen siksi että laki niitä vaatii ilman uskoa Kristukseen ei ole tietenkään uskon hedelmää.
Silti on aivan oikein kehottaa kristittyjä tekemään hyvää. Totta kai. Kunhan ei mielletä sitä niin, että teoilla ansaitaan pelastus.
Ajatustasi että köyhillä opetuslapsilla ei ollut mahdollista tehdä hyviä tekoja kuten rikkailla ihmisillä meidän aikanamme, en ymmärrä?! Eikö evankeliumin julistaminen ja itsensä antaminen Jumalan käyttöön ole kaikille mahdollista? Ja sitähän he tekivät. Laittoivat henkensä likoon ja suurin osa menettikin sen.
Mittaatko hyvän tekemisen vain rahassa ja materiassa? Siispä köyhät ja kipeät älkää vaivautuko. Niinkö?