Uskonpuhdistuksen päivän tulevaisuudesta
Aluksi historiaa
Luther naulasi legendan mukaan 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Siitä alkoi hengellinen, henkinen ja poliittinenkin kumous, jonka merkitystä ei kukaan voinut aavistaa. Alunperin Luther lähetti teesinsä vain Mainzin arkkipiispalle, joka oli samalla maallinen ruhtinas.
Teesit kuitenkin julkistettiin, ja melko nuori kirjapainotaito levitti sen hetkessä yli koko Saksan maan. Ja niin alunperin uudistukseksi tarkoitetusta protestista kasvoi kokonainen liike ja uusi uskonsuunta, siitä syntyi reformaatio,uskonpuhdistus.
Noilla teeseillä, jollaisten pykääminen oli silloin yleistäkin, oli suuri teho. Rohkenisin sanoa, että se johtui tekstiä enemmän tarpeesta, siitä että ne kohdistuivat laajasti koettuun epäkohtaan, siihen että saksalaisia rahoja kerättiin Rooman kirkon komistamiseksi. Itse asiassa ne olisivat olleet editoimisen tarpeessa. Sanoa pari asiaa paavin valta, anekaupan vääryydet ja niiden epäkristillisyys, eivät kovin monta pointtia tarvitsisi.
Sitten otsikon herättämään outoon kysymykseen
Kysymys vaikuttaa monesta oudolta, mutta sille on perusteensa. Onko aika ajanut jo uskonpuhdistuksen ohi, että päivä ei näytä herättäneen täällä, uskontokeskustelun kotikentällä, yhtään kommenttia.
Mutta herättämääni kysymykseen; Taitaa kirkkokansa nukkua ruususen unta tietämättä edessä olevista karikoista. Tällä tarkoitan sitä, että 1517 juhlavuoden komitea, jonka kirkkohallitus on asettanut, haluaa tai ainakin toivoo ettei sanaa uskonpuhdistus käytettäisi vuonna 2017 vaan sen sijalla puhuttaisiin tutkimuksen tapaan reformaatiosta. Ja ulkomaillakin puhutaan vain reformaatiosta. Totta, mutta se on vierasperäinen sana, ja meillä on sille vanha suomenkielinen vastine uskonpuhdistus, joka nyt halutaan heittää romukoppaan. Kaikki vain sen takia, ettei haluta juhlavuonna lisätä riitoja, se on ärsyttää katolisia.
Aivan samalla tavalla on luovuttu suomalaisesta sanasta jumalanpalvelus ja otettu vierasperäinen messu, mutta paljon on vielä tehtävää. Meillä on oma sanamme virsille, muualla ei ole, ne ovat vain lauluja, psalmeja ja mitä lie ovatkaan. Samoin on kaunis helatorstai jne..
Olen kai niitä harvoja, jotka ovat tästä pimityksestä ja vesityksestä huolissaan. Kirjoitin kesällä Kirkko ja kaupunkiin. Siinä sanoin mm., että kirkkokäsikirjan mukaan uskonpuhdistussunnuntai on (ainakin) vielä olemassa. Sain, siis yksityinen syrjässä oleva maallikko, vastauksen itse komitean sihteeriltä. Myöhemmin hän sanoi haastattelussa, että päivän nimityksestä on ollut laaja keskustelu. – En minä sentään itseäni monikossa puhuttele! Nyt olisi tuon laajemman keskustelun paikka.
Hän kirjoitti minulle vastineessaan lipsauttaen:”uskonpuhdistus ei ole kielletty.”
– Se nyt vielä puuttuisi!
Helatorstai ei le kovin suomalainen sana, jos sen pintaa vähän raaputtaa. Ruotsalainen lainahan tuo on ja sisältääpä vielä pakanallisen jumalan Thorin nimenkin.
Milloin tuo ’uskonpuhdistus’ on vakiintunut kieleemme? Nimitetäänkö reformaatiota missään muualla samansisältöisellä sanalla? Tietokonehaku sanoilla Reinigung des Glaubens vei teologian sijasta pelimaailmaan!
Olisikohan niin, että olemme ajallisesti jo niin kaukana Lutherista, ettei asia enää aukea kunnolla. Meille pitäisi jonkin tahon selittää mitä puhdistettiin ja mistä asioista.
Siinä joudumme ilmeisesti ristiriitaan, jos sanomme, että kiista oli Lutherin ja sen aikaisen paavin välillä. Miten luterilainen usko suhtautuu nykyiseen paaviin ja onko puhdistuksen hedelmät näkyvissä. Mihin suuntaan katolinen kirkko on edennyt, onko se vielä päävihollinen vai onko vihollisesta tullut veli?
Pitäisikö koko uskonpuhdistus laittaa pakettiin ja arkistoida peruskallioon ja lähteä puhtaalta pöydältä avatun Raamatun äärellä katsomaan missä oikeasti mennään.
Lutherilla ei toki saanut vastaansa vain yhtä paavia, vaan lauman kardinaaleja ja piispoja tukijoukkoineen. Silti lienee väärin sanoa, että katolinen kirkko olisi ollut silloin tai muulloinkaan luterilaisuuden vihollinen.
Reformaatio tarkoittaa muodostamista uudelleen tai palauttamista ennalleen. Nähtävästi sukulaiskielemme virokaan ei käytä puhdistamiseen viittaavaa nimitystä, vaan termiä reformatsiooni. Puhdistus olisi latinaksi purgatio.
po. ”Luther ei…”
Kun olen amatööri kuten kai Martti Penttikin , voin jatkaa. Tuon Thorin tyrmäsin ensi kuulemalta, mutta sitten ajattelin, että onhan englannissakin Thorsday, mutta saksassa Donnersday. Yksi päivä pirulle viikossa, sehän olis metkaa. Mutta asiallisemmin, vaikka helatorstai onkin tullut ruotsin helig torsdagista, niin helavalkeat on kyllä supisuomalaista. Ja kaiken lisäksi ruotsissa päivä on virallisen kuuloisesti: Kr himmelsefärdsdagen. Virossa kai sanotaan samoin kuin meillä, tuttavallisen kansanomaisesti. Ja voi olla että Norjassa?
Uskonpuhdistussana on syntynyt vasta 1800- luvulla, jolloin kieltämme edelleen kehitettiin. Sillä ei ole siis 1600- luvun puhdasoppisuusleimaa.
MItä opimme googlaamisesta, se vie moonesti harhaan, mutta kuvaa tässä tapauksessa sitä, mikä tärkeintä on!
Viikonpäivien nimet viittaavat auringon, kuun ja muiden luonnonilmiöiden jumaluuksin niin romaanisissa kuin germaanisissakin kielissä. ’Raamatullisia’ ovat vain lauantain nimittäminen sapatiksi ja sunnuntain Herran päiväksi. Suomen sanat ovat kai keskiviikkoa lukunottamatta ruotsista vääntyneitä.
Minä sanoisin reformatiokiistaan, jota Lauri Lahtinen hyvin eritteli, että vastakkain ei ole niinkään reformaatio vs. uskonpuhdistus, kuin reformi vs. reformaatio. Eli minusta sanalla reformaatio on aika syvälle käyvä merkitys.
Se että Luther alkuun halusi vain reformia, on toinen juttu; lopputulos oli joka tapauksessa reformaatio, suomeksi uskonpuhdistus.
Hyvä pointti.
Minua kiinnostaa, onko suomi ainoa kieli, joka ottaa näin kantaa Lutherin ajan kirkon ’likaisuuteen’. Jos on, mistä tämä johtuu? Jos uskonpuhdistus on 1800-luvun käsite, mikä silloinen ajattelumalli on tähän vaikuttanut? Pietismikö?
Reformaatio on terminä ollut käytössä teologian ja historian piirissä jo ainakin viisikymmentä vuotta. Sillä viitataan yleensä kokonaiseen aikakauteen ja laajempaan ilmiöön, kuin mitä sanalla uskonpuhdistus tarkoitetaan.
Uskonpuhdistukseen kuuluvat uskonnon asiat. Minäkään en puhuisi reformaation sisältö- ja muotoperiaatteista, mutta uskonpuhdistukseen ne sopivat. Sitten taas suuremmat puitteet, kuten Saksan ja Rooman ristiriita, kaupunkien ja yliopistojen nousu, kirjapainotaito, löytöretket, kansankielten nousu, humanismi, kopernikaaninen vallankumous ym kuuluvat reformaatioon.
Onko reformaatiosta eriävää, uskonpuhdistusta tarkoittavaa termiä muussa kuin suomalaisessa teologiassa? Jos ne voidaan ilmioinä erottaa toisistaan, pitäisi kai niillä olla joka kielessä omat nimensäkin. Jollei ole, keksitään sellainen vaikka Helsingin yliopistossa.
”Sitten taas suuremmat puitteet, kuten Saksan ja Rooman ristiriita, kaupunkien ja yliopistojen nousu, kirjapainotaito, löytöretket, kansankielten nousu, humanismi, kopernikaaninen vallankumous ym kuuluvat reformaatioon.” Nyt taisi sekoittua reilusti renessanssia soppaan.
No ei varsinaisesti. Nimitysten rajanveto on vaikeaa mutta jossain määrin tarpeetonta. Kysymys on katsontakulman eroista. Mikä on renessanssin ja humanismin rajapinta ja mikä taas humanismin ja reformaation. Monissa uskonpuhdistuksen ulkoisissa seikoissa on kysymys humanismista, esimerkiksi paluusta antiikin lähteisiin. Kirkossa se merkitsi kreikan ja heprean löytämistä ja Raamatun tutkimisen uutta alkua. Reformaation kiistojen osapuolissa taas näkyy yliopistojen merkityksen kasvu, mikä toisaalta oli edellytyskin koko reformaatiolle. Meillä reformaatioon/uskonpuhdistukseen on totuttu tirkistämään uskonopin ikkunasta, mutta laajemmassa näkökulmassa kysymys oli paljon muustakin kuin yksilön syntien anteeksisaamisesta. Tosin taloushistoriallinen ja yhteiskunnallinen näkökulma voi olla kovin kapea sekin ilman ymmärrystä teologiaan.
Onko limittäin menevillä asioilla rajapintaa lainkaan? Reformaatio on renessanssin hedelmä kuten kopernikaaninen maailmankuva ja löytöretketkin, mutta tekeekö se tee löytöretkistä ja kopernikaanisuudesta reformaatiota?
No, en nyt viitsi jankuttaa, mutta renessanssi näkyy kulttuurihistorian tirkistysluukusta samana aikakautena kuin reformaatio kirkko-, talous- ja poliittisen historian luukusta.
Sanojen merkityksiä ajatellen keskustelemme siitä, oliko uusi aika syntynyt (renessanssi tarkoittaa uunelleen syntymistä) vai tehty (reformaatio tarkoittaa uudelleen muotoilemista).
Hieno, että syntyy keskustelua ja hieno keskustelu kaiken kaikkiaan. Kakkurin näkemyksen olen kuullut jossain aiemminkin,mutta se ei ratkaise asiaa, vaikka siltä näyttääkin. Jos kerran uskonpuhdistus ja reformaatio ovat eri asia, niin silloin pitäisi käyttää molempia; mutta vain jos yleisö tuntisi eron. Ei meillä ole sellaista teologista ja kirkollista sivistystä maallikoissa eikä edes kirkonmiestenkään piirissä. Kyllä se Luther lähti uskontoa puhdistamaan ja samalla syntyi osin itsestään muutakin, joita Teemu luetteli.
Löysin vastauksia kysymyksiini: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2705 Artikkelin käännösvaihtoehdoista reformaatiolle jotenkin minua viehätti ’ojennus’. Sehän voisi oikaisemisen lisäksi tarkoittaa suuntautumista tai vaikka auttavan käden tarjoamista.
”Kyllä se Luther lähti uskontoa puhdistamaan ja samalla syntyi osin itsestään muutakin, joita Teemu luetteli.”
No meikäläisille koulussa juuri näin opetettiin. Uskonpuhdistus aika yksiselitteisesti ja muu sitten toisissa yhteyksissä.
Mielenkiintoista lukea kommentteja, kiitos niistä.
Luther käytti jossain ajatusta Sanan tuomasta murroksesta, jossa hän itse oli vain välikappale.
Kirkko oli tullut ilmeisesti siihen tilaan, jossa Sana oli unohtunut ja kirkko oli alkanut itse kantamaan itseään ja ihmisiä kohdeltiin hairahtaneen valtakoneiston tyrannialla.
Kun Lutherin henkilökohtainen ”vapautus” löytyi uudesta testamenitista, jossa Paavalin: ”Jumala YKSIN vaikuttaa uskon ja kaiken sen mukana teologian”, niin Luther halusi jakaa löytönsä myös paavin väen kanssa tunnetuin seurauksin. Loppu onkin historiaa ja aallot lyövät edelleen kallioon. Samat teologiset kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia.
Uskonpuhdistus on vähän outo, kun todellisuudessa on kyse puhdistavasta uskosta.
”Uskonpuhdistus on vähän outo, kun todellisuudessa on kyse puhdistavasta uskosta.” Tämän voisin kehystää seinälle.