Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen toteaa Ke 20.11. Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua.”
Haastattelu liittyi valtakunnan syyttäjän päätökseen käynnistää uudelleen esitutkinta kansanedustaja Päivi Räsäsen vanhasta kirjoituksesta. Samassa haastattelussa viitattiin myös vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan vanhoihin sketseihin. Tämän jälkeen torstaina 21.11. vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi julkisesti anteeksi 1980- ja 1990-luvulla tekemiään tv-sketsejä. Asiasta on ollut vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja Ylen uutisen mukaan Helsingin poliisille on tehty useita sellaisia tutkintapyyntöjä, jotka koskevat julkaisuajankohdaltaan vanhoja tv-sarjoja. Niissä pyydetään tutkimaan mahdollista kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Perjantaina 22.11. valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo verkkolehti Uuden Suomen haastattelussa yleisellä tasolla, että vanhoista teksteistä tai teoksista irtisanoutumisella voi olla merkitystä tekoa arvioitaessa.
Onko siis todellakin niin? Onko valtakunnansyyttäjätodellakin sitä mieltä, että nykyhetkellä rikolliseksi katsottavaa tekoa tulee arvioida tekohetkestä riippumatta sen mukaan, mitä mieltä tekijä nykyään on kyseisestä tekemisestä ja sen oikeutuksesta. Vanhan teon sijaan tuleekin siis arvioitavaksi nykyinen mielipide?
Suomen perustuslain 6 §:n 1 mom. mukaan Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman lainkohdan 2 mom. mukaan ” Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Nykyiseen, vuoden 1999 perustuslakiimme säädöskohdat tulivat sellaisenaan aiempaan perustuslakiimme kuuluneesta Hallitusmuodon 5 §:stä. Vuoden 1995 lakimuutokseen liittyvässä hallituksen esityksessä todetaan, että 1 mom. säännös ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen. Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa.
Lain perusteluissa todetaan myös, että yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Tällä perusteella mitään tavallista lakia ei voitaisi soveltaa esimerkiksi saman lainkohdan 2 momentin vastaiseksi. Lainkohdassa listaus ei ole tyhjentävä ja lainmukaisuutta tulisikin tarkastella avain seikkojen: hyväksyttävän syyn puuttuminen, eri asemaan asettaminen ja henkilöön liittyvä peruste kautta.
Seikka, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mielipiteensä perusteella, ei tarkoita, että kellä tahansa olisi oikeus toimia kaikessa mielensä mukaan taikka edes ilmaista mielipiteensä miten tahtoo. Kyse on vain siitä, ettei tietoon saatettu mielipide itsessään saa olla erilaisen kohtelun peruste.
Esimerkiksi siviilipalveluslain 75 § nojalla vankeuteen tuomittu ns. totaalikieltäytyjä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä mielipidevanki, sillä tuomio tulee lain tarkoittaman velvollisuuden täyttämättä jättämisestä, ei pelkästä mielipiteestä.
Turun hovioikeuden lakkautettua Pohjoismainen vastarintaliike -nimisen rekisteröimättömän yhdistyksen Suomen osaston (PVL) tuli myös kuuluminen kyseiseen järjestöön laittomaksi. Ketään ei kuitenkaan voi kohdella muihin nähden eri tavalla, että henkilö on kuulunut ko. järjestöön ennen sen lakkauttamista ja kannattaa edelleen sen arvoja. Olennainen kielletty asia on siis toiminnan jatkaminen.
Toisaalta tiedossa oleva mielipide voi ihan asiallisestikin olla peruste erilaiselle kohtelulle. Esimerkiksi aatteellinen yhdistys voi edellyttää jäseneltään, että tämä jäseneksi liittyessään hyväksyy yhdistyksen tavoitteen. Tässä on kyse aivan toisen tyyppisestä asiasta, kuin siinä, jos jonkun teon rangaistavuuden mittariksi asetetaan henkilön nykyhetken mielipide itse teosta.
Toisaalta katumukselle voidaan toki asettaa asiassa kuin asiassa moraalinen merkitys. Tällä viittaan asian anteeksi antoon arvoyhteisössä, en rikosoikeudelliseen vastuuseen tuomioistuimessa.
Pystyisitkö tiivistämään parilla lauseella, mitä haluat kirjoituksellasi sanoa? En suoraan sanoen parinkaan lukemisen jälkeen ymmärtänyt.
Tiivistys on jo otsikossa.
Miksi sitten kirjoitit noin pitkään? Mikä on väärä mielipide?
Tarkennan vielä, lyhyistä kommenteistani on varmasti vaikea tajuta mitä tarkoitin.
Jos otsikko on kirjoituksesi tiivistys, niin mitä ihmettä? Miten kuvittelet, että:
a) voitaisiin tutkia, kenellä on ”väärä mielipide”
b) miksi kukaan haluaisi tutkia sellaista
c) miten nuo edellä olevat (käytännössä mahdottomuudet) päädyttäisiin säätämään lakiin?
Otsikko on kysymysmerkistään huolimatta suhteessa faktoihin varsinainen hyperbola. Tätä parin keskeneräisen tapauksen sairaan megalomaanista paisuttamista tarvinnee lähinnä uskontobisnes saadaksen rahaa kerjuuviesteillään eli mahdollismman paljon asiaa päivitteleviä arvostelukyvyttömiä ja
auktoriteettiuskoisia on-off ihmisiä kuuntelijoikseen, Myös testamentinteko-ohjeet ovat ilmaisia jos testamentti lahjoitetaan oikeaan kohteeseen. (uskonolliselle ry:lle, säätiölle jne )
Vastaus otsikon kysymykseen: Ei ole.
Joudun myöskin toteamaan, että kirjoituksen pointti jäi minulle hieman auki. Otsikolla on riski jäädä klikkiotsikoksi, koska itse tekstistä on vaikea löytää sille katetta.
Tuntuu kuin tekstistä puuttuisi alusta muutama aihetta syventävä kappale, jossa kirjoittaja selittäisi, mitä hän haluaa kirjoituksellaan sanoa. Kirjoittajan siirtyessä puhumaan perustuslain yhdenvertaisuuspykälästä, totaalikieltäytymisestä tai Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä, ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä yhtään, miten ne liittyvät toisiinsa tai blogikirjoituksen aiheeseen.
Kivimäellä on varmasti taustalla jokin ajatus, josta blogin kappaleet kumpuavat, mutta jotenkin tässä on unohtunut sisällyttää tuo punainen lanka tähän tekstiin, jolloin teksti ei avaudu lukijalle.
Valtakunnansyyttäjä siis asettaa Hesarin haastattelussa yhdeksi arvioinnin kriteeriksi ”onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua.”
Perjantaisen lausunnon perusteella kyse ei ole huonosta sanavalinnasta, vaan hän todellakin on tuota mieltä.
Tässä ei siis ole enää kyse perustuslain mukaisten vapauksien välisestä arvioinnista, vaan suoraan henkilön mielipiteen nostosta oikeudellisen arvioinnin perusteeksi. Sellainen lainkäyttö on perustuslakimme vastaista.
Rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan asettaa rikoksen tunnusmerkiksi, että mielipide asetetaan yleisön saataville. Lain nykyinenkin sananmuoto, ilman että sitä tulkitaan vuosia tai vuosikymmeniä vanhoihin julkaisin, mahdollistaa tuomion antamisen mielipiteen perusteella.
Eli vastaus otsikon kysymykseen, onko väärästä mielipiteestä tulossa rikos, kuuluisi kai että rikoslain 11. luvun 10. pykälässä kuvatut mielipiteet ovat tähänkin asti olleet rikos.
Valtakunnansyyttäjä on tehnyt tulkinnan jonka mukaan kyseisen rikoksen tunnusmerkistö täyttyy niin pitkään kuin lainvastaista materiaalia pidetään yleisesti saatavilla. Yhtymäkohtia voidaan hakea tekijänoikeuksiin liiittyvistä rikoksista. 10 vuotta sitten nettiin ladattu piraattikopio tekijänoikeuksilla suojatusta musiikkiesityksestä tai elokuvasta todennäköisesti rikkoisi edelleen tekijänoikeuksia, jos sitä pidettäisiin yhä julkisesti saatavilla.
Kansanedustaja Räsäsen tapauksessa ilmeisesti haetaan laintulkintaa sille, voiko vanhoista edelleen julkisesti saatavilla olevista mielipiteistä antaa rikostuomio. Tällaisessa niin sanotun jatketun rikoksen tapauksessa tutkinnallista painoarvoa on ilmeisesti annettu sille, onko syytetty edelleen samaa mieltä ja onko hän halukas poistamaan julkisuudesta mielipiteen, jonka loukkaavuuttaa tutkinta käsittelee.
Mikäli asia aikanaan oikeuteen päätyy, se joutunee ottamaan kantaa siihen, voidaanko rikoslakia soveltaa kaukana menneisyydessä julkaistuihin mielipiteisiin ja onko mahdollisella mielipiteen muuttamisella vaikutusta asiaan. Joskin Räsänenhän ei ole perunut seksuaalivähemmistöjä loukkaavia puheitaa, mikä oli melko ennalta arvattavaa.
Itse ajattelen, että olisi hyvin armollista, jos vilpittömällä katumisella saisi anteeksi vanhoja sanomisiaan. Kukapa meistä ei olisi joskus sanonut jotain tyhmää ja vuosia myöhemmin ymmärtänyt asian paremmin?
Mikko Nieminen24.11.2019 15:04
Mikko Nieminen tiivistää asian juuri niin kuin se valtakunnan syyttäjän näkökulmasta haetaan ratkaisua. Valtakunnan syyttäjä hakee lain tulkintaa ja ennakkotapausta, saako homoseksuaalisuutta sanoa vääräksi, käytännössä tämä tarkoittaa, saako Raamattua lainata, kun Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen kielteisesti. Valtakunnan syyttäjä hakee tätä rajapintaa.
Jos valtakunnan syyttäjä päätyy tuomitsemaan Räsäsen tarkoittaa se sitä, että homoseksuaaliset Raamatun lauseita ei saa julkaista. Näin kielletään Raamatun homovastaisten tekstien julkaiseminen ja levittäminen. Tästä kai on kysymys. Valtakunnan syyttäjä asettaa siis ehdot Raamatun käytölle, koskien homoseksuaalisuutta.
> saako Raamattua lainata, kun Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen kielteisesti.
Olen aika monta kertaa yrittänyt sanoa, että Räsäsen pamfletin ongelma ei ole sen uskonnollinen sisältö vaan ne loukkaavat ja panettelevat kohdat, joissa Räsänen esittää näennäistieteellisiä arvioita ja mielipiteitään seksuaalivähemmistöistä.
Jotenkin tämä ei tunnu menevän Paanaselle jakeluun vaan hän kerta toisensa jälkeen palaa jankkaamaan Raamatun käyttämisestä homoseksuaalien tuomitsemiseen.
Paajanen: ”Jos valtakunnan syyttäjä päätyy tuomitsemaan Räsäsen ”
Valtakunnansyyttäjä ei tuomitse, eikä voi tuomita ketään. Kyllä asia on sillä lailla, että tuomioistuin tuomitsee jos tuomitsee, tai on tuomitsematta.
Päivi Räsäsen kyseinen kirjoitus on käsittääkseni vaikuttavaksi tarkoitettu kannanotto. Niinpä se ei ole pelkkä mielipiteen ilmaus.
Kallialan ja Peteliuksen sketsit eivät ainakaan ole mielipiteen ilmauksia. Tuskin he ovat tahtoneet loukata naurunsa kohteita. Yleisö lienee ymmärtänyt vitsit osittain väärin. Niitä onkin voitu toistaa hälventavaan sävyyn eri tilanteissa. Sitä sopii pyytää anteeksi.
Minulla on vain ”vääriä” mielipiteitä, jos kysyy sellaiselta, joka on eri mieltä. Mutta samanmielisten mukaan minulla on vain oikeita mielipiteitä. En kuitenkaan valikoi ihmisiä tämän mukaan.
Väärä mielipide on jo nyt rikos esim. kunnianloukkaukset julkisesti. Aihe on on niin laaja, että tämä saa riittää.
Kunnianloukkaus on teko, joka edellyttää aktiivista toimintaa. Vastaus suoraan kysymykseen, oletko jostain asiasta edelleen samaa mieltä kiun esim. 15 vuotta sitten julkaistussa kirjoituksessa, ei koskaan täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä. Vastauksen julkaisevan toimittajan osalta voi toki täyttyä.
Valtakunnansyyttäjä käyttää käsitettä ”syrjivä tarkoitus”. Semmoisen tarkoituksen toteennäyttäminen lienee vaikeaa, jos mielipiteen esittäjä ei itse tunnusta tarkoituksellista syrjintää. On myös ilmeistä, että tiukimmatkaan konservatiiviset käsitykset esim. seksuaalimoraalista eivät sisällä syrjivää tarkoitusta, vaan niiden tarkoituksena on toisaalta määritellä rajoja suositeltavalle käyttäytymiselle, toisaalta varoittaa kiusauksissa olevia vääränlaisen käyttäytymisen vaaroista ja rohkaista heitä vastustamaan houkutuksia. Selvää on myös, että kristinuskon sisällä esitetyt eettiset kannanotot ovat tarkoitetut opastukseksi kristityille, muiden vakaumusten kannattajat toimivat tietysti omien ihanteidensa hyväksi. Ja tosiasia on tietysti sekin, että kristittyjen omassakin keskuudessa on varsin erilaisia käsityksiä etiikan kysymyksistä monillakin etiikan osa-alueilla. Maallisen oikeuslaitoksen ei pidä lähteä keskustelua etiikasta rajoittamaan sen enempää kristittyjen kuin muidenkaan ihmisten keskuudessa.
Kyse ei kuitenkaan ole laeista, vaan lakien tulkinnasta. Nyt itse tulkitsen tilanteen , niin että mistä tahansa mielipiteen ilmauksestani, voin saada syytteen takautuvasti. Jopa monien vuosien jälkeen. Joten mielipiteenvapauteni on selvästi rajoittunut. Olisin silloin täysin lain tulkitsijoiden armoilla. Tulkitsijat kun voivat tulkita mielipiteitäni oman mielensä mukaan. Joten tässä tilanteessa oman mielipiteen ilmaiseminen on oikeasti vaarallista.
Ihmisillä on usein se väärinkäsitys, että mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä, että voi sanoa mitä haluaa ilman pelkoa seuraamuksista. Näinhän asia ei ole.
Mielipiteenvapaus (tai sananvapaus) on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitään ilman ennakollista viranomaistarkastusta eli suomeksi sanottuna sensuuria. Jokainen on kuitenkin rikosoikeudellisesti vastuussa sanomisistaan ja tämä on sananvapauden kannalta hyväksyttävää, koska sananvapaudella on yhtymäkohta yksityiselämänsuojaan.
Mikko Nieminen24.11.2019 15:10
”Ihmisillä on usein se väärinkäsitys, että mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä, että voi sanoa mitä haluaa ilman pelkoa seuraamuksista. Näinhän asia ei ole.”
Tässä ei haeta valtakunnan syyttäjän mukaan ratkaisua sille, että saa sanoa mitä haluaa, vaan fokus on homovastaisessa kirjoituksessa. Näin homoseksuaalisuuden sanominen synniksi ja luonnottomuudeksi, krimilisoidaan, saatetaan rangaistavaksi teoksi. Raamatun käyttöä ja siteeraamista siis rajoitetaan, suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Nähdäkseni ongelmana valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen lausunnossa ei ole siinä saako homoseksuaalisuutta sanoa synniksi ja luonnottomuudeksi taikka onko niin saanut sanoa 15 vuotta sitten, vaan siinä että hän oman ilmaisunsa mukaan arvioi vanhan sanomisen rangaistavuutta sillä perusteella ”onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua”.
Tästä seuraa ajatus, että kansalaisella olisi ikään kuin velvollisuus muuttaa omaa mielipiteitään sen mukaan, miten yhteiskunnan yleinen mielipideilmasto ja lainsäädäntö muuttuu. Tämän kaltainen asetelma olisi suoraan perustuslakimme vastainen.
”Raamatun käyttöä ja siteeraamista siis rajoitetaan, suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen.” Niinpä, ja hyvä on, kun rajoitetaan. Raamatussa ei näet lausuta suuntautumisesta mitään. Minun nähdäkseni siinä tuomitaan ’synniksi ja luonnottomuudeksi’ luonnollisen seksuaalisuuden vaihtaminen luonnonvastaiseen puuttumatta siihen, mikä kenellekin on luonnollista.
Tämä onkin mielenkiintoinen, että mielipidettä tulisi vaihtaa, muistuttaa kommunistihallintoa ja monia muita historian vääristymiä.
Jukka Kivimäelle esittäisin sellaisen tarkennuksen, että valtakunnan syyttäjän näkemyksen mukaan kyse ei ole pelkästään mielipiteen vaihtamisesta.
Valtakunnansyyttäjä katsoo, että syytettä asiassa pitäisi ajaa, jos 15 vuotta vanha mielipide on edelleen asetettuna yleisön saataville ja henkilö on edelleen samaa mieltä sanomisistaan. Vain näiden molempien ollessa yhtä aikaa voimassa, voidaan asia syyttäjän mielestä katsoa jatketuksi rikokseksi. Tällöinhän mielipiteen alkuperäisellä esittämisajankohdalla ei ole mitään periaatteellista merkitystä.
Asian pelkistäminen tarkastelemaan pelkkää mielipidettä ei ole pelkästään populistista vaan myös vääristelee valtakunnansyyttäjän toimintaa.