Kenelle koetan ja kenelle haluan puhua? Myös heille, joihin en itse kuulu: oman nuoruuteni aikaisille viidennen herätysliikkeen innovaattoreille ja investoijille; Paavalin synodilaisille: Luther-säätiöläisille ja Lähetys-hiippakuntalaisille. Teen kysymyksiä ennen reformaation juhlavuotta.
Martti Lutherin tarkoituksena ei ollut uuden kirkon perustaminen. Nyt hänen perintöään Saksassa vaaliva kirkko on evankeelinen, ei luterilainen. Jos joku olisi ehdottanut ”luterilaista kirkkoa”, olisi Luther itse nimestä todennäköisesti kauhistunut. Lutherin pyrkimys oli saada oma kirkkonsa, paavin johtama kirkko lähemmäksi kirkon alkuaikojen ihanteita ja käytäntöjä.
Yllä mainitsemieni ryhmäkuntien suhde ev.lut. kirkkoomme on enemmän kuin kriittinen. Kauimmaksi on ehtinyt Lähetyshiippakunta. Se on omasta pienestä laumastaan valinnut piispan vihkimään laumalle pappeja. Protestanttista kristikuntaa luonnehtiikin, että se on jakautumistaan jakautunut; aina uudestaan. On noussut yhä uusia oikeassa olevia ryhmäkuntia.
Kotimaa24 palstalla yritin saada selvyyttä siihen, mitä kirkossamme 60-luvulla oikein tapahtui. Kun fundamentalistiset, antikommunistiset ja antiekumeeniset tahot USA:sta rantautuivat ristiretkelle Suomeen.
Martti Simojoki kirjoitti aikanaan: ”Kirkossa ei saa olla mitään, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja jos on jotakin, siitä on kerrottava.”
Pari päivää sitten yritin palstallani herättää keskustelua siitä, mitä kirkossamme 60-luvulla tapahtui. Mitä viidennen herätysliikkeen terävä kärki (Uusi Tie, Ylioppilaslähetys jne.) USA:sta tulleella rahoituksella sai aikaan? Seurauksena oli radiohiljaisuus, kuoliaaksi vaikeneminen. ”Totuus tekee vapaaksi”. Onko tämä totuus liian kipeä julki puhuttavaksi ja toisille kerrottavaksi?
Jos totuus on liian nolo – sana tuli esille aiemmassa keskustelussa – kerrottavaksi, siihen on joku syy? Mahtoiko taloudelliselle tuelle olla jotain ehtoja, joita ei kehdata tuoda päivänvaloon?
Erinomainen dokumenttielokuva Suomen Luther-säätiöstä ja Lähetyshiippakunnasta: Ristisaatto
Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan
seurakunnat
.
JUHA,
et vastaa Martin kysymykseen, se on valitettavan tavallinen tapa keskustella kirkossamme. Kiitos kuitenkin ”Ristisaatosta” – ortodoksiselta kirkolta ja Tito Collianderilta lainattu otsikko. Hyvin tehty ja kiinnostava dokumentti,tosi taitavasti siinä musta muuttuu valkoiseksi. Henkilöistä tunnen lähinnä vain Anssi Simojoen ja Sakari Korpisen. Molemmat siinä mielessä paavalilaisia, että he ovat jyrkkiä ja ehdottomia, varmasti esiintyviä – mitä sitten lieneekin sen varmuuden takana. Ja kovia arvostelemaan kirkon johtoa, erityisesti arkkipiispaa ja muita piispoja. Sakari ei tainnut ehtiä tämän pienellä joukolla perustetun hiippakunnan piispaksi. Murto ja Juhana Simojoki toistelevat ajatusta: ”Lähetyshiippakunnalla on piispa ja konsistori, kaikki, mitä se tarvitsee kirkkona toimimiseen.” Se teillä on, optiona ja vieläpä itse tehtynä. Omin käsin onneen?
En muista, tapasinko toista piispaanne Saksassa, hänen vaimonsa oli aktiivinen sikäläisessä ulkosuomalaisseurakunnassa. Ja SKTK:ssa suomalaisen kirkollisen työn keskuksessa.
Vielä lainaus Risto Soramieheltä filmin lopussa ja kommentti siihen:
”Kuuluisa Osmo Tiililä on sanonut, että kirkko on täällä sitä varten, että täällä kuollaan.” Kerron Oulusa koulusa-kirjassa omasta keskustelustani Osmo Tiililän kanssa.
Hänen paljon lainattua ajatustaan kirkosta en ole koskaan ymmärtänyt. Eikö kirkko ole täällä sitä varten, että täällä eletään?
Heikki, totuus ei muutu miksikään, vaikka kuinka mustamaalaat erilailla ajattelevia. Jokaisesta turhasta sanasta meistä jokainen on vastuussa.
JUHA
Totuus?! Sitä ei meillä kellään ole hallussa. Lähestytään kukin omalta suunnaltamme, mutta totuuden monopolia ei ole teillä omalla porukalla perustetussa kirkossanne, eikä varmasti minullakaan ole. Eikä monopolia Raamattuun myöskään. Kaikki me sitä tulkitsemme, eikä sitä ilman tulkintaa voisi käyttääkään. Mutta sen kai myönnät todeksi, että protestanttinen kristikunta on aina uudestaan jakautunut ja irronneet ryhmäkunnat ovat lähes aina ilmoittaneet edustavansa raamatullista totuutta. Mikä on Lähetushiippakunnan erityislaatu verrattuna näihin miljoonaan aikaisemmin kirkosta irronneisiin ryhmäkuntiin?
Jumalan sana ja sen oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti. Mitään uutta ja ihmeellistä Raamatusta ei löydy, jota ei olisi aiemmin oikein ymmärretty.
ei niin vanahoja asioita kukkaan ennää muista. minen ainakaa tiiä siitä ajasta mittää.
Johannes, Hyvä Veli,
sen uskon, kun isäsi kanssa opiskelin. Perheessämme oli kaksi poikaa, mutta mahtoiko isäsi ja äitisi perhettä vielä ollakaan?
Mutta Johannes, kyllä 1960 luvun vielä monikin muistaa. Haastattelemalla voidaan tehdä tutkimusta. Ja tutkitaanhan sitä vielä Moosestakin, vaikka hän jo kauan sitten kuoli.
Uskonpa, että jos asiaan liittyi jotain noloa, niin se olisi jo tullut ilmi, sillä niin kauan noista ajoista jo on.
Jos/kun herätellään epäilyjä niin ehkäpä epäilyn herättäjät voisivat ottaa itse selvää ja sitten kertoa muillekin.
Sen verran kuin olen liikkunut esim. KRSn tai Kansanlähetyksen piireissä niin en ole huomannut heidän sanomassaan mitään, mikä antaisi aihetta epäilyksiin.
SALME,
kauan ja kauan – eikö se ole aika suhteellista? Eikö sinusta 40-50 vuoden takaisia enää kannata tai enää voi tutkia?
On tullut ilmi. Teologinen Aikakauskirja 5-6/2115: dosentti Markku Ruotsila: Uuspietismin unohdettu ulottuvuus. Suomalaiset David Hedegårdin herätyskristillisessä verkossa. s.429-452.
”Jos / kun herätellään epäilyjä niin ehkäpä epäilyn herättäjät voisivat ottaa itse selvää ja sitten kertoa muillekin.”
Salme, vaikka kirkkohistoria olikin pääaineeni teologisessa tiedekunnassa, en tunne kutsumusta suomalaisen uuspietismin amerikkalaisen rahoituksen tutkimiseen. Minulla on työn alla useampikin kirjallinen hanke, mutta tämän luottamuksella jätän yliopistotutkijoiden asiaksi. Ehkäpä Ruotsila jatkaa ja syventää?
KRS edustaa käsitykseni mukaan viidennen herätysliikkeen maltillisempaa suuntaa. Uuden Tien päätoimittaja sitävastoin on useamman kerran osoittanut kirkkomme järjestyksen mukaan valituille piispoille ulko-ovea ja samalla kiillottanut pienellä porukalla itse valittujen piispojen kilpeä. Tämän sortin kirkkopolitiikka tulee ymmärrettävämmäksi, jos sen takana on amerikkalainen fundamentalistinen ja ekumenianvastainen rahoittaja.
Mikä mättää, Salme? Olemmeko siskoja ja veljiä? Vai olemmeko ”meikäläisiä” ja ”heikäläisiä”?
Heikki,
en usko, että mikään mättää. Minä ainakin olen sisko kaikille Jeesukseen syntiensä sovittajana uskovaan kuuluipa hän mihin kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen tahansa. Samoin he ovat minun siskojani ja veljiäni.
Kaikkea saa ja voi tutkia, mutta onko se tarpeellista. Jos jonkun mielestä on, niin sitten vaan tutkimaan.
”Minä ainakin olen sisko kaikille Jeesukseen syntiensä sovittajana uskovaan.” Tämä on jo peruste jakaa ihmiset ’meihin’ ja muihin’.
Martti,
ymmärrät kyllä, missä kontekstissa tuo lause esitetään. Se on vastaus Heikille ja koskee eri tavoin Raamattua tulkitsevia kristittyjä eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä.
Ikävää kuitenkin on se, että on paljon kristittyjä, jotka eivät hyväksy toisiin kirkkokuntiin tai herätysliikkeisiin kuuluvia ihmisiä sisarikseen ja veljikseen. Hyväksytkö sinä, Martti esim. vapaisiin suuntiin kuuluvat sisariksesi ja veljiksesi?
Yhtä väärin on meidän antama apu Inkerin, tai muille vierailla mailla toimiville kirkoille. Miksi tukea ei voisi saada muilta mailta ja seurakunnilta? Tutkia toki voi mitä vain. Tutkimuksista vain herkästi luodaan rivien välistä, jotain muutakin. Äitini sanoi:” ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli”. Sama näissäkin meidän tutkimuksissa on. kaikkiin niihin sisältyy jotain ylimääräistä tunnekuormaa. Haluamme sitä tai emme.
Itse tutkin historiaa paljonkin. erityinen kiinnostus on nyt 1918 tapahtumiin. Niitäkään ei voi tutkia ilman tunnekuormaa. Isoisäni vangittiin melko tekaistuin syyttein ja lähes kuoli nälkään leirillä.
Onko liedesläisyyden rahoituksessa jotain hämärää, tai rikollista?
Entä miksi ei kriittisillä äänenpainoilla saisi olla sijaa?
Lähetyshiippakunta kait syntyi vain siksi, ettei kirkossa enää ollut tilaa kaikille. Moni olisi ilman hiippakuntaa joutunut jättämään kutsumuksensa mukaisen työn tekemättä. Piispa tarvittiin kirkon hyljeksimien teologien pappisvihkimyksen tähden.
Kansanlähetys vetoaa tiettyyn porukkaan ja KRS toiseen.
Itse olen viime aikoina havahtunut siihen miten erilaiset suuntaukset käyvät hiljaista sotaa toisiaan vastaan.
Oletan, että kirkkomme tuki Inkerin kirkolle ei ole edellyttänyt kyseisen kirkon tekevän ratkaisujaan millään ennalta sovitulla tavalla. Suomalainen tuki esimerkiksi Ambo-Kavangokirkolle (josta tuli sittemmin Namibian evankelisluterilainen kirkko) puolestaan oli varmaan Etelä-Afrikan hallinnosta katsottuna ’väärin’, olivathan monet maan itsenäisyyteen pyrkivät poliitikot lähetyksen koulujen kasvattamia. Suomalaisen lähetystyön osuus jäi kuitenkin siihen, että nuoret namibialaiset opetettiin ajattelemaan itsenäisesti.
Se amerikkalainen tuki, josta nyt keskustelemme, lienee ainakin huolella valinnut ne hengelliset tahot, joille varoja on suunnattu. En pidä mahdottomana, että tukeen on liittynyt ainakin jonkin verran ohjaustakin.
PEKKA,
Martti sinulle jo hyvin vastasi, mutta jatkan hiukan vielä. Auttamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Sehän on kristittyjen tapa alusta asti alkuseurakunnassa ja alkukirkossa autettn koko ajan. ”Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.” Eikö ole kokonaan toinejn asia, jos ”autetaan” ryhmäkuntia hajottamaan omat uskonyhteisönsä?
Missouri-Synodi, yksi Paavalin-Synodin dollariystävistä auttoi El Salvadorin evankeelista kirkkoa kai paljonkin, mutta kun tämä kirkko hyväksyi myös naiset julistajan ja paimenen virkaan, apu loppui siihen. Apu oli siis ehdollista, oli laulettava auttajan lauluja. Eikä tämä ole aika selvä asia?
”Itse olen viime aikoina havahtunut siihen, miten erilaiset suuntaukset käyvät hiljaista sotaa toisiaan vastaan.”
Jos ei nyt ihan sotaa, niin kilpailua kyllä varmasti on. 30 vuoden työnohjaajan kokemuksella ja vähän lyhemmällä työyhteisön kouluttajan kokemuksella uskallan väittää, että JOKAISESSA ryhmässä vaikuttaa kolme kovaa K:ta, nimittäin Kilpailu, Kosto ja Kateus. Ei ne vaikuta vain suuntausten ja ryhmiken välillä, vaan myös jokaisen ryhmän ja suuntauksen sisällä. Siksi meidän pitää joka päivä upottaa se vanha ihminen, katua, pyytää anteeksi ja tehdä parannusta.
Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Gal.5:5
Ei seurakunnalle tarvitsisi noin sanoa, jos olisimme kaikessa viattomat, emmekä toisiamme raatelisi. Kristuksen seurakunnassa on monenlaista heikkoutta, mutta yhteys on yhteinen tunnustus on yhteinen ja anteeksianto myös.
Toista taas on lihallinen seurakunta, joka ei tunnusta yhteistä uskoa ja näe omaa raadollisuuttaan. No, siitä ei sen enempää, kaikki me eksymme, jollei Jumala Armahda.
Ohjasiko Missouri synodi sitten viidesläisiä liikkeitä samalla, kun antoi tukeaan? Vaiko löysikö näistä liikkeistä vain saman mielistä porukkaa?
Pekka. vaikea on uskoa Suomen viidennestä herätysliikkeestä, että se olisi ollut Missouri synodin tai USA:n uskonnollisen oikeistn kanssa samalla viivalla suhteessa fundamentalismiin, ekumeniaan tai poliittisiin kantoihin. Tai että meidän viidesläiset ajattelisivat kreationismista niinkuin laajajoukko uskovaisia Yhdysvalloissa ajattelee. Mutta vaikea on ehdottomasti mitään sanoa asiaa tutkimatta. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Kumpi oli ensin, fundamentalistinen uskontulkinta meillä vai rapakon takana?
Yksi kuitenkin on selvää: Ilmapiiri meillä ja meidän herätysliikkeissämme on muuttunut. Mikä sen on muuttanut? Minusta näitä on hyvä jotein kiihkottomasti tutkia ja selvittää. Uuspietismi-artikkelissa TA:ssa ei muuten puhuta vain Uudesta Tiestä tai Kansanlähetyksestä. Vahvasti esillä on myös evankeelinen liike, Luterilainen Evankliumiyhdistys Rapelin aikaan.
Juha Heinilä kirjoitat:
”Jumalan sana ja sen oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti. Mitään uutta ja ihmeellistä Raamatusta ei löydy, jota ei olisi aiemmin oikein ymmärretty.”
Tästä olen kanssasi täysin eri mieltä. Eikö Raamattu johda Jumalan maan päällä vaeltavaa kansaa eteenpäin? Ei meidän tarvitse polkea paikallamme, kun Jumalan Henki meitä johdattaa. Uudeksi hän tekee kaikki.
Apostoli Johannes sanoo sen näin:
”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
Jos Jumalan sanan ymmärrys olisi sama aina ja iankaikkisesti, meill olisi orjuus voimassa, naisten alistaminen ja yksinvaltainen hallintotapa. Ajattele Juha historiaa! Mille vuosisadalle pysäyttäisit meidän ymmrryksemme?
Heikki, Jumalan tahto on sama aina ja iankaikkisesti. Aina on ollut ja on niitä, jotka eivät ole luopuneet Jumalasta. Tosin aina on ollut myös luopioita. Jumalan tahto ei koskaan ole ollut, että orjia, vaimoja, lapsia tai ihan ketä tahansa kohdeltaisiin huonosti. Orja ja isäntä asetelma on tänäpäivänä voimassa. Kun luen Raamattua pidän itseäni orjana. Työnantaja on isäntäni. Minun velvollisuus on tehdä työni hyvin ja työnantajani velvollisuus on kohdella minua hyvin. Mikään ei ole tässä asetelmassa muuttunut. Minunkin työnantaja on vaihtunut, kun toinen työnantaja ”osti minut” kymmenen vuotta sitten, mutta silti sama työni on jatkunut samoin ehdoin yli 30 vuotta. Kaiken mitä teen, teen kuten Jumalalle, joka näkee ja tietää kaiken.
Mitä Jumalaan tulee, niin meidän velvollisuus on aina tehtävä kaikki Jumalan tahdon mukaisesti. Se ei tarkoita, että voisimme itse päättää mitä meidän pitää tehdä, vaan Jumala on itse ilmaissut tahtonsa ja me teemme kuten on käsketty. Lisäksi meillä on Jeesus Kristus, joka kulkee vierellämme ja Pyhän Hengen kanssa Hän opettaa meitä, jotta ymmärtäisimme Jumalan tahdon oikein. Jumalan armon meitä syntisiä ihmisiä kohtaan on meistä jokaisen ymmärrettävä. Me emme tee Jumalan tahtoa pakosta vaan vapaaehtoisesti, koska Jeesus Kristus on kuollut meidän puolestamme ja ansainnut meille anteeksiantamuksen. Tähän Jeesuksen Kristuksen työhön ei meidän saa lisätä mitään meidän omia ansioita. Pelastus tapahtuu yksin armosta. Laki ja evankeliumi ovat keskeisiä Kristityn elämässä. Laki vaatii meiltä ja evankeliumi antaa ilmaiseksi. Kun tämän ymmärrämme, niin silloin ymmärrämme Jumalan tahdon meitä kohtaan oikein.
Juha, sinun kanssasi on vaikea keskustella. Vastaat siihen, mitä en kysy ja mitä kysyn, siihen jätät vstaamatta.
Aina on ollut uskovaisia, jotka polkevat paikallaan ja pitävät sitä pyhänä velvollisuutenaan. Erämaavaelluksella vanhauskoiset varastoivat mannaa, mutta se pilaantui. Jälkeen Kristuksen syntymän vanhauskoiset sanoivat , että oikeaan uskoon luovuttamatta kuuluu ympärileikkaus. Paavalin, uskon uudistajajn mielestå ei. Lutheria vanhauskoiset vaativat pysymään kirkon opettamassa selibaatissa. Luther ei siihen suostunut.
On suorastaan järjetöntä sanoa, ettei Raamatun tulkinta olisi paljon ja monta kertaa muuttunut . Ajatus, että Raamattu olisi aina ymmärretty oikein ei ole looginen eikä järjellinen- anteeksi vaan.
Kun Jumala on antanut meille järjen, miksi emme sitä käyttäisi?
Heikki, minulle riittää Kristuksen kirkon oppi. Mustamaalauksesi ja suljetut kysymykset ovat sellaisia joihin ei tartte ottaa kantaa.
Tarkemmin asiaa ajatellen, ei orjuus, naisten alistaminen ja diktatuuri ole maailmasta mihinkään hävinnyt, nuo vain muuttavat muotoaan.
Jos katsoo asiaa laajemmin, niin alusta asti on eläimet toimittaneet asiansa ja jatkaneet elämää pysyvillä metodeilla maanpäällä, muuttumatta mitenkään, (Muutoksesta ei ole ainakaan todisteita)
Ihminen on tässä suhteessa jotenkin erillainen ja sen edessä joutuukin kysymään mistä on lopulta kysymys? Onko meidän ns. jatkuva kehitys saanut asiat paremmalle tolalle? Mitä muuta tuolla kehityksellä voidaan saada aikaan jos emme pysty lopettamaan sotia ja ahneutta? Varmasti tätä on yritetty maailman sivu, mutta huonolla menestyksellä.
Osmo Tiililän toteamuksesta sen verran, että jos kuolemaa ei olisi, niin kirkkoa ei tarvittaisi ja eläisimme ikuisesti. Mutta koska näin ei ole, on kirkon syntyminen maailmaan Jumalan teko, koska Jumala haluaa pelastaa oman tekonsa. Ehkä meidän olemus on alunperin ikuinen, mutta synnin tähden me kuolemme, mutta ilman Kristusta kuolema veisi kaikki lopullisesti. Elämämme on siis kätkettynä Kristukseen, tuon voisi sanoa myös: Talletettuna Kristukseen. Kuka voi tuon oikein ymmärtää ilman uskoa?
Oikein ymmärrettynä Kirkko on siis Pelastus kuolemasta, joka on meidän luonnollinen tilamme. Ilman Kristusta olemme siis kuolleita, vaikka henki pihisee ja tekomme ovat lihassa vahvat. Moni pitääkin tätä kuoleman alle alistettua elämää juhlana, mutta lopulta se on vain tuulen tavoittelua Kristuksen tuntemisen rinnalla.
Näin on. Korittolaiskirjeen luvussa 15 meille kerrotaan ”
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. ”
Ismo, kommenttisi on hyvä, kiitos; kommentiisi on helppo yhtyä. Selvitit hyvin Tiililän.
ISMO &&
Kun opiskeluvosinani ehkä pari kertaa kävin Ylioppilaslähetyksessä, kuulin siellä syytöksen, että me (YKY:ssä jne) unohdimme tärkeimmän, nimittäin sielun pelastuksen. Se oli tärkeintä ja siihenhän Tiililän ajatus sopii.
Vasta myöhemmin olen oivaltanut, mikä tuossa ajatuksessa on vinossa. OK, suhde Jumalaan on tärkeä. Mutta ei kaikki ole siinä. Jeesus opetti meitärukoilemaan, ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Hyvä.
Mutta Jeesus opetti rukoilemaan myös: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” Tämän silloinen Yo-lähetys ja myös Tiililä näyttivät kokonaan unohtaneen. Emme synny ja elä vain kuollaksemme. Me synnymme elääksemme Jumalan lapsina ja Jumalan työtovereina. Emmekä me synny elääksemme orjuudessa, vaan vapaudessa. Vapauteen Kristus vautti meidät, älkäämme suostuko enää orjan ikeeseen.
Heikki, vaikka olemme Kristuksessa vapaita, olemme myös Kristuksen vankeina joka tarkoittaa, että luotamme kaikessa Jumalan Sanaan, jopa vastoin kaikkea järkeä ja arvioimme kaiken siihen perustuen. Lainaa tähän Lutheria joka valaisee ajatusta hyvin.
”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2. Piet. 1:19.
Tässä Pietari sanoo, että meillä on profeetallinen sana, joka on itsessään luja: ”Katsokaa vain, että tekin pidätte sen lujana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin.” Ikään kuin hän tahtoisi sanoa: On aivan välttämätöntä, että pysytte siinä lujina, sillä evankeliumi on aivan yhtä välttämätön teille kuin lamppu henkilölle, joka on keskiyöllä suljettuna pilkkopimeään huoneeseen.
Silloin on tarpeen sytyttää lamppu, kunnes päivä valkenee. Sama asema on evankeliumilla keskiyön pimeydessä, sillä kaikkien ihmisten järki on kokonaan eksynyt ja sokea. Maailma ei ole muuta kuin pimeyden valtakunta.
Tähän pimeyteen on Jumala sytyttänyt valon, evankeliumin. Sen valossa me näemme kulkea niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes kointähti koittaa ja päivä valkenee.
Tämä on siis voimakas teksti kaikkea ihmisoppia vastaan, sillä koska Jumalan sana on valo synkässä ja pimeässä maailmassa, siihen sisältyy, että kaikki muu on pimeää. Jos löytyisi toinenkin valo sanan valon lisäksi, ei Pietari olisi sanonut niin.
Älä sen tähden välitä siitä, kuinka järkeviä ovat ne ihmiset, jotka opettavat jotakin muuta, vaikka he esittäisivät sen kuinka suurena hyvänsä. Jollet löydä siinä Jumalan sanaa, älä epäile sen olevan pelkkää pimeyttä. Älä myöskään tule rauhattomaksi, vaikka he sanovat, että heillä on Pyhä Henki. Kuinka heillä voisi olla Jumalan Henkeä, kun heillä ei ole Jumalan sanaa?
Evankeliumi on tämä sana, että me olemme Kristuksen kautta lunastetut kuolemasta, synnistä ja helvetistä. Joka sitä kuulee, hänellä on sydämessä sytytetty lamppu, jonka valossa voimme nähdä, ja joka valaisee ja opettaa, mitä meidän on tiedettävä. Missä sitä ei ole, siellä me pyrimme löytämään taivaan tien omien tekojemme ja keksimiemme puuhien varassa. Sen mukaan voit sinäkin tuomita valosi olevan pimeyttä. Koska heillä siis ei ole ja koska he eivät tahdo omistaa valoa, heidän täytyy pysyä pimeydessä ja sokeudessa. Tässä valossa meillä on nimittäin kaikki, mikä on tarpeellista autuuteen ja mitä maailma ei viisaudellaan eikä järjellään käsitä. Tätä valoa meidän on myös käytettävä viimeiseen päivään asti. Sitten emme enää tarvitse sanaa.
M Luther
ISMO,
kumpi on uskosi kohde. Jeesus vai Paavali? Kumpaan ajattelet Jumalan sinut tarkoittaneen, vapauteen vai orjuuteen?
”Jos katsoo asiaa laajemmin, niin alusta asti on eläimet toimittaneet asiansa ja jatkaneet elämää pysyvillä metodeilla maanpäällä, muuttumatta mitenkään, (Muutoksesta ei ole ainakaan todisteita)” Tutustupa paleontologiaan!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paleontologia
Heikki. Kertoisitko tarkemmin mitä olet havainnut, kun kirjoitat näin.
”Yksi kuitenkin on selvää: Ilmapiiri meillä ja meidän herätysliikkeissämme on muuttunut. Mikä sen on muuttanut?”
Pekka, subjektiivinen, ehkä väärä käsitykseni on, että dollarilähetys USA:sta on saanut muutoksia aikaan. Evankeelinen liike, joka on ollut amerikkalaisten fundamentalistiejn kiinnostuksen kohteena on hajonnut vanhauskoisiin ja niihin, jotka hyväksyvät myös naiset viemässä ilosanomaa eteenpäin. Katsottuani Lähetyshiippakunnan PR- elokuvan ”Ristisaatto” on minusta melkein pelottavaa, miten voimakkaasti meilä lajetaan muotoon ja kirjaimeen takertuvia ja pysähtyviä juttuja, jotka eivät kestä elävän Sanan arvostelua, sitä, että arvostelisimme henget, emmekä tyytyisi HerraHerra-liturgiaan.
Olen aina ollut suoran puheen, suoraan puhumisen ystävä. Nyt mietin, ovatko jyrkät puheet jo menneet överiksi?