Tänään on vappuaatto. Hauskaa vappua! Etelässä aamu on sumuinen, mutta kirkastuvaa lupaava. Tavallinen kevätsää ja vappupäiväksi on Etelä-Suomeen ennustettu sadetta. Perinteisesti siis mennään.
Vappu on vuodenkierrossamme ainoita juhlia, jolla ei ole kirkollisia juuria. Toinen sellainen päivä on itsenäisyyspäivä, vaikka silloin on tapana viettää jumalanpalvelusta. Kyse on kuitenkin yhteiskunnallisesta juhlapäivästä. Toki joissain seurakunnissa vappuakin vietetään eikä siinä mitään. Voihan seurakunnassakin joskus pitää lystiä.
Aikojen saatossa vappujuhlaa on yritetty kristillistää, mutta turhaan. Toki juhlan nimen on antanut 700-luvulla elänyt abbedissa Walburg, jonka peruna vietämme toukokuun ensimmäisenä päivänä Vapun ja Valpurin nimpparia. Joskus taas työväen juhlan kunniaksi vapusta on yritetty tehdä Joosefin, Jeesuksen isän ja kunnon duunarin juhlapäivää.
Vappujuhlinnassa on monia näkökulmia ja perinteitä. Mauri Kunnas on kirjoittanut niistä nasevasti kirjassaan Aikamoinen ajantieto näin: Nykyisen vappujuhlinnan osatekijöistä juopottelu on peräisin 1800-luvun ylioppilailta, valkolakki Ruotsista, marssit muinaisilta frankeilta, piknikillä käyminen kieltolain ajoilta ja yleinen riekkuminen maaseudun ikiaikaisesta kevätperinteestä.
Jos jotenkin määrittelisin vappua, niin nostaisin sen eritoten kevään juhlaksi, jolloin pidetään hauskaa ja iloitaan ilman mitään taka-ajatuksia. Vappuna ei tarvitse pingottaa tai suorittaa. Vaikka juhlaan kannattaa valmistautua ja perinteitä vaalia, nyt voi ottaa rennosti ja viettää vappua juuri siten kuin itse tahtoo.
Tätä kevään juhlaa ei kannata ottaa liian vakavasti. Iloitaan ja annetaan kesän tulla. Iloista vappua!
Olen ihan kujalla. Ei kai kenenkään kristityn tarvitse ”pingottaa” vaikkapa pääsiäisestä iloitessa? Oikeastaan ainoa ei niin iloinen kristillinen juhla on pitkäperjantai.
Mistä ihmeestä tämä ”naama pitkänä”-asenne kristillisiin juhliin on keksitty? Kuka sitä ylläpitää? Ja miksi?
Kirkon iloisin juhla on ylösnousemuksen pääsiäinen. Tuo ilo tuntuu niin suurelta juuri siksi, että siirtymä pitkäperjantain murheesta pääsiäisiloon on niin jyrkkä. Joulukin on iloinen juhla, mutta tunnekokemus ei ehkä ole niin voimakas, koska joulua edeltävä adventtikaan ei ole surun sävyttämä, vaan odotuksen tunnelmia välittävä. Sopivin teksti kristityn joulu- ja pääsiäiskorttiin olisikin ”Iloista joulua/pääsiäistä”. Vapullakin on ollut ennen vanhaan kirkollistakin merkitystä, se kun oli agraariyhteiskunnassa papin virkaanastumispäivä. Kun palkkaus perustui osin pappilan tilusten tuottoon oli tarpeen, että uusi viranhaltija sai tehdä toukotyöt mieleisellään tavalla, koska sato oli osa hänen palkkaeduistaan. Varsin yleisesti lienee ollut tästä johtuen niin, että pappilassa oli vappuna avoimien ovien päivä simatarjoiluineen. Jäänteenä tästä saattaa paikoin olla vieläkin esim. sima ja munkkitarjoilu seurakunnassa vapunpäivänä.