Rakkaus o valtava voimavara avioliitossa mikäli sen annetaan toimia omien ehtojensa mukaisesti.
Nyt vain juuri päinvastaiset toimintaehdot ovat muodissa. Siksi päivitellään sitä, ettei rakkaus enää toimi ja, että avioliitto on menneen talven lumia. Sille ei enää ole annettavaa tälle ajalle. Jokaisen on saatava päättää elämästään yksin ja jopa puolison päätöksestä tietämättä. Yksilökeskeinen ajattelu on syö näin pohjan rakkauden mahdollisuuksien alta.
Rakkaus ei jätä mitään kertomatta, mutta yksilökeskeisyys pitää kaiken omana tietonaan.
Rakkaus tekee työtä meidän hyväksi. Yksilökeskeisyys vain toisen.
Rakkaus ei salaa sydämessään haudo mitään suhdetta vahingoittavaa. Yksilökeskeisyydellä sitä vastoin on siihenkin oikeus.
Rakkaus näkee toisen kaiken hyvän tuojana. Yksilökeskeisyys ei jää odottamaan, vaan etsii mahdollisuudet siihen muualta.
Rakkaus ei vaadi, vaan hyväksyy toisen sellaisenaan. Yksilökeskeisyys hyväksyy itsensä ja oman käytöksensä, mutta ei toisen.
Yksilökeskeisyys on tullut jopa häihin. Pidetään komeat häät pienelle yksilökeskeiselle joukolle.
Hääpuvut ja koristelut ovat pääasia. Ei hyvien ystävien suuri joukko, joka tuo varsinaisen juhlan tunnun. Häät kun ovat yksilökeskeisyyden juhlaa. Rakkautta ja ystävyyden tuomaa tunnelmaa arvostetaan vähemmän.
Miten rakkaus voisi toimia, kun sille ei anneta arvoa. Sen toimintaperiaatteita ei kunnioiteta.
Yksilökeskeisyys ei arvosta rakkautta, eikä se sitä kykene kunnioittamaan. Rakkaudella on näin ollen hyvin vähän toimintaedellytyksiä. Rakkaus on valtava voimavara vain siellä missä yksilökeskeisyys ei saa vapaasti toimia rakkauden vastavoimana.
Afroditte nousee meren kuohuista aivan yllättäen ja täysin mystisesti, on syöpynyt ajatteluumme syvälle.
Harville Hendrix on kehittänyt myös oman mallinuksen rakastumisen olemuksesta. Se perustuu pitkälle aivotoimintamme ja bsykologisiin tekijöihin ja omaan poressiinsa avioliitoissa. Kirjassaan Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu, hän kuvaa mielenkiintoisella tavalla rakkauden anatomiaa.
Se rakastumisen kokemus, josta Kimmo kertoi voidaan mallintaa melko tarkasti varhaislapsuuden kokemusmaailmaan. Sillä meillä rakastuneilla on ollut tietty onnellisuuden vaihe. jolloin kaikki oli meitä varten. Kaikki tarpeemme hoidettiin ja saimme olla kaiken keskipisteenä. Sitten kasvaessamme jouduimme olosuhteitten pakosta karsimaan jotain omia piirteitämme. Me haavoitumme joltakin osalta silloin. Kadotamme kokonaisuuden kokemuksen.
Murrosikään saavuttuamme hormoonit alkaa jylläämään ja tapaamme sen oikean. Kellot päässä alkaa soida ja jalat pettää alta. Pian alkaa tuntua siltä, että aivan kuin he olisivat tunteneet jo kauan, vaikka tapasivat juuri äsken. Jopa elämä ilman toisen läheisyyttä tuntuu mahdottomalta.
Alitajuntamme näkee tuossa toisessa juuri ne kadotetut omat ominaisuudet, sekä hoitajiemme kaikki piirteet ja olemuksen. Joten uskomme tuolla kohtalokkaalla hetekellä, että juuri tuo henkilö palauttaa minulle sen mahtavan onnen tunteen, joka minulla varhaisessa taaperoiässä joskus oli ja kokee sitä samaa jo nyt. Samalla kokonaisuutemme eheytyy jälleen. Tunnemme itsemme vahvoiksi ja energisiksi.
Tuota teoriaa tukee vielä sekin todellisuus , jonka moni rakkauteen pettynyt pari jotuu toteamaan: miksi ihmeessä menin juuri tuon ihmisen kanssa naimisiin? Hänhän on kaikista vaihtoedoista huonoin. Hän lyö puukon juuri minun pahimpiin haavoihini, joita kuvittelin hänen hoitavan.
Erotaan ja etsitään uusi rakkaus ja jossain vaiheessa tajutaan, että valinta on osunut tismalleen samanlaiseen kauhistukseen. Juuri ne piirteet , joiden tähden edellisestä halusi eroon, löytyy tästä uudesta.
Niinpä on hyvä jos pari kykenee ajoissa tunnistamaan oman – ja toisen haavoittuvuuden ja hoitamaan toinen toisensa haavoja ja elämään niiden kanssa sovussa.
Rakkauden osoitusten tarkoitus on herättää rakkauden tunteita.
Minä luulin, että niiden tarkoitus olisi ilmaista eikä herättää rakkauden tunnetta.
Pekka: Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun vaimoni ja minä makasimme molemmat täysin petipotilaina vailla muita keinoja rakkauden osoittamiseen kuin katse, niin silloin se rakkaus vasta tärkeältä, suorastaan korvaamattomalta tuntuikin.
En ollenkaan ymmärrä näitä Heinilän helmi- ja Ferrari-juttuja. Ilmeisesti joillekin rakkaus on rahassa mitattavissa. Minusta se tuntuu oudolle.
Onko se mikään lahja, jolla on tarkoitus vaikuttaa toiseen ihmiseen? Minusta se on lahjus.
Pekka: ”Rakkauden osoitusten tarkoitus on herättää rakkauden tunteita.”
Jos rakkaudenosoitusten tarkoitus on herätää rakkaudentunnteita, ei kysymys ole rakkaudesta, vaan yritys lahjoa toinen ihminen rakastamaan itseä (rakkauden ostoyrityksistä). Rakkauttahan ei voi tunnetusti ostaa.
Can’t buy me love (The Beatles)
I’ll buy you a diamond ring,my friend,
If it makes you feel all right,
I’ll get you,anything, my friend,
If it makes you feel all right,
’Cause I don’t care too much for money,
Money can’t buy me love
Kyllä rakkaudentunteiden on pitänyt syntyä ja olla olemassa jo ennen rakkaudenosoituksia, jos yleensä ovat syntyäkseen. Kuten jo aikaisemmin olen todennut; rakkaus ei ole tekoja, rakkaus on syvä tunne, jonka rakastunut ihminen kokee. Rakkauden teot ovat seurausta rakkaudesta, siis niitä toiselle ihmiselle kohdistettavia osoituksia siitä, että ”love is in the air”.
Juhan huumoriahan ne timantit oli. Usein näitä raskaita rakkausasioita halutaan keventää huumorilla. Jolloin helposti asia kääntyy vain vitsien vääntämiseen
Pekka: ”Juhan huumoriahan ne timantit oli. Usein näitä raskaita rakkausasioita halutaan keventää huumorilla.”
On se vaan hyvä, että meillä on täällä keskuudessamme noin välkky kaveri kuin tuo Pekka, joka selittää näitä kommunikoinnin vaikeita kiemuroita ja merkityksiä meille, joiden äo. ei yllä riittävän korkealle tasolle tajutaksemme sarkasmin kirpeitä kielikukkia.
Selittäkääpäs nyt hyvät veljet, mitä ovat ’raskaat rakkausasiat’? Rakkaushan noin yleisesti ottaen on kevyt ja iloinen asia.
Ellei sitten kysymyksessä ole puolison vaikea sairaus tai kuolema, tai lapsen menettäminen? Tai siis, ei tarvitse kertoa… Tätä kirjoittaessani ymmärrän, että rakkaus voi olla äärimmäisen raskas asia.
Pekka :””Rakkauden osoitusten tarkoitus on herättää rakkauden tunteita””
Entäpä kaikkein vaikeimmat tapaukset, annatko heillekkin lahjoja?
En siis puhu nyt aviopuolisoista vaan jopa vihamiehistä.
Voiko siis olettaa että kun rakastan lähimmäistä niin hänenkin täytyy rakastaa minua (osoittaa rakkautta)?
Pasanen: ”Entäpä kaikkein vaikeimmat tapaukset, annatko heillekkin lahjoja? En siis puhu nyt aviopuolisoista vaan jopa vihamiehistä.”
Ei rakkaudessa ole vaikeita tapauksia. Joko sitä (rakkautta) on tai ei ole. Silloin kun sitä on, se on helppoa, luonnollista ja itsestään selvää. Kun sitä ei ole, se on mahdotonta. Ei kukaan voi vain päättää tai määrätä itseään rakastamaan (ei myöskään olemaan rakastamatta). Jos rakastaminen olisi oman päätöksen ja tahdon alainen asia, ei kysymys olisi rakkaudesta, vaan lähinnä kai halusta miellyttää tai olla miellyttämättä.
Kaiken vähimmällä (ja halvimmalla) tietysti selviää, jos ei rakastu vihamiehiinsä, vaikkei sekään aina ole mahdollista. Tunnetaan jopa tapauksia, joissa kaappauksen uhriksi joutunut on rakastunut kaappaajaansa.
Kimmo Wallentin entä mitä on rakkaus esim rahaan, rahan himo?
Voiko siis ”rakastaa” muutakin kuin ihmisiä?
Mitä on seksuaalinen himo (rakkaus) jos sen kohde muuttuu päivittäin, onko se ”rakkautta”?
Pasanen, mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämän blogin aihe on ihmisten, lähinnä parinmuodostukseen ja parisuhteisiin – miehen ja naisen, naisen ja naisen tai miehen ja miehen – liittyvä rakkaus.
Ellet itse osaa päätellä sopiiko käsite ”rakkaus” rahanhimoon tai seksipartnerien päivittäiseen vaihtumiseen, niin anna olla.
Jos nyt välttämättä haluat käsitykseni niistä tietää, niin mielestäni rahan himo on puhdasta ahneutta ja parin vaihtuminen yleensä pelkkää hauskanpitoa, joka voi tietenkin sopivan osuessa kohdalle muuttua ja vakiintua myös rakkaudeksi – jos on muuttuakseen, tai sitten ei.
Kimmo Wallentin voinet olla hyvinkin oikein ymmärtänyt blogin aiheen, en sitä kiellä.
Minä luen otsikon ja tarkastelen rakkautta laajemmin, siis kun puhutaan rakkaudesta, niin eikö sillä ole monia eri muotoja, minä tuon Raamatun Sanan mukaista esille. Raamatussa ei rajoiteta rakastamista pelkän aviopuolison väliseksi vaan kyllä siellä rakastetaan mm mammonaakin.
Miten sitten rakkaus ilmenee, se mitä rakastetaan menee muiden edelle eli ollaan valmiita tekemään tämän ”rakkauden kohteen” eteen asioita jotka sivuuttavat muut eli voidaan vaikka aiheuttaa lähimmäisille kärsimyksiä toteutettaessa omaa rakkautta.
Pasanen: ”vaan kyllä siellä rakastetaan mm mammonaakin.”
Voi olla vaan vähän vaikea saada vastarakkautta mammonalta.
Mikä oli Jeesuksen esimerkki rakkaudesta, palveleminen. Siis kaiketi se on mukavaa ja helppoa osoittaa ”rakkautta” lahjoilla” mutta onko se sitä mitä Jeesus esimerkillään osoitti?
Hyvä esimerkki on ”roskapussi”, siis kun aviopuoliso pyytää viemään roskapussia niin onko mitään niin tärkeä ettei sitä voi tehdä tai vaikka on itse vienyt sen tuhat kertaa peräkkäin niin olisiko JO toisen vuoro?
Rakkauden osoittamiseen kuuluu ajatus että tekee niinkuin toinen pyytää (tietyissä rajoissa), vai enkö haluaisi että toinen tekee pyyntöni mukaan kun itse pyydän eli teen niin kuin haluaisin itsellenikin tehtävän.
En pidä kovin luotettavia väitteitä, miten jonkun avioliitossa menee todella hyvin. Varsinkin jos vain toinen on äänessä. Jokainen avioliitto käy läpi samat kehitysvaiheet ja niiden lisäksi vielä puolisoilla on omat sisäisen kasvun vaiheensa. Näiden lisäksi on vielä paljon ulkoisia vaikuttajia. Aviopareilla on aina menossa joku prosessi, joka muuttaa suhteen luonnetta. Kaikki ne tekijät voivat muodostaa avioliittoon kriisin. Silloin on hyvä, jos tietää mistä apua on saatavissa. Siksi toisen väitteelle, että kaikki menee hyvin olisi saatava toisenkin vahvistus. Silti vähän jään epäilemään. Jollen tunne paria ennestään. Siksi netissä on turha yrittää antaa mitään neuvoja.
Pekka olen ”tuntenut” ainaki kaksi paria jotka ovat vetäneet aviopari leirejä, siis niitä ns ”hengellisiä”, siis kun näki heidän perhe-elämänsä arjen niin en tiedä mistä he opettivat kun puhuivat ”rakkauden avioliitosta” kun heidän oma perhe-elämänsä oli kaaoksessa.
Siis sokeutta on kun yrittää opettaa ja oma elämä on sekaisin, siis ei ymmärretä selkeää Paavalin sanaa:
1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?(1.Tim.3)
Pekka: Ehkä rohkaiset sitten vaimoasikin kirjoittamaan tälle alustalle?
Ei avioparityön tekeminen suojaa ongelmilta. Kyllä niitä on jokaisella. Vaikkapa avioeroon asti. Joidenkin kohdalla status on vain niin korkea, ettei kehdata paljastaa todellista tilannetta. Silloin apuakaan ei voi saada.
Sama tilannehan on useimmilla aviopareilla. Pidetään yllä kulissia :” ei meillä mitään ongelmia ole”. Siksi ei kriisissäkään lähdetä ajoissa hakemaan apua. Professorit ja psykologit ovat kriiseissään ihan yhä avuttomia, kuin kaikki muutkin.
Pekka siis kun Jumalan nimissä tehdään avioliitto työtä on eriasia kuin ”professorit ja psygologit”, eikö yleensä ”sairaat” ohjata parantajan luo?
Siis ongelma on kun ”sairaat” opettavat toisia ”sairaita” täysin omassa voimassa vaikka puhuvatkin Jumalan nimissä. Ollaan olovinaan Jumala suhteessa ”terveitä” mutta avioliitossa on ongelmia, voiko tämä olla totta, siis kun Jumala suhde kunnossa niin kyllä avioliittokin on.
Virressä sanotaan: ”sairas terveen parantaa”. Nuo sanat toteutuu usein avioparityössä. Seppo Jokinen on kertonut elämästään, miten hän ennen oli niin sairas, että luuli olevansa terve. Ei ole olemassa yhtään valmista avioparia. Jokainen on keskeneräinen. Joten jos haluaa vain täydellisen avioparin auttamaan, niin sellaisia nyt vain ei ole.
Vanhurskas on elävä uskosta, siis mitä on usko avioliitossa, minulle se on kun on suhde Jumalaan niin se takaa että suhde aviopuolisoon on kunnossa, kyllä Isä hoitaa.
En tunne kovinkaan Seppo Jokista, mutta kun hiffataan olevansa sairas niin eikö mennä parantajan luo, eikä etsitä terveyskorttia (kastetodistusta) jolla todistetaan että tervehän sitä ollaan.
Tää on just tätä, sokea sokeaa taluttaa, yritetään omassa voimassa puolison kanssa ”sopia” kuinka eletään ihmisiksi että pystytään rakastamaan toisiaan, näinkö se menee, ei vaan Jumala parantaa jokaisen erikseen jolloin saa Jumalalta rakkauden joka ei todellakaan ole riippuvainen toisen teoista tai sanoista eikä myöskään vähene vaan paremminkin lisääntyy.
Lääkärille mennessä on hyvä ottaa terveyskortti mukaan. Jeesus ka kaste eivät ole vaihtoehtoja, eivät ainakaan vastakohtia.
Jokainen aviomies ja -vaimo pitää löytää heille sopivat tavat järjestää elämän kiemurat. Jokainen ihminen on erilainen. Ainoastaan kommunikoinnin avulla avioparit oppivat tuntemaan toisensa ja löytävät oikeat tavat ilmaista rakkautta toisille. Kristillinen avioliitto on aina elinikäinen, joten avioliittoa pitää hoitaa paremmin kuin punaista Ferraria tai muuta autoa. Monet hoitavat hyvin ja jumaloivat autojansa, mutta avioliitto on retuperällä. Miksi?
Avioliitto ei koskaan saisi päättyä avioeroon.
Juha: Ihan samaa mieltä kanssasi. Paitsi ettei minun ja vaimoni liitto oikeastaan ole tarvinnut edes mitään hoitotoimenpiteitä.
Kun löytää oikean sielunsiskon, niin ei tarvita mitään timantteja eikä ferrareita. Lämmin läheisyys on tärkeintä. Ja tietysti se, että vaimoni kanssa joka päivä hiljennymme yhteiseen rukoukseen. Ja niinpä Herra on siunannutkin meitä reilusti yli 30 vuotta kestäneen yhdessäolomme aikana.
Kerrotaan tarinaa miehestä, joka teki paljon ylitöitä voidakseen keväällä ostaa hienon purjeveneen. Sitten onnellisena omistaja hän kirjoitti laivan keulaan vaimonsa nimen. Vaimo sen sijaan kirjoitti nimensä eropaperien alle.