Rakkaus o valtava voimavara avioliitossa mikäli sen annetaan toimia omien ehtojensa mukaisesti.
Nyt vain juuri päinvastaiset toimintaehdot ovat muodissa. Siksi päivitellään sitä, ettei rakkaus enää toimi ja, että avioliitto on menneen talven lumia. Sille ei enää ole annettavaa tälle ajalle. Jokaisen on saatava päättää elämästään yksin ja jopa puolison päätöksestä tietämättä. Yksilökeskeinen ajattelu on syö näin pohjan rakkauden mahdollisuuksien alta.
Rakkaus ei jätä mitään kertomatta, mutta yksilökeskeisyys pitää kaiken omana tietonaan.
Rakkaus tekee työtä meidän hyväksi. Yksilökeskeisyys vain toisen.
Rakkaus ei salaa sydämessään haudo mitään suhdetta vahingoittavaa. Yksilökeskeisyydellä sitä vastoin on siihenkin oikeus.
Rakkaus näkee toisen kaiken hyvän tuojana. Yksilökeskeisyys ei jää odottamaan, vaan etsii mahdollisuudet siihen muualta.
Rakkaus ei vaadi, vaan hyväksyy toisen sellaisenaan. Yksilökeskeisyys hyväksyy itsensä ja oman käytöksensä, mutta ei toisen.
Yksilökeskeisyys on tullut jopa häihin. Pidetään komeat häät pienelle yksilökeskeiselle joukolle.
Hääpuvut ja koristelut ovat pääasia. Ei hyvien ystävien suuri joukko, joka tuo varsinaisen juhlan tunnun. Häät kun ovat yksilökeskeisyyden juhlaa. Rakkautta ja ystävyyden tuomaa tunnelmaa arvostetaan vähemmän.
Miten rakkaus voisi toimia, kun sille ei anneta arvoa. Sen toimintaperiaatteita ei kunnioiteta.
Yksilökeskeisyys ei arvosta rakkautta, eikä se sitä kykene kunnioittamaan. Rakkaudella on näin ollen hyvin vähän toimintaedellytyksiä. Rakkaus on valtava voimavara vain siellä missä yksilökeskeisyys ei saa vapaasti toimia rakkauden vastavoimana.
Pekka sanoppa mitä eroa on sinun ”rakkaudellasi” ja lailla?
Siis kun rakkaudelle asetetaan ehtoja niin eikö se silloin ole lakia eli jos et ehtoja noudata/täytä niin et rakastakkaan?
Toki rakkauden laki on laki, jopa luonnonlaki.
Jäin pohtimaan tota, miksi pidät tekstiäni sanojen pyörittelynä. Johtuneeko siitä, että jotkut käyttämäni termit ovat itselle selviöitä, mutta ei lukijalle?
Pekka siis herättelin sinua josko sanoisit suoraan mitä ne asiat on mitä tuot esille, vastuu, ehdot, sopimukset jne…?
Voiko siis rakkautta opetella ja entä pakottaa?
Jeesus Sanoo mielenkiintoisesti:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Kun ajatellaan avioliittoa niin jos se on mennyt karille eli umpisolmuun niin mitä on sen ”pelastaminen, onko se rakkauden ”uudelleen lämmitystä” vai menettämisen pelkoa vai oman elämän pelastamista vai hyvänolon etsimistä toisen kautta?
Eikös umpisolmut voi avata ja veneen karilta hinata korjattavaksi. Miksi ei sitten avioliittoa?
Pekka niinpä, kyllähän veneen karilta voi viedä korjattavaksi, mutta kun on ”kehunut” sen olleen Jumalan ohjauksessa niin miksi se meni ylipäätään karille, oliko ohjaajassa vika vai eikö sittenkään Jumala sitä ohjannut? Siis voiko Jumalan ohjaama ”vene” mennä karille?
Entä voiko Jeesuksen seuraajien avioliitto sortua?
Taasko alat kampeamaan keskustelua sivuraiteelle?
Juu ollan tästä(kin) erimieltä, siis sinä sanot minun vievän juttua sivuraiteelle, mutta minä koetan saada teitä pois metsästä oikealle Tielle.
Evankeliumia tulee julistaa sopivalla ja sopimattomalla tavalla, siis siksi kirjoitan.
Evankeliumia on myös seuraava vertaus:
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”(Matt.7)
Siis kun kaksi uskovaa jotka KUULEVAT Jeesuksen Sanat menevät naimisiin, niin heidän avioliitto ei mene solmuun eikä karille ja päädy eroon, se on jämpti se.
Mikään täällä ajassa ei ole noin jämptiä. Täydellisyys ei ole vaatimus vaan ihanne. Se odottaa iäisyydessä. Tämä vajavaisuuden tunnustaminen on armollista niin itseä kuin lähimmäistä kohtaan.
Martti Pentti kuinkas opetat/opetit lapsille seuraavan Jeesuksen lauseen:
” joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, ””
Mitä tässä tapahtuu, eikö ensin pidä kuulla?
Toiseksi tehdä kuulemansa Sanan mukaan?
Entä mitä on usko?
Entä mitä on epäusko? Eikö epäusko ole juuri ettei usko siihen mitä lukee eli tässä tapauksessa että vaikka kuuleekin ja tekee Jeesuksen Sanan mukaan niin ei avioliitto välttämättä pysy kasassa?
Kristuksen kuuleminen ja kuuliaisuus ovat tärkeitä. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistu täydellisesti keneltäkään. Kasvu kristittynä on korvien herkistymistä ja alttiuteen oppimista. Siinä riittää kilvoittelemista koko iäksi. Kasvu pysähtyy siltä, joka luulee olevansa valmis.
Oikea Arin menettely olisi kirjoittaa omaa palsta, omasta aiheesta, eikä ryhtyä toisen keskustelua vääntämään omiin tarkoituksiin sopivaksi.
Kysyit Ari :”voiko rakkautta opetella ? Tuohon kysymykseen vastaukseksi minä Blogini kirjoitin. Rakastumista ei voi opetella, koska se on tunne-elämämme vaikutusta.
”Rakastaminen, erotukseksi rakastumisesta on taito ja kuten kaikkiin taitoihin liittyy edellytyksiä. Se edellyttää mm. kuria, kärsivällisyyttä, keskittymistä, tahtoa, osallistumista ja itsensä tarkkailua. rakkaus on aktiivista toimintaa” ( kirjasta: Kolmas ikä)
Kirjassaan Rakkauden vaikea taito kuvaa Erich Fromm muutamia rakastamisen peruspiirteitä: A. huolenpito – rakkauden kohteen elämän ja kasvun aktiivinen hoitaminen. B. vastuuntunto- Vastaus toisen inhimillisiin tarpeisiin. C. Kunnioitus- kyky ottaa huomioon toisen omaomalaatuisuus. Huolehtimien siitä , että toinen saa kasvaa omaan suuntaansa. Toisen näkeminen sellaisena, kuin hän todellisuudessa on. Eikä sellaisena kuin itse haluaisi toisen olevan. D. Tieto- rakkauteen kuuluva tieto ei ole pinnallista tietoa vaan se porautuu itse ytimeen.”.
Rakastamisen taito on vaikea taito. siksi monet hylkäävät koko asian ja jättävät ns. rakkauden huoleksi koko asian. Monet uskovat avioparit jättävät taitojen hankkimisen ja niiden kehittämisen tekemättä ja kuvittelevat Jumalan hoitavan tämän puolen heidän puolestaan.
Sinulla Ari, on väärä käännös siitä kohdasta , jossa santaan, että evankeliumia on julistettava sopivalla ja sopimattomalla ajalla.
Kyse on sinulle sopivasta ja sopimattomasta ajasta. Jos haluat ,että vastaanottoa sanomallesi on, niin sinun on katsottava siihen vastaanottajalle sopiva aika. Muuten loukkaat ja aiheutat pelkkää häiriötä. Eikä sanomasi mene perille.
On sen nyt harmi kun et Ari ymmärrä pysyä asiassa. Ei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin poistaa asiattomat viestisi.
Pekka älä nyt sano viestiäni ”asiattomaksi”, kyllä siinä oli vastaus sinun omaan kommenttiisi, siis asiaa sisälsi vallan, en kaiketi minä yksin vienyt keskustelua sivuun kun vastasin kommenttiisi?
Opetat ”rakastamaan”, siis onko mielestäsi rakastaminen/rakkaus opeteltavissa, eikö se silloin ole ”lakia” eli omia tekoja?
Entä miten on laita niiden avioliittojen joissa toinen elää täysin antamiesi rakkauden ohjeiden mukaan, mutta silti puoliso jättää, ei siinä ole mahdollista käydä avioliittoleireillä kun toinen meni jo? Missä oli vika?
Onko siis avioliitossa ”rakkaus” yhteinen sopimus, siis molempien tulee rakastaa tiettyjen ehtojen/vaatimusten mukaan?
Tulee vaan mieleen Anna Puun kappale ”meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle”, on muuten mielenkiintoiset säännöt, ”kääntyä kotiin ajoissa” mm.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi rakkauden tekojen opettelu olisi lain noudattamista. Olet Ari oikeassa. Kyseessä on tietysti rakkauden laki. Rakkaus aivan pakottaa ja vaatii meitä toimimaan rakkaamme hyväsi ja – onneksi. Mitä enemmän tätä lakia noudatamme, niin sitä onnellisempi puoliso on ja hän heijastaa sen kaiken satakertaisesti takaisin. En ole kuullut yhdestäkään parista, jotka näin olisivat toimineet ja sitten päättäneet kuitenkin erota. Tietysti molempien on lähdettävä leikkiin mukaan täysillä. He voivat silti käydä läpi ihan samoja vaikeuksia, kuin muutkin, mutta heillä on paremmat eväät selvitä niistä. Jos toinen ei enää jaksa ja lähtee, niin vaikea siinä on mitään enää tehdä. Jollei sitten kuitenkin lähdetä vielä kerran avioliittoleirille katsomaan onko siitä leiristä mihinkään. Näin hyvin monet parit ovat tehneet ja saaneet ihan uuden alun avioliitolleen.
Tietyt ehdot määrää rakkaus ja halu tehdä toinen onnelliseksi. Silmäkulmasta voi hiukan toista tarkkailla, kun hän kertoo ohimennen pitävänsä vaikkapa tietystä väristä, kukasta, tai vaikkapa tietystä suklaan mausta. Sellaisia tietoja, kun mieleensä tallettaa ja sopivassa tilanteessa niitä hyödyntää, niin voi viestiä sanattomasti rakkaudesta. Usein tätä viestintää on paljon seurustelua aikana. Miksiköhän sen monen parin kohdalla lakkaa hääkellojen soiton jälkeen?
Pekka empä taida kovinkaan ”rakastaa” noiden ehtojesi mukaan, taidan olla aika ”lahjaton” rakastamaan noin.
Hääkellojen kaiun lakatessa alkaa yhteinen arki. Kukkakimpun ja suklaarasian sijaan tulevat tiskit, pyykit, roskapussit, kauppareissut, siivouspäivät ja muut keinot ilahduttaa puolisoa.
Vähän sama, kuin sorsametsästykseen lähtö. Kiillotetaan varusteen ja laitetaan kaikki hienosti kuntoon ennen lähtöä. Palatessa ollaan vähän rähjäisiä ja pääasia on vain se saalis, joka on ammuttu.
Vihkikaavassa ei kysytä rakastatko, vaan tahdotko osoittaa rakkautta silloin kun menee kaikki kivasti ja silloin, kun on vain erimielisyyttä ja riitaa. Ehkä ei nyt ihan näillä sanoilla, mutta lupauksen sisältö on kuitenkin tuo. Miksiköhän tuo ; tahdon asenne usein unohtuu? On vaikea homma osoittaa rakkautta silloin kun toisen aurinkoinen puoli kääntyy poispäin. Semmoinen lupaus me on kuitenkin jouduttu antamaan.
”On vaikea homma osoittaa rakkautta silloin kun toisen aurinkoinen puoli kääntyy poispäin.” Juuri silloin sitä tarvittaisiin.