Jokaisella ihmiselle on tarve tulla hyväksytyksi , rakastetuksi. Aiheesta on maailma pullollaan tekstejä ja lauluja , kaikki kumpuaa yhdestä sisäisestä tarpeesta . Moni ei vaan koskaan tavoita tätä unelmiensa ja pyrkimysten kautta ja päämäärä tuntuu aina karkaavan käsistä . Aikojen lopusta raamattu sanoo että ihmiset rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Suurimmaksi osaksi onnellisuuden tavoittelu kohdistuu näkyvää todellisuuteen ja usein tulevaisuuteen , ”sitku” periaatteen tavoin .Meidän katseemme kääntyy usein näkyvään . kuten saatana pyysi Herraa katsomaan autiomaassa maailman rikkauksia ja hän ei halunnut omistaa kaikkea sitä minkä saatana näytti . Näi meidänkin katseemme tulisi olla Kristuksessa eikä maailman rikkauksissa ja kaikessa siinä mitä se tarjoaa meille. Onnellisuus halutaan sitoa ihmisen ikään , terveyteen ja olosuhteisiin . Onnellisuus myös määritellään ihmisen edellytyksiin ja se jopa kehoittaa ihmisiä katsomaan itseensä , omiin mahdollisuuksiin, varallisuuteen ja terveyteen.
Vaikeuksien keskellä on noussut ajatus , jonka mukaan voi ajatella olevansa onnellisin ihminen maanpäällä , johon edelliset kertomani asiat eivät vaikuta .
Ajattelen niin kun, ihmisen sydämessä on Kristuksen rauha ja tähän liittyen puhdas omatunto ja vielä tässä lepää iankaikkisuuden toivo .
Tämän jälkeen on kysyttävä että mitä muuta minä tarvitsen ? Meidän elämämme päälle saa kasaantua tämän jälkeen meidän murheet , ilot , sairaudet ja myös kuolema ja se ei horjuta näitä . F.C Hedberg kirjoittaa että Kristuksen kuolema on antanut meille myös haudan levon, rauhan . Rauhan saaminen ja puhdas omatunto vie mielemme ja ajatuksemme pois tavoittelemasta onnellisuutta ja rakkautta inhimmillisin ja näkyvin keinoin , näkyvästä maailmasta . Jokaisen uskovan harras toive on että olisi parempi ihminen , mutta ikä ei tuo toivetta lähemmäksi vaan se on paennut jo kauan ulapan taakse tavoittamattomiin . Jumala ei lopulta ole kiinnostunut meidän onnellisuudestamme vaan pyhyydestämme . Kaikki elämässämme kristityillä kätkeytyy Golgatan ristin sovitustyöhön . Mitä kunkin ihmisen elämään mahtuu sitä emme tiedä , mutta sen tiedämme lupauksena ottaa vastaan että hänen rakkautensa ei väisty eikä armonliitto horju , kun tahdomme ojentautua etsien Jumalan pyhää vanhurskautta että saisimme omistaa Kristuksen rauhan ja puhtaan omantunnon. Totuus on tietysti uskovan elämästä että emme aina tunne rauhaa eikä omatuntomme ole puhdas . Silloin evankeliumilla synninpäästön kanssa on tehtävää meidän sydämissä ja vaikeimpina hetkinä on iankaikkisen elämän lupaus jonka perustus itse Kristus on .Avuttomuuden tilaan joutuminen on samalla kauhea tappio lihalle ja samalla Jumalan armon suuri rakkauden ilmeneminen ihmiselle kun saa tunnustaa köyhyyden, avuttomuuden ja syntisyyden hänelle ja jäädä hänen hyviin ja pyhiin käsiin. Me tarvitsemme vaikeuksia elämään mutta emme halua niitä , lihamme sotii alati tälläistä ajatusta vastaan . Mooses totesi että hyvä kun hänet nöyryytettiin . 40v koulu ja Jumala julistaa hänet nöyrimmäksi kaikista ihmisistä . Meidän elämässämme näyttäytyy lopulta akseli jonka toisessa päässä on nöyryys ja toisessa päässä ylpeys ja tämän ymmärrys tulee tietysti meidän syntiinlankeemuksesta jota sairautta me kaikki kannamme . Ihmisellä on loputon usko että ihminen kehittyisi ja tulisi paremmaksi myös kristittynä ja suhteessa Jumalaan . Ja varmasti ihminen myös Herran yhteydessä kulkee pyhityksen tietä jota yksin Jumala hänessä vaikuttaa Kuitenkin sisäisen maailmansa näkymiä katsellessa asia on surullinen ja jopa paheneva , jonka tietysti Pyhä Henki kirkastaa .Syntilista nuorena oli kovin lyhyt ja niiden muutaman synnin voittaminen olis tehnyt nuoresta todella hyvän ja mallikelpoisen kristityn , mutta vanhempana listat otsikoituu isompien teemojen alle jotka sisältävät kaikkia yksittäisiä synnillisiä ajatuksia tekoja ja motiiveja .Tilanne on surullinen ja lohduton ja sen kestäminen ilman Jumalan armon tuntoa jopa vaarallinen ihmiselle itselleen. Ja ehtoollisen sanat konkretisoituvat : Sinun ruumiisi, henkesi ja sielusi .. ja meidän osamme ei ole kuin vastaanottaa syntiemme sovitus . Siksi, koska lahjana on kaikki vastaanotettavana niin siellä missä Kristus palvelee , messussa tulisi olla keskeisin osa pyrkimyksiä onnellisuuteen ja viipyä Herramme edessä aamuin illoin sanan ja rukouksin . Seurakunta on syntisten sairaala jossa on paras apu täällä ajassa .Todellinen ilo vapaus ja rauha on kätketty Kristukseen ja se kestää kaiken elämän koettelemukset ja vaivat ja silti niiden keskeltä nousee kiitos ja ylistys ! On ilo saanut seurata nuorten miesten vilpitöntä halua etsiä totuutta elämästä ja usein heidän etsintä on johtanut tutkimaan katekismusta , tunnustuskirjoja ja raamatuntekstejä jo ennenkuin tulevat seurakuntaan ja tämä sama näyttää toteutuvan nuorten naisten kohdalla . Alla linkki kahden nuoren miehen pohdiskelusta aiheen ympärillä .
https://youtu.be/7hnP1fuv2oA?si=c4dV-Mojjq-WLZyT
Ei linkitys onnistunut mutta löytyy YouTubesta :
Ritarihuone : nuorten miesten hengellinen herätys