Muutama päivä on mennyt YK:n tekemästä tutkimuksesta, jossa listattiin maat onnellisuuden mukaiseen järjestykseen. Suomi saavutti tottuneesti ensimmäisen sijan. Media on Suomessa hehkuttanut kuinka maailmalla on otettu vastaan meidän ensimmäinen sija onnellisuudessa. Kaduilla mikrofonit työntyy suun eteen ja kysytään, “mikä tekee sinusta onnellisen? Tai mikä on se mikä suomalaisista tekee onnellisen?”
Onnellisuudesta on monia näkemyksiä niin monta kuin yksilöitä on maapallolla. Minun oma käsitys on se, että ihmisellä on tulevaisuuden näkymä ja turvallisuuden tunne sekä perustarpeet tyydytetty elämänsä loppuun asti, näin voi alkaa nauttia olemisen olosta. Mutta tämä onkin yksi käsitys 7,6 miljardista. Etsiessäni Internetistä käsityksiä, tuli vastaan psykologi David Meyrisin käsitys. Hänen käsitys onnellisuudesta on että se on läpitunkeva tunne, että elämä on hyvä. Niin, se on tunne. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Voit hyvin, kun tiedät kaiken olevan kohdallaan, ja huolia ei ole.
Vastaan tulee myös Internetissä elämätapaohjeita, kuinka saavuttaa onnellisuuden. Nämä ovat sen verran pitkiä artikkeleita käsitellä blogissa, etten suoraan siteeraa. Usein näistä jutuista kuitenkin paistaa viesti siitä, että ollakseen onnellinen hyväksy itsesi ja nauti itsestäsi ja unohda se mitä sinä saat aikaan ja mitä omistat. Onnellisuus siis on sitä, että keskity itseesi. Tästä en nyt ihan ole samaa mieltä tai en ole samaa mieltä. Joissakin ohjeena on hidastaa elämää. Tai kerrotaan, että onnellisuus koostuu pienistä onnen hetkistä. Ihmisten pienet muistot luovat onnellisuutta.
Jopa tieteellisesti tutkittu onnellisuutta. Päämäärän toteuttaminen oli yksi. Ikävien asioiden tekemisen välttäminen oli toinen. Jahkailu pois ja ystävät etusijalle sekä anna lupa olla onnellinen itsellesi. En tiedä onko tieteellisesti nyt tutkittu kuin tätä asia, jossa tutkittiin, miten paljon ikäviin asioihin tutkittu ryhmä kulutti päivässä aikaa. Tämänkin kappaleen kohdat onnellisuudesta on otettu Oprah.com sivuilta suomalaiseen Kodin kuvalehden artikkeliin.
Mitä sitten Raamattu mainitsee onnellisuudesta? Onhan ollut mielipiteitä onnellisuudesta myös muun muassa edesmenneillä ihmisillä Raamatussa, jossa Jumalan inspiroivana käsitteli onnellisuutta. Hakuun käytin raamattu.uskonkirjat.net. Onnellinen sana tuotti toista kymmentä osumaa, joista esitän muutamia. Psalmin 33:12 mukaan, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omakseen valinnut. Sitten on psalmin 128:2, joka mainitsee, saat nauttia työsi hedelmistä, hyvä on osasi, sinä onnellinen! No mutta nyt kumoutuu yksi elämätapaohje: se mitä saat aikaan, ei tee sinusta onnellisen. Otetaanpa vielä yksi psalmi 144:15, onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!
Niin, onnellinen on kansa, jonka jumala on Herra… Olemmeko Herran kansaa, siksi olemme ensimmäisenä YK:n onnellisuuden listalla? Olemmeko noudattaneet hänen käskyjä niin, että saamme olla onnellisuuden huippumaa? Vai onko tämä jotain muuta, joka sanoo, että kyllä onnellisuuden saavuttaa noudattamatta Herramme ohjeita? Oliko Egypti onnellinen ennen vitsauksia ja Israelin vapautumisen aikaa? Ehkä Joosefin aikana, jolloin Joosef sai auttaa Egyptiä tiedoillaan, jotka tuli Herran tuntemisesta. Onnellinen on kansa, joka Herraan luottaa. Vieläkin pohdin, mitä tämä on, mistä tämä onnellisuus on peräisin? Se jää nähtäväksi, mutta en ihan nielle YK:n listausta pureksimatta.
Maailman onellisimmat ihmiset olivat Tyynen meren saarilla esim.Tahitilla ennen kuin valkoiset menivät pilaamaan heidän kulttuurinsa.
Seppo
Ranskalaisen filosofin Jean-Jacques Rousseaun kuvitelmien projisointi Tyynen valtameren saarille ei kestä tosiasioiden edessä. Henkilöt jotka ovat tehneet ihan käytännön tutkimusta tuolla elävän väestön keskuudessa ovat kertoneet jostakin aivan toisenlaisesta näköalasta tuolla elävien ihmisten elämäntilanteesta.
(Persustuu erään tutkijan kanssa käymääni keskusteluun, missä elämän realismi tuli hyvin selvästi kuvatuksia.)
Matias, en puhu tilanteesta nyt, joka on jo valkoisen läpikaupallisen kulttuurin turmelema.
Historiassa on tilanteita, jotka nykyihmiset eivät voi kuin pyytää anteeksi. Ja toki selvittää epäkohdat soviten. En tiedä, miten onnelliseksi rahallinen korvaus tekee, jos vanhat kulttuurien jälkeläiset se saisivat. Se ei tuo sitä vanhaa elämätapaa takaisin. Moni kansa oli onnellisesti autuaita ennen kunkin ajan valloitusaikaa. Sanotaan esimerkiksi Israel. Heitä on valloitti kreikkalaiset ja roomalaiset, ja vuonna jKr. 79 temppeli tuhottiin. Ihmisiä ajettiin pois sieltä. Kuka sanoo tänään heidän onnellisuuden määrä, ellei aikalainen ole sitä määritellyt papyrukselle ja me löydämme sen arkeologisissa kaivauksissa. Samoin Tahitilla tehtiin omaan tietämykseen perustuvia tekoja. Myös tehtiin lähihistoriassa ja tehdään nykyajassakin. Mutta ei löydy mittareita siitä, oltiinko esimerkiksi Suomessa onnellisia ennen Ruotsin valloittamista Varsinais-Suomea. Onnellisuus on tunne, kuten on kipukin. 1-10 asteikolla voimme kukin määrittää onnellisuuden. Kukin kokee onnellisuuden tunteen yksilöllisesti. YK:n onnellisuus-tutkimus perustuu ihmisen kokemaan sinä hetkenä. Huomenna onnellisuus voi olla jo kadonnut.
Onnellisuuden olemus on pohtimisen arvoinen asia. Kiitos, Katja.
Kristityn onnellisuuden perusohje on mielestäni Vuorisaarnan autuaaksijulistuksissa (Matt. 5:3-12). Mutta alkukielen sana ”makarios” on siinä käännetty sanalla ’autuas’, kun taas Room. 14:22 ja Apt. 26:2 käännös on ’onnellinen’.
Molemmat Paavalin elämään ja kirjeisiin liittyvät tilanteet auttavat pohtimaan ylitsepursuavaa onnellisuutta yllättävästä näkökulmasta. Apostolien teoissa vanki Paavali puhuttelee itseään onnelliseksi saadessaan esittää asiansa kuningas Agrippan edessä. Ja roomalaiskirjeessä hän toteaa onnelliseksi sen, joka ei tuomitse itseään uskomisensa tavasta.
Onnellisuus näyttää siis olevan henkilökohtainen asenne tai näkökulma käsillä olevaan tilanteeseen.
Onnellisuus on lähtökohaisesti hyvää oloa ilman mitään järkevää syytä. Puhumattakaan olotilasta syynä hyvä sauna, uinti,auan. uinti,sauna. suinti ja kesämökin verranan leopotuoli ilma hyttysiä toisen lepotuolin ollessa varattuna hehkuvaihoiselle lajitoverille.
Jouni Parviaiinen :”Mutta alkukielen sana “makarios” on siinä käännetty sanalla ‘autuas’, kun taas Room. 14:22 ja Apt. 26:2 käännös on ‘onnellinen’.”
Septuagintaan kuuluva makarios-sana kuvaa käsitykseni mukaan sellaista onnellisuutta, joka Raamatussa on käännetty sanalla autuas. Olla autuas, armoitettu, Jumalan kasvojen edessä, on suurin onni, jonka Telluksella tallusteleva ihminen voi tietoisuudessaan saavuttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=xk3EvI4JAio
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.
Virsi 397:6. Jos sydämestään voi yhtyä tuohon virren säkeeseen, niin voi olla onnellinen.
Onnellisuudella ja jumalalla ei ole mitään tekemistä. Onnellinen hetki tulee elämän pienempienkin hetkien tapahtumien oikein ymmärtämisellä. Se voi tulla vaikka vastoinkäymisen hetkelläkin kun ymmärtää, että selvisin näin suopeasti positiivisesti. Eräs sen perusta on ihmisten tasa-arvoisuuden, lähimmäisen rakkauden, noudattamisen ymmärtäminen.
Esim. Minulle yksinelävälle onnellinen hetki on kun liikkeellä ollessani tapaan tuttuja moi tervehdyksellä.
(onnellinen) ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!” Sanoi jo Daavit ja sitoo onnellisuuden ja synnin sovituksen yhteen.
Itselleni on tullut hyvin rakkaasi ajatus, jonka Uusitestamentti tuo esiin vastaan sanomattomasti: Autuas on sellainen ihminen, jonka Jumalan on Pelastanut.
Tuota autuutta ei saada paljosta Jumalan palvonnasta, ei teologian opiskelusta, ei hartaasta hyvän tekemisestä, ei paljosta mietiskelystä tai syvästä rukouksesta, ei omasta pyhityksestä ja Jumalle antautumisesta… Vaan autuus on sellaisen ihmisen, jonka Jumala on Pelastanut, se on Lahja, jonka Jumala on Kristuksessa antanut ihmiselle ja maailmalle. Kaikki on on uskon kautta, jonka Jumala antaa omille lapsilleen. (Jes.8:18) Jumala antaa pelastuksen ja pyhittää ihmisen, se tekee ihmiset
Onnelliseksi ja autuaaksi. Kaikki on uskon kautta, ihminen julistetaan vanhurskaaksi yksin Kristuksen kautta, omat tekemiset eivät siihen vaikuta, eivätkä lisää siihen mitään. Kristuksessa elävä ihminen on onnellinen ulkoisista olosuhteista riippumatta.
”Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä- minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Joh.17:18-26
”Autuaita ovat ne jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. Sillä heidät ravitaan.” Kuuli tuon lauseen kun Ordodoksipapi reistoi Uuden Valamon kirkossa. Sanan hengellinen avautuminen teki minut siinä hetkessä hyvin onnelliseksi. Oivalsin että minulla on juuri tuo jano, jonka tähden olen kirkkoon tullut. Samalla se sama sana ravitsi ja tyydytti jaonani. Koin siinä pyhän ja taivaallisen kosketuksen. Samasta ilosta, varmaankin Daavidkin iloitsi, kun sanoi: minun onneni on olla Jumalaa lähellä.
Juuri näin Pekka!