Jos talosi on tulessa, lämmittele itseäsi. Tämä makaaberi sananparsi ei ole peräisin Ruttopuiston rovastin puppugeneraattorista, vaan jostakin syystä espanjalaiset tunnistavat ja tunnustavat sutkauksen omaksi kansalliseksi viisaudekseen. Latinalainen lentävä lause taas on sitä mieltä, että kyse on sinunkin asiastasi, kun naapurin seinä palaa.
Ehkä tässä ei sittenkään ole kyse niin kyynisestä suhtautumistavasta kuin miltä tulipalokiireellä lukien vaikuttaa. Kenties kysymys onkin siitä, että kivijalkaan palanutta taloa ei itkemällä ja vaikertamalla saa enää takaisin. Siksi kaikkein tärkeintä on se, miten menetykseen suhtaudutaan. Siis joko väärin tai oikein.
Joulukuussa 1914 Thomas Edisonin laboratorio tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa. Vahingot arvioitiin yli 2 milj. dollariksi, mutta rakennukset oli vakuutettu vain neljäsosan arvosta, koska kun kerran betonisia pytinkejä oli pidetty paloturvallisina. Kaikkiaan tuhoutuneita rakennuksia oli 13.
Edison oli onnettomuuden sattuessa jo 67-vuotias. Suurin osa hänen työstään katosi yhdessä yössä taivaan tuuliin.
Seuraavana aamuna Edison katseli raunioita, murti suuta, väänti päätä ja loihe lausumahan: ”Tällainen onnettomuus on todella arvokas. Kaikki virheemme palavat poroksi. Kiitos Jumalalle, että voimme aloittaa alusta!”
3 viikkoa onnettomuuden jälkeen Edison toimitti markkinoille ensimmäisen fonografinsa, puhuvan koneen, eräänlaisen magnetofonin esiasteen.
Edisonin oikeanlainen eli lannistumaton asenne taisi tässä toimia onnena onnettomuudessa.
Edisonin sitkeydestä kertoo jotakin tämä hänen oma hehkulamppuhehkutuksensa: ”En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään.”
Aivan liian yksioikoisesti me olemme julistamassa takaiskuja onnettomuuksiksi, vaikka emme tiedä tulevia seuraamuksia. Eli menetyksiä ei kannata aivan heti määritellä onnettomuuksiksi, koska seurausvaikutukset voivat useissa tapauksessa olla myönteisiä. Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat. Ainakin jos on uskominen äiti Juliana Norwichlaista.
Thomas Alva Edisonin piikkiin on laitettu tämäkin sitaatti:
”Nerous on prosentin verran inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia hikoilua.”
Mies oli sitä mieltä, että ihmiset tekevät kaikkensa välttyäkseen ajattelemisen vaivalta. Hmmm…
Ruttopuiston rovasti: ”Mies oli sitä mieltä, että ihmiset tekevät kaikkensa välttyäkseen ajattelemisen vaivalta. Hmmm.”
Tulee kylläkin mieleen, että sellaista vaikuttaa tapahtuvan myöskin uskonnollisissa ja kristinuskoon liittyvissä asioissakin. Esim. vanhat perinnäisuskomukset ja -tavat useasti ”nielaistaan” sellaisenaan enempää asioita miettimättä. Jumala on antanut ihmisille ajattelun ja järjenkyvyt. Niiden käyttö on siis myös suositeltavaa.
Apostolien tekojen 17. luku: ”. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan…….
11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.”
Johanneksen evankeliumin 4. luku: ” Tulee kuitenkin hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä. 24 Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”
Kaikki pahuudelta ja kärsimykseltä näyttävä on itse asiassa hyvää ja Jumalan tahdon mukaista, jos vain katsotaan oikein tarkkaan. Selitä tämä bangladeshilaiselle kerjäläiselle, jolta meni talo ja perhe tulvassa. Tämän jälkeen hän lyö sinua bambukepillä jalkoväliin ja selittää senkin olevan hyvää ja Jumalan tahdon mukaista. Kuten kenties perimmiltään onkin.
Höpöhöpö, Tuomo. Älä sotke asioita tahallasi.
Elipa kerran Kiinan maaseudulla köyhä mies, jolla oli yksi ainoa hevonen. Eräänä iltana hevonen karkasi erämaahan. Naapurit valittelemaan huonoa onnea. Mies tuumasi, ettei sitä voi tietää, oliko kyse huonosta tai hyvästä onnesta.
Seuraavana päivänä hevonen palasi mukanaan joukko villihevosia. Naapurit päivittelemään hyvää tuuria. Mies sanoi taas, ettei sitä voi tietää, oliko tuuri hyvää vai huonoa.
Vanhan miehen poika yritti kesyttää yhtä hevoisista, mutta puttosi eläimen selästä ja mursi jalkansa. Naapurit… Mutta mies…
Seuraavana päivänä hallitsijan lähetti tuli kylään kutsumaan kaikkia nuorukaisia sotaan. Kaikki kynnelle kykenevät nuoret miehet joutuivat lähtemään, vaan ei tuo koipensa katkaissut miehenalku. Naapurit…
Eli jos, Tuomo, tarkoituksesi oli pilkata kristillistä johdatus-ajatusta, niin ammuit ohi maalin. Väärä uskonto…
En usko ennaltamääräämiseen eli predestinaatioon, kristittynä minun ei myöskään tarvitse etsiä tapahtumiin vastauksia syyn ja seurauksen lain mukaan. Kaikki yhdessä vaikuttaa niitten parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Ruttopuiston rovasti: ”En usko ennaltamääräämiseen eli predestinaatioon, kristittynä minun ei myöskään tarvitse etsiä tapahtumiin vastauksia syyn ja seurauksen lain mukaan. Kaikki yhdessä vaikuttaa niitten parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.”
Jumala on toki luvannut auttaa ja tukea uskollisia palvelijoitaan. Kommenttisi herättää kuitenkin kysymyksen, että ovatko nykyajan kärsivät (nälänhädästä, köyhyydestä, sodista, luonnonkatastrofeista, sairauksista jne.) noin yleisesti ottaen juuri erityisesti mielestäsi sellaisia, jotka eivät rakastaisi Jumalaa, verrattuna taas niihin jotka elevät paremmissa oloissa?
On toki sinänsä mainio deduktio, jos ensin päättelee aivan oikean huomion siitä, että olen ensisijassa ”antikalvinisti”. (Ja sen copypasteamisen vaikutuksia nykyajan fundamentalismissa jota ei tiedosteta tai tunnusteta kalvinistisiksi, vaikka ne huutavat sitä). Ja olettaa että tässäkin on kysymys siitä asiasta.
Että sitä oltaisiin ikään kuin Jari Sarasvuon hengessä huutamassa lisää yrittämistä. Että sisäinen sankari juoksee itsensä kuuluisuuteen, tyhjää veret jalantyngästä ja kerää miljoonan. Että vaikeuksia on kestettävä, uskallettava epäonnistua ja niinedespäin. (Menestysteologiaa ilman Jumalaa.)
Mutta ei, sen verran olen sinusta tiedostanut että olen tehnyt sen huomion että tämäntyyppinen on sinulle ylen vierasta. Ja tein siitä oletuksen että kysymys ei ole nytkään tästä.
Olenkin hieman ihmeissäni miten olen mutkistanut asioita. En edes ajatellut pilkkaavani. Rehellisyyden nimissä pilkkaan ylipäätään harvemmin kuin mitä ihmiset sen tulkitsevat. He tekevät päätelmiä sanavalinnoista, kuten kuuluukin.
Nähdäkseni se minkä tein oli jonkinlainen Zen-koan -tyylinen ratkaisu. Jokin joka sanoo jotain, kyseenalaistaa sen sitten, mutta kuitenkin kenties samalla jopa tukee sitä. En tehnyt tätä statementina, vaan jonain aivan muuna.
Jos tässä tuli sitten kohtalonomaisuuden tuntua, niin se varmaan johtui sitten itämaisesta karman lain ilmapiiristä, joka mukaan saattoi livahtaa vaikka en sellaista tarkoittanut. Mutta Zen -muoto saattaa ohjata rakenteillaan asenteet tiettyyn kaavaan.
Siksi otinkin teistä talteen muistojeni lokeroon yhden lauseen. Tuon ensimmäisen. Siinä on tulkittavissa sellaista asennetta, väitelausetta intentioistani että muuta. Se on hyvä lause, kertoo paljon. Sekä minusta että sinusta. Mitä se kertoo – no, sen riemun jätän muille tulkittavaksi. Siinä selviää ammattilaistason psykologisesta silmästä esimerkiksi jotain olennaista.
Vesa: Ymmärrän näin, että se Isä meidän-rukouksessa pyytämämme jokapäiväinen leipämme on tarkoitettu kaikille ihmisille. Se riittäis koko maailmalle, jos jakaisimme sen oikein. Nyt kuitenkin me etuoikeutettu kolmannes syömme sen miltei kokonaan, kolmasosalle jää murusia, viimeinen kolmannes jää kokonaan ilman.
Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa. Tämä toimintaohje velvoittaa meitä, jotka itseämme kristityiksi kutsumme.
>>>3 viikkoa onnettomuuden jälkeen Edison toimitti markkinoille ensimmäisen fonografinsa, puhuvan koneen, eräänlaisen magnetofonin esiasteen.>>>
Suomalaiset kielentutkijat käyttivät matkoillaan tällaista fonografia jo 15 vuotta ennen mainittua tulipaloa. Sen sarjavalmistus oli aloitettu 1890.
Edison oli poikavuosieni idoli, vahinko vain, etten ottanut hänen peräänantamattomuudestaan oppia omassa elämässäni. Edison keskittyi ongelmaan, kunnes se oli ratkaistu.
Hän oli bisnesmies. Detroitissa on hänen Menlo Parkinsa pystytetty uudelleen ulkoilmamuseoksi Henry Fordin rahoilla. Suosittelen vierailua.
Sähkölamppukin oli keksitty paljon ennen häntä, mutta kollegat eivät olleet osanneet keksintöään kaupallistaa Euroopassa.
Hänen sähköjärjestelmänsä toimi tasavirralla, mikä suurten jännitehäviöiden vuoksi oli hölmöä. Vaihtovirtalaitteiston kehittänyt Tesla taisi juuri tämän miehen ansiosta kuolla rutiköyhänä.
General Eletric lienee Edisonin perustama firma.
Sittemmin hänen säihkeensä mielessäni väheni, kun kuulin millaista roistomeininkiä hän harrasti murhapolttoineen ja attentaatteineen periessään rojalteja elokuvateattereilta, joiden laitteisiin hän katsoi olevansa ainoa laillinen oikeudenhaltija. Osaksi siitä syystä elokuvateollisuus hakeutui länsirannikolle.
Perin amerikkalainen mies.
Pietarilla oli varmasti hyvät syyt kirjoittaa noita varoituksen sanoja. Ei niitä voi suoraan siirtää nykyaikaan ja antaa ymmärtää että koko papiston opetus on väärää .
Ainakin minun tuntemani papit kipuilevat opetuksensa ja saarnojensa kanssa. Heille pappina oleminen on kutsumustyö maailmassa jossa pappeja katsotaan hyväntahtoisesti ihmetellen.
on sitten niitä joille oikeaoppisuus on se varsinainen evankeliumi.He ovat tehneet evankeliumista lain . Ei sisällön oikeaoppisuus ole sama asia kun evankeliumin ydin. Kaikki on kiinni siitä hengestä millä sitä julistetaan ja seurakunta kyllä sen tunnistaa jos evankeliumia käytetään halkona joilla ihmisiä nuijitaan.
Markku, olet oikeassa siinä, että oikeaoppisuutta voidaan käyttää halkona, jolla ihmisiä nuijitaan. Se on opin väärinkäyttöä. Oppi ei kuitenkaan ole evankeliumin vastakohta eikä mikään laki. Oppi on mahdollisimman eksakti kuvaus siitä, mitä evankeliumi on. Lisäksi on tärkeä tehdä ero sanan ”henki” eri merkitysten välillä. Saarnassa, tilaisuudessa tai seurakunnassa voi olla hyvä henki. Mutta se on eri asia kuin Pyhä Henki, jota oikeaoppinen saarna kantaa mukanaan ja käyttää synnyttämään, vahvistamaan tai jopa oikomaankin uskoa (=vääriä käsityksiä).
” Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä. Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta. Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille.”
On se aika metka pappa, se Jumala. Ensin luo ihmisen ja antaa tälle vapaan tahdon ja luomispuuhiensa lopuksi vielä omahyväisesti toteaa, että kaikki luomansa on sangen hyvää ja niin kovin rakasta hänelle itselleen.
Sitten kun huomaa mokanneensa (vaikka kaikkitietävänä kyllä tiesi taatusti jo ennalta) ihmisen luomisessa, panee matalaksi koko luomakuntansa lukuun ottamatta yhtä gubbe Nooaa poppoineen ja eläintarhoineen.
Miksi ihmeessä koko ihminen piti luoda ja sitten vielä antaa mokomalle sekundaoliolle vapaa tahto? Hirmuinen moka. Sitten kun ihminen sössii koko homman Telluksella pitää tuhota koko sakki ja aloittaa koko rumba alusta uudelleen. Eikä mikään ole muuttunut. Oma poika piti vielä sotkea soppaan ja tapattaa muka ihmiskunnan pelastamiseksi. Turhaa touhua.
Semmoinen luotujaan niin syvästi rakastava isäpappa.
Kimmo,
Voisit tehdä oman raamatunselitysteoksen. Siitä tulisi epäilemättä hyvin omaperäinen ja mielenkiintoinen ?
Kunhan vain ihmettelen kuinka ristiriitainen opus se Raamattu on. Joka lähtöön löytyy liuta selityksiä, joista jokainen voi vapaasti valita omalle asialleen sopivan, perustella sillä väitteensä ja höpöttää sen olevan ”raamatullinen totuus”.
Niitä ”raamatullisia totuuksia” tuppaa olemaan yhdestä asiasta vähintään yhtä monta eri sorttista, kuin on niihin uskoviakin.
Erkki
Hyvin sinä olet lukenut Raamattua. Siitä sinulle tunnustus. Tällä tavoin kun luet systemaattisesti läpi, koko Raamattu tulee hyvin tutuksi. Siitä kertyy rikas henkinen ja hengellinen pääoma. Voimia jatkoonkin.
Minulla taas on tapana lukea moneen kertaan sellaisia raamatunkohtia, joita valmistelen tulevia lehtijuttuja, blogejani ja/tai saarnojani tms varten. Näitä puolestaan saatan lukea useampana versiona ja useammalla kielellä.
Usein luen samalla koko Raamatun kirjan tai kirjeen ja toisinaan moneenkin kertaan ja useammalla kielellä.
Esimerkiksi 10.10.2021 saarnaani Kellokosken kirkossa varten luin ja/tai kuuntelin äänikirjana saarnatekstini sisältämän luvun yli 30 kielellä. Ypäjällä 26.9.2021 pitämääni saarnaa varten jopa useammalla.
Otan osaa kilpailuun, kuka lukee eniten. Kun menen puhumaan, luen ainakin sata kirjaa. Tosin puhun sitten ihan omiani.
Roto: ”Esimerkiksi 10.10.2021 saarnaani Kellokosken kirkossa varten luin ja/tai kuuntelin äänikirjana saarnatekstini sisältämän luvun yli 30 kielellä. Ypäjällä 26.9.2021 pitämääni saarnaa varten jopa useammalla.”
Mikä ihmeen lukuskaba täällä nyt on käynnissä? Pitäiskö tolle raamatturiippuvuudelle nyt läpsyttää handuja – vai mitä?
Minä olen lukenut Linnan Tuntemattoman sotilaan viiteen kertaan.
Kimmo
Tarkoitukseni ei ollut kilpailla vaan ainoastaan antaa tunnustusta Erkille hänen tavastaan säännöllisesti lukea Raamattu läpi vuosi toisensa jälkeen. Se on todella rakentavaa ja johdonmukaista.
Tahdoin sen rinnalle ainoastaan esitellä millä tavoin minä omalta puoleltani pidän tapanani lukea Pyhää Kirjaa.
Tuntemattoman elokuvan katsoin pikku kakarana kun se tuli paikalliseen elokuvasaliin. Kirjan luin noin kolmetoistavuotiaana. Sitten viroksi olen lukenut sen käsikirjoituksesta tehtyä käännöstä.
Tässä äskettäin olen puhellut puhelimessa erään ystäväni kanssa joka on ostanut käytöstä poistetun rukoushuoneen, joka toimii hänen kotikirjastonaan. Hän kuuluu todelliseen lukeneistoon.
Aikoinaan minulla oli nyt jo edesmennyt ystäväni, jonka lukeneisuuden rajoista en vajaan puolen vuosisadan ystävyydestä huolimatta koskaan päässyt selville. Kun hän poikkesi meille niin meille syntyi puolen viikon keskustelu kirjallisuudesta. Joka aamu se alkoi parran ajosta aamulla ja päättyi hampaiden harjaukseen illalla.
Noin puolentoista vuosikymmenen aikana minulla oli tapana järjestää silloin tällöin kirjallisia kirkkokahveita, joihin osallistui mukavasti väkeä ja vieraiksi saimme monia eturivin kirjailijoita.
Charlotta
Vaikuttaa että luet hyvin paljon. Se on miellyttävää tietää.
Oma lukemiseni on vaihtelevaa, määrä riippuu päivistä ja menoista.
Syyskuussa 2021 jostain syystä kotikirjastooni ajautui 111 teosta lisää.
Viime vuoden 2020 aikana kirjojen määrä lisääntyi yli 600 teoksella.
Tämän vuosituhannen puolella 8000 kirjan raja meni rikki jo monta vuotta sitten.
Vanhimmat kotokirjastoni teokset ovat 1700 -luvun alkuvuosilta.
Toivotan sinulle menestystä lukuharrastukseesi. Antoisia hetkiä!
Kun lukee kuinka ”viisaat ja ymmärtäväiset”eli korkeasti oppineet kohtasivat Pietarin ja Johanneksen:
Ap. t. 4:13
Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
Kumpi joukko oli oikeassa eli tunsi Totuuden?
Miksi niin korkeasti oppineet eivät ymmärtäneet kun Totuutta julistettiin?
Miksi tänäpäivänäkään ei oppineisuus anna ymmärrystä ja Totuuden tuntemusta?
Ari
Etkö ymmärrä miten jyrkissä vastakkainasetteluissa ihmiset menettävät malttinsa ja sanovat päättömyyksiä. Näin myös Jeesusta vastustaneet itse mielestään viisaat saattoivat lausua aikansa oppineimmasta miehestä Jeesuksesta alentavia lausuntoja. Samoin hänen etevistä oppilaistaan, joiden vaikutus sentään näkyi eri puolilla maailmaa: Pietarin Jerusalemissa, Syyrian Antiokiassa ja Roomassa, Tuomaan Syyriasta itään päin ja jo vuodesta 58 jKr. alkaen aina nykyisessä Intiassa asti, Johannes Efeson piispana, Matteus Etiopiassa asti, Andreas ja Simon Kananeus Gruusiassa eli Georgiassa, Taddeus ja Bartolomeos Armeniassa jne.
Ja edelleen lähipiiristä Johannes Markus Egyptissä, Timoteus Efesossa, Barnabas Kyproksella jne.
Kuvitteletko ihan tosissasi, että vähäoppisten ryhmä olisi pystynyt tällaiseen kansainväliseen avautumiseen. Eihän Paavalikaan olisi päässyt Areiopagille puhumaan ellei hän olisi ollut todella oppinut. Hänhän oli kulttuurisesti kaksikulttuurinen, juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen. Kummallekin kulttuuriryhmälle hän pystyi puhumaan heidän omalla tavallaan puhua ja kertoa evankeliumia.
>>Väärät opettajat ja heidän tuomionsa
Eli uudelleen postasit blogisi. Eiköhän meille kaikille ole jo Erkki selvää keitä pidät väärinä opettajina ja mikä on heidän tuomionsa.
Onkohan ylläpito kuitenkaan niin typerä kuin ajattelit?
Onhan niitä vääriä opettajia muitakin, kuin pappeja. Opetti kuka tahansa poiketen siitä, mitä Raamattu opettaa, on väärin opettaja. Onhan papeille annettu varoituksia, ja erotettu virastaan väärän opetuksen tähden.
Meidän kuulijan on syytä olla tarkkana, kun kuuntelemme opetuksia, koska joudumme itse vastuuseen siitä, ketä uskomme.
>> koska joudumme itse vastuuseen siitä, ketä uskomme
Eiköhän Erkin kohdalla asia ole selvä.
”Opetti kuka tahansa poiketen siitä, mitä Raamattu opettaa, on väärin opettaja.”
Se on vaan siinä, että ei aina tiedetä mitä Raamattu opettaa. Kas kun alkutekstiä ei joka kohdin osaa kukaan kääntää varmasti oikeinvarmasti oikeasta tulkinnasta puhumattakaan.
Ei ole kyse minun mielipiteestäni, vaan kuka Jeesuksen mukaan on vääräoppinen. Sitä on monen vaikea myöntää. Miksi kirkollamme on oppi ja tunnustus, jos sitä ei tarvitse noudattaa, vaan voi huidella mitä sylki suuhun tuo. Ei Jeesus kysy viimeisellä tuomiolla oppiarvoja, vaan sydämen puhtautta ja uskoa.
En ota pappien puheita ”opetuksena”, siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki opettavat … no, omaa itseään. Pidän puheita mielipiteinä. Jokainenhan voi lukea itse ja ajatella itse.
Olen myös sitä mieltä, että sanaa ”opettaminen” ei kannattaisi käyttää lainkaan Raamatun tulkinnan yhteydessä. Jeesus olkoon Opettaja mutta jätetään se kunnia yksin Hänelle. Me kaikki muut olemme tulkitsijoita, paavista ja piispoista lähtien.