.. mitä piti yrittää.
Ootko muistanu, Iiris,
meidän piti elää
tätä yhteiskuntaa suurempaa elämää
viimeiseen asti.
Näin lauloi Miljoonasade 1980-luvulla. Sehän taidettiin valita suomalaisten onnellisimmaksi vuosikymmeneksi. Ehkä se sitä olikin. Olkoon loppuun kaluttu truismi, mutta kyllä se enemmän yhtenäiskulttuurilta maistui. Meillä lukiossa taisi opiskella elämänkatsomustietoa juuri se kolme, mikä ryhmän perustamiseen vaadittiin. Uskontoa opiskeltiin viisi pakollista kurssia, eikä se tuntunut yhtään liialta ainakaan tällaisesta teologiafriikistä. Isosporukoihin oli tunkua, vaikkei palkkaa saanut. Itse asiassa joistain varhaisnuorten leireistä jopa maksoimme pienen korvauksen, koska halukkaita isosia oli enemmän kuin määrärahoja. Vain erityisryhmien leirillä työskentelystä sai pienen korvauksen. Ehkä se on vaikuttanut nykyiseen ammatinvalintaani – ennätin olla isosena viimeisellä apukoululaisten rippikoululeirilläkin.
Jääköön leppoisahko 1980-luvun nostalgointi 2010-luvun puolivälin tilanteessa, jossa kirkkoa luonnehditaan ’haastetuksi’. Ehkä luonnehdintaan on enemmän perusteita kuin silloin kultaisella 1980-luvulla, jolloin silloinkin puheissa oli huolestuttava kirkonvastainen kehitys. Erona vaan taisi olla se, että silloin oli vielä rahaa. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin olikin perustaa uusi virka milloin mitäkin kirkon erityisalaa tai rakennettavaa asuinaluetta hoitamaan. Nyt siihen ei enää ole varaa.
Onko se tuota lihavien vuosien hybristä, jossa edelleen eletään, kun ei uskalleta perustella kirkkoon kuulumista ja sen tarpeellisuutta kirkon perustehtävällä ja ydinsanomalla? Puhutaan hautausmaiden hoidoista, kulttuurillisesti arvokkaista rakennuksista, väestökirjanpidosta, sählykerhoista ja vanhusten päivätoimintakeskuksista, ettei vain vahingossakaan tultaisi maininneeksi Jumalaa.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että totta kai niin hautausmaat kuin kulttuurihistorialliset kohteetkin on hoidettava ja väestökirjanpidosta huolehdittava. Ne, samoin kuin sählykerhot ja vanhusten päivätoiminta ovat tärkeitä asioita, mutta ovatko ne seurakunnan ytimessä? Ovatko ne olemassa itseään varten, kuten Laodikean seurakunta, joka oli ”rikas, rikastunut eikä enää mitään tarvitse”? Ovatko seurakunnan nykytoiminnot olemassa palvelemaan, kutsumaan ja haastamaan ihmisiä dialogiin itsensä ja Jumalan kanssa elämän suurista kysymyksistä; kuolemasta, totuudesta, armosta, rakkaudesta, oikeasta ja väärästä, vai ovatko ne olemassa vain, että sitä hommaa varten nyt tuli lihavina vuosina perustetuksi virka ja hommatuksi kiinteistö?
Mitä kirkko pelkää? Totuudesta kiinnostuneita ihmisiä? Pistetään nyt varmuuden vuoksi kielto agnostikkoilloille, etteivät ihmiset vain tulisi kirkkoon pohtimaan suuria kysymyksiään? Pohtikoot niitä keskenään ja tulkoot katsomaan sitä, mitä kirkko heille suvaitsee tarjota.
Oikeista, tosista ja suurista asioista puhuminen ei vaadi suuria tiloja, virkamiespalavereita tai keskitettyä taloushallintoa. Se sujuu ilman kipaa tai iit@a. Se vaatii asiansa osaavia ihmisiä, joilla on tietoja, taitoja ja kuuntelevat korvat. Se vaatii rohkeutta sanoa, että tässä käsitellään elämän suuria kysymyksiä; sellaisia, joiden vastaamiseen eivät kunnallisen sosiaali- ja terveystoimen rahkeet riitä. Ihan ensimmäiseksi pitäisi lopettaa ajattelu seurakunnasta yhtenä kilpailijana ihmisten vapaa-ajasta. Tilastointi on eräs pahimpia asioita ohjaamaan työn suuntautumista toimintakeskeiseen tapahtumakulttuuriin. Olen aivan varma, että tätä kohtaamista suurten kysymysten äärellä tapahtuu niin alakoululaisten sählykerhoissa kuin vanhusten päivätoimintakeskuksissakin. Seurakuntamestarit ja virastotyöntekijät ovat kertoneet kohtaamisista hautausmaan käytävillä ja viraston luukuilla, joissa ihminen on tullut kohdatuksi ja autetuksi. Miksi tästä ei uskalleta puhua, vaan nillitetään lillukanvarsissa? Mitä kirkko pelkää?
Jossain uskonnollisen/hengellisen kehityksen vaiheessa kuuluu asiaan tuomita – asenteella ja vastoin parempaa tietoa – Vanhan Testamentin jumalakuva julmana ja kostonhaluisena. Sen sijaan kuuluu asiaan hehkuttaa Uuden Testamentin lempeää Jeesusta. Kumpikin stereotyyppinen kuva toivottavasti osoittautuu myöhemmin yksipuoliseksi, jos malttaa ja uskaltautuu syvemmälle Raamatun maailmaan. Se VT:ssä esiintyvä ihmisen – ei Jumalan – pahuus, avuttomuus elämän mysteerien edessä etsimässä ja saamassa vastauksia tulisi olla selkeänä kuvana myös tulevaisuutta haastettuna mietittäessä. On oltava rohkeutta mennä ”maastoon tiettömään” ja luotettava sekä ihmisen kykyyn ihmetellä elämää että Tehtävänantajaan.
Jorma Hentilä. Typeriä esimerkkejä on turha nostaa framille, vain mitä mieltä olet homoseksuaali ja valehtelija Jusu Vihervaarasta,joka täällä kirjoitti.
Huonot esimerkit eivät ratkaise asiaa. Homous on inhoa nostattava asia, koska se on luontoa vastaan. Tämä on ihan inhimillinen maailmanlaajuinen kokemus.
Sami. Kaikesta edistyksestä huolimatta on vielä paljon ihmisiä jotka tuntevat niin kuin sinä tunnet. Mutta älä välitä. Kun osallistut näihin keskusteluihin ja niin lopulta ymmärrät että sen ”inhottavan” ”luonnonvastaisuuden” takaa paljastuu kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä.
Homoseksuaalisuuden vierastaminen on periaatteessa aivan luonnollista. Olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa, mistä vierastaminen tarkasti ottaen kertoo. Se ei kerro siitä, mitä joku toinen ihminen tuntee, tai mitä hän saa tuntea. Eikä siitä, mikä on universaalissa mielessä oikein tai väärin, sallittua tai kiellettyä, miellyttävää tai epämiellyttävää. Se ei kerro myöskään siitä, että vierastaja on moraaliton tai pahantahtoinen.
Vierastaminen kertoo vain siitä, että kyseinen ihminen itse on umpihetero eikä pysty emotionaalisesti samastumaan samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Kaikki me vierastamme asioita, jotka ovat meille outoja. Siinä ei ole mitään erikoista eikä moitittavaa. Homoseksuaalisuuden ”maailmanlaajuinen” vierastaminen johtuu siitä, että valtaosa planeettamme ihmisistä on aina ollut heteroseksuaaleja.
Vierastamisen voi kuitenkin myös ajan saatossa voittaa järjellä. Siitä ovat osoituksena viime vuosikymmenten muutokset yhteiskunnassa, kirkossa ja teologiassa. Emotionaalinen samastuminen ei onnistu heteroseksuaalilta nyt eikä koskaan, eikä sille ole mitään tarvetta, mutta järjen ja myötätunnon avulla hän kykenee ymmärtämään erilaisten parisuhteiden erot häviävän pieniksi. Niiden ilot ja surut taas osoittautuvat varsin samankaltaisiksi eikä vierastamisen tunteelle jää lopulta suurta käyttöä.
Oikeastaan on olemassa vain yksi tilanne, jolloin ihmisen vierastamisen tunteista homoseksuaalisuutta kohtaan on ilmeistä hyötyä. Se on silloin, kun etsii itselleen elämänkumppania. Silloin omia ”inhon” tunteita kannatta visusti kuunnella, jottei vahingossa tule valinneeksi vierelleen samaa sukupuolta olevaa kumppania.
Markku ja Anssi. Itse ajattelen niin, että ihminen toimii omaa luontoansa vastaan jos rakkauden kohde on väärä. Kristinuskossa tämä moraalinen raja on olemassa, ja järkeä ei tule laittaa luontoa vastaan. Luonnollisesti emme myöskään hae kumppania eläinmaailmasta, se on luontoamme ja fysiologiamme vastaan, kuten homoseksuaalisuus. Millä muuten perustelette, että ihminen ei voisi avioitua eläimen kanssa, jos se olisi lainsäädännössä mahdollistettu.
Itse uskon, siihen mitä kirjoitatte, homot oikeasti rakastaa, ja vierauden tunteen voi voittaa järjellä. Kuitenkin nämä ajatukset eivät vakuuta ja pidän tälläistä ajattelua lankeemuksena, jossa kristinuskon kannalta Jumalan kuva hämärtyy.
”Mitä mieltä olet homoseksuaali ja valehtelija Jusu Vihervaarasta, joka täällä kirjoitti.” Miksi muistella vanhoja ikäviä asioita? Haluatko vieläkin mustamaalata homoseksuaalit valehtelijoiksi kuten Vihervaarankin aikoinaan.
Valehtelijat ovat ikäviä, olen samaa mieltä kanssasi Martti Pentti.
Valehtelijat ovat ikäviä,…
Totta, kuten esimerkiksi Raamatun valheellisten käännösten tekijät ja asennevammaiset…
Olen kerrankin samaa mieltä Sami Paajasen kanssa, kun hän kirjioittaa: ”… ihminen toimii omaa luontoansa vastaan, jos rakkauden kohde on väärä”.
Jos olisin aikoinaan rakastunut naiseen, rakkauden kohde olisi ollut väärä – ja jos se olisi johtanut avioliittoon, se olisi ollut onnettomuudeksi molemmille ja mahdollisille lapsille.
Edellä oleva ei tarkoita sitä, että suhtautuisin naisiin kylmän tunteettomasti, päinvastoin. Elämäni aikana minulle on syntynyt lukuisia läheisiä suhteita naisiin. He puolestaan ovat tienneet, ettei minulla ole heidän suhteensa mitään taka-ajatuksia.
”Haluatko vieläkin mustamaalata homoseksuaalit valehtelijoiksi kuten Vihervaarankin aikoinaan.”
-Jusu Vihervaara myönsi valehdelleensa. Ja sanoi olevansa pahoillaan ylläpidolle, mutta ei toisille kirjoittajille.
Itse epäilen oliko hän oikeasti homoseksuaali… Tai oliko muukaan hänen tarinoissaan itsestään totta. Kuten hänen kumppaninsa ”sairaalan johtaja” jne.
https://ranneliike.net/artikkelit/8754/homouutisista-hyvaa-iltaa-kotimaa24n-blogisti-jusu-vihervaara
Olettanet Sami, että kaikilla ihmisillä on yksi annettu luonto, johon on pakko mukautua, halusi tai ei. Mielestäni sellainen käsitys ei vastaa empiiristä todellisuutta. Meillä on selvästikin erilaisia luontoja ja erilaisia rakkauden kohteita. Koemme iloa ja onnea erilaisista asioista. Rakkauden kohde on väärä silloin kun se vastaa toisen ihmisen luontoa. Ei silloin kun se vastaa ihmisen omaa luontoa. Vastoin omaa luontoa toimiminen johtaa pidemmän päälle vain suruun ja murheeseen, kuten Jormakin toteaa.
Sellaiset käsitteet kuten luominen, lankeemus ja lunastus ovat mielestäni metaforisia aspekteja yhteen ja samaan todellisuuteen, joka on aina ollut olemassa. En usko niiden viittaavan peräkkäisiin historiallisiin tapahtumiin, kuten kaikkein perinteisin teologia opettaa. Lankeemus kuuluu luodun ihmisen tehdasasetuksiin, joskin myös mahdollisuus lunastukseen. Kirjaimellisesti ymmärretty alkutilaoppi (oletus lyhyenlännäksi jääneestä paratiisillisesta auvosta) on huonoa eksegeesiä ja hermeneutiikkaa, mutta kylläkin tehokas ja tavattoman käytetty keino ampua alas asioita, jotka eivät mielestämme kuulu luotuun todellisuuteen.
En ole kuullut koskaan ihmisestä, joka haluaisi avioitua eläimen kanssa, joten sellaisella ei pitäisi spekuloida, kun puhutaan ihan vain ihmisten välisistä suhteista. Kiinnostus miehiin tai naisiin ei ole verrattavissa eläimiin sekaantumiseen, olipa kiinnostuja nainen tai mies.
Antti, en jaksa innostua protentanttisesta alkutilaopista. Ei ihminen ole pohjimmiltaa paha vaan hyvä. Siksi tehdasasetukset ovat himon ( homoseksuaalisus) osalta itse valittuja. Tehdasasetus on se narratiivi jolla moni homo ratsastaa. Raamatun kielessä se tarkoittaisi, analogisesti myös sitä, että koska synnyn tappajaksi ja koen siitä suurta mielihyvää, olen luotu tälläiseksi. Oletko kuullut jonkun homoseksuaalin puolustavan näitä ”tehdasasetuksia” normaali ihminen pitää näitä sairaana. Jlan. lain asetukset eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Siksi olet lukenut tehdasasetuksia väärin. Tämä on juuri protenstantisen alkutilan ongelma, ihminen on paha ja kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta.
Mitä taas tulee luontoon, siitä voin olla täysin kanssasi samaa mieltä. Olisiko parempi käyttää persoonaa? Olemme erilaisia. Vapaalla tahdolla sinä ohjaat luontoa kehittymään Jumalan kuvan kaltaisuuteen. Tässä jumalallistumisen prosessissa sinä kohtaa ne vallat jotka estävät tämän saavuttamista. Homoseksuaalisuus on yksi valta, koska sen polttoaineena on himo, kuten muissakin synneissä. Lukisit enemmän teologiaa, ja jättäisit metaforat taaksesi.
”Jumalan lain asetukset eivät voi olla ristiriidassa keskenään.” Näen asian niin, että Jumalan lakiin liitetyt ’asetukset’ ovat ihmisten tekoa. Vaikka ne olisivat kuinka Hengen johdatuksessa laadittuja, ne ovat aikaan ja tilanteeseen sidottuja. Näin ne ovat usein ristiriidassa keskenään. Niinpä niitä on aikojen ja olosuhteiden muuttuessa arvioitava uudelleen Jumalan lain näkökulmasta. Sehän on ilmoitettu rakkauden kaksoiskäskyssä ja ns kultaisessa säännössä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.
Sami Paajanen,
mitkään asiaperusteet eivät näköjään puhkaise sinun panssariasi, jotta edes pieni valaistuksen säde pääsisi läpi. Kirjoiitat, että homoseksuaalisuus on itse valittua, ja rinnastat meidät tappajiin.
Homoseksuaalisuus on mielestäsi valta(??), jonka polttoaine on himo, kuten muissakin synneissä. Jäin miettimään, mitähän kyökinpöytäfilosofiaa tai -teologiaa tämäkin on.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että puhut ihmisistä, lähimmäisistäsi. Melkein toivoisin, että joku lähimmistäsi, laspsesi tai lapsenlapsesi, veljesi tai joku toinen läheinen ”paljastuisi” homoksi. Se auttaisi sinua ”tulemaan kaapista”, johon olet linnoittautunut, ja asettumaan toisen asemaan.
Jorma Hentilä luet tekstiäni kuin valtakunna syyttäjä. ” rinnastat meidät tappajiin” – lueppa uudestaan.
Ilmeisesti et tunne teologiaan kuin puutteellisesti. Sitten alkaa tämä valitus joka nousee omista tunteistasi joita on loukattu. Voisit hävetä.
Martti Pentti, olet oikeassa tuossa lain tulkinnassa, lain tulkinna avain ei kuitenkaan ole ihminen itse ja hänen tulkintansa laista. Vanha kirkon teologiassa asia ei kulje ikinä näin. Luterilaisista tulkintamallia ohjaa muotoperiaate jossa yksilön tulkinta on jonkinlainen määräävä prinsiippi. Kaksoiskäsky ei kumoa ja laita viralta muita käskyjä vaan täyttää ne. Suurin niistä on rakkaus, jonka apostoli Paavali mainitsee, rakkauden ylistyslaulussa.
Paajanen: ”Tehdasasetus on se narratiivi jolla moni homo ratsastaa. Raamatun kielessä se tarkoittaisi, analogisesti myös sitä, että koska synnyn tappajaksi ja koen siitä suurta mielihyvää, olen luotu tälläiseksi. Oletko kuullut jonkun homoseksuaalin puolustavan näitä ”tehdasasetuksia” normaali ihminen pitää näitä sairaana.”
Aivan selvä ns. rivienvälinen rinnastus eli häpeä itse.
Sami P., luin uudestaan, ymmärrän suomen kieltä. Selittelysi eivät asiaa miksikään muuta, kun Seppo H. tuossa edellä osoittaa.
Seppohan se siellä taas, salatieleilijät elävät fantasioissaan ja saavat mitä itse haluavat. Ilman Jumalaa ilman Jeesusta ja sovitusta. Omassa voimassa.
Suomenkielen lauseista saa kyllä Paajanen selvää ihan ilman salatieteitäkin. Siksi yksinkertaisia ne sinun viesteissäsi ovat. Ota vaan rohkeasti vastuu omista sanoistasi… Antaahan Jeesus ne kaikki Sinulle anteeksi.
Sami Paajaselta tuntuu puuttuvan inhimilliset tunteet ja hänen oma paha olonsa purkautuu vihana homoseksuaaleja kohtaan. Käy lähinnä sääliksi. Tuskin on mukava elää noin suuren katkeruuden valtaamana.
Jusu Vihervaaralla oli sentään sydän ja huumorintajua.
Mikko sinulla on suuret intohimot homoseksuaaliseen elämäntapaan, etkä hyväksy muuta tapaa ajatella, elää ja toimia. Himon luonne paljastuu juuri tässä homoagendassa joka on sinulle elämän kysymys.
Se ehkä tuntuu hyvältä, mutta en usko, että homoseksuaalien vainoaminen tekee sinut kuitenkaan onnelliseksi.
Ehkä tuota patoutunutta vihaa olisi hyvä käsitellä muulla tavalla kuin kohdistamalla sitä vähemmistöryhmiin internetissä.
”Jusu Vihervaaralla oli sentään sydän ja huumorintajua.”
-Tunnet hänet varmaan hyvin 🙂
Mikko, homot uhriutuvat kuten valtakunnan syyttäjä, onneksi kaikki eivät toimi näin. Uhriutumisella ja mielensä pahoittajat voisivat Itse miettiä rakentavampia ja terveempiä käyttäytymismalleja.
Tämä on tuttua jo koulun pihalta. Kiusaajat valittavat siitä, että kiusatut kiusaantuvat: ”Ei ole mun vikani, että se rupes itkeen, ku mä sanoin sitä paskaks.”
Martti on taas lukenut sitä kuuluisa junakirjaansa. Näin kaikki kääntyy väärinpäin. Et liity mitenkään aiheeseen, käännät asiat päälaelle. Valitettavaa.
”Uhriutumisella ja mielensä pahoittajat voisivat Itse miettiä rakentavampia ja terveempiä käyttäytymismalleja.” Älä väistele. Syytät sydämettömyytesi uhreja uhriutumisesta. Et valitettavasti ole ainoa.
Paajaselta näkyy unohtune se kristillinen sanonta, että kun osoitat kahdella sormella lähimmäistäsi osoitat samalla kolmella sormella itseesi. Mutta taita Paajasella olla nuo sormet amputoidut.
”Martti on taas lukenut sitä kuuluisa junakirjaansa.” En ole väittänyt koskaan lukeneeni ’kuuluisaa junakirjaani’. Omistamani M. Ivalon teos Höyryveturi on minulle lähinnä muisto enostani, joka teki pitkän uran rautateiden konepajassa. Käytin kirjaa joskus vertauksena Raamatulle ohi Jumalan annetusta arvovallasta. Jotakin siitä on näköjään jäänyt S. Paajasen mieleen, ehkä ei varsinainen ajatus kuitenkaan.
Samilla on mielipiteitä jotka provosoivat toisin ajattelevia. Blogin kirjoittajana minulla olisi valta poistaa niitä mutta ehdottomasti en aio tehdä niin. Hän edustaa sellaista ryhmittymää yhteiskunnassa joilla on vielä paljon sulattelemista vanhojen itsestään selvien ”totuuksien ” muuttumisien suhteen. Hänellä on oltava täysi oikeus sanoa sanottavansa ilman sensurointia. Seuraavalla kerralla joku muu joutuisi sensuurin kohteeksi.
Olen vakuuttunut siitä että vain avoin keskustelu voi pitkän päälle muuttaa syvälle juurtuneita mielipiteitä. Itse asiassa olen todella hämmästynyt miten pitkälle vaivaisena elinaikanani mielipiteiden muutos on mennyt. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä , voimme jo nähdä mihin kaikki on johtamassa.
Muutos on on todella edennyt pitkälle, kuten Marru Hirn edellä kirjoittaa. Se koskee sekä yhteiskunta yleensä että myös ev.lut. kirkkoa. Piispojen kannanotosta Ajankohtainen asia (1966) on pitkä loikka siihen, mitä piispat pystyvät tänään sanomaan yhdessä, saati siihen, mitä useat piispat henkilökohtisesti ajattelevat ja sanovat julki.
Minulle muutos näyttäytyy vielä huimemmalta, koska olen 14-vuotiaasta katsonut sitä homon silmin, 70 vuotta.
Nykyään homot ja biseksuaalit lähentelevät entistä avoimemmin ketä tahansa, myös täysin heteroja. Hyväksymmekö tämän kehityksen?
Sallitko heteroseksuaalien avoimen lähentelyn? Eiköhän nykyisen Me too -kampanjan aikana olla aika varovaisia lähentelyn suhteen.
En tietenkään.
Soitin kerran Helsingin SETAN toimistoon. Siellä eräs virkailija sanoi, että heistä on tullut nykyään rohkeampia. Jokainen vähänkin ajatteleva tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eikö niin?
”Jokainen vähänkin ajatteleva tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eikö niin?” Niinpä suosittelen, että sinäkin vähän ajattelisit, Mika Rantanen!
Pitäisikö tehdä seksuaalinen vastavallankumous, koska kaikenlainen avoin lähentely vain lisääntyy ja lisääntyy.
”Kaikenlainen avoin lähentely vain lisääntyy ja lisääntyy.” Missä maailmassa oikein elät? Pandemian vuoksi emme ole saaneet aikoihin lähestyä edes läheisiämme.
Jotkut eivät välitä mitään mistään pandemiasta.
Kyllä minä olisin vain kovasti otettu, jos joku donna vielä tämän ikäistäkin lähentelis….
Seppo Heinola, minäkin kyllä hyväksyn paremmin naisen lähentelyn kuin miehen!
Minua on kyllä mies tarttunut kiinni takapuolesta useammankin kerran elämäni aikana! Mitä sanotte tähän?
Mika Rantanen, tuo lähentely tuntuu sinua kumman paljon kiinnostavan, varsinkin miesten. Mitä kerrot tällä itsestäsi?
”Minua on kyllä mies tarttunut kiinni takapuolesta useammankin kerran elämäni aikana!” Niskapehvaotteellahan sitä tavataan heittää häirikkö ulos kapakasta.
Ensimmäisen kerran mies tarttui takapuoleeni, kun viisitoistavuotiaana käveleskelin Tukholman vanhakaupungissa (Gamla stan) ollessamme luokkaretkellä siellä vuonna 1977. Pelästyin todella valtavasti sitä tilannetta ja juoksin lujaa karkuun! Onneksi homo ei lähtenyt perääni! Häpeällistä käytöstä siltä homolta, vai mitä? Säälittävää nuorten poikien metsästystä mielestäni. Ja tällaisenko käytöksen pitäisi kaikkien nykyään hyväksyä?
Martti Pentti, en ole enää pitkään aikaan käynyt kapakoissa. Ei kiinnosta!
Jorma Hentilälle, syy ahdistukseen voi toki johtua siitä, että tulee kaltoin kohdelluksi. Mutta en tarkoittanut sitä, vaikka ymmärrän näkökantasi. Kaltoin kohtelua tai ihmisten pilkkaamista ei tietenkään voi hyväksyä.
Mutta niillä, jotka ottavat Raamatun Jumalan sanana, ei ahdistus helpotu sillä, että ihmiset ja kirkko hyväksyvät sellaisen, minkä ihminen tietää ja tuntee sisimmässään olevan väärin ja minkä hän Raamatusta lukee Jumalan pitävän syntinä ja kauhistuksena. Voimme sekä VT:n että UT:n sivuilta lukea Jumalan ”mielipiteen” näistä kuten muistakin synneistä. Sitä eivät muuksi voi muuttaa ihmiset ja heidän mielipiteensä. Ei myöskään kirkko, jos haluaa pysyä Kristuksen kirkkona. Jumala ja hänen sanansa on muuttumaton.
Onko niin, että jos ja kun me 2-3000 vuotta myöhemmin opimme jotain, mitä silloin vielä ei ole tiedetty, se oppi pitäisi heittää roskiin ja jatkaa samalla silloisella tiedolla?
Ymmärrän kyllä, että tämä on vaikea asia meille, jotka haluamme uskoa Raamattuun, mutta emme me voi silti tiedettäkään ohittaa. Emme myöskään Jeesuksen tuomaa armollista muutosta Jumalan suhtautumisessa meihin syntisiin ihmisiin. Armon pitäisi käydä oikeudesta näinä Armon vuosina Jeesuksen mallin mukaan, jos kerran Häntä seuraamme. Emme me muuten ole Kristuksen kirkko.
Ulkopuolisen on helppoa opastaa ja viisastella asiassa, joka ei itseä mitenkään koske.
Jatkoksi vielä, että vastaukseni edellä on kohdistettu Riitta Sistoselle.
Minua ihmetyttää se, että kristityt, jotka korostavat , kuinka ”Jumala ja hänen sanansa on muuttumaton”, hyväksyvät tieteen saavutuksia, jotka eivät vastaa Raamatun antamaa kuvaa, mutta ihmisn seksuaalisuutta koskeva tieteellinen tieto kiistetään.
Samaa minäkin olen ihmetellyt usein kuin edellä Jorma ja todennut ettei biblisistien suurin ongelma ole ateisti eikä harhaoppinen vaan logiikka…