Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu.
Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.
Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.
Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.
Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?
Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.
Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.
Et tietenkään tiedä pelastuvatko kaikki, siksi kysyinkin, että uskotko? Miksi sen kommentoiminen on niin vaikeaa?
Ja nämä asiat ovat oikeasti harvinaisen helppoja. Vain ihminen, joka pelkää pukea ajatuksensa yksinkertaisiksi sanoiksi muodostaa niistä monimutkaisia kokonaisuuksia jotta voi viivyttää hankalien asioiden kohtaamista. Ovathan ne lauseet kauniita mutta sanoisin, että se on myös yksi uskon kehitysvaihe. Pidetään hengellisyyden näennäisestä syvyydestä mutta väistellään niitä keskeisiä kysymyksiä. Nehän johtavat väistämättä ristiriitoihin. Miksi rakkauden ja armon Jumala sallii niin valtavasti epäoikeutettua kärsimystä, viattomien lasten tuskallista kidutusta? Sitten turvaudutaan peruskristilliseen defenssiin, että tutkimattomat ovat herran tiet.
Minä sanoisin, että vain ihminen, joka on oikeasti kohdannut nuo kysymykset, uskoo kristinuskon Jumalaan, rakastaa lähimmäistään ja haluaa ettei kukaan joudu kadotukseen on juuri sellainen, joka hokee sitä mantraa lähes fanaattisesti ja tekee kaikkensa, jotta kukaan ei joutuisi kadotukseen. Se on elegantti ratkaisu.
Monimutkaisaiseen ilmaisun pyrkivillä epäröijillä on vain oma estetiikkansa pelissä. Kunhan kaikki taipuu kauniiksi ja lohdulliseksi oman ajatusmaailman ympärille niin uskolla ja sen raskaimmilla kysymyksillä ei ole sijaa.
No jos suoran vastauksen haluat, niin en usko kaikkien pelastuvan. En kuitenkaan silti usko, että ne rajat pelastuvien ja pelastumattomien välillä ovat ihmisten tiedossa tai määriteltävissä.
Ja tuohon teodikea-ongelmaan: vapaus on tärkeämpi arvo kuin onnellisuus, koska vain vapaudessa voi rakastaa. Vapaus tosin sitten myös johtaa siihen, että tehdään vääriä valintoja ja kärsitään niiden seuraukset. Ei tosin välttämättä niin, että juuri se väärän valinnan tekijä kärsii.
Mutta totta, haluan että kaikki kääntyy kauniiksi ja elegantiksi oman ajatusmaailmani ympärille. Miksi haluaisin oman ajatusmaailmani ympärille ristiriitoja? Vai yritätkö sittenkin käännyttää minua ateistiksi, vaikka toisin väitätkin?
Siis mitä pahaa siinä on, jos haluan kauniin ja elegantin ajatusmaailman ja mitä hyötyisin siitä, jos jatkuvasti riitelisin itseni kanssa?
Sen verran lisään tuohon Eliaksen viestiin, että uskon kohdehan on Jumala, eikä suinkaan oma usko. Lähtökohtahan on luottamus, että jos tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut oikealle tielle nimesi tähden. Mutta ajattelen monessa asiassa jossain määrin saman suuntaisesti kuin Elias. Saatan jopa mustasukkaisemmin vartioida oikeutta tehdä Jumalan edessä omat ratkaisut. Siis omista ratkaisuista ollaan vastuussa Jumalan edessä, ei toisten.
Lisään vielä senkin, että usko on syvimmiltään esteettistä tarkoituksenmukaisuutta, kauneutta. Jumala on kauneus. Sen ytimessä ei ole – Paavo Ruotsalaisen sanoin – ’aivu-usko’, pohtimalla ja järkeilemällä saavutettu maailmankatsomus, vaan toisen, perus-Sinän, Jumalan, kohtaamaksi tuleminen.
Mantrat kuuluvat aivu-uskoon. Sinne kuuluu myös roolifundamentalismi; ajatus siitä, että ihmisen pitäisi uskovaiskaavan mukaisesti pukeutua, käyttäytyä, paheksua, muodostaa mielipiteitä tai vaikkapa olla katselematta telkkaria kelvatakseen Jumalalle.
En tiennyt, että suoria vastauksia pitää pyytää erikseen.
Et halua ristiriitoja mutta elämänkatsomuksesi perustuu yhteen lukuisista ihmisten tekemistä yliluonnollisen tahdon tulkinnoista, joiden väitetään olevan totuuksia mutta ne ovat ristiriidassa keskenään. Ratkaisu ei lähtökohtaisesti ole kovin elegantti, varsinkin kun yliluonnollisen tahdon tulkintaan liittyy niin paljon ehtoja käyttäytymisestä.
Uskon, että sinulla on pyrkimys eleganttiuteen mutta epäilen, että voit saavuttaa sen uskonnon avulla. Miksikö? Jos yliluonnollisen tahdon tarjoama yksi totuus olisi millään tavalla johdonmukainen tapa jäsentää ihmisen elämää kohti jotain yleistettävää eleganttiutta, ei tällaista wikipediasivua olisi olemassa.
Käännyttämiseen minulla ei ole mitään syytä, ei ole mitään järjestöä mille siitä olisi hyötyä.
Tarvitseeko eleganttiuden olla yhdenmukaista? Jos olisi, silloinhan kaikki asuisivat samannäköisissä taloissa, pukeutuisivat saman muodin vaatteisiin jne.
Ihmisellä on vain ihmisen näkökulma, mutta eihän sen tarvitse tuottaa ristiriitoja, ellei satu olemaan sarjakuva-albumin ”Asterix ja riidankylväjä” – nimihahmoista se, joka ei ole Asterix. En voi (kerrallaan) asua kuin yhdessä paikassa, en voi tehdä kuin yhtä työtä enkä voi olla syntynyt kuin yhteen maahan, kaupunkiin ja yksistä vanhemmista. Pakostakin olen rajoittunut. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme.
(Kerrankin tuolle fraasille löytyi järkevää käyttöä)
Olisikohan musiikin aika.
http://www.youtube.com/watch?v=DHVBi3XBRYY
Eleganttius tarkoittaa asioiden toimivuutta yksinkertaisuuden kautta. Jos puhutaan elämänkatsomuksesta, jossa on kyse yleisistä totuuksista niin kyllä niiden pitäisi olla yhdenmukaisia. Kysymys ei ole mistään vaatetuksesta tai arkkitehtuurista. Ristiriidat ovat melkeinpä eleganttiuden vastakohta.
Onko siis mielestäsi lukuisten uskontojen keskinäisten ristiriitojen muodostumisessa kysymys siitä, että on olemassa riidankylväjiä, jotka niitä aktiivisesti luovfat?
Ja eihän sillä, että sinä et fyysisesti voi olla monessa paikkaa ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö Jumala olisi ja kertoisi kaikille samasta totuudesta. Minua ainakin vaivaisi jos uskoisin tietäväni ihmisenä totuuden mutta sitten miljardit ihmiset sanoisivat tietävänsä toisenlaisen, ristiriitaisen totuuden. Miksi minä olisi erikoinen ja kaikki muut väärässä? Eihän tuo voi olla mitenkään elegantin ratkaisun lähtökohta, jos ei osaa edes vastata, että miksi minun totuuteni olisi se oikea. Oletan, että tuota kysymystä täytyy aktiivisesti vältellä mutta sehän on taas kaukana johdonmukaisesta, yksinkertaisesta ja kauniista vastauksesta elämään.
Ja sinun elämänkatsomuksesiko ei perustu ristiriitaan? Onhan siinä ihan selvä ristiriita lähes kaikkien maailmanuskontojen kanssa silläkin.
Ehkä Jumala kertoo kaikille saman totuuden, mutta ihminen kuulee sen oman todellisuutensa kautta. Ihan samoin kuin muutkin asiat ihminen kuulee ja prosessoi kasvuympäristönsä, perimänsä ja älyllisen kapasiteettinsa kautta.
Ja sinun elämänkatsomuksesiko ei perustu ristiriitaan? Onhan siinä ihan selvä ristiriita lähes kaikkien maailmanuskontojen kanssa silläkin.
Ehkä Jumala kertoo kaikille saman totuuden, mutta ihminen kuulee sen oman todellisuutensa kautta. Ihan samoin kuin muutkin asiat ihminen kuulee ja prosessoi kasvuympäristönsä, perimänsä ja älyllisen kapasiteettinsa kautta.