Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu.
Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.
Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.
Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.
Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?
Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.
Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.
Tulipa mieleen kysyä, että miten ateisti ajattelee (pois) Kristuksen ylösnousemuksen?
Ei tietenkään, täysin epäloogista. Ei tietenkään kukaan ala määrittelemään itselleen mitä ei ole olemassa. Määrittely on sen hommia, joka sanoo jotain olevan olemassa. Mahdotonta on toimia toisinpäin. Eihän keneltäkään voi vaatia määrittelyä sellaiselle mihin tämä ei usko.
Sari, määritteleppä minulle koptaisnekanpotko? Jos uskot varmasti, että sellaista ei ole niin nyt sinun pitää määrittää se tai muuten väitteesi on väärässä.
Elias, sellainen ihminen on luultavasti kuullut ikänsä puhetta rakkauden ja armon Jumalasta ja toteaa, että jos tuo teidän korupuheidenne Jumala olisi olemassa niin kärsimystä ei olisi. Sarkasmiakin kannattaa odottaa tuommoisissa puheenvuoroissa.
Sanat eivät koskaan riitä tavoittamaan Jumalaa. Ei edes koptaisnekanpotko. Kun Jumalasta sanotaan, että hän on ’armo’ tai ’rakkaus’, niin puhutaan toki totta, mutta jätetään (ehkä) sanomatta, että Jumala on paljon muutakin ja paljon sellaista, mihin ei edes ole sanoja. Myös ateisti tietämättään ylistää Jumalaa, koska hän kieltäytyy uskomasta ihmisten hänelle kertomaan Jumalaan. Hän siis tietää, että ihmisten sanat eivät koskaan Jumalaa tavoita.
Kristinusko on paradoksien uskonto.
Kari, miten ev. lut. kristitty ajattelee pois mormoonien näkijäkivet, kultaiset laatat, Moroni enkelin ja kaiken tämän Jumalallisen alkuperän sekä Mormonien kirjan aseman Raamatun jatko-osana ja Jumalan sanana.
Yksinkertainen vastaus on, että niihin ei uskota. Ei kai se mitenkään vaikeaa ole ymmärtää. Uskotko Kari sinä Mormoonien kirjan olevan Jumalan ilmoitusta? Miksi et?
Ei kyse ole niinkään aktiivisesta kieltäytymisestä vaan siitä, ettei ole mitään syytä uskoa Jumalaan. Mitä sanoihin tulee, niin sen mitä on olemassa voivat sanat tavoittaa. On loogista että olemattoman sanotaan olevan niiden tavoittamattomissa. Ainakin silloin kun sanoiksi pukeminen johtaa ristiriitoihin muiden sanoiksi pukemisien kanssa.
Tätä olen yrittänyt sanoakin, että perustat elämänkatsomuksesi väitteisiin, jotka ovat vain näennäisesti loogisia tai epäloogisia. Rauhan tällaisessa voi siis saavuttaa luopumalla logiikasta ja siirtymällä käyttämään persoonansa suojana defenssimekanismeja. Minä en pystyisi tuolla tavalla tietoisesti huijaamaan itseäni.
Evoluutioilmiö on ehkä kaikkein suotuisin kouluaine, jos halutaan tehdä propagandaa sen puolesta, että jumala-käsite (ja niinmuodoin myös Jumala) on tarpeeton käsite. Kuuluisa evoluutiobiologin ”lentävä lausehan” onkin: Darwinin ansiosta voimme olla vapaasti ateisteja. Onhan tiede.fi keskustelut -palstalla on ilmennyt, että varsin monien koulujakin käyneiden evoluutio”teoria” on lapsenkin ymmärtämä sattuma ja luonnonvalinta. Ei mikään älykkään suunnittelijan (ID) ohjaus – eikä edes itse kannattamani luonnon älykkyyden suorittama designeeraus.
Mutta niinpä se on evoluutiobiologian akatemiaprofessorillakin, joka 2009 esitelmässään sanoi (sanamuotoa en muista; se löytyy ketjuistani): ”onko niin, että kaikki, miten meidänkin ominaisuutemme ovat, on luonnonvalinnan tulosta?” Ja hän jatkaa: ”Kyllä”.
Monen pyrkimys tieteellisyyteen varmaan on tyydyttynyt tämän lapsellekin ymmärrettävän ”teorian” omaksumisella. Älyä on lisäksi tarvittu Just-So -Storyihin, joiden sompailun esim. huippuevolutionisti Michael Lynch tahtoo heitettävän romukoppaan:
http://www.tiede.fi/keskustelut/evoluutio-ja-fossiilit-f8/nykydarwinismi-heikkoa-tiedetta-t20186-765.html
”Biologien valtavalle enemmistölle evoluutio ei ole mitään muuta kuin luonnonvalintaa. Tämä näkemys kutistaa evoluution tutkimuksen yksinkertaiseen lajien välisten erojen kirjaamiseen, Darwiniin uskomisen julistamiseen ja pinnallisesti katsoen järkevien eroavuuksien omaksumista koskevien tarinoiden sepittelyyn.”
Biokemian professori Larry Moran (Sandwalk) toteaa evoluutioilmiön modernin teoriakehitelmän sisältävän ”antidarwinistisia” aspekteja. ”Evoluutioteorian ”peruspylväät”, etenkin luonnonvalinnan kaikkivoipuus, horjuvat pahemman kerran:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post2004242.html#p2004242
”Monimutkaisuuden evoluutiosta. Voitko siirtyä yksinkertaisesta ominaisuudesta kompleksimpaan turvautumatta luonnonvalintaan? Kyllä voit. Kompleksit ominaisuudet voivat kehittyä ilman luonnonvalinnan vaikutusta.
Asia on tärkeä. Et voi tuosta vain otaksua, että joku kompleksi kyky on sopeutuma ja luonnonvalinnan tuote. Sama pätee sekä komplekseihin rakenteisiin että kompleksiin käyttäytymiseen.”
Useissa tutkimuksissa on myös saatu tuloksia, jotka viittaavat epä-sattumanvaraisen evoluution mahdollisuuteen.
On kuitenkin muistettava, että Darwin itse nerokkaana luonnontutkijana uumoili evoluution tekijöinä olevan muitakin luonnonperiaatteita kuin ylläesitetyt. Ja onhan niitä, mainittakoon vain itseorganisaatio, jonka osuus evoluutioilmiössä on oivallettu jo suureksi.
Muistan, miten 80-luvun biologian opiskelijat ainakaan Helsingin yliopistossa eivät olleet kuulleet sanaakaan itseorganisaatiosta, vaikka nykyisin mm. yhden kansainvälisesti arvostetuimmista biologeistamme tutkimukset perustuvat paljolti niihin. Itseorganisaatio tunnetaan myös maailmalla:
http://press.princeton.edu/titles/7104.html
Huvittavaa oli, kun 80-luvulla yritin keskustella lukion biologian lehtorin kanssa. Kuultuaan sanan ”itseorganisaatio” hän kääntyi ja lähti.
USA:ssa on, niin kerrotaan, mm. yliopisto, jonka alkeiskurssin opettaja piti tilastoa, montako opiskelijaa hän esitelmällään ”käänsi” ateistiksi. Kuulemma suuren määrän. Ja ilmeisesti ei moderneilla näkemyksillä, vaan neodarwinismin eli modernin synteesin pääkohdilla, sattumalla ja luonnonvalinnalla (plus joillakin vähäpätöisemmillä oheisselityksillä) – ilman mitään intelligenssiä, designerin tai luonnon (tai jollakin vastaavalla, ehkä vielä tasokkaammalla näkemyksellä, kuten Principle of Least Action).
…..
Tuli mieleen tuosta Wikipedian uskontojen esittelystä, että kaikesta päättäen uskonto – monine mahdollisine epäkohtineen – on merkittävä rakennetekijä yhteisöissä. Sellainenhan oli aikoinaan samanismi, jota pidetään monen uskonnon esimuotona. Uskonnon kenttään kuuluvat luontevasti myös ”ateistit”, joilla uskontoilmiön verkossa on varmaan tärkeä solmufunktio. Ateismihan muuten oli varsin yleistä jo kristinuskon esimuodossa juutalaisuudessa, jossa sillä varmaan oli funktioita.
Piti sanomani, että uskontojen moninaisuus ja eritasoisuus eivät välttämättä eivätkä loogisestikaan hetkauta jumaluuden merkitystä ihmiselle ja yhteisölle. Luontokaan ei tue ajatusta, että sen moninaisuus, biodiversiteetti, olisi merkki evoluution kulun ohjautumattomuudesta minkään lain tai lakiyhdelmän (kts. Arto Annila) nojalla (tämä on tosin vastoin jyrkimpien neodarwinistien uskomuksia, joiden mukaan evoluutiolla ei ole syitä).
Onhan sitä paitsi maailmakin ilmeisesti olemassa (ainakin jossain mielessä), vaikka parhaatkaan fyysikot puhumattakaan tavallisista tallaajista eivät tiedä, millainen rakenne sillä pohjimmiltaan on:
http://en.wikipedia.org/wiki/String_theory
Yiksi itselleni välttämätön täydennys vielä. Kannatan näkemystä luonnon intelligenssin suorittamasta designeerauksesta (joka ei ole varsinaisesti ID:täkään) samalla kun hylkään evoluutioilmiön kretionistiset selitysyritykset. Mutta en hylkää ajatusta Jumalan loppuviimeksi suorittamasta ohjauksesta, joka kuitenkin ylittää jokaisen järkispekulaation. Kristinuskoa kannatan sen uskoville antaman yliluonnollisen lohdutuksen vuoksi syntien sovituksen ja anteeksiantamuksen tuloksena
Sari Weckroth kirjoitti: Jos sanoo, ajattelee tai on jopa varma siitä että jotain ei ole olemassa, on osattava määritellä edes itselleen että mitä tarkkaan ottaen ei ole olemassa, tai mihin tarkkaan ottaen ei usko. Kuitenkin ateistit käyttävät käsitettä ”Jumala” ikäänkuin olisi itsestäänselvää mitä se tarkoittaa, eikä edes tule mieleen että joku voisi tarkoittaa sillä jotain mitä itse ei ole tullut edes ajatelleeksi. – See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/opetusmenetelmistae#sthash.p9aUNlYS.dpuf
Tämä on todella tärkeä ajatus. Johan tuo ajatus, että ”ei usko siihen, mitä ei ole”, on loogisesti ekvivalenttia uskon kanssa johonkin (– = ++). Tämä ”jokin” saattaisi olla vaikka infantiili, lähtökohtaisesti roskakoritavaraa oleva jumalakäsitys.
Tämä oli vain kevennys..
Mutta..ei luulisi olevan keneltäkään pois, jos määrittelisi minimaalisen uskottavan jumalhahmon vedoten vaikkapa luonnon voimakenttiin ja ”jos ne olisivat totta” -tyyppisiin joidenkin väittämiin yliluonnollisuuksiin.
Jumalan tai jumaluuden olemattomaksi ajatteleminen pitää kuitenkin usein (tosin ei aina) sisällään voimkkaan aversiivisuuden tai uskontofobian, joka on joskus tulosta häikäilemättömästä uskonnollisesta indoktrinaatiosta tai jostain vielä tehokkaammasta aversiovaikutuksesta.
Niinpä eräs kollegani kertoi, ettei voinut uskoa erään läheisensä tuputuksen ja kierouden yhteisvaikutuksen johdosta.
Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut kasvaa ilman indoktrinaatiota (vaikka isäni oli suorittanut teologian maisterin opinnot), ja vasta aikuisena ruvennut ylipäänsä tutkimaan uskontoon liitttviä asioita. Tästä olen kirjoittanut kolme melko pitkää blogikommenttia Marko Hamilon blogiin (tiede.fi keskustelut -palstalla).
Mutta tarkemmin ajatellen olisi kyllä kohtuutonta vaatia ei-uskojaa vielä kuvittelemaan jumalia! Varsinkin, kun niiden kuvittelu ei kuulune niihin yhteiskuntaa strukturoiviin verkoston solmuihin, joilla on ei-uskomisen funktio. Tässä olisi muuten kiinnostava ja moderni tutkimusaihe teologian (tai esim. psykologian) gradulle tai väikkärille.
http://becs.aalto.fi/fi/uutiset/2013/diss_kovanen.html
Mutta kello on jo saavuttanut koptaisnekanpotko-asteen, joten on tullut aika siirtyä koptaisnekanpotkoon tai jollekin toiselle palstalle (ja sciencedailykin on vielä selaamatta..)
Minua ei yhtään häiritse se, että maailmankatsomukseni on jonkun toisen mielestä epälooginen… ja todella saattaa olla niin, että kristinusko ei sovi sellaiselle, joka ei kestä paradokseja.
Elämässä on paljon muitakin tilanteita, joissa kielen sanat saavat eri merkityksiä. Jos rakasta ihmistä kutsuu ”kultaseksi”, ei se tarkoita että hän koostuisi metallista, jonka kemiallinen merkki on Au. Miksi tämä on nii vaikea tajuta uskon asioiden kyseessä ollen?
Nyt hoksasit jutun, kieli tosiaan saa eri muotoja kun käytämme metaforia. Miksi se on niin vaikeaa tajuta, että uskonasiat ovat metaforia, eivätkä mitään totuutta olevan takana.
Ja se epäloogisuus ei ole minun mielipide. Logiikka on siksi kaunista, koska se on aidosti yleismaailmallista. Se on eleganssia parhaimmillaan. Ristiriitaiset uskonjärjestelmät eivät voi mitenkään saavuttaa samaa ymmärryksen tasoa, koska ne eivät ole loogisia.