Eilen vastaan tuli tuo kristityn elämän paradoksi. Olin melkoisen matkan päässä entisen Rovastikuntamme miesten saunaillassa.
Illan seurojen alussa pappi puhui linnuista. Siitä miten lintujen elämä ei ole ollenkaan huoletonta. Kirjosieppo on pieni lintu , mutta joutuu usein puolustamaan pesäänsä. Jos kirjosieppo näkee pesän lähipiirissä tikan, niin se hyökkää varmasti sen kimppuun heti. Pappi kysyi sitten meiltä, sitä miksi Jeesus oli kertonut vertauksen linnuista. Seppo vastasi siihen, että ”Jeesus tiesi, että ihmisillä on paljon huolia”.
Aloin siinä itsekseni muistella jotain opetusta ja taisin unohtaa seurata puhetta loppuun. Muistin jostakin opetuksesta sen, miten rukouksessa usein viemme huoliamme Jumalan alttarin eteen ja sitten pois lähtiessämme otamme ne mukaamme. Rukouksen tarkoitus kun kuitenkin on se, että huolet myös jäävät sinne alttarin eteen. Näistä ajatuksista jäin sitten kiinni illemmalla.
Siitä sitten illan lopuksi lähdimme ajelemaan kukin kotiinpäin. Muutaman kilometrin ajettuani näyttöön tuli teksti: ”oikean takarenkaan paine on alentunut.” Huoltoasema oli siinä sopivasti lähellä ja lisäsin siellä painetta, mutta teksti ei kadonnut näytöltä. Ajelin hiljakseen eteenpäin joku puolisen tuntia ja seuraavalla huoltoasemalla taas lisäsin paineita. Näin jatkoin kotikaupunkiin asti. Jätin auton tutun huoltoliikkeen pihaan. Arvelin, että siitä sen aamulla saisi helpommin liikkeelle, kuin kotipihasta. Mikäli rengas olisikin aamulla tyhjä.
Auton jätettyäni läksin lampsimaan kotiin hiostavan lämpimässä kesäyössä. Siinä muutaman kilometrin matkalla oli hyvä miettiä, illan puheita ja keskusteluja. Totesin että hyvähän minunkin olisi huolettomuudesta on puhua, jos huolia ei ole. Kuinkas nyt kävi, kun olin kaukana kotoa ja nukkumaanmenoaika jo käsillä, joten apua ei olisi saatavilla. Huoli siitä saisinko vietyä kyydissä olevat takaisin ja päättyisikö matkanteko renkaan tyhjenemiseen. Nykyautoissa kun ei ole vararenkaita. Miten tässä oikein kävisi. Huolia oikein ryöpsähti mieleeni ajaessani. Eikä niitä voinut noin vain karistaa pois niskasta.
”Sinä olet kuitenkin Herra, luvannut olla kanssani joka päivä”. Varmaan se tarkoittaa tätä yötäkin.
Joten sinuun turvaudun. Huoli pysyi yhä mielessä, mutta tuli jotenkin ihmeellisen turvallinen olo.
Huolettomuudessa onkin näköjään kyse hyvästä suhteesta turvalliseen Taivaalliseen isään, eikä niinkään huolien määrästä.
Monesti ajattelemme, että huolista selviää järkeilemällä, mutta todellisuudessa järkeily auttaa vain asioiden järjestelyssä, todellisiin huoliin järkeily ei juurikaan auta.
Vai onko joku päässyt sydän suruista järkeilemällä?
Itseasiassa, ihmisen sydämestä on lähtöisin paljon enemmän, kuin kuvittelemme, järki on lopulta vain työkalu ja sydän on primus motor.
Ismo: ”Vai onko joku päässyt sydän suruista järkeilemällä?”
Suru ei ole huolen synonyymi.
Ismo: ” sydän on primus motor”
Sydän on vain lihas, pumppu, joka siirtää verta kudoksiin – aivojen komennuksessa.
Sydämellä tarkoitetaan muutakin kuin verta pumppaava elintä. Sanan voisi korvata vaikkapa keskuksella tai ytimellä. Perinteisenä kielikuvana sydän viittaa tunteisiin pään järjen vastaparina. Vastakohdasta ei ole kysymys, vaikka järki ja tunteet ovatkin joskus ristiriidassa.
Tiedän kaiken tuon, mitä kirjoitit, mutta se nyt kuitenkin vain on raadollinen tosiasia, että niin tunteiden tunteminen kuin järjellinen toimintakin tapahtuu aivoissa. Sydän ei ajattele mitään, ei tunne iloa enempää kuin suruakaan, eikä ole myöskään ”hupsu”, vaikka laulussa niin sanotaankin.
Raamattu ilmoittaa taas selkeästi, että ihmisen ”omatunto” /Hebr. kielen ”sydän” on tietoisuuden kehto. Nykyinen tiede myös tunnustaa, että sydämestä johtaa avoihin melkoinen ohjaus ”piuha” eli hermokimppu. Miten ihminen on valmistettu ja lopulta toimii, lienee vielä paljolti mysteeri. On myös tunnettua, kun on tehty sydän siirto, niin ihmisen luonne ja ominaispiirteet ovat muuttuneet. Tosin myös isku aivoihin voi saada ihmisen tietoisuteen muutoksia. Muistin ja tietoisuuden välinen suhde on myös kovin vaikeasti selitettävä. Toivotaan, että tiedemiehet pääsevät vielä ymmärryksessä perille, jotta voivat meille kertoa miten ihminen ajattelee. Fyysiset ominasuudet ovat jo pitkälti tutkittuja, Tietoisuuden suhteen ollaan vielä alkutaipaleella.