Voiko kristillinen oppi olla silloin oikea, jos se epäarvoistaa ihmisiä, aiheuttaa kärsimystä, jopa itsemurhia? Kyselevällä mielellä olen ilman totuutta. Ei siis syytä hiiltymiseen.
Oppi Kristuksesta, jonka mukaan Jumala armahtaa koko maailmaa Kristuksen ansion tähden on samanarvoinen kaikille eikä aiheuta kärsimystä kenellekään ihmiselle. Samoin kymmenen käskyä eivät aiheuta sen noudattajille -vaikka se ei mahdollista kristinopin mukaan olekaan- mitään vahinkoa. ”Älä varasta” tai ”älä tapa” käskyt esimerkiksi ei pitäisi eriarvoistaa ketään eikä aiheuttaa kenellekään vahinkoa, päinvastoin.
Sitten Raamatussa on iso määrä ohjeita ja kieltoja, joista osaa noudatetaan ja osaa ei. Millä perusteella ohjeet valitaan käytettäväksi, noudatettavaksi elävässä elämässä?
Pohdin tuota homoseksuaalisuutta. Nykyään varmasti jo suuri osa maapallon ihmisistä ymmärtää sen, että se on seksuaalinen suuntaus siinä missä heterouskin. Eli kyseessä ei ole sairaus tai rikos, kuin se on joskus hullusti ymmärretty. Mutta homoseksuaalisuuden toteuttaminen on monien ihmisten mielestä väärin ja syntiä ja asiaa perustellaan joillakin raamatunkohdilla.
Paavali sanoo Raamatussa heteroille: 1. Kor. 7: 9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.” Homoseksuaalien kohdalla hän sanoo: ”1. Kor. 6: 9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”
Kertokaa minulle, miten kaksi toisiansa rakastavaa ihmistä saavat tukahdutettua tunteensa ja pysyttyä erillään toisistaan? Heteroiden ei tarvitse, mutta monen mielestä homojen/lesbojen tarvitsee näin tehdä.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen ja hän loi heidät mieheksi ja naiseksi. Mistään välimuodoista ei puhuta Raamatussa. Mutta niitä on. Jatkuvasti syntyy esimerkiksi sellaisia lapsia, joista ei voi sanoa ovatko he tyttöjä tai poikia. Eräässä tällaisessa tapauksessa vanhempien toivomuksesta lapsesta ”tehtiin” tyttö, joka kärsi ratkaisusta koko elämänsä; hän oli mieleltään poika. Sitten homot ja lesbot. Homomies on mies siinä missä heteromieskin; hän vaan rakastuu omaan sukupuoleensa. Sama lesbojen kanssa; he ovat naisia siinä missä heteronaisetkin, mutta rakastuvat omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen.
Siis Jumalan luomistyöhön sisältyivät miehet ja naiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu omaan sukupuoleen. Miksi sitten heille sellainen risti, ettei heille kuuluisi rakkaus? Miksi Jumala ajattelisi näin luomansa ihmisen kohdalla? Ja kuka voi olla varma, että ajatus on Jumalan? Jos se onkin Paavalin oma käsitys, jota hän tarjoilee Jumalan näkemyksenä? Mihin Paavali perusti näkemyksensä, oliko hänellä asiasta keskustelu Jumalan kanssa? Eikö Paavali ollut ihan tavantallaaja siinä mielessä, että hänkin tulkitsi asioita? Kerrotaanko Raamatussa Paavalin keskustelleen Jumalan kanssa suoraan homoseksuaalisten rakkaudesta? Ehdittiinkö sekin asia käydä läpi Damaskon tiellä?
Raamatussa on ohjeita, jotka ovat aikaan sidonnaisia ja tavallaan koskevat ajallista elämää eivätkä ole sidoksissa pelastukseen. Voisi ajatella, että ne ovat vähän sama kuin maallinen laki. Silloinhan ei mitään vahinkoa tavallaan tapahtuisikaan, jos niille annettaisiin aina niille kuuluva arvo. Ei sotkettaisi neuvoja hengellisyyteen ja pelastukseen. On tosi kurjaa, kun asioitten kanssa hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan; tänä päivänä sanotaan, että homouden harjoittaminen on syntiä ja kun mennään pari vuosikymmentä eteenpäin, sanotaankin että se oli sitä aikaa, ei mietitä vanhoja asioita.
Tiedän, että tänäkin päivänä vielä jotkut homot ja lesbot ajautuvat jopa itsemurhaan seksuaalisen suuntautumisensa tähden. Jokin tässä hommassa mättää ja pahasti mättääkin. ”Olen epäkelpo ihminen ja minulla ei ole oikeutta rakkauteen, en halua enkä jaksa elää.” Puhun nyt rakkaudesta, en avioliitosta. Sekin aihe kaipaa pientä purkamista vaikkapa Iisakin ja Rebekan avioliiton ”solmimisen” pohjalta.
Hyppään vähäksi aikaa toiseen aiheeseen. Vanhoillislestadiolaiseen lisääntymisoppiin (en oo pitkään aikaan puhunutkaan aiheesta). Siinä on sama seuraamus kuin ”homo-opilla”; aiheuttaa joillekin valtavasti kärsimystä. Kuitenkaan asiaa ei saisi katsella inhimilliseltä puolelta, oppia kun on saarnattava ja toteutettava puhtaasti, koska pelastus on sidottu siihen.
Ei kait tässä mittään. Saan olla onnellinen ihanaan arpaan, joka lankesi minulle, kun synnyin heteronaiseksi, rakastuin ja sain toteuttaa rakkauttani rakastamani ihmisen kanssa. Onneksi Raamatussa ei sanottu, että vihreäsilmäisiltä on Jumalan valtakunta suljettu, jos he käyttävät silmiänsä katselemiseen. Ei se mitään, jos heillä on vihreät silmät, mutta että he käyttävät niiitä, niin se on paha juttu. Miten olisin voinut olla katselematta ympärilleni, sitä mä vaan mietin…?
Tutkitaan rakkaat ihmiset asioita ja käsityksiä, ettei aiheuteta ihmisille kärsimystä. Meidän kaikkien aivoparkamme ovat niin rajalliset sekä mielemme ja mielipiteemme ovat usein sidoksissa ikiomiin pelkoihimme ja historioihimme, että emme osaa ajatella asioita avoimin mielin ilman sarvia ja hampahia.
Ihmisen kärsimys on asia, joka jaksaa mua aina puhututtaa.
Riittääkö 10 käskyä vaiko ei? Tuntuu että ihminen tarvitsee pelastukseen paljon muutakin kuin Kristuksen. Tarvitseeko vai ei. Jos vastaat, että Kristus riittää, niin älä jatka lausetta sanalla ”mutta”. Koska silloin tarvitsee paljon muutakin. Joko tarvitsee tahi ei tarvitse, sillä sipuli!
Erilaisten taipumusten kuolettaminen tuntuu olevan vanhoillislestadiolaisuudessa varsin keskeisellä sijalla. Joskus tuntuu siltä, että näitä ”taipumuksia, joita pitää ikuisen elämän, onnen ja autuuden tähden kuolettaa”, löytyy kaikilta muilta paitsi suurinpiirtein keskiluokkaisilta, valkoihoisilta ja heteroseksuaalisilta miehiltä. Eli juuri heiltä, jotka vanhoillislestadiolaisen uskon ja opin mukaan istuvat päättämässä hm..vanhoillislestadiolaisesta uskosta ja opista.
Eiks kellään tule koskaan vl-liikkessä mieleen, että heidän asioistaan, uskosta, opista ja elämästä päättää kourallinen keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä, jotka väittävät puhuvansa ”Jumalan suulla”? Hassua, mutta samalla traagista.
Erilaisten taipumusten kuolettaminen eli mortifikaatio on ollut vuosisatojen ja -tuhansien ajan keskeisellä sijalla kaikessa kristinuskossa, ei vain vanhoillislestadiolaisuudessa. Mikä tärkeintä, se näyttää olleen keskeisellä sijalla myös itsensä Jeesuksen opetuksessa.
Vanhoillislestadiolaisesta uskosta ja opista ei päätä kourallinen keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä. Opin sanoittaminen tapahtuu hiljaisena keskusteluprosessina koko seurakunnassa, tavallisten uskovaisten keskuudessa. ”Kourallinen keski-ikäisiä miehiä” voi korkeintaan todeta sen lopputuloksen, ei päättää siitä.
Minun kokemukseni mukaan seuroissa varoitetaan kyllä runsaasti myös keskiluokkaisille, valkoihoisille ja heteroseksuaalisille miehille tyypillisistä synneistä.
Ihan pseudoa? Minusta tuntuu, Kari-Matti, ettei tässä ole puheissa vanhoillislestadiolaisuuden mukanaan tuoma ongelma, vaan
ihan minkä tahansa vakavan kristillisyyden, jossa uskovan kilvoitus on jotain muutakin kuin vain käsite jossain kirjallisessa apparaatissa. Olla maailmassa ja samalla Jeesuksen sylissä…
Jep! Saahan sitä koettaa ympyrääkin neliöidä. Ei kai tämä eka kerta ole.
En ihan tarkkaan nyt Jorma ymmärtänyt mitä ajoit takaa…se on tietysti selvä, että ajattelen vl-liikkeen oppia, uskoa ja siihen liittyviä käytäntöjä ulkopuolisena. Valtakunnassa ulkopuoliset tahdotaan herkästi, ja osin aiheellisesti ymmärtää ”margared meadeiksi Samoalla/Papua-Uudessa Guineassa..”
Vetoan itse herkästi omatuntoon, ja Jumalan ihmiselle luomaan, järjellä ymmärrettävään luontaiseen moraalitajuun. Samalla tietysti hyvin tiedostaen, että rovastin oppeja, jotka ovat minulle läheisiä, seuraamalla em. on helppo tyrmätä. Luonnollisessa tilassahan ihmisen järki, moraali, omatunto, ja oikeastaan kaikki ovat synnin sumentamat.
Toisaalta voin ihan perustellusti väittää, että huomattava osa nykyisistä vanhoillislestadiolaisista ei tiedä mitään Laestadiuksen uskonkäsityksestä, katumuksesta, parannuksesta ja uudestisyntymisestä puhumattakaan. Ei ”elävää uskoa” ole se, että puolipakolla perheineen raahaudutaan seuroihin. Ja sehän vl-todellisuutta nykyään.
Luin muuten Kotimaasta toimittaja Jussi Rytkösen jutun Rauhan Sanalaisuudesta. ”Pikkuesikoisuus” vaikuttaa välttäneen ne monet karikot, joihin vanhoillislestadiolaisuudessa ollaan ajauduttu. Ja lisäksi mikä tärkeintä: kaste ja ehtoollinen ymmärretään siellä todellisina syntien anteeksisaamisen sakramentteina.
Kari-Matti kirjoittaa:
”Toisaalta voin ihan perustellusti väittää, että huomattava osa nykyisistä vanhoillislestadiolaisista ei tiedä mitään Laestadiuksen uskonkäsityksestä, katumuksesta, parannuksesta ja uudestisyntymisestä puhumattakaan. Ei ’elävää uskoa’ ole se, että puolipakolla perheineen raahaudutaan seuroihin. Ja sehän vl-todellisuutta nykyään.”
Elävää uskoa ja seuroihin ”raahautumista” ei ole syytä asetella vastakkain. Laestadiuksenkin tekstien valossa on selvää, että uudestisyntymiskokemuksen jälkeen alkaa arjen kilvoittelu ja uskosta eläminen. Siihen kuuluu tärkeänä osana uskovien yhteys ja ahkera etsiytyminen Jumalan sanan kuuloon. Ilman arjessa tapahtuvaa kilvoitusta voimakkaankin herätyksen hedelmät raukeavat hyvin nopeasti tyhjiin.
Rauhan Sanasta väittäisin, että suurin osa sen rivijäsenistä ymmärtää sakramentit samalla tavoin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.
Onko Joona ”uudestisyntymiskokemus” Laestadiuksen tarkoittamassa mielessä kovin yleinen vl-liikkeessä?
Rauhan Sanassa ei sinun mielestäsi ymmärretä rivijäsenten parissa kastetta ja ehtoollista todellisina syntien anteeksisaamisen sakramentteina?
Kun joskus esitetään, että nykyherännäisyydellä ja Wilhelmi Malmivaaran kristinuskon käsityksellä ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, voisi vanhoillislestadiolaisuuden osalta samaa kysyä Laestadiuksen suhteen, ehkäpä vielä suuremmalla syyllä.
Tunnen monia vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat saaneet parannuksen armon. He ovat siis heränneet lain kautta synnintuntoon ja etsinnän jälkeen uskoneet Pyhän Hengen voimalla julistetun evankeliumin Kristuksesta. Näin he ovat syntyneet uudesti Jumalan lapsiksi Jumalan valtakuntaan. Akateemisen teologian kielellä heidän voi sanoa käyneen läpi pietistisen armonjärjestyksen.
Uskoisin, että suurin osa Rauhan Sanan (tai ainakin ruotsinkielisen LFF:n) rivijäsenistä ymmärtää sakramentit jo saatua pelastavaa uskoa vahvistaviksi, ei uskoa synnyttäviksi armonvälineiksi, kuten SRK:ssakin.
Millä tavoin nykyherännäisyys olisi lähempänä Wilhemi Malmivaaran teologiaa kuin vanhoillislestadiolaisuus Laestadiuksen? Ennemminkin väittäisin, että myös Malmivaara on teologisesti lähempänä nykyistä vanhoillislestadiolaisuuttta kuin nykyherännäisyyttä. Vl-liikkeessä sentään puhutaan yhä myös Malmivaaralle tärkeistä teologisista teemoista, kuten synnintuntoon heräämisestä, katumuksesta, kääntymyksestä, parannuksesta, kilvoittelusta, maailmallisuuden välttämisestä jne. Nykyherännäisyydessä näistä jutuista voidaan jopa irtisanoutua.
Joidenkin kommenttien mukaan Vuokko tarttui blogissaan ”vaikeaan” aiheeseen. Mielestäni aiheen ”vaikeus” johtuu pelkästään Raamatun, ja etenkin VT:n kirjaimellisesta tulkinnasta, jota tulkintatapaa kristillisyydessä on opetettu pitämään puhtaana Jumalansanana ja johon uskoon monet ovat takertuneet kouristuksenomaisesti. Se on sitä ns. raamattu-uskovaisuuttta, joka on kaiken fundamentalistisuuden äiti ja täysin irrallaan todellisesta elämästä.
Kari-Matti Laaksosta haluan erityisesti kiittää erittäin viisaista ajatuksista ja mielipiteistä tämän joillekin niin ”vaikean” asian tiimoilta. Kari-Matti sanoi jossakin kommentissaan elävänsä onnellisessa? ns. heteroavioliitossa. Samoin minä olen elänyt jo melkein 45 vuotta ja lapsiakin on siunaantunut, mutta koskaan en ole ymmärtänyt sitä vauhkoontumista, jonka sanat ”homo” ja ”lesbo” aiheuttavat kristillisissä piireissä. Mielestäni tämä vauhkoontuminen ei voi johtua mistään muusta kuin VT-raamattu-uskovaisuudesta. Vaikka Jeesus syntyi ja kärsi ristinkuoleman vapauttaakseen kristikunnan lain alta, näiden raamattu-uskovaisten kohdalla uhraus on ollut turhaa, koska Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakkaudesta eivät tavoita heitä.
Minä en ole koskaan voinut ymmärttää, miksi (huom! Jumalan luomat) heteroudesta poikkevan seksuaalisen suuntautumisen omaavat ihmiset olisivat huonompia kuin ns. heteroihmiset, Miksi heiltä pitäisi kieltää seksuaalisuus ja sitäkautta oikeus olla oma itsensä täysivaltaisesti? Keneltä se on poissa? Kahden ihmisen keskinäinen intiimi kanssakäyminen, tapahtuipa se sitten heteroiden tai homojen kesken, sen ei pitäisi kuulua kenellekään ulkopuoliselle.
Mielestäni rakkaus ja oikeus rakkauteen kuuluvat kaikille, jotka sitä pystyvat toisille antamaan ja vastaanottamaan. Jos näin olisi, Jumalan luoma maailma, Irak, Afganistan, itä-Ukraina ja Gaza mukaanlukien, olisi paljon parempi paikka elää meille kaikille.
Taisipa tällaista Vuokko Ilolan tyyppistä järkeilyä esiintyä jo joillain uuden testamentin aikaisen kristillisen seurakunnan jäsenilläkin.
Ainakin päätellen siitä mitä Juudaan kirjeessä kirjoitetaan. Siinä viittaus ”Sodomaan ja Gomorraan” ja ”siveettömyyteen ja luonnonvastaiseen himoon” viittaa aivan ilmeisesti homoseksualismin harjoittamiseen, koska Raamattu kertoo sellaista siellä harjoitetun.
”“4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.”
” 5 Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet. 6 Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”
” 7 Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Juud.1.html#o1
Ilmestyskirjan 2. luvussa on Jeesuksen sanat Tyatiran seurakunnalle (siinä ilmaisu ”tuo nainen Iisebel” on ilmeisesti kuvaannollinen ja viittaa seurakunnan jäseniin jotka suosivat edistivät moraalittomuutta sen keskuudessa. Vanhassa testamentissahan Iisebel oli pakanaprinsessa jonka Israelin kuningas Ahab otti vaimokseen. Tämä edisti epäjumalanpalvelusta ja haureutta ja pyrki hallitsemaan koko valtakunnan asioita):
”20 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. 21 Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. 22 Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.2.html#o3
Homoseksualismin harjoittamisestahan ja sen hyväksymisestä Paavali kuten tunnettua kirjoittaa myös varsin kovaa tekstiä Roomalaiskirjeen 1. luvussa:
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.1.html#o2
Raamatunmukainen kristillisyyshän ei hyväksy myöskään avioliittoa edeltäviä tai sen ulkopuolisia miehen ja naisen välisiä sukupuolisuhteita. Varsin suuret määrät ns. nimikristittyjä eivät juuri piittaa niistäkään kristillisyyden vaatimuksista, joten ei ihme, että homoseksuaalit ja lesbot tavoittelevat kirkkokuntien täyttä hyväksymystä ja siunausta omille mieltymyksilleen ja elämäntavoilleen.
Mitä vähemmän tietoa tosiasioista,-sitä suurempi varmuus ”tosiasioista” ja sen kuututtaminen, Tarkoitan Vuokon suuria totuuksia ja näkemyksiä…
Top, top Herra Karisto; heti alkuun kiellän tietäväni totuutta asiasta. Ole ystävällinen ja lue kirjoitukseni uudestaan.
Laskekaapa Kariston tekstistä hänen esittämiensä argumenttien lukumäärä. Vuokon pohdinta ja argumentaatio ovat vain valovuosia edellä. Tosin nollalle on tietenkin helppo pärjätä.
Muun muassa vanhoillislestadiolaisten arvossa pitämä vuoden 1776 Biblia sanoo näin (1 Kor. 7:1-2):
1 Mutta niistä, joita te minulle kirjoititte, hyvä on miehelle, ettei hän vaimoon ryhdy. 2 Mutta huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitäköön oman miehensä,
Uudemmissa, liberaaliteologian vaikutuksen alaisina tehdyissä käännöksissä 2. jakeeseen on lisätty sanoja, joilla tämä jae saadaan viittaamaan pelkästään heteroliittoihin: ”olkoon kullakin [i]miehellä[/i] oma vaimonsa, ja kullakin [i]naisella[/i] [i]avio/[/i]miehensä.”
Alkutekstissä kahden ensimmäisen kursivoidun substantiivin sijasta käytetään pronomineja.
Jaahas, ei onnistunut kursivointi. Tässä lisäykset TIKKUKIRJAIMIN:
“olkoon kullakin MIEHELLÄ oma vaimonsa, ja kullakin NAISELLA AVIOmiehensä.”
Tässä oli nyt kyse homoista. Minä en voi katsoa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävää sisarta tai veljeä tunto puhtaana silmiin, jos sanon tai ajattelen: ”kuoleta taipumuksesi, se mitä teet on syntiä.”
Lisäksi, noin keskimäärin siis, nykyihmisen identiteetissä seksuaalisuus on hyvin keskeisellä sijalla. Emme voi, emme kykene,emmekä saa millään pietistisellä ympyrän neliömisellä lohkoa ihmisen minuudesta erilleen seksuaalisuutta ja vaatia sen kuolettamista samaan hengenvetoon hokien, että ”kunnioitan tietysti täyttä ihmisarvoasi.” Se ei ole yksinkertaisesti mahdollista.
Kuoleta taipumuksesi – oppi on tässä homokysymyksessä brutaali, julma, lähes sadistinen. Väestöstä homoseksuaaleja on noin 2- 10%. Vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla se tarkoittaa jokatapauksessa useita tuhansia ihmisiä. Jos hetkeksi Joona ajattelet ihan arkijärjellä, inhimillisesti, voit vain kuvitella miten paljon kärsimystä, tuskaa, viiltelyjä, silpomista, masennusta, lääkkeitä, mielisairauksia ja kyyneleitä epäinhimillinen ”kuoleta itsesi”-oppi on homoseksuaalien kohdalla saanut vuosien varrella myös vanhoillislestadiolaisuudessa aikaan.
Vanhoillislestadiolaiset perheet ovat suuria. Hyvä niin. Keskimäärin jokaiseen pesueeseen mahtuu yksi pysyvältä taipumukseltaan homoseksuaalisen identiteetin omaava, joka ilmeisesti lähes aina joutuu salaamaan taipumuksensa. Sitä kannattaa ehkä miettiä…
Em siis vastaus Joonan 25.7. klo 17.13 kommenttiin.
Kari-Matti:
”Kuoleta taipumuksesi – oppi on tässä homokysymyksessä brutaali, julma, lähes sadistinen.”
Homoseksuaalien lisäksi ihmiskunnan keskellä elää kirjava joukko monenlaisia muitakin vähemmistöseksuaalisuuden muotoja. Moniin niistä yleinen mielipide suhtautuu yhä kielteisesti. Suhtautumme heihin siis tuomitsemallasi periaatteella: ”En hyväksy, jos toteutat seksuaalisuuttasi, mutta kunnioitan tietysti täyttä ihmisarvoasi.”
Lisäksi keskellämme elää todennäköisesti vielä suurempi joukko heteroja, jotka ehkä kovastikin haluaisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan, mutta eivät löydä siihen kumppania. Monelle heistä tämä voi olla kipeä asia.
Mikäli se, ettei omaa seksuaalisuutta hyväksytä ja ettei sitä pääse toteuttamaan, on väistämättä kohtalokasta, meillä on velvollisuus edistää myös esimerkiksi edellä kuvaamien ihmisten asiaa yhtä suurella innolla kuin homojen.
Onneksi arkielämä todistaa toista: Ihminen voi elää terveen ja onnellisen elämän vaikka elääkin sen alusta loppuun ilman aktiivista seksielämää. Näin on, jos ihminen saa muuta kautta kokea olevansa tärkeä ja rakastettu niin fyysisesti kuin henkisesti. En näe perusteltuja syitä uskoa, ettei tämä pätisi myös homojen kohdalla.
Tärkeää on tietysti se, että homot voivat avoimesti kertoa seksuaali-identiteetistään perheenjäsenilleen ja ystävilleen, ja nämä rakastavat, välittävät ja arvostavat heitä siitä huolimatta yhtä paljon kuin muitakin. Tässä meillä vanhoillislestadiolaisillakin lienee vielä opettelemista. Uskoisin, että nuoremmat polven vl:t osaavat tämän jo aika hyvin.
Homosuhteiden hyväksyminen on kuitenkin kristillisen teologian lähtökohdista käsin ehdoton mahdottomuus.
Joona, kiertelet kuin kissa kuumaa puuroa. Halunnet sanoa, muttet suoraan kehtaa, että miksi hyväksyä homoseksuaalinen elämäntapa, jos ei hyväksytä eläimiinsekaantumista, pedofiliaa, ruumiiden kanssa fiilisstelyä ja muita ”seksuaalisia vähemmistöjä.”
No siksi. Koska siinä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä, missä me elämme, heteroseksuaalisuutta sekä homoseksuaalisuutta pidetään normaaleina, hyväksyttävinä ja luonnollisina ihmisen seksuaalisuuden ilmenemisen muotoina.
Syyllistyt jatkuvasti virheelliseen argumentaatioon. Joukossamme toki elää runsaasti heteroseksuaaleja, jotka eivät löydä kumppania. Joukossamme toki elää onnellisina runsaasti ihmisiä ilman seksielämää. Tietenkin. Mutta näistähän asioista ei nyt ollut kyse eikä nämä asiat liitty kysymykseen homoseksuaalisen elämäntavan hyväksyttävyydestä millään tavoin.
Homoseksuaalisen elämäntavan tavan hyväksyminen liittyy ennen muuta kristilliseen etiikkaan. Se sijoittuu rakkauden kategorian alle, ei muuttumattoman uskon ja evankeliumin. Kristilliselle teologialle ei ole ainoastaan ”mahdottomuus” hyväksyä homoseksuaalisia pysyviä parisuhteita samalla tavoin kuin heteroseksuaalisia, vaan se jopa nousee kristillisestä teologiasta, ja Raamatusta, ennen muuta luomisen teologian ja lä’himmäisen rakkauden periaatteen pohjalta.
Vanhoillislestadiolainen liike ei hyväksy naispappeutta. Silti se ei, vallan vaikutusvallan ja elonjäämisen vuoksi, tee samaa, sinänsä ryhdikästä, liikettä kuin monet muut, jotka eivät hyväksy naista papiksi eli siirry evl kirkon ulkopuolelle.
Kun tasa-arvoinen avioliittolaki joskus, max 10v, päästä kirkossa hyväksytään, ei tarvitse olla kummoinen ennustaja-eukko, kun veikkaa, että saamme taas nähdä vanhoillislestadiolaista verbaalista akrobatiaa ja kiemurteluja selitykseksi sille miksi liike, joka ehdottomasti ei hyväksy homoliittoja, silti jää kirkon sisälle. Luullakseni vanhoillislestadiolaisen teologisen penaalin terävimmät kynät jo hiovat argumentteja tämän tulevan kehityskulun varalle. Mitäpä teologista kuperkeikkaa vl-liike ei tekisi, ettei se päätyisi kirkon ulkopuolelle, ja samalla lopullisesti fundamentalistiseksi kuriositeetiksi.
Pahoittelut kommentin ajoittain hiukan jyrkähköstä sävystä, epäasiallisuudet vaan ärsyttävät!
Lisään vielä: Perinteikkäällä ja sinänsä arvostamallani vanhoillislestadiolaisella liikkeelle on tietysti kaikki oikeus kieltäytyä hyväksymästä homoliittoja, naispappeutta, kastetta ja ehtoollista syntien anteeksisaamisen sakramentteina, kirkkoa pelastavana yhteisönä jne. jne. Mutta. Tästä kaikesta pitäisi vetää myös rehelliset johtopäätökset.
Ajattelin väilittömästi kommentoida Joona Korteniemen kommenttia 26.07.2014 00:39, mutta Kari-Matti Laaksonen teki sen puolestani todella hyvin perustellen: Olen Kari-Matin kanssa täysin samaa mieltä.
Joona Korteniemeltä kysyisin vielä lisäksi, että onko sinulla muita argumentteja kantasi tueksi kuin Paavalin lausumisksi kirjatut kohdat, joita Vuokko siteerasi bloginsa alussa? Kirjoituksesi perusteella näyttäisi siltä, että myöntäisit myös keskivertoon vl-perheeseen syntyvän 1-2 homoseksuaalisen taipumuksen omaavaa lasta ja hyväksyvän myös heidän erilaisuutensa kaikessa muussa, paitsi juuri siinä suhteessa, joka erottaa heidät muista lapsista. Eikö tämä tarkoita, että kiellät heidän ihmisarvon ja minuuden kun kiellät heidän seksuaalisuutensa toteuttamisen? Miksi juuri seksuaalinen taipumus ihmisessä on se ominaisuus, joka määrittää ihmisarvon?
Kari-Matille:
”No siksi. Koska siinä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä, missä me elämme, heteroseksuaalisuutta sekä homoseksuaalisuutta pidetään normaaleina, hyväksyttävinä ja luonnollisina ihmisen seksuaalisuuden ilmenemisen muotoina.”
Hmm… Olet siis sitä mieltä, että yksilön pitää aina hyväksyä se, mitä yleinen mielipide pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä? Sehän tarkoittaa sitä, että homosuhteetkin olivat väärin silloin, kun yleinen mielipide ei hyväksynyt niitä. Nyt ne ilmeisesti ovat muuttuneet hyviksi ja oikeiksi, kun yleinen mielipide on muuttunut? Tuntuu hiukan nurinkuriselta.
Muihin seksuaalivähemmistöihin viittasin esimerkkeinä siitä, että edelleen käytämme periaatetta ”hyväksyn täyden ihmisarvosi mutten sitä, että toteutat seksuaalisuuttasi” muiden kuin homojen kohdalla. Edelleen siis yleisen mielipiteenkin mukaan voi olla seksuaalisuutta, jota ei tule hyväksyä.
Jos näin, on ongelmallista ja ontuvaa argumentoida sillä, että ”homosuhteet on hyväksyttävä, koska seksuaalisuus on niin tärkeä osa ihmistä / se, ettei omaa seksuaalisuutta hyväksytä, on niin raskasta”. Noilla argumenteilla meidän pitäisi nimittäin vapauttaa seksielämä kokonaan lain säätelyn piiristä (esimerkiksi Vihreät Nuoret ovat kyllä jo viritelleetkin keskustelua siitä).
Tietenkään viittaus muihin seksuaalivähemmistöihin ei sano vielä mitään itse kysymykseen, tuleeko juuri homoseksuaalisuuden toteuttaminen hyväksyä. Mutta argumentaatiota täytyy tarkentaa ja parantaa.
Miksi sitten en hyväksy homosuhteita?
Hengellinen regimentillä, kristinuskon kontekstissa, siksi, koska miehen ja naisen välisen avioliiton tärkeä merkitys on selvästi yksi Raamatun punaisista langoista. Se kulkee luomiskertomuksesta itsensä Jeesuksen kautta apostoleihin.
Luomiskertomuksessa Jumala luo ihmisen mieheksi ja naiseksi siunaten heidät ja kehottaen heitä olemaan hedelmällisiä. Itse Jeesus synoptisissa evankeliumeissa vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton aseman julistaen sen Jumalan asettamaksi ja erottamattomaksi. Apostolit jatkavat tätä opettamalla miehen ja naisen välisen avioliiton olevan Kristuksen ja hänen seurakuntansa välisen rakkaussuhteen kuva.
Kokonaisuutena voi mielestäni sanoa, että miehen ja naisen (ja nimenomaan miehen ja naisen) välisellä avioliitolla vaikuttaa olevan Raamatussa salaperäisellä tavalla tärkeä hengellinen merkitys. Toisiaan täydentävien, olemuksellisesti erilaisten elinikäisenä liittona se heijastaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhdetta. Samoin myös Kolmiyhteisen Jumalan olemusta, joka on nimenomaan toisiaan täydentävien erilaisten jakamaton rakkaussuhde. Miehen ja naisen välinen avioliitto suuntautuu luonnostaan kohti hedelmällisyyttä, lisääntymistä, ja heijastaa näin Jumalan Rakkautta, joka on myös hedelmällinen, uutta elämää synnyttävä.
Paavali argumentoi homo- ja lesbosuhteita vastaan kutsuen niitä ”luonnottomiksi” (Rm. 1:26-27). Hänen ajatuksensa on ilmeisesti se, että homosuhde on väistämättä seksuaalisuuden oman varsinaisen olemuksen ja päämäärän eli sukupuolten yhdistymisen ja lisääntymisen poissulkeva. Tämähän on oikeastaan objektiivinen tosiasia. Siksi homosuhde ei voi miehen ja naisen välisen avioliiton tavoin heijastaa myöskään Kristuksen ja seurakunnan rakkaussuhdetta sekä Kolmiyhteisen Jumalan olemusta. Näin ollen taipumuksen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen täytyy Raamatun valossa olla syntiinlankeemuksen seurausta.
Luterilaisessa kontekstissa tietysti jo pelkästään sen, mitä Raamattu sanoo, tulisi olla merkittävä argumentti, silloinkin, kun emme sitä ymmärrä.
Sukupuolineutraalia avioliittoa voi kuitenkin vastustaa ihan maallisilla ja yhteiskunnallisillakin argumenteilla. Näin teki esimerkiksi dosentti Juha Ahvio ollessaan kuultavana aiheesta eduskunnan lakivaliokunnassa:
http://www.patmos.fi/filebank/5126-ahvio_Lakivaliokuntalausunto.pdf
Jussi Tynkkyselle:
Luehan kirjoitukseni tarkemmin. Mielestäni sukupuolinen suuntautuminen ei määritä ihmisen ihmisarvoa enkä ole missään vaiheessa kiistänyt homoseksuaalien ihmisarvoa.
Päinvastoin. Jos Suomessa ottaisi vallan fasistinen hallitus, joka ryhtyisi vainoamaan homoja, mielestäni kristityillä olisi velvollisuus olla ensimmäisena auttamassa heitä pakoon ulkomaille ym.
Mutta samalla en edelleenkään hyväksy homosuhteita enkä mielestäni niin tehdessäni loukkaa kenenkään ihmisarvoa. Tiedän monia ihmisiä, jotka eivät hyväksy uskoani, vaikka se on minulle elämäni tärkein asia, mutten siitä huolimatta voi sanoa, että he loukkaisivat minun ihmisarvoani.
Joona Korteniemi:
”Mutta samalla en edelleenkään hyväksy homosuhteita enkä mielestäni niin tehdessäni loukkaa kenenkään ihmisarvoa. Tiedän monia ihmisiä, jotka eivät hyväksy uskoani, vaikka se on minulle elämäni tärkein asia, mutten siitä huolimatta voi sanoa, että he loukkaisivat minun ihmisarvoani.”
Mielestäni loukkaat homoseksuaalisten ihmisten ihmisarvoa epäämällä heiltä oikeuden antaa ja vastaanottaa rakkautta heille ominaisella tavalla. Tämä on mielestäni epäkristillistä ns. Kristuksen kaksoiskäskyn nojalla, koska ehdollista rakkautta Jeesus ei opettanut. Uskonvakaumuksen ja sukupuolisen ominaisuuden vertaaminen ihmisarvokysymyksenä on ymmärtääkseni loukkaus homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan. Toinen näistä kun on omaksuttu tai opittu, kun taas toinen on synnynnäinen ominaisuus, jota et voi toiseksi muuttaa.
Rakkauden vastaanottaminen ja saaminen ovat erittäin tärkeä asia. Ne ovat kuitenkin paljon, paljon laajempi asia kuin seksi, varsinkaan pelkkä seksiakti. Tämä huomioon ottaen tietyn seksuaalisuuden toteuttamisen tavan pitäminen vääränä ei vielä merkitse sitä, että joltakulta yritettäisiin viedä mahdollisuus saada ja vastaanottaa rakkautta.
Rakkautta voi saada ja vastaanottaa monilla muillakin tavoin kuin harrastamalla seksiä. Toivon, että myös jokainen homoseksuaalisesti suuntautunut saa osakseen paljon lämpöä ja rakkautta.
Mielestäni aliarvoit nyt pahasti sitä, kuinka tärkeä asia omakohtainen usko voi olla uskovaiselle. Lisäksi kannattaa huomata, että kansainvälisessä homotutkimuksessa homoaktivistit itse korostavat ns. konstruktivistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan seksuaalisuus on inhimillinen kulttuurinen konstruktio ja sen toteuttamista on mahdollista muokata, jopa valita. Siksi on ristiriitaista, että Suomessa homoavioliittojen puolesta argumentoidaan yhä homoseksuaalisuuden synnynnäisyydellä.
Joona, minä en ole puhunut seksistä enkä ole sitä tarkoittanutkaan. Minä kirjoitin rakkaudesta, mutta sinä kirjoitit seksistä. Miksi? Tämä taitaakin paljastaa sinun takimmaiset ajatuksesi homoseksuaalisuudesta; sinä näet homoseksuaalisuuden vain seksisuhteena. Seksihän on vain yksi tapa ilmaista rakkautta ja kiintymystä toista ihmistä kohtaan, toki se on parhaimmillaan ja puhtaimmillaan rakkauden täyttymys.
Sinun ehkä kannattaisi keskustella jonkun homoseksuaalin ihmisen kanssa syvällisemmin homoseksuaalisuudesta ja sen olemuksesta. Minä olen tehnyt tämän kahdenkin eri ihmisen kanssa ja se on muuttanut minun ajattelutapaani ja suhtautumista. Tämän perusteellä voin kertoa sinulle, ettei homoseksuaalisuus poikkea millään tavalla heteroudesta, mitä tulee ihmis- ja rakkaussuhteisiin. Se on täysin sama asia. Raamatussakaan ei muuten puhuta erikseen mitään esim. homoseksuaalisesta ihmis- ja rakkaussuhteesta. ei ainakaan tuomita sitä syntinä, niinkuin sinä näytät sitä tulkitsevan, katsoen sitä vain pelkän seksin ja seksisuhteen näkökulmasta.
Kari-Matti!
Tekstisi oli niin monipolvinen, joten kommentoin vain osaksi.
Se, mihin Vuokko kritiikkinsä kärjen kohdistaa puhumalla ”rististä” ei kohdistu vanhoillisuuteen yksin, vaan kaikkeen herätyskristillisyyteen helluntailaisuus, vapaakirkollisuus etc mukaan lukien. Siis lapsi lentää pesuveden mukana.
Joonalle – hyvien tekstien kirjoittajalle – kommentoin näin:
Laestadiuksen kokemus ja opetus uudestisyntymisestä alkuheräyksen aikana on jotain ihan muuta, mitä se on nyt
lestadiolaisuudessa (VL, RS, EL)
Se tulee ilmi teoksessa Dårhushjonet ja lehdessä Ens Ropandes Röst i Öknen.
Se ei ole mitään päästösanojen julistamisen jälkeistä uskoa, vaan
yksinäisyydessä koettua ”taivaallisen ilon esimakua” i form av nådetecken.
Siksi Lapin-Mariakin on liikkeessä lähinnä myöhemmän oppitradition palikoista jälkeenpäin tehty myytti.
Kannattaa tutustua myös Hannu Juntusen väikkäriin.
Miksi taipumusten kuolettaminen on yhdelle suuntaukselle julmempi kuin toiselle, Kari-Matti? Minä sain käsityksen. että blogin alustaja suositti pellit auki menoa kaikille? Olenko väärässä?
Vuokko Ilola: ”Siis Jumalan luomistyöhön sisältyivät miehet ja naiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu omaan sukupuoleen. Miksi sitten heille sellainen risti, ettei heille kuuluisi rakkaus? Miksi Jumala ajattelisi näin luomansa ihmisen kohdalla? Ja kuka voi olla varma, että ajatus on Jumalan? “,
”Raamatussa on ohjeita, jotka ovat aikaan sidonnaisia ja tavallaan koskevat ajallista elämää eivätkä ole sidoksissa pelastukseen.”,
”Tutkitaan rakkaat ihmiset asioita ja käsityksiä, ettei aiheuteta ihmisille kärsimystä. Meidän kaikkien aivoparkamme ovat niin rajalliset sekä mielemme ja mielipiteemme ovat usein sidoksissa ikiomiin pelkoihimme ja historioihimme, että emme osaa ajatella asioita avoimin mielin ilman sarvia ja hampahia:”
Kiitos Vuokko näistä lähimmäisen rakkautta ja ymmärrystä osoittavista pohdinnoista !. Ja Kiitos siis Vuokolle, Saulille, Tarjalle, Jussille ja Kari-Matille noista lukuisista mielipiteistä ja kommenteista joissa pohditte ja perustelette myös hiukan erilaisten ihmisten oikeutta rakastaa toisiaan ja elää luojan luomina, tasavertaisina kansalaisina parisuhteessa toistensa kanssa !.
Itse olen varma että Jumala on oikeudenmukainen ja hän katsoo kaikkia ihmisiä ja heidän parisuhteitaan täysin samalla tavalla ovat he sitten joko hetero tai homoseksuaalisia. Uskon että Jumalalle on tärkeintä että ihmiset yrittäisivät elää hyvää elämää ja yrittäisivät kohdella lähimmäisiä niin hyvin kuin mahdollista.
Ja olen myös samaa mieltä siitä että ”kuoleta itsesi” – oppi on tässä homokysymyksessä brutaali ja tosi julma näitä lähimmäisiä kohtaan.
Juuri näin. Erityisesti toiseksi viimeinen kappale oli todella hienosti sanoitettu.-)