Voiko kristillinen oppi olla silloin oikea, jos se epäarvoistaa ihmisiä, aiheuttaa kärsimystä, jopa itsemurhia? Kyselevällä mielellä olen ilman totuutta. Ei siis syytä hiiltymiseen.
Oppi Kristuksesta, jonka mukaan Jumala armahtaa koko maailmaa Kristuksen ansion tähden on samanarvoinen kaikille eikä aiheuta kärsimystä kenellekään ihmiselle. Samoin kymmenen käskyä eivät aiheuta sen noudattajille -vaikka se ei mahdollista kristinopin mukaan olekaan- mitään vahinkoa. ”Älä varasta” tai ”älä tapa” käskyt esimerkiksi ei pitäisi eriarvoistaa ketään eikä aiheuttaa kenellekään vahinkoa, päinvastoin.
Sitten Raamatussa on iso määrä ohjeita ja kieltoja, joista osaa noudatetaan ja osaa ei. Millä perusteella ohjeet valitaan käytettäväksi, noudatettavaksi elävässä elämässä?
Pohdin tuota homoseksuaalisuutta. Nykyään varmasti jo suuri osa maapallon ihmisistä ymmärtää sen, että se on seksuaalinen suuntaus siinä missä heterouskin. Eli kyseessä ei ole sairaus tai rikos, kuin se on joskus hullusti ymmärretty. Mutta homoseksuaalisuuden toteuttaminen on monien ihmisten mielestä väärin ja syntiä ja asiaa perustellaan joillakin raamatunkohdilla.
Paavali sanoo Raamatussa heteroille: 1. Kor. 7: 9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.” Homoseksuaalien kohdalla hän sanoo: ”1. Kor. 6: 9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”
Kertokaa minulle, miten kaksi toisiansa rakastavaa ihmistä saavat tukahdutettua tunteensa ja pysyttyä erillään toisistaan? Heteroiden ei tarvitse, mutta monen mielestä homojen/lesbojen tarvitsee näin tehdä.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen ja hän loi heidät mieheksi ja naiseksi. Mistään välimuodoista ei puhuta Raamatussa. Mutta niitä on. Jatkuvasti syntyy esimerkiksi sellaisia lapsia, joista ei voi sanoa ovatko he tyttöjä tai poikia. Eräässä tällaisessa tapauksessa vanhempien toivomuksesta lapsesta ”tehtiin” tyttö, joka kärsi ratkaisusta koko elämänsä; hän oli mieleltään poika. Sitten homot ja lesbot. Homomies on mies siinä missä heteromieskin; hän vaan rakastuu omaan sukupuoleensa. Sama lesbojen kanssa; he ovat naisia siinä missä heteronaisetkin, mutta rakastuvat omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen.
Siis Jumalan luomistyöhön sisältyivät miehet ja naiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu omaan sukupuoleen. Miksi sitten heille sellainen risti, ettei heille kuuluisi rakkaus? Miksi Jumala ajattelisi näin luomansa ihmisen kohdalla? Ja kuka voi olla varma, että ajatus on Jumalan? Jos se onkin Paavalin oma käsitys, jota hän tarjoilee Jumalan näkemyksenä? Mihin Paavali perusti näkemyksensä, oliko hänellä asiasta keskustelu Jumalan kanssa? Eikö Paavali ollut ihan tavantallaaja siinä mielessä, että hänkin tulkitsi asioita? Kerrotaanko Raamatussa Paavalin keskustelleen Jumalan kanssa suoraan homoseksuaalisten rakkaudesta? Ehdittiinkö sekin asia käydä läpi Damaskon tiellä?
Raamatussa on ohjeita, jotka ovat aikaan sidonnaisia ja tavallaan koskevat ajallista elämää eivätkä ole sidoksissa pelastukseen. Voisi ajatella, että ne ovat vähän sama kuin maallinen laki. Silloinhan ei mitään vahinkoa tavallaan tapahtuisikaan, jos niille annettaisiin aina niille kuuluva arvo. Ei sotkettaisi neuvoja hengellisyyteen ja pelastukseen. On tosi kurjaa, kun asioitten kanssa hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan; tänä päivänä sanotaan, että homouden harjoittaminen on syntiä ja kun mennään pari vuosikymmentä eteenpäin, sanotaankin että se oli sitä aikaa, ei mietitä vanhoja asioita.
Tiedän, että tänäkin päivänä vielä jotkut homot ja lesbot ajautuvat jopa itsemurhaan seksuaalisen suuntautumisensa tähden. Jokin tässä hommassa mättää ja pahasti mättääkin. ”Olen epäkelpo ihminen ja minulla ei ole oikeutta rakkauteen, en halua enkä jaksa elää.” Puhun nyt rakkaudesta, en avioliitosta. Sekin aihe kaipaa pientä purkamista vaikkapa Iisakin ja Rebekan avioliiton ”solmimisen” pohjalta.
Hyppään vähäksi aikaa toiseen aiheeseen. Vanhoillislestadiolaiseen lisääntymisoppiin (en oo pitkään aikaan puhunutkaan aiheesta). Siinä on sama seuraamus kuin ”homo-opilla”; aiheuttaa joillekin valtavasti kärsimystä. Kuitenkaan asiaa ei saisi katsella inhimilliseltä puolelta, oppia kun on saarnattava ja toteutettava puhtaasti, koska pelastus on sidottu siihen.
Ei kait tässä mittään. Saan olla onnellinen ihanaan arpaan, joka lankesi minulle, kun synnyin heteronaiseksi, rakastuin ja sain toteuttaa rakkauttani rakastamani ihmisen kanssa. Onneksi Raamatussa ei sanottu, että vihreäsilmäisiltä on Jumalan valtakunta suljettu, jos he käyttävät silmiänsä katselemiseen. Ei se mitään, jos heillä on vihreät silmät, mutta että he käyttävät niiitä, niin se on paha juttu. Miten olisin voinut olla katselematta ympärilleni, sitä mä vaan mietin…?
Tutkitaan rakkaat ihmiset asioita ja käsityksiä, ettei aiheuteta ihmisille kärsimystä. Meidän kaikkien aivoparkamme ovat niin rajalliset sekä mielemme ja mielipiteemme ovat usein sidoksissa ikiomiin pelkoihimme ja historioihimme, että emme osaa ajatella asioita avoimin mielin ilman sarvia ja hampahia.
Ihmisen kärsimys on asia, joka jaksaa mua aina puhututtaa.
Riittääkö 10 käskyä vaiko ei? Tuntuu että ihminen tarvitsee pelastukseen paljon muutakin kuin Kristuksen. Tarvitseeko vai ei. Jos vastaat, että Kristus riittää, niin älä jatka lausetta sanalla ”mutta”. Koska silloin tarvitsee paljon muutakin. Joko tarvitsee tahi ei tarvitse, sillä sipuli!
En pidä rakkautena sitä, että rupean toimimaan petollisen taloudenhoitajan tavoin.
Kiitos jälleen Vuokko hyvistä ajatuksista.
Kristus riittää.
Hmm. Jokunen nainenkin oli eksynyt keskusteluun mukaan, mutta enimmäkseen aiheesta keskustelevat miehet. Mielenkiintoista. Naisilla ilmeisesti aihe ei kuumenna tunteita. Kuten ei mullakaan, vaikka yritänkin syventyä aiheeseen.
Kommentteja oli tullut niin hurja määrä ja luin ne pikaisesti. Mikään selityksistä ei vakuuta mua. ”Jumala varmaan tarkoitti tai ei tarkoitttanut”, ”Jeesus tuskin tarkoitti sitä ja tätä”, ”Paavali sitä ja tuota ja ei varmaankaan…jnejne. Selitykset ovat enempi ja vähempi epävarmalla pohjalla. Raamatusta ei taida löytyä tyhjentävää selitystä asialle.
Tarkoittaakohan (epävarmaa tämäkin) ”miesten kanssa makaavat miehet” enempikin kauhistelua porttola-tyyppisestä irstailusta, samoin kuin nykyäänkin yleisesti kauhistellaan sellaista?
Mielestäni suurinpiirtein näin.
Vuokon päätelmä: ”Mikään selityksistä ei vakuuta mua. “Jumala varmaan tarkoitti tai ei tarkoitttanut”, “Jeesus tuskin tarkoitti sitä ja tätä”, “Paavali sitä ja tuota ja ei varmaankaan…jnejne. Selitykset ovat enempi ja vähempi epävarmalla pohjalla. Raamatusta ei taida löytyä tyhjentävää selitystä asialle.”
Surullista, eikö totta Vuokko! Mikä on uskon lopullinen selitys? Ihmisjärjelle, on koko usko täysin järjen vastainen! Mietitäänpä: Ensi Jumala päättää tehdä ihmisen ja hän myös tekee hänet, eli luo ihmisen maantomusta.
Tähän asti kaikki on ihan OK. Sitten tuleekin täysin järjenvastainen asia! Jumala tekee luomastaan ihmisestä niin kehnon, että ihminen haluaa olla viisaampi luojaansa. Tämä halu hallita toisia ja koko maailmaa näkyy tänäkin päivänä kaikissa ihmisissä.
Jumala tiesi, että ihmispari tulee lankeamaan! Miksi ihmeessä sitten Jumala asetti paratiisin keskelle hyvän ja pahantiedon puun ja kielsi ihmistä syömästä tästä puusta? Totta kait kehno ihminen lankesi, ei tämä ole ollenkaan ihmeellistä. Mutta se on täysin järjen vastaista, että Jumala rakastaa tätä luomaansa kehnoa ihmistä, jopa enempi kuin omaa Poikaansa, jonka hän on itse synnyttänyt, ei luonut, kuten ihmisen.
Jumala tiesi, että kehnot ihmiset tulevat tappamaan Kristuksen. Näin kauhistuttavan teon kautta, kuitenkin Jumala avasi taivaaseen pääsyn, kaikille jotka tämän järjettömyyden uskovat.
Vuokko toteaa: ”Raamatusta ei taida löytyä tyhjentävää selitystä asialle.” Sanonpa sinulle ja teille kaikille, mihinkään uskonasiaan ei tule löytymään lopullista selitystä, ei raamatusta – ei mistään! Paavalikin toteaa tämän:
1 Kor. 13: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.”
Ihmiskohtaloita ei voi täysin kukaan ymmärtää, saati selittää! Kävin pitämässä hartaustilaisuuden TK:n tiloissa ja tervehtimässä entistä naapuriani. Yritin puhua hänelle, että totta sinä Heinon muistat. Pieni värähdys kävi hänen kasvoillaan ja silmäripset värähtelivät, mutta sitten hän taasen painui takaisin tiedottomuuteen, eikä hän enää reagoinut mitenkään. Naapurini on jo rajan toisella puolella, mutta eli monia vuosia tiedottomana.
Pliis; älkää käyttäkö enää blogini kommenteissa sanoja ”liberaali” tai ”konservatiivi”! En jaksa yhtään sellaista kommenttia lukea tahi ottaa vakavasti, joissa nämä sanat näkyvät. Aivan kuin väärässä tai oikeassa oleminen olisi jotenkin selitettävissä näillä sanoilla. Kuitenkin esim. roomalaiskirjeessä Paavali antaa neuvon molemmille osapuolille olemaan halveksimatta tahi tuomitsematta toista osapuolta. Keskittykää asian pohtimiseen, eikä leireihin.
Vuokko, taitaa olla ensimmäisiä ellei ensimmäinen kerta, kun olen kanssasi jostain eri mieltä 😉
Tiedän kyllä, että, ko. termit ovat vain likiarvoja, moni voi kuulua asiasta riippuen kumpaan tahansa leiriin, ne syventävät leireihin jakautumista, niillä leimataan ja mitätöidään toisia. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin nähdä toisen mielipiteen kumoamisen ainoana perusteena: olet liberaali/konservatiivi.
Mitalin toinen puoli on sitten se, mikä yleensäkin pätee sivistyssanoihin: niitä käyttämällä säästyy sanoja ja selityksiä. Termejä voi käyttää myös oikein ja mielekkäästi. Liberaalista ja konservatiivisesta raamattunäkemyksestä puhuminen ovat yleisesti vakiintunut käytäntö, vaikkakin näiden perusnäkemysten sisään mahtuu hyvin kirjava joukko erilaisia käsityksiä.
Lupaan yrittää karttaa näitä termejä palstoillasi, mutta joskus voi lipsahtaa 😉
Sen verran sanoisin, että näitä termejä käytetään ohi. Ei näillä palstoilla, tai suomalaisessa kirkollisessa keskutelussa ole juuri klassista liberaaliteologiaa esiintynyt. Ei se, että esimerkiksi sallisi homoseksuaalien kirkkollisen vihkimisen ole mikään erityinen liberaaliteologinen näkemys. Terho Pursiainen oli 1960-luvulla liberaaliteologi. Piispaehdokas Sakari Häkkinen esitti joitakin liberaaliteologisia näkemyksiä. Ei se, että ei allekirjoita kakkia herätyskristillisten tahojen oppilausekokoelmia tarkoita Raamatusta luopumista tai uskon heiveröisyyttä.
Mutta ei se, ettei papukaijana latele ulkoa valikoiden oppimiaan raamatunjakeita tee ihmisestä ”liberaalia” tai liberaaliteologiaan mieltynyttä. En minä esimerkiksi kiellä neitseestäsyntymistä, perisyntioppia, Kristuksen ylösnousemista, vanhan kirkon uskontunnustuksia, en ole heittämässä Vanhaa Testamenttia roskakoppaan, en edes vakavasti epäile Paavalin apostoliutta, vaikkei siitä UT:ssa ole mainintoja kuin Paavalilla(kas kummaa!) itsellään. Paavalin lähipiirin kirjoittamassa apostolien teoissa Paavalin apostolius mainitaan kerran, ja silloinkin ikäänkuin vahingossa..
Yritän olla käyttämättä termejä ”liberaali” tai ”konservatiivi”. Toinen seikka mikä minusta on omiaan tappamaan mielipiteenvaihdon, on raamatunsitaatti-keskustelu.
Otetaan valikoiden muutama raamatunsitaatti, ja niitä sopivasti tulkiten lyödään niillä kaikkea liikkuvaa toivossa, että joku osuisi.
Usein esitellään ikäänkuin viimeisenä argumenttina, että mitä liberaaliteologi pappi sanoisi ihmiselle, joka makaa kuolinvuoteelle? Tietysti alkaisi von Harnackin dogmihistorian pohjalta pitämään esitelmää hellenismin turmelevasta vaikutuksesta kristinuskon seksuaalietiikkaan, mitäs muuta..
Kari-Matti, ymmärtääkseni termejä liberaali ja konservatiivi käytetään kuvaamaan perusnäkemystä Raamatusta: onko se erehtymätön, täydellinen, Jumalan sanelema kirjasarja vai onko se ihmisten todistusta Jumalasta, virheineen ja inhimillisyyksineen. Toki tämä on vain karkea luonnehdinta. Välttämättä varsinaista liberaaliteologiaa ei tule tähän sotkea ollenkaan, niin usein kuin näin tehdäänkin.
Allekirjoitan täydellisesti kommenttisi raamattusitaattien käytöstä. Mielestäni ne useimmiten keetovat käyttäjänsä henkisestä köyhyydestä, kuvitelmasta että Jumala kyllä on minun puolellani, lukekaapa tämäkin kohta. Ymmärtääkseni Ylläpidon säännöissäkin kielletään pelkillä raamattusitaateilla operointi. Tämä ei ole esimerliksi herroja Vesa Ahlfors ja Markku Korteniemi juuri hidastanut.
Kiitos, Vuokko, kun julkaisit blogissasi pohdintojasi tästä aiheesta. Olen ilolla lukenut esimerkiksi Kari-Matti Laaksosen näkemyksiä ja myöskin allekirjoitan ne.
Rekisteröidyssä parisuhteessa elävänä kristittynä miehenä haluaisin sanoa, että sen kummemmin hetero- kuin homoseksuaalinen suuntautuminen ei ole ”taipumus”. Se on yksilön o m i n a i s u u s. Myöskään yksilön seksuaalisen identiteetin mukainen käyttäytyminen ei ole mielestäni ”elämäntapa”. Minusta ainakin kuulostaisi huonolta ilmaisulta ”heteroseksuaalinen elämäntapa”. Elämäntapansa voi valita, ainakin periaatteessa. Mutta seksuaalisuuttaan, sen suuntautumista, ei voi.
Emme ole voineet valita myöskään sitä, mihin sukupuoleen synnymme. Vai oletteko? Keskustelussa on vilahtanut ajatus, ettei esimerkiksi homomies olisi mies. On ihmisoikeus määritellä itsensä mieheksi tai naiseksi. Ulkopuolisilla määrittelyillä tehdään väkivaltaa ja suorastaan halvennetaan toista. Sitäpaitsi sukupuolimäärittelyjä on monta: ihmisellä on biologinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen sukupuoli.
Omassa tapauksessani koen olevani mies, enkä mitään muuta. Mikään ei viittaa siihen ettei näin olisi.
”Mistään välimuodoista ei puhuta Raamatussa.”
Itse asaisa kyllä puhutaan,sillä adam ennen kehittämistään kaksineuvoisesta yksineuvoiseksi oli androgyyni molempisukupuolinen molemmin sukuelinaihoin varustettu alkuihminen.
Tästä jäämänä miehillä on esim. vieläkin nännit. Feminiini on ihmisen oletusarvoinen lähtökohta, mies tule naisesta eikä päivastoin, sillä sikiö alkaa lähtökohtaisesti kehittyä aina esin naiseksi eli ruskuaispussit munasarjoisi, jotka erään geenipoikkeaman (SRI-geeni) johdosta alkvat kehittyä sitten kivespusseiksi. Siksii naisella on molemmat naiselliset krosomit XX ja miehllä XY, eli naisella ei ole miehen kromosomeja mutta miehellä on yksi naisen!
Nykyisessä kirkollisessa keskustelussa on aika tavallista asetella Jeesus ja Raamattu jopa toistensa vastakohdiksi: ”Jeesus on armollinen, Raamattu julma.” Kehotetaan jopa ”hylkäämään Raamattu ja uskomaan Jeesukseen”.
Evankeliumeista ei kuitenkaan löydy perusteita tällaiselle vastakkainasettelulle. Päinvastoin: Ne esittävät Jeesuksen nimenomaan Pyhien Kirjoitusten ennustamana Messiaana. Evankeliumien valossa tämä näyttää olleen myös Jeesuksen itseymmärrys.
Ihan vain muutama sitaatti esimerkiksi:
”Daavid itse on PYHÄN HENGEN INNOITTAMANA sanonut: — ’Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni…'” (Mark. 12:36; Jeesus viittaa siis Vanhaan testamenttiin).
”Jeesus vastasi heille: ’Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne PYHIÄ KIRJOITUKSIA ettekä Jumalan voimaa.'” (Matt. 22:29)
”Jeesus sanoi heille: ”Te kaikki luovutte minusta, sillä ON KIRJOITETTU: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lampaat joutuvat hajalle.'” (Mark. 14:27)
”Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. JOTTA KIRJOITUS KÄVISI KAIKESSA TOTEEN, hän sanoi: ’Minun on jano.'” (Joh. 19:28)
Vastaavanlaisia kohtia löytyy evankeliumeista kymmeniä ja kymmeniä. Ne kertovat siitä, mikä oli itsensä Jeesuksen raamattukäsitys. Hän tunsi selvästi syvää kunnioitusta Pyhien Kirjoitusten jumalallista arvovaltaa kohtaan. Ne eivät olleet hänelle vain ihmisten pohdiskelua Jumalasta vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyttä Jumalan sanaa, Jumalan ilmoitusta ihmisille.
Kristinuskon ytimeen, Uuden testamentin neljään evankeliumiin, on siis sisäänrakennettu oppi pyhien kirjoitusten jumalallisesta arvovallasta. Oppia Raamatusta Jumalan sanana ei näin ollen voida hylätä tuhoamatta kristinuskon olennaista ydintä. Raamattua ei ole aina helppo ymmärtää ja tulkita, se on totta, mutta oikeanlainen kunnioitus eli Jumalan pelko tulisi säilyttää siitä keskusteltaessa.
Kirjoittajan perusargumentti on, että homous on normaalia. Tottakai jokainen sen tietää. Mikäli seuraa mediaa. TV:tä ei voi yhtenäkään iltana avata ilman, että törmää kyseiseen aiheeseen aivan normaalina käytöksenä. Miten voisimmekaan ajatella asiasta toisin?
Se seikka jatkuvasti sivuutetaan , että homouden syystä ei kyllä tiedetä mitään. Mutta totta se on. Onhan se selvää. Todellisuusdess kyse on vain seksuaalimoraalin rappeutumisesta. Siinä kirkon johto toimii esitaistelijana. On niin hienoa taistella hyvän asian puolesta.
Homouden vastustaminen on tabu. Sen näkee jo siinä, miten jyrkästi kaikkiin muihin homoden syiden arvioimiseen suhtaudutaan. Ainoastaan se ajatus hyväksytää, että homous on luonnollista. Lapsikin käsittää homoilun olevan ihan muuta.
Ihan käsittämätön kommentti. Miten voi lapsikin jo tietää homoilun olevan jotain muuta kuin luonnollista, kun jo lapsuudessa ominaisuus näkyy usein tosi selkeästi. Kyllä se on aikuinen, joka näitä asenteita lapsiin istuttaa. Miten voidaan sanoa pienten, aikuisina homoseksuaalisten kohdalla, että he ovat rappeutuneita? Ihan tosi ominaisuus näkyy hyvin usein jo 6-7-vuotiaana.
Henkilökohtaisesti olisin oitis valmis hyväksymään homouden, no problem, mutta sitten on tämä Raamattu…Hankala juttu.
Ongelmasta selviää, jos onnistuu mitätöimään testimonium Spiritus Sancti internum Raamatun jumallisesta auktoriteetista. Kuivana kautena sekin jossain määrin onnistuu.
Se on vaikeaa, mutta siitä kun selviää, voi vihdoin alkaa käyttää järkeä ja lukea läjäpäin historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen hengessä aiheesta kirjoitettuja opuksia..ne eivät vain jostain syystä täysin vakuuta, ja muutenkin tuntuu siltä kuin olisi hukannut jotain:-)
Lapsuudessa homoeroottisuus jokseenkin kaikilla lapsilla havaittavissa. Nimittäin juuri tuossa latessivaiheessa, jossa vastakkaiseen sukupuoleen otetaan etäisyyttä. Tytöistä pojat ovat tyhmiä ja päinvastoin. Tämä homoeroottisuus on täysin normaalia ja luonnollista. Silloin samaa sukupuolta olevat lapset tuntevat toisiaan kohtaan syvää kiintymystä. Mikäli vaihe jää jostakin syystä päälle, niin se on luonnon vastaista. Latenssivaiheen jälkeen normaalisti kiinnostutaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tässä vaiheessa, jos tätä sukupuolisuuden heräämistä häiritään. Eli lapsi joutuu homoseksuaalisen häirinnän kohteeksi, niin tottakai hän voi jämähtää siihen. Eli tulee hyväksikäytetyksi. Mikä nykyisin on erittäin yleistä. Lisäksi sukupuolisuus herää usein niin hämmentävällä tavalla, että tuon hämmenyksen tähden nuori voi luulla olevansa homo. Jolloin hän lähtee rakentamaan sukupuolisuuttaan sen varassa. Vastaisitko Vuokko miltäkodin käsitykseni homoudesta on käsittämätön.
Ei hyvää päivää, ei, millään en voi kyllä yhtyä näkemykseesi ”lapsuuden homoeroottisuudesta”. Miten ylipäätään yhdistät sanan ”eroottisuus” lapsiin? Seksuaalisuushan herää vasta murrosiässä. Toki jo aika pieni lapsikin voi kokea ihastumisia; jo ekaluokkalaisille sellaiset ovat ihan normaalia. Kuka tykkää kenestäkin tai kuka rakastaa ketäkin ja kuka on kenenkin kaa. Nämä ovat ihania juttuja nämä.
Yleensä lapset leikkivät enimmäkseen saman sukupuolen kanssa, joita itse ovat. Osalla on myös ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta. Sitten on niitä tyttöjä, jotka leikkivät pääsääntöisesti poikien kanssa ja poikia, jotka leikkivät pääsääntöisesti tyttöjen kanssa. Heistä osasta kuoriutuu murrosiässä homoseksuaaleja. Ainakin minä tunnen useampia tällaisia ja olen kuullut sanottavan, että jos lapsena heidän ”poikamaisuutensa/tyttömäisyytensä” näkyi hyvin ulospäin. Kaikista ei tietty näy, ei näissä taida mitään satavarmaa sääntöä olla. Joku asiasta enempi tietävä voisi oikaista mua tarvittaessa ja antaa lisätietoa.