Kritisoin edellisessä kolumnissani (www.kotimaa.fi/blogit/ortodokseille-omistajaohjausta) kirkkoherra Markku Salmisen ja lakimies Jari Rantalan hallintomenettelyä. Se ei ole ollut kanonisen lain eikä ortodoksisen kirkon edun mukaista.
Tunnen ortodoksisen kirkon säädökset. Pidän erinomaisena, että Markku ja Jari lainaavat (www.kotimaa.fi/blogit/vastaus-jyrki-harkoselle) kirkkolain arvohierarkiaa, jossa Suomen kirkko määritellään ”Raamatun, perimätiedon, ortodoksisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen” kirkoksi (1 §).
Tämän jälkeen Salmisen ja Rantalan tekstissä vilisevät viittaukset ”vastuuvakuutukseen”, ”lainvoimaiseen tuomioon” tai ”sopimusjärjestelmään”. Mitä ne kertovat Raamatun, perimätiedon, dogmien ja kanonien paikasta kollegojen arvohierarkiassa?
Matkalla murtuneen jalan kipua ei poista matka- tai kaskovakuutus. Satojen tuhansien asianajokulut eivät nekään katoa oikeusturvavakuutuksella. Vakuutuksenottajat maksavat aina itse vahinkonsa.
Kirkon virallisen äänen sudenkuoppa on patologinen veren haistaminen itsensä ympärillä. Itsekontrolli pettää meillä kaikilla varmimmin yhtä kättä omien toimien ja aikeiden varmuuden kanssa.
Ei ole reilua yrittää leimata kahden kollegan työsuorituksia arvosteleva koko kirkon viholliseksi. En moittinut entistä työantajaani ortodoksista kirkkoa, enkä ollut sille epälojaali. Arvostelin kahden työntekijän, Salmisen ja Rantalan esimies- ja lakimiestaitoja. Ne ovat maksaneet kirkollemme paljon rahaa, kirkosta eroamisia ja kielteistä julkisuutta.
Toivoin Salmisen ja Rantalan myöntävän, että ortodoksisen kirkkomme on selvitettävä omat riitansa omin avuin. Niin toimitaan ”Raamatun, perimätiedon, ortodoksisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen” kirkossa.
Työskentelin pitkään ortodoksikirkon satraappina. Nyt olen ollut puoli vuotta vapaa tuosta vastuusta, vai olenko?
Kanonien kirkossa vastuun kantaminen ei pääty palkanmaksun loppumiseen. Ukrainan ja Suomenkin ortodoksien viime kuukausien käänteiden jälkeen olen joutunut miettimään, jäänkö rintamalinjojen väliin vai valitsenko puolen?
Ortodoksien henkilöstösotkuja on viime vuosina setvitty inkvisition keinoin: kirkko etsi syylliset ja valtio hoiti tuomitsemisen. Nyt niiden jatkoksi ilmestyi Vaasan seurakunta. Entinen esimieheni arkkipiispa Leo teki siellä kollegastaan metropoliitta Eliasta tutkintapyynnön poliisiviranomaisille.
Joudun ikäväkseni toteamaan, että en voi enää luottaa arkkipiispa Leon, rovasti Salmisen enkä lakimies Rantalan arvostelukykyyn.
Jättäydyn Ekumeenisen patriarkkamme Bartolomeoksen suojelukseen. Tulette näkemään, että tuota suojelua totisesti tarvitsenkin!
Luin tämän jatko-osan. Jotain hämminkia ja sisäisiä ristiriitoja näyttää olevan. Lukijana minulle ei aukea kovin paljon, koska konkretiaa on kovin vähän. Ymmärrän tuskaasi jota yrität kertoa. Silti tämä jää jotenkin sanoittamatta ja auki. Hyvää jatkoa kuitenkin.