Helsingin piispa moitti rokotuksista kieltäytyviä itsekkäiksi. Ehkä se osui arkaan paikkaan, sillä kommenttia seurasi someaggressioita ja taas piikki ylöspäin kirkosta eroamisissa. Vai johtuiko eropiikki Tampereen ”surumarssista”?
Nuo ja muukin viime aikojen keskustelu herättää minussa kysymyksiä:
- Mikä on kirkkoon kuulumisen ja rokottamisen yhteys?
- Painottuuko rokotevastaisuus, ilmastonmuutoksen torjunnan vastustaminen ja ehkä vielä sukupuolivähemmistöjen vastustaminenkin samoihin piireihin? Jos, niin mikä on siinä yhdistävä tekijä?
- Miksi nuo edellä mainitut vastustusaiheet herättävät niin aggressiivisia tunteita?
- Millä perusteella ihmiset kuuluvat kirkkoon tai eroavat siitä?
Itse pidän luonnollisena kannattaa kristilliseltäkin pohjalta rokottamista = elämän ja lähimmäisten suojelemista.
Samalla tavalla on kristillistä pitää huolta ympäristöstä ja luonnosta, siihen huolenpitoon ilmastonmuutoksen torjuntakin kuuluu. Nurmijärven seurakunnassa on menossa ympäristödiplomin päivittäminen eli ympäristöohjelmaa on tehostettu entisestään.
Ja on puolustettava kaikkien ihmisten arvoa ihonväriin, sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.
****
Kirkkoon liittyminen lapsena kasteessa on lapsen vanhempien päätös. Kaste on elinikäinen, mutta tietysti kirkosta voi aikuisena erota, jos siltä tuntuu.
Eroan kirkosta! on haaste tai uhkaus, joka esitetään, kun on koettu pettymys tai kun joku kirkossa on tehnyt tai sanonut haastajan mielestä väärin.
Usein haasteen tarkoitus on saada jokin oma tavoite toteutumaan tai ainakin tuoda oma kanta esiin. ”Ellei tehdä niin tai näin, eroan kirkosta.”
Halutaan käydä ikään kuin kauppaa kirkon kanssa. Ajatellaan, että ”kirkko” tekee mitä vain saadakseen pitää jäsenen. Kirkko lainausmerkeissä, koska ei ole sellaista henkilöä kuin ”kirkko”. Edes piispa ei yksin edusta kirkkoa. Kirkko muodostuu meistä kaikista sen jäsenistä. Joutuu siis neuvottelemaan lähinnä itsensä kanssa, kuuluako vai ei.
Joskus myös kuulee, kuinka joku on vaihtanut uskontoa ja perustelee sitä. ”Tutkin monta uskontoa ja tämä tuntui omimmalta.” Ikään kuin uskonto käytäisiin ostamasta valintamyymälän hyllystä tai se valittaisiin vertailemalla samaan tapaan kuin autoa ostettaessa tai vaakuutusta ottamalla. Tai miten valitaan mukavin kuntosali. Tai mitä joku sanoo tai kirjoittaa.
Vielä 1800-luvulla oli pakko kuulua siihen kirkkoon, joka maassa oli. Uskonnonvapauslaki säädettiin vuonna 1923.
****
Minutkin on kastettu lapsena. Olen siis aina kuulunut kirkkoon, enkä ole harkinnut siitä eroamista. En ole myöskään kokenut suurta herätystä tai uudestisyntymistä, vaan koen jäsenyyden olevan olotilan. Toki suhteessani kirkkoon ja kristinuskoon on ollut erilaisia vaiheita. Usein olen halunnut, että kirkko olisi toisenlainen. Olen yrittänyt uudistaa kirkkoa luottamushenkilönä, en eroamalla siitä..
Ei se minusta tavatonta ole, jos haluaa erota kirkosta tai liittyä toiseen uskontokuntaan. Mutta ajattelen, että sen pitäisi olla pidemmän prosessin tulos, ei hetken mielijohde. Oma uskonto on olotila, jota ei voi nopeasti muuttaa.
Onko muuten todisteita siitä, että nyt kirkosta eronneilla syynä olisi ollut koronarokotteesta kieltäytyminen? Miksi ylipäätään spekuloida koko asialla? Etsitään epäkristillisesti syitä kirkosta eronneista, kun kirkon olisi katsottava peiliin. Syyt löytyvät juuri kirkosta itsestään ja niitä on paljon.
Tuo viides käsky – älä tapa – sisältää tietysti laajan kirjon erilaisia sovelluksia. Niitä yhdistää se, että pyritään suojelemaan elämää. Jossakin vaiheessa tulee tietystl eteen tilanteita, joissa pitää vain valita se monesta pahasta pienin. Kuten mediassakin on ollut esillä: jos yhtä tehohoitopaikkaa kohden on kaksi tarvitsijaa, kumpi otetaan ja kumpi jätetään? Nämä tilanteet olivat arkipäivää esimerkiksi rintamalääkäreille sota-aikana. Kaikkea ei ole mielekästä ahtaa laki/synti – evankeliumi/armo näkökulmaan vaan täytyy myös soveltaa.
Tuntuu siltä, että itseään kristityiksi sanovat loukkaantuvat muita herkemmin, onko näin, mutta niin minusta ainakin vaikuttaa, voinhan olla väärässäkin.
Jos Laajasalon kirjoitus loukkaa, niin olisikohan syytä miettiä vähän tarkemmin, mikä siinä loukkaa. Hän ei syyllistänyt ketään vaan vetosi jokaisen miettimään sitä, mikä on lähimmäisen parhaaksi.
Näin syksyllä tulee varoituksia monelta taholta, että älä mene heikoille jäille, koska ne saattavat pettää. Onko tämä loukkaavaa, saman logiikan mukaan, mitä Laajasalo varoitti, se olisi loukkaavaa.
Raamattua lukevien pitäisi tietää, kuinka apostoleja vainottiin heidän puheittensa takia, koska ihmiset loukkaantuivat niin paljon, että lopulta tappoivat heidät Johannesta lukuun ottamatta.
Jos ihminen ei kestä kuulla totuutta, niin olisikohan syytä katsoa peiliin.
Kalevi Kauppisen väite ei pidä paikkaansa. Piispa luo nimenomaan keinotekoista rajaa syyllistämällä, moralisoimalla ja Jeesustelemalla. Hän on kuin Vanhan Testamentin väärä profeetta, fariseus omine tooran tulkintojen kanssa. Piispan lausunto on täysin epäonnistunut, subjektiivinen sammakko.
Käy hakemassa se piikki ja ota vähän rennommin.
Jokaisella on mielipiteensä, siihen on oikeus, mutta ei tuo minusta edusta kovinkaan sallivaa suhtautumista. Siinä huokuu enemmän vastenmielisen tunteiden purkaus.
Kukaan tunteva ihminen ei voi suhtautua piispan syyllistäviin lauseisiin, välinpitämättömästi. Olisi epänormaalia olla vastustamatta hengellistä väkivaltaa.
”Kukaan tunteva ihminen ei voi suhtautua piispan syyllistäviin lauseisiin, välinpitämättömästi.” Sanojen on arvatenkin tarkoitus käydä kohti. Välinpitämättömyys olisi merkki paatumuksesta.
Siis kaikki, jotka ovat piispan kanssa samaa mieltä, ovat epänormaaleja, enpä ole vielä tuollaista kuullut.
Kalevi, en halua moittia ja syylistää, tai asettaa vastakkain ihmisiä. Jokaisella on syynsä ottaa rokote tai olla ottamatta. Haluan puolustaa ihmisen omantunnon vapautta. Hengellinen väkivalta on vaikeasti tunnistetttava asia. Silloin kun piispa julkisesti uhkaa kristityn vapautta, sitä ei voi hyväksyä.
”Silloin kun piispa julkisesti uhkaa kristityn vapautta, sitä ei voi hyväksyä.” Piispa on laumansa paimen, jonka tehtäviin kuuluu palauttaa harhautuneet pässinpäät takaisi oikealle polulle. Tähän asti kirkkomme piispoja on moitittu siitä, että he eivät näin tee. Nyt nousee vielä suurempi melu, kun paimen vihdoin tarttuu sauvaansa.