Sopivassa tilanteessa olen esittänyt kysymyksen: ” haluatko tulla uskoon”. Silloin kun koen että Jumala on tätä ihmistä puhutellut jo. Vastaus on ollut välillä myönteinen ja selvä. Eräskin sanoi, että oli sitä varten tullut. Joten jos en olisi tuota kutsua esittänyt tämä olisi lähtenyt pettyneenä pois.
Itse tulin uskoon telttakokouksessa, jossa pappi toivotti hyvää yötä ja kauniita unia. Jos on hyvä omatunto niin niitä näkee. Jollei ole niin voi jäädä jotta saa hyvän omantunnon. Niinpä jäin.
Olen huomannut että ihmiset kaipaavat kutsua joka selkeästi esitetään ja otetaan vastaan. Monet ovat niin viraantuneet uskon asioista, että eivät osaa hyödyntää niitä asioita, joita Kristillinen usko tarjoaa. Ajatellen ettei ne hänelle kuulu. Siksi näen, että kutsu kuuluu tehdä, jotta kuulijat uskaltavat
ottaa sen askeleen. Kaikki sitä ei kuitenkaan tee, emmekä tiedä miksi. Uskon että Pyhä Henki on tehnyt työn kuulijan sydämessä ja kuulija tekee siksi tietoisen ratkaisun ja ottaa pelastuksen vastaan.
Näin hän ojentautuu selkeästi omistamaan uskon koko rikkauden. Tiedostaen että Jumalan suuret lahjat kuuluvat myös hänelle. Jolloin hän myös voi ottaa ne käyttöönsä ja aloittaa hengellisen kasvun. Jollei selkeää ratkaisua ole koskaan tehnyt ja siksi jää uskon elämässä ulkopuoliseksi, niin onhan se suuri vahinko.
Joku toinen taas on saanut lapsesta asti kasvaa sisälle uskoon ja hänelle oma usko on itsestäänselvyys, eikä tarvitse mitään henkilökohtaista ratkaisua. Käsitän tuon uskon ratkaisun välineellisenä asiana, joka on monelle välttämätön. Ei siksi että pelastuminen olisi siitä kiinni että ratkaisun tekee , vaan siitä että tiedostaa mitä oma hengellinen elämä käytännössä on. Eli tuntee syntinsä ja omistaa armon yhä uudelleen. Eikä kyllästy siihen, että tarvitsee armoa joka päivä ja siksi ryhtyykin hyväksymään omia syntejään. Jolloin kadottaa hyvän omantunnon ja samalla sen ehdottoman tärkeän eli ensi rakkauden Jeesukseen.
Joku voi tietysti kuvitella pelastuvansa siksi että on tehnyt ratkaisun ja tullut ns. uskoon. Jolloin uskon perustus ei ole kestävällä pohjalla. Jokaisella on varmasti hengellisen elämänsä hoitamisessa ihan riittävästi tekemistä, mikäli antaa Pyhän Hengen tehdä työtä sydämessään. Jolloin väärät luulot omasta ratkaisusta karisee pois.
Minusta on alkanut tuntua hiukan oudolle se etten julistuksessa juurikaan kuule sitä että meitä haastetaan ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja toimimaan sen mukaan. Jeesus sanoi toivovansa sitä että lähdemme liikkeelle ja julistamaan evankeliumia. En oikein käsitä sitä miksi evankeliumin vastaanottamista ei pitäisi kehottaa ottamaan vastaan. Voisiko joku ystävällisesti kertoa miksi?
Hassu ajatus Arilta… Eikös kuitenkin niin, että, jokainen Evankeliumin uskova ja Kristukseen kastettu on ottanut jo pelastuksen vastaan? Mitä ihminen voi siis tehdä oman pelastuksensa eteen? Tätä ihmettelen? Eikö usko Kristuksen lahjoittamaan pelastukseen riitä?
Kristuksen kauttahan ihminen tulee vanhurskaaksi, eikä itsensä kautta!
Sanotaanhan Kristuksesta; ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” Hebr. 7:24-25
Ismo Malinen kuinka niin ”hassu”, siis kun Matias Roto selkeääkin selkeämmin opettaa että kaste pelastaa (jos kuuluu oikeaan kirkkoon) niin kuinka voisi enää ”ottaa vastaan pelastusta”?
”Matias Roto selkeääkin selkeämmin opettaa, että kaste pelastaa.” Hän ei opeta, että kaste takaisi pelastuksen. Kasteen liitossa on pysyttävä. Tämä vaatii elämänpituista kilvoitusta ja armoon turvautumista.
Samaa mieltä Martti Pentin kanssa.
Kaste on myös sillä tavoin pelastuksen ”tae” että sen muistaminen omantunnon ahdistuksissa tukee heikkoa uskoa.
Matias on tietysti oikeassa, kirkon ulkopuolla ei ole pelastusta. Lapsikaste pelastaa, se riittää.
Sami Paajanen miksi sitten Jeesus sanoo ettäilman parannusta hukkuu?
Miksi Jeesus julisti parannusta jos kaste pelastaisi?
Tässä vaan tulee mieleen että tiedättekö todella paremmin kuin Jeesus, mistä teidän tietonne on peräisin kun kerran se ei ole Jeesukselta?
Ari, väärin. Lapsi ei tarvitse parannusta. Jeesus itse asetti kasteen. Olet fakkiutunut johonkin Raamatun kohtaan. Liity oikeaan kirkkoon.
Sami Paajanen kukahan tässä on ”fakkiutunut” ja mihin, siis eikö Jeesus sano selkeästi että ilman parannusta hukkuu?
Miksi Pietari antaa lupauksen kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, siis KUN Jumala kutsuu?
”Miksi Jeesus julisti parannusta, jos kaste pelastaisi?” Kaste tarvitsee rinnalleen uskon. Se on lasta kastetaessa ensin seurakunnan yhteinen usko. Sitten se voi muuttua kristillisen kasvatuksen ja Hengen työn kautta kastetun henkilökohtaiseksi uskoksi. Niin olen ymmärtänyt sinunkin kohdalla tapahtuneen, Ari Pasanen. Toivon sinun itsesikin vähitellen tajuavan sen.
Martti Pentti. Tästä on ollut hiukan eri näkemyksiä. Yleensä nykyään ajatellaan, että lapsi saa kasteessa Jumalan työnä omakohtaisen uskon tai sen idun. Perheen, kummien ja seurakunnan kasvatuksen kautta tämä omakohtainen usko toki kypsyy (tai sen puuttuessa sammuu). Joidenkin mukaan lapsi myös syntyy uskovaisena.
”Yleensä nykyään ajatellaan, että lapsi saa kasteessa Jumalan työnä omakohtaisen uskon tai sen idun.” Seurakunta kuitenkin tuo oman uskonsa mukaan lapsen kasteelle, jotta hän saisi tämän uskon lahjan.
Ari se tarkoittaa, ettö sinun on tehtävä parannus väärästä kasteesta ja Raamatun luvusta.
Sami Paajanen mitä kun muutan hiukan kommenttiasi:””Ari se tarkoittaa, ettö sinun on tehtävä parannus väärästä kasteesta ja Raamatun luvusta.””, muotoon ””Sami Paajanen se tarkoittaa, ettö sinun on tehtävä parannus väärästä kasteesta ja Raamatun luvusta.””
Ari, sinuthan on kertomasi mukaan kastanut joku hihhuli. Et myöskään kuulu Kristuksen kirkkoon. Ei näytä hyvältä.
Sami Paajanen onko Vapaakirkon pastori ”hihhuli”?
Sami Paajanen selitä kuinka sovitat yhteen saman kirkon jäsenien keskinäisen sodan ukrainassa ja Jeesuksen sanat että Hänen opetuslapset tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta?
Onko siis Ortodoksikirkko oikea Jeesuksen kirkko?
Sami ja Ari. Keskinäinen kinastelunne on aika lapsellisen kuuloista. Kannattaisiko teidän mieluummin rukoilla toistenne puolesta tässä kasteopissa ja jättää vastaaminen Jumalan huoleksi?
Kyllä me valitettavasti tiedämme, että saman kirkon tai kirkkokunnan jäsenet voivat riitautua pahan kerran yhteisestä uskosta huolimatta. Tässä ei ole eroa ortodoksien, luterilaisten eikä vapaakirkollisten välillä. Jo Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali ja Barnabas riitautuivat keskenään niin, että lähtivät kukin omaan suuntaansa.
Sjöblom Marko toteat kommentointiani ”lapsellisen kuuloiseksi”, no Jumala ilmoittaa evankeliumin juuri lapsenkaltaisille eli niille jotka nöyrtyvät ottamaan sen kuin lapsi eivätkä ylpeinä luota omaan ”viisauteensa ja ymmärrykseensä”.
Voin selkeästi sanoa sinulle että olet sokea ja tietämätön kun etsit niiden kirkkojen sisältä rakkautta jotka sotivat keskenään, Jeesus selkeästi sanoo että hedelmistään puu tunnetaan ja kirkko jonka jäsenet tappavat toisiaan ei ole Jeesukseen yhteydessä, sanoohan Jeesus vielä että Hänen seuraajansa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta, näkyykö keskinäinen rakkaus sodan keskellä, ei näy ja tätä et ymmärrä.
”Näkyykö keskinäinen rakkaus sodan keskellä? Ei näy. Tätä et ymmärrä.” Sota ei todellakaan ole rakkauden ilmentymä. Siinä olet oikeassa. Siinä kuitenkin erehdyt, etteikö sodan keskellä näkyisi keskinäistä rakkautta. Minä olen saanut aikoinani koulutuksen armeijan lääkintäaliupseeriksi, siis juuri tuota rakkautta osoittamaan käytännössä. Onneksi en ole niitä oppeja joutunut käytännössä noudattamaan.
Kuinka suuri onkaan se armo, etten ole pappi, enkä edes teologi. Nyt nuo kirkon suuret ongelmat eivät koske minua ja saan olla niistä vapaa ja pysyä tällä paikalla johon minut on asetettu. Ei tarvitse haikailla sinne eikä tänne. Voin keskittyä olennaiseen, eli rukoukseen.
Pekka laitat pääsi pensaaseen ja kädet korville niin ettet näe ja kuule mitä hedelmää kirkkosi tuottaa. Luotat ja uskot kuitenkin kirkkosi oppiin pelastuksestasi.
Pasanen,
Syytät muita kristittyjä siitä, että he kuuluvat johonkin kirkkoon tai seurakuntaan?
”Luotat ja uskot kuitenkin kirkkosi oppiin pelastuksestasi.” (Pasanen Ari)
Pasanen,
Et ymmärrä, että uskossa olevat turvaavat Kristukseen eivätkä tiettyyn kirkkoon tai seurakuntaan?
Sinä et halua olla minkään seurakunnan jäsen? Näin olet vuosien ajan antanut ymmärtää kommenteilla!
Pasanen Ari,
Laumassa lampaat ovat turvassa. Paimen kaitsee laumaa. Lauman ulkopuolella susi houkuttelee lammasta uskomaan omiin voimiin ilman muiden tukea. Lopulta yksin jäänyt lammas on helppo suupala sudelle.
”Pitäkää huoli omasta seurakunnan kokouksesta”.
”Et näe ja kuule mitä hedelmää kirkkosi tuottaa.” Kirkon tuottamaan hedelmään voi tutustua vaikka tästä: https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/diakonia/diakonia-avaa-kirkon-ovia/ ja tästä: https://evl.fi/tietoa-meista/maailmalla/kansainvalinen-lahetystyo-ja-diakonia/
Ari. Kai saan laittaa kädet korville. Omanihan ne ovat. Kirkko ei minun puolestani hedelmää kanna. Kyllä minun tulee kantaa se ihan itse. Eikä kirkko sitä millään tavalla ole estämässä. Päinvastoin. Kirkko antaa hyvät mahdollisuudet hedelmän kantamiseen. Kirkon jumalanpalvelus on aivan täyteen ladattu hengellistä elämää ja se joka sille avaa silmänsä ja korvansa saa elämäänsä suuren siunauksen.
Martti P. Tämä menee nyt ehkä saivarteluksi, mutta kasteessa on ensisijaisesti kysymys nimenomaan Jumalan käskystä ja lupauksesta, johon seurakunta toki tarttuu tuodessaan lapsen kasteelle. Kommentistasi kun voi saada sellaisenkin käsityksen, että pelkkä ”seurakunnan usko” eli uskonnollinen käsitys olisi se, minkä varassa toimitaan ja itse usko syntyisi vasta myöhemmin.
Nykyisen näkemyksen ovat muuten paaluttaneet piispat Eero Huovinen ja Juha Pihkala kastetutkimuksissaan. Luterilaisuudessa kun on esiintynyt sellaisia tulkintoja, että imeväisikäinen lapsi ei voisi uskoa. Jos tämä hyväksytään, kasteen vaikutuksen saa aikaan juuri kummien ja vanhempien sijaisusko. Tai sitten kaste on jonkinlainen jäseneksiotto seurakunnan piiriin tai lupaus tulevasta uskosta. Huovisen mukaan kummien ja seurakunnan usko kyllä auttaa lasta uskoon, mutta usko on Jumalan työtä ja kasteen vedessä olevan sanan vaikutusta, jossa Hän itse on läsnä. Luther piti vaarallisena ajatusta, että lapsi ei ollenkaan uskoisi.
”Kommentistasi kun voi saada sellaisenkin käsityksen, että pelkkä ’seurakunnan usko’ eli uskonnollinen käsitys olisi se, minkä varassa toimitaan ja itse usko syntyisi vasta myöhemmin.” Usko on eri asia kuin ’uskonnollinen käsitys’. Kun seurakunta tarttuu Jumalan lupaukseen ja noudattaa Hänen tahtoaan, se on uskon teko. Luulenpa että vanhemmilla, jotka tuovat lapsensa kasteelle, on usein hyvin hatarat uskonnolliset käsitykset. He toimivat uskonsa mukaan. Lapsi saa uskon lahjan kasteessa.
Martti Pentti toteat:””Kun seurakunta tarttuu Jumalan lupaukseen ja noudattaa Hänen tahtoaan, se on uskon teko.””
Toteutuuko tuo nyt kirkkosi sisällä ja onko se toteutunut aikojen saatossa?
Tuossa on kyse ””uskon teoista”, mitä on siis uskon todelliset teot?
Kun lukee Raamatusta kuinka Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta niin mitä he tekivät, omiaan vai sen mitä Jeesus sanoi?
Toisaalta oliko heillä pelastava usko eli uskoivatko/tekivätkö he lopulta sen mitä Jeesus sanoi, eivät sillä heiltä puuttui voima tähän, vasta kun he saivat Pyhän Hengen heillä oli voima ja todellinen rakkaus itsessään ja näin he kykenivät todella tekemään sen mitä Jeesus opetti.
”Oliko heillä pelastava usko eli uskoivatko ja tekivätkö he lopulta sen, mitä Jeesus sanoi?” Onko uskon merkitys vain siinä, että se tuottaa Jumalan tahdon mukaisia tekoja? Tämä olisi kovaa, täydellisyyttä vaativaa lakiuskoa. Kristillinen usko on turvaamista armolliseen Jumalaan ja Kristuksen pelastustyöhön. Jeesuksen seuraajia kutsutaan toki täydellisyyteen, mutta se on tavoite, jota kohti kilvoitellaan eikä vähimmäisvaatimus.
Osaisiko nyt sitten ihan varmasti sanoa sen mitä siinä kasteessa oikeasti tapahtuu ? Meille on annettu käsky kastaa, mutta siinä yhteydessä ei ole kerrottu miten se pitää suorittaa, eikä milloin.
Martti Pentti toteat:”” Tämä olisi kovaa, täydellisyyttä vaativaa lakiuskoa. ””
Ajatuksesi kyllä kuvastaa ettet ymmärrä evankeliumista yhtään mitään, siis evankeliumi on rakkauden kautta vaikuttavia tekoja, ei siis Jumala pakota mihinkään vaan ensinnäkin antaa synnit pelkästä armosta anteeksi ja sitten antaa voiman ja rakkauden elää tahdossaan ja näin uskovat elävät SYDÄMEN halusta Jumalan tahdossa.
Olen jo huomannut niin monta kertaa pelkosi ”lain alle” joutumisesta, ei todellinen usko ole lain alle joutumusta vaan rakkaudessa elämistä.
”Evankeliumi on rakkauden kautta vaikuttavia tekoja.” Ei ole. Evankeliumi on iloinen uutinen syntien anteeksi saamisesta ja kuoleman voittamisesta. ”Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.”
Marko Sjöblom mietippä mihin on perustunut teidän kirkon hyväksymä uskontopakko eli suomessakin on ollut pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon?
Voitko johtaa sitä mitenkään evankeliumista?
Ihan normaalia toimintaa. Arinkin on pakko maksaa veroja ja tukea suomen armejaa.
Ari on taas kovasti innostunut samojen asioiden jankkaamiseen. Ainoa asia jolla asiaan voi vaikuttaa on jättää hänen tekstinsä lukematta ja niihin vastaamatta. Se joka Arille vastaa vastaa myös siitä, että Ari pysyy ahkerasti mukana.
Vaikeaahan se on ja itse siihen välillä sorrun.
Pekka siitä olet kyllä suoraselkäinen ettet poista kommenttejani, kiitos siitä.
Kyselet mitä kasteessa tapahtuu, no mitä luet Raamatusta, onko todella niin että Jeesus käskee kastamaan, minä luen että Jeesus antoi tämän käskyn tehdä opetuslapsiksi kastamalla opetuslapsilleen. Kuinka sitten Pietari kun sai Pyhän Hengen, antoi selkeän lupauksen kuinka saadaan synnit anteeksi ja Pyhä Henki:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis tuossa on selkeästi että ensin Jumalan tulee kutsua, sitten tulee tehdä parannus ja sitten ottaa kaste NIIN SAA synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, eikö tämä ole selkeää, kyllä on.
Ari, taas meni väärin. Lapset kastetaan, aikuiset kun he katuvat.
Paajanen Sami selitä miksi Pietari sanoo selkeän lupauksen kuinka saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, voiko sen lupauksen mitenkään liittää vauvakasteeseen?
Jeesus antoi kaste ”käskynsä” juuri opetuslapsilleen ja Pietari kuului heihin ja sitten Pietari tuo lupauksen jota ei voi mitenkään liittää vauvakasteeseen, kuinka tämä on mahdollista JOS vauvakaste olisi oikea?
Ari, mitä syntiä se vauva on tehnyt? Aikuinen sen sijaan on tehnyt paljon syntiä. Vauva kastetaan siksi, että hän ei ole tehnyt syntiä, aikuinen taas siksi, että hän on tehnyt. Varsin yksinkertaista.
”Voiko sen lupauksen mitenkään liittää vauvakasteeseen?” Liittihän Pietari itsekin: ”Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.” τοις τεκνοις tarkoittaa todellakin alaikäisiä lapsia.
Paavalilla on meille hyvä muistutus: ”Kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. ”Ef.4:1-7
Luther ei noussut vastustamaan aikuisten kastetta, vaan hän puolusti yhden kasteen olevan riittävä Kristitylle.
Lasten ja imeväisten kastaminen on ollut alusta asti Kristillisen Kirkon tapa, ja nykyisinkin lähetyskentillä, jossa ns. ”Pakanoita” ja Kristuksesta osattomia kastetaan, niin edelleen kastetaan myös aikuisia. Joka on lapsena kastettu, ei tarvitse enää toista kastetta. Uskoa ja kastetta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat aina yhdessä, kun Kirkko kastaa. Vapailla suunnilla on monesti ongelmana, että he erottavat veden ja Hengen Raamatun vastaisesti toisistaan.
Kun Pietari julisti, kääntymystä, (parannusta) ja kastetta Kristukseen niin hän puhui niille Juutalaisille, joita oli tavan mukaan kastettu, (puhdistus ynm. pesut) monee eri tarkoitukseen. Nyt oli tullut aika, jolloin yksi kaste Kristukseen riittää koko ihmisen elianjaksi, vauvasta vaariin. Kyse oli myös valtavasta kulttuurisesta muutoksesta, jota Kristikunta alkoi viemään maailmaan, alkaen Juutalaisista, jotka ottivat kasteen Kristukseen.
On hyvä muistaa, että Juutalaiset pojat oli ympärileikattu 8 päiväisenä ja näin liitetty Jumalan tekemään liittoon. Nyt oli tullut uusiliitto, Kristuksen kautta, johon myös Kristukseen kastetut pakanakansatja tytöt pääsivät. Luoja on kaikkien ihmisten Luoja ja kaikkien ihmisten Jumala.
On myös hyvä muistaa, että Juutalaiselle lapselle on annettu nimi, kun hänet liitetty Jumalan tekemään liittoon. Kaste on samoin Kristitylle myös liiton juhla. Kasteessa ihminen erotetaan pyhitetään ja siunataan Jumalan liittoon. Järkeily ei auta tähän mitään lisää. Lapsikin tämän ymmärtää, kun hänelle kerrotaan ja opetetaan.
Onpas täällä paljon sanoja. Ja osalla tunnetta sanojen takana. Toisaalta on hyvä, että syntyy keskustelua. Itse liityn niin kasteen kuin uskonkin kohdalla kristittyjen yhteiseen uskoon. En itse ymmärrä niistä sen paremmin, vaikka uskonkin Pyhän Hengen vaikuttavan myös minussa. Olen liitetty Kristukseen ja pelastuksen osallisuuteen. Se riittää. Jospa on myös taivas ja jospa minäkin pääsen sinne, Kristuksen tähden.