Sopivassa tilanteessa olen esittänyt kysymyksen: ” haluatko tulla uskoon”. Silloin kun koen että Jumala on tätä ihmistä puhutellut jo. Vastaus on ollut välillä myönteinen ja selvä. Eräskin sanoi, että oli sitä varten tullut. Joten jos en olisi tuota kutsua esittänyt tämä olisi lähtenyt pettyneenä pois.
Itse tulin uskoon telttakokouksessa, jossa pappi toivotti hyvää yötä ja kauniita unia. Jos on hyvä omatunto niin niitä näkee. Jollei ole niin voi jäädä jotta saa hyvän omantunnon. Niinpä jäin.
Olen huomannut että ihmiset kaipaavat kutsua joka selkeästi esitetään ja otetaan vastaan. Monet ovat niin viraantuneet uskon asioista, että eivät osaa hyödyntää niitä asioita, joita Kristillinen usko tarjoaa. Ajatellen ettei ne hänelle kuulu. Siksi näen, että kutsu kuuluu tehdä, jotta kuulijat uskaltavat
ottaa sen askeleen. Kaikki sitä ei kuitenkaan tee, emmekä tiedä miksi. Uskon että Pyhä Henki on tehnyt työn kuulijan sydämessä ja kuulija tekee siksi tietoisen ratkaisun ja ottaa pelastuksen vastaan.
Näin hän ojentautuu selkeästi omistamaan uskon koko rikkauden. Tiedostaen että Jumalan suuret lahjat kuuluvat myös hänelle. Jolloin hän myös voi ottaa ne käyttöönsä ja aloittaa hengellisen kasvun. Jollei selkeää ratkaisua ole koskaan tehnyt ja siksi jää uskon elämässä ulkopuoliseksi, niin onhan se suuri vahinko.
Joku toinen taas on saanut lapsesta asti kasvaa sisälle uskoon ja hänelle oma usko on itsestäänselvyys, eikä tarvitse mitään henkilökohtaista ratkaisua. Käsitän tuon uskon ratkaisun välineellisenä asiana, joka on monelle välttämätön. Ei siksi että pelastuminen olisi siitä kiinni että ratkaisun tekee , vaan siitä että tiedostaa mitä oma hengellinen elämä käytännössä on. Eli tuntee syntinsä ja omistaa armon yhä uudelleen. Eikä kyllästy siihen, että tarvitsee armoa joka päivä ja siksi ryhtyykin hyväksymään omia syntejään. Jolloin kadottaa hyvän omantunnon ja samalla sen ehdottoman tärkeän eli ensi rakkauden Jeesukseen.
Joku voi tietysti kuvitella pelastuvansa siksi että on tehnyt ratkaisun ja tullut ns. uskoon. Jolloin uskon perustus ei ole kestävällä pohjalla. Jokaisella on varmasti hengellisen elämänsä hoitamisessa ihan riittävästi tekemistä, mikäli antaa Pyhän Hengen tehdä työtä sydämessään. Jolloin väärät luulot omasta ratkaisusta karisee pois.
Minusta on alkanut tuntua hiukan oudolle se etten julistuksessa juurikaan kuule sitä että meitä haastetaan ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja toimimaan sen mukaan. Jeesus sanoi toivovansa sitä että lähdemme liikkeelle ja julistamaan evankeliumia. En oikein käsitä sitä miksi evankeliumin vastaanottamista ei pitäisi kehottaa ottamaan vastaan. Voisiko joku ystävällisesti kertoa miksi?
Martti Pentti tuot seuraavan:”””Voiko sen lupauksen mitenkään liittää vauvakasteeseen?” Liittihän Pietari itsekin: ”Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.” τοις τεκνοις tarkoittaa todellakin alaikäisiä lapsia.””
Siis kun tuon Pietarin antaman lupauksen lukee niin mikä se on, eikö selkeääkin selkeämmin seuraava:
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.””
Tuo on siis sana tarkasti juuri se lupaus jonka Pietari antoi, seuraava jae on sitten KENELLE tuo lupaus on, siis kuulijoille ja heidän lapsilleen eli kun kuulijat tai heidän lapsensa TEKEVÄT PARANNUKSEN JA OTTAVAT KASTEEN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN SYNTIEN ANTEEKSISAAMISKSI NIIN HE SAAVAT PYHÄN HENGEN LAHJAN.
Eikö tuo ole selkeää suomenkieltä, KYLLÄ ON.
Ari, mikä tuossa nyt on epäselvää.? Pietarihan puhuu oikein. Vauvojen ei tarvitse tehdä parannusta, heidät kastetaan suoraan.
Yhtä suoraan kun Ari tukee rahallisesti sotateollisuutta.
”Eikö tuo ole selkeää suomen kieltä? KYLLÄ ON.” Suomen kieli on selkeää ilman isojen kirjaimien käyttöä (tai ääneen huutamista).
”Eikö tuo ole selkeää suomenkieltä, KYLLÄ ON.” (Pasanen Ari)
Niin on, Pasanen Ari.
Oletko sitä mieltä Ari Pasanen, että vauvan pitäisi tehdä parannus, parannus mistä?
Kasteen haluat vauvalta kieltää? Ensin pitäisi tehdä syntiä, kuinka paljon ennen kastetta? Olet kirjoittanut, että alle 20-vuotiaita ei saisi kastaa.
Pasanen, olet harhassa.
Ensinnäkin en ole ”kieltämässä” yhtään mitään, en vauvakastetta, en islamia, en ……
Jeesus puhuu luopumisesta, että tulee luopua kaikesta Hänen tähtensä, jopa isästä ja äidistä, kuinkahan tämä sopii vauvoihin, lähtevätkö vauvat seuraamaan Jeesusta?
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, tarvitsevatko terveet parantajaa?
Kenet Pyhä Henki tekee eläväksi, synteihinsä kuolleet, onko siis vauvat jo kuolleet synteihinsä?
Johannes kastaja ja Jeesus julistivat parannusta ja kastoivat ihmisiä kun nämä tunnustivat syntinsä, tekeekö vauvat tämän?
”Lähtevätkö vauvat seuraamaan Jeesusta?” Olisi mielenkiintoista tietää, miten sinä, Ari Pasanen, näet Jeesuksen seuraamisen? Kiinnität usein huomiosi siihen, mistä on luovuttava. En ole kuitenkaan ole saanut käsitystä siitä, mihin uskoaksesi on mentävä ja mitä tehtävä. Jeesuksen käskyhän kuuluu: – Menkää ja tehkää! Vauvan mailma on oikeastaan vain hänen suhteensa äitiin. Miksipä ei siinäkin voisi olla Jeesuksen seuraaja? Hänen lapsuudestaan tiedetään Luukkaan mukaan: ”Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.” Ei kai pienen lapsen kohdalla muuta edellytetä.
Ari, kiellät toistuvasti ja jankkaat samoista asioista. Levy on ikään kuin jäänyt päälle. Kaikki kristityt luopuvat, myös vauvat, vaikka et sitä käsitä. Pyhä Henki tekee eläväksi muutkin kuin synteihinsä kuolleet. Turha rajoittaa Hänen työtänsä.
Johanneksen kaste on eri asia kuin Jeesuksen asettama kaste. Kristillinen kaste sitoutuu kolminaisuus oppiin. Sinä kiellät kolmiyhteisen kristittyjen Jumalan, kuten olet sanonut.
Sami Paajanen siis mistä ja miten vauva luopuu, vaikkapa isästä ja äidistä?
Ketä siis vauvakastetut vauvat seuraavat, vanhempiaan vai Jeesusta?
Miten käy kun vauvakastettu vauva ei saa minkäänlaista hengellistä opetusta, erottaako siis lapsi väärän opetuksen eli alkaakin elämään eritavalla kuin vanhempansa?
”Erottaako lapsi väärän opetuksen ja alkaakin elää eri tavalla kuin vanhempansa?” Tämä kysymys sivuaa jo kehityspsykologiaa enemmän kuin uskon asioita. Ihmisen kasvamiseen kohti aikuisuutta liittyy niin lapsuuden uhma- kuin nuoruuden murrosikäkin. Molemmissa asetumme vanhempiemme auktoriteettia vastaan. Olisi tietysti onnellista, jos seurakunnan lastenkerhot ja rippikoulu olisivat näissä vaiheissa kasvua ohjaamassa. Elleivät ole, voidaan toivoa ja rukoilla, että Henki saa muilla tavoilla johdattaa oikeaan suuntaan.
Jumalalle on kaikki mahdollista. Mark. 10:27
Epäusko kysyy: ”Miten se ja se voi olla mahdollista?” Epäusko ihmettelee aina, ”miten”, mutta uskolla on yksi suuri vastaus kaikkiin sen kysymyksiin, ja tuo vastaus on Jumala.
C. H. Mackintosh, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
On aika turhaa väitellä kasteesta ja sen merkityksestä, josta asiasta Jumalan sana kertoo hyvin vähän.
Sen sijaan olisi hyvä pohtia sitä mitä siitä seuraa. On selvää, että myös kasteessa Jumalan rakkaus vuodatetaan yllemme, mutta sillä on myös tavoite. Se tavoite jää helposti keskustelujen jalkoihin. Siitä puhuu 2 kor. 5:15 Hän on kuollut kaikkien puolesta jotta ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Meistä on tullut Jumalan työtovereita, että muutkin pääsisivät tuntemaan Jeesuksen. Nyt jos jämähdämme tähän kasteeseen ja parannukseen, niin kuinka käykään sen työn, jota Jumala meidän kauttamme tahtoo olla tekemässä?
Raamattu ja kirkon historiasta löydämme runsaasti aineistoa kristillisestä kasteesta. Raamatussa on satoja kohtia kasteen merkityksestä ja sisällöstä.
Kirkolla on kanoninen oikeus tulkita tekstejä, koska kirkkoa johtaa Pyhä Henki ja se on totuuden pylväs. Näin vältämme yksilökeskeisen, yhdistyskeskeisen, järjestö keskeisen tulkinnan kasteesta.
Kaste on portti jotta langenneet ihmiset voisivat toteuttaa theosis kutsumuksensa, luomattoman armon kautta tapahtuvan luotujen olentojen jumalallistumisen.
Totta kai kasteella on suuri merkitys, mutta jotkut keskustelijat perustelevat väitteitään tavalla, joka ei ole kestävällä pohjalla. Esim. väittäen että lapsikaste on hyödytön. Sille väitteelle on turha Raamatusta etsiä mitään.
Jos sanotaan, että kasteella on suuri merkitys, sillä ei oikeastaan sanota mitään. Kastessa ihminen uudestisyntyy, tulee uskoon, saa Pyhän Hengen. Lapsen kohdalla tämä on automaatio. Aikuisen kohdalla myös, jota tietysti myös edellyttää vakaa aikomus ja katumus tulla osalliseksi kirkon jäsenyydestä ja uskosta. Lapselta emme näitä edellytä.
Minulla ei ole suurta tarvetta sanoa tässä asiassa viimeistä sanaa, Halusin vain tietää miksi tilaisuudessa jossa olen saanut kutsun pelastuksen vastaanottamisesta olisin toiminut väärin. Siltä se kuulostaa, kun sanotaan että on väärin jos puhuja kutsuu kuulijoita ottamaan Jeesus sydämeensä.
”Sanotaan, että on väärin, jos puhuja kutsuu kuulijoita ottamaan Jeesus sydämeensä.” Eihän se väärin ole, jos puhuja kunnioittaa niiden uskoa, jotka jo ovat Jeesuksen omia. Lienee innokkaita saarnamiehiä, jotka olettavat kaikkien kuulijoidensa olevan ainakin perinpohjin maallistuneita. Tähän liittyy usein pyrkimys laskea kädennostoista tai muusta, montako ’sielua on voitettu’. Se tuntuu kovin maailmalliselta kunnian tatelulta.voit
Po: tavoittelulta.
Mihin muuhun ajattelet Pentti M. ihmisen kykenevän, kuin kunnian tavoitteluun ja syntiin?
Oma rukouselämäni kehittäminen on alkanut opettaa minulle sitä miten vastahakoinen olen rukoukseen ryhtymiseen.
Siitä huolimatta, että ne ovat muodostuneet minulle kaivatuiksi taivashetkiksi.
Jopa kutsuun vastaamisesta voi helposti löytää itsekkäitä motiiveja. Joten puhdasta Jeesuksen vastaanottamista on syntisen ihmisen mahdoton saada aikaan. Josta johtuen kukaan ei voisi pelastusta saada ja kuitenkin saa.
Tuo ’kuitenkin’ on sana, joka kantaa kauniisti evankeliumia. Mikä on ihmiselle mahdotonta, ei ole sitä Jumalalle. Varmaan Hän voi käyttää työssään omahyväisiäkin saarnamiehiä.
Taisi Paavalillakin olla sitä vikaa kun pitkitti puhettaan ja yksi nuorukainen nukahti ja putosi ikkunasta maahan.
Yksi paha vika on siinä puheen pitkittämisessä se että mikäli kuulijat ovat puheen alkupuolesta saaneet jotain hengellistä rakentumista niin sekin katoaa heidän mielistään, kun väsymys ottaa vallan.. Paavo Ruotsalainen on sanonut että seurat pitää lopettaa silloin kun kansa tulee nälkäiseksi.
Ei mikään koko maailmassa enään voi peljättää kristittyä, jonka Herrana on Kristus. Synti ei voi sitä tehdä, sillä me tiedämme, että Kristus on sen maksanut ja sovittanut. Eikä myöskään kuolema voi peljättää, sillä Kristus on sen voittanut. Helvetin on hän kukistanut, sitonut ja vanginnut perkeleen.
Luther, Huonepostilla, s. 330, SLEY, vuoden 1902 painos.