Eikun lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Lapsen tulo tähän maailmaan on ”korkeemmas’ käres’”, kuten tietää jokainen lestadiolainen ja hehän tunnetusti saavat paljon lapsia. Eivät tee. Lapsen saaminen on nöyrä ilmaisu elämän ihmeestä, lahjasta. Niinpä yleiseen kielenkäyttöön pesiytynyt ilmaisu ”olla lapsentekopuuhissa” pitäisi kai muuttaa muotoon ”olla lapsensaantipuuhissa”. Hah, sanon minä.
Sanovat, että kovin on teknisen ja mekaanisen kuuloinen tuo ilmaisu ”tekeminen”, uh. Ja kainostelevamman uskovaisen mielessä se viittaa selvästi myös seksiin, joka kai sitten jollain tapaa on joidenkin kokemuksessa välttämätön välivaihe -sekin synkkä ja ikävä?-jotta se elämän ihme lähtisi alkuun. Lapsen tekeminen on lapsen saamisesta pois. No, ei minusta.
Kyllä lapsia saadaan, tietysti. Eivätkä kaikki saa, vaikka haluaisivat. Ja jos halu on kova, niin sitten vaikka adoptoidaan tai mennään tutkimuksiin ja ehkä hedelmöityshoitoihin ja mitä näitä nyt onkaan. Kovasti alkaa olla minusta kyllä tekemisen meininki ainakin tuossa vaiheessa, vaikka epäilemättä moni myös rukoilee, että saisi sen kaipaamansa lapsen. Mutta tekemistä tuntuu tuossa vaiheessa olevan jo aika monella terveydenhuoltoalan ammatti-ihmiselläkin, jotta se elämän ihme lähtisi käyntiin. Ja pysyisi käynnissä sen sopivan ajan, että synnytyskanavista pulpahtaisi tänne eläkejärjestelmämme uusi ylläpitäjä ja ilmastonmuutoksen ratkaisija.
Käsittääkseni kristikunnan historiassa on vain yksi ihminen, jota ei ole tehty, hänet on saatu. Ja asiasta vielä ilmoitettiinkin etukäteen sille naisenalulle, joka ei miehestä mitään tiennyt. Kun Zeuksen sanottiin rakastelleen ihmisnaista joutsenen hahmossa, niin Marian tapauksessa yön pimeydessä ei tullut joutsenta eikä edes jumalallista miestä eroottinen punahehku kasvoillaan ehdottaen Marialle, että hameenhelmat korviin, nyt tehdään Jeesus. Korkeimman voima vain varjosi hänet ja *naps* siitä se elämän ihme lähti. Ei tehty, ei. Siittiöllä vai ilman, ei hajuakaan. Mutta näin kristityt uskovat. ”Sikisi Pyhästä hengestä”.
Mutta me muut, täällä ollaan, tehtynä ja saatuna. Toivottavasti ei kuitenkaan tekemällä tehtynä. Soisin kyllä, että mahdollisimman moni olisi ilolla pantu tänne maailmaan.
Jaa, ei kai Aatamia ja Eevaakaan tehty. Olivatkohan he navattomia?
Uskaltaisikohan replikoida lasten tekemisen iloista kristillisen lehden palstoilla? Välillä tulee mieleen se, että jotenkin hiljaisesti annetaan ymmärtää ,että kristittyjen lapset ainakin ovat tulleet joko neitseellisen syntymän kautta tai että on uhrauduttu seksiin .
En ole koskaan ymmärtänyt huomattavienkin teologien väitettä siitä että oli välttämätöntä jotta Jeesus syntyisi neitsyestä . Tai kyllä tiedän ,koska yhtenä harhaoppina pidetään sitä ,että Jeesus oli ihminen joka jumalistui vasta Johanneksen kasteen kautta, jonka jälkeen pyhä Henki kyyhkysen muodossa laskeutui häneen.
Puhdas oppinen käsite on lähempänä Zeusta ja Ledaa kun oikeastaan tajutaankaan. Siis että jumala hedelmöitti Marian syntyäkseen ihmiseksi. Saastaton sikiäminen on yksi katolisen kirkon rakastettuja ylistyksen kohteita. Sillä lailla säästettiin Marian puhtaus jotta perisynnistä vapaa vapahtaja voisi tulla maailmaan. Eli seksi on syntiä kuitenkin. Hiuksenhalkojat sanovat ,että ei seksi mutta himo on syntiä, teeskennellen että ne eivät kuulu yhteen. Jaa, millaista on puhdas himoton seksi? Voin vastata itse : Se on huonoa seksiä joka ei vahvista rakkaussuhdetta vaan kylmettää sitä.
” En ole koskaan ymmärtänyt huomattavienkin teologien väitettä siitä että oli välttämätöntä jotta Jeesus syntyisi neitsyestä .”
Tämä on kyllä kiinnostavaa. Kun tuo on juntattu itse uskontunnustukseen (”syntyi neitsyt Mariasta”), niin sitä ei sieltä noin vain pureta. Kristikunta sen kun pirstoutuu jatkossa enenevässä määrin kaiken tämän … vaikeasti uskottavan ja sisäistettävän äärellä. Tässä kaikessa tarvitaan pätevää teologiaa. (Teologia=asioiden selittely omalta kannalta parhain päin)
Tämä neitsyestä syntyminen oli jumalien keskuudessa vanha ”vitsi”, jonka kristinusko omi.
Mies saa lapsen. Nainen tekee sen. Miehen muutaman sekunnin osuus ei riitä tekemiseksi, täyttä huvia.
Oppi Jeeesuksen neitseestäsyntymisestä on osa sitä pahennusta ja hullutusta, jota evenkeliumi Paavalin mukaan on. Se perustuu Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien syntymäkertomuksiin, jotka tässä yhdessä asiassa pitävät saumattomasti yhtä, ja koko kristinusko rakentuu sille vakaumukselle, että evankeliumit sisältävät todenperäisen todistuksen Jeesuksesta. Mitä Aadamiin ja Eevaan tulee, ajattelen, että he ovat varhaisen ihmiskunnan personifikaatioita, joiden kautta on kerrottu myyttisiä totuuksia ihmiskunnan ihmistymisestä. Me nykyihmisetkin kyllä ensisijaisesti saamme lapsia, usein hyvin toivottuina, mutta joskus myös pyytämättä ja yllättäen, joskus taas lasta ei saada hartaasta toiveesta ja ahkerasta yrittämisestä huolimatta. Vasta aivan äskettäin on löydetty menetelmiä lapsen saamiseen ilman seksin iloja, mutta nykyisinkin lapset sentään useimmiten ovat eroottisen rakkauden hedelmiä.
Kun katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatiokin on huomannut kuudennen päivän Ihmisen anomalian merkityksen on rohkeata asiaa ymmärtää myyttisenä personifikaation merkityksenä ja ehkä ensimmäisenä ilmauksena kirjallisesta edellisestä kivitöitä lukuunottamatta.
Näin Jumala käski tätä Ihmisen anomaliaa kuten käski myös toisia luomiaan.
Jeesuksen adoptionaalisuudesta luovuttiin vuoden kuluessa kun Jeesuksen seuraajien joukosta tuli Rooman Valtakunnan uskonto.
Kohtuullisesti ajatellen ei ole merkitystä oliko Jeesus Jumalallista alkua vaiko tavallista Jumalan mahdollisuudet huomioon ottaen.
Mukava asia on huomata Jumalan kieltäneen edellistä kuudennen päivän anomaliaa kahdeksantena päivänä. Nyt on kyseessä edellisen epäjatkuvuus, diskontinuineetti, ja tämän tapahtuman allegorioiden kanssa tai ilman kirkkomme huomaa perisynnin asiana. Kauankohan kestää ennenkuin kirkko tästä pääsee eteenpäin huomatakseen kyseessä olleen Jumalan suuret lahjat Ihmiselle vapauden ja omantunnon asiassa.
”Oppi Jeeesuksen neitseestäsyntymisestä on osa sitä pahennusta ja hullutusta, jota evenkeliumi Paavalin mukaan on” Ei ole. Paavali sanoo selvästi, että puhe rististä on hulluutta niille blaablaablaa. Puhe on rististä, ei neitseestäsyntymisestä.
Ja vielä: mitä Paavali tarkasti ottaen opettaa Jeesuksen alkuperästä? Room. 1:2-4. Missä kohden Paavali opettaa neitseestä syntymistä?
Edellisen hedelmiä ovat kaksikertainen oppi ennaltamäärämisestä, Jumalan Armovalinta, ja huippuna opetukselle mitä kirkkomme jäsenilleen ei tarjoa lupa uskoa kasteen Armolupauksiin ja viimekädessä tarttua Jumalan Armoon.
Harvat ovat tietoisia asian olevan kirkossamme Ihmisen omaa syytä etsikkoajasta kieltäytymisessä
Jumalan kutsuessa.
Mutta miten harjoittaa sakramentin osallisuutta tai olla kuulossa niin evankeliumin kuin lain asiassa kun asiasta ei kerrota. Näin kirkon antamaton opetus kaadetaan kadotuksen vaivaksi Ihmisille.
On kyllä sitten teologiassa katsottu Jumalan voivan toivan toimia edellisen protokollan ulkopuolellakin.
Laurille: Olen toki tietoinen siitä, että Paavali tarkoittaa pahennuksella ja hullutuksella sanomaa Kristuksen sovituskuolemasta ristillä. Mutta ajattelen niin, että koko kristillinen usko perustuu siihen, että Jeesuksen persoonassa toteutui semmoista, mikä naturalistisen maailmankuvan puitteissa on mahdotonta ja siksi ei myöskään totta. Kristillinen usko ja naturalistinen maailmankuva ovat siis sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Itse ajattelen niin, että vaikka ns. luonnolait kertovat totuuden aineellisen universumin säännönmukaisuuksista, ne eivät ole koko totuus, vaan on olemassa myös semmoista, mikä on periaatteellisestikin tieteellisen tutkimuksen ulottumattomissa. Tämä ”näkymätön maailma” (epäeksakti ilmaisu!) voi joskus murtautua havaittavaksi. Evankeliumit perustuvat ihmisten kokemuksiin tämmöisistä tapahtumista.