Kotimaa-lehti kerää kokemuksia hengellisistä vaikutteista:
Kuka antoi sinulle hengelliset eväät?
Kuuntelitko jotain tunnettua saarnamiestä tai herätyspuhujaa? Keskustelitko viisaan sielunhoitajan tai hengellisen ohjaajan kanssa? Luitko uusia näkemyksiä avaavan kirjan? Kuulitko mieltä uudistavan hengellisen laulun? Kävitkö jossain pyhiinvaelluskohteessa?
Kerro mistä olet saanut hengellistä evästä eli virikkeitä ja kestäviä periaatteita kristittynä elämiseen. Miten eväät on syöty, onko niistä vieläkin ammennettavaa?
Kirjoituksia voidaan käyttää Kotimaan jutussa aiheesta. Voit kirjoittaa perinteisesti kirjeellä osoitteeseen: Kotimaa, PL 279, 00181 Helsinki – kuoreen tunnus ”Eväät”. Samainen tunnus viestikenttään, jos lähetät ajatuksiasi sähköpostilla: toimitus@kotimaa.fi
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.
Sain hengelliset evääni syntyessöni tänne maailmaan. Ne ovat esiintyneet tapahtumin elämäni aikana, joita nyt jätän yksityiskohtaisesti kertomatta. Vuonna 2005 sain toiveeni 67 vuotiaana toteutumaan ottamisessa selvää Jeesuksen ajan tapahtumista. Viiden vuoden kuluttua omasta mielestäni tarmokkaana sain kirjoitettua kirjan ” Kristinuskon kirja ” , joka on eräs lähtökohta Jeesuksen sanoman ymmärtämiselle. Tämän jälkeen ajattelutapani on luonnollisesti kehittynyt mutta perusta on samaa kuin kirjani tekemisien aikana.
Tosiaan kuka antoi minulle tämän hengellise ajattelun en tiedä. Ehkö se mselviää poislähtöni yhteydessä tästä maailmasta.
Olen syntynyt sodan aikana Esikoislestadiolaiseen perheeseen. Olin omkksunut ja sisäistänyt jokseenkin sen mitä oli opetetty. Perimätieto kertoi, että 1902 oli käynyt suuri hajannus Lestadiolaisuudessa. Syntyi uusheräys, jonka sanottiin olevan ahdasta lajia. Sitten oli vanhoillisuus, joka taasen perimätieto luokitteli löysemmäksi. Loput, jotka eivät osanneet mennä kumpaankaan jäi siihen jota aluksi haukuttiin esikoislestadiolaisiksi, vaikka se nimi on sittemmein virallistettu.
Oli ehkä vuosi 1992 ja silloin rakennettiin kirkkoa Kelttoon Pietarin taakse. Olin siellä talkoissa ja asuin eräässä perheessä. Emäntä sanoi, että kirkolla on seurat ja kysyi lähdenkö mukaan. Menimme sinne parakkikirkkoon ja siellä kuulin, että uudengheräyksen porukka tulee pitämään seurat. Ensimmäinen hämmennys tuli, kun niinnä nuorilla oli kitara matkassaan. Jotenkin se ei sopinut siihen kuvaan, joka minulla oli. Nuorehko pappi alkoi julistaa ja jotenkin korvani aukesivat Jumalan sanalle ja ymmärsin, ettei mikään porukka joudu pelastamaan yksin koko maailmaa. Valtava kuorma putosi päältäni ja ilo täytti samalla, kun ymmärsin Herralla olevan Suomessakin satoja ehkä tuhansiä työntekijöitä. Sen jälkeen Jumalan valtakunnan asiat saivat elämässäni uudenlaisen tilan.