Jordaniassa vietettiin 25.5.2016 maan 70. itsenäisyyspäivää. Maassa eletään rauhanaikoja vaikka samaan aikaan kaikissa sen ympärillä olevissa maissa on levotonta. Jordania onkin mielenkiintoinen tapaus koko Lähi-idän epävakauden keskellä ja merkittävä tekijä alueen rauhanpyrkimyksissä.
Jordaniaa leimaa merkittävästi sen pakolaisten määrä. Maan väkiluku on 9,5 miljoona, joista merkittävä osa on ”vieraita”, kuten heitä usein kuvataan valtion toimesta.
Viime vuonna tehdyn väestönlaskennan mukaan 6,6 miljoonaa kansasta on jordanialaisia, joista merkittävä osa palestiinalaispakolaisten jälkeläisiä. Loput 2,9 miljoonaa, eli 30,6 prosenttia, on naapurimaista tulleita pakolaisia. Heistä noin 1,3 miljoona, 13,2 prosenttia on Syyrian pakolaisia. Irakilaisia on noin 131 000 vaikka moni arvioi tämän luvun huomattavasti suuremmaksi. Tämän lisäksi maassa asuu yli 600 000 egyptiläistä vierastyöläistä.
Vuosittain Jordanian väkiluku kasvaa 5,4 prosenttia johtuen pitkälle kasvavasta pakolaisvirrasta. Maahan tulee lähes päivittäin uusia pakolaisia.
Amnesty International teki vastikään tutkimuksen 27 eri maassa, jossa kartoitettiin mielipiteitä ja asenteita pakolaisia kohtaan. 27 000 ihmistä haastateltiin eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Jordania.
73 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus paeta sotaa tai vainoa toisiin maihin. Jopa 66 prosenttia haastatelluista esitti, että heidän hallituksensa pitäisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi. Vastaajista yksi kymmenestä sanoi olevansa valmiita majoittamaan pakolaisia omaan kotiinsa.
Kyseessä oli ensimmäistä kertaa julkaistavan pakolaisindeksi (Refugees Welcome Index). Kärkeen nousivat Kiina, Saksa ja Britannia.
Saksalaisista 96 prosenttia kertoi olevansa valmiita vastaanottamaan pakolaisia maahansa. Ainoastaan kolme prosenttia vastaajista Saksassa oli tästä eri mieltä vaikka joskus uutisia seuratessa voisi kuvitella, että vastustajien määrä on paljon suurempi.
Mielenkiintoista oli lukea merkittävän määrän pakolaisia viime vuosina vastaanottaneiden jordanialaisten ja kreikkalaisten asenteista. Jordanialaisista jopa 84 prosenttia vastasi, että heidän valtionsa voisi auttaa vieläkin enemmän pakolaisia. Kreikkalaisten keskuudessa luku oli 74 prosenttia. Luvut olivat hätkähdyttäviä ottaen huomioon miten paljon Jordaniassa ja Kreikassa on jo nyt pakolaisia. Pakolaisia, joiden paluu kotimaihinsa ei näytä toteutuvan lähivuosina.
Asenteiden tiukentuessa pakolaisia kohtaan Euroopassa, meillä olisi varmaan Suomessakin paljon oppimista Jordaniasta ja Kreikasta. Maat elävät todella tiukoilla isojen pakolaisvirtojen alla varsinkin kun tilanne ei ole paranemaan päin. Silti kansan keskuudessa elää halu auttaa ja toive, että valtio tekisi enemmänkin auttaakseen pakolaisia.
Toisaalta Amnestyn raporttia lukiessa joutui väkisin miettimään, että onko todellisuus kuitenkin se, että yleinen asenne pakolaisia ja turvanpaikanhakijoita kohtaan on edelleen globaalisti positiivinen, mutta vastustajien kasvava äänenkäyttö mediassa ja provokaatiot ovat sen verran näkyviä, että ne nousevat uutisotsikoihin yli hyvien uutisten.
Kyse lienee ennen kaikkea asenteissa ja lähimmäisen hädän tunnustamisesta. Jordaniassa näkee yllättävän paljon myötätuntoa pakolaisia kohtaan vaikka pakolaiset luovat isoja yhteiskunnallisia haasteita. Positiivinen asenne luo hyvää pohjaa myös paikallisväestön ja pakolaisten rauhalliselle yhteiselolle.
Eikä pelkästään ministeri:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/09/24/jarjestot-mukaan-uskonnonharjoitukselle-vaihtoehtoista-ohjelmaa-kehittamaan-tiedote-23-9-2014/
Eräässä seurakunnassa nousi iso haloo siitä, että konfirmaatio ei saisi olla Juhannuksena. Koska silloin mennään mökeille ym. Pidettiin yhteinen vanhempien palaveri. Keskustelussa asia näytti siltä, että oli valittava jokin muu ajankohta. Kunnes nuorisonohjaaja keksi kysyä ketkä vanhemmista toivoo konfirmaatiota Juhannuksena; nostakoon kätensä ylös. Ainoastaan kolmen käsi ei noussut.
Siinä opin sen miten voimakaskin jonkin asian vastustus, saattaa perustua hyvin harvojen mielipiteeseen. Suuri enemmistö on vain mieluummin hiljaa.
Aikamme kaipaisi ääniä, jotka pystyisivät kiihkottomasti nousemaan heikon puolesta. Nyt negatiivinen paine pakolaisia vastaan on niin massiivinen, että moni on mieluummin hiljaa. Ja niin ihmisyyden ääni jää kuulematta.
Pitkällä aikavälillä ne maat vaurastuvat jotka ottavat vastaan uusia ihmisiä.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi osuvasti Hesarin Mielipide kirjoituksessaan 16.5.2016:
”Pakolaiset ja siirtolaiset eivät ole uhka – he edistävät kehitystä sekä kasvua niin vastaanottavissa maissa kuin lähtömaissaankin. Mitä nopeammin uudet tulokkaat integroidaan yhteiskuntaan, sitä suurempi heidän panoksensa on.”
Belgia on tästä hyvä esimerkki.
Ja muitakin esimerkkejä löytyy.
Mielestäni tehdystä tutkimuksesta kannattaa huomioida ennen kaikkea kreikkalaisten asenteet. Miten suuri osa kreikkalaista olisi valmis ottamaan lisää pakolaisia. Ja miten paljon heitä siellä jo on. – Vaikeinta siellä on niillä pakolaisleireillä, joille ihmisiä on koottu odottamaan Turkin ja EU:n välisen ”ns. sopimuksen” täytäntöönpanoa, jonka kohtalo on tällä hetkellä täysin hämärän peitossa.
Olen viime sysksystä saakka seurannut, miten joillakin Kreikan saarilla.mm Lespoksessa, vapaaehtoiset ottavat vastaan pakolaisia ja omaehtoisesti järjestävät heille jonkunlaista ensiapua, mm ruokaa lapsille ja vaatteita. He jopa majoittavat, jos virallinen apu alkaa viipyä.
Suorastaan hävettää ajatella, miten täällä nähdään Kreikka lähinnä surkeana velkakriisimaana, jota täytyy auttaa MEIDÄN verorahoillamme. – Olisi avattava silmät ja katsottava vähän laajemmalti.
Vihapuhe on täällä niin koväänistä ja kaikkinielevää, että muunlaiset kannanotot, jos niitä esitetään, ja kyllä niitäkin esitetään, hukkuvat sen alle.
Miksikä ”puheeksi” tämä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1458636347379 on laskettava? Olisiko se pitänyt jättää sanomatta tai tekemättä molempien osalta? Tosin tuo sopimus on voimassa ainoastaan 180 päivää.
Mitä noihin Kreikan avustusrahoihin tulee, suurimmalla osalla rahoista on tuettu ainoastaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja.
Ennenkaikkea kyse on asenteesta ja on Amnestyn tutkimuksessa on mielenkiintoista lukea miten positiivisesti suhtaudutaan pakolaisiin, vaikkei sitä aina uskoisikaan, kun kuuntelee median ääntä. Vai olenko väärässä?
Nyt vasta pääsen vastaamaan kahteen viimeisinpään kommenttiin.
Siinäpä se. Vastustus pakolaisia kohtaan ei ole pelkkä kansalaismielipide valtaosalla väestöstä, vaan sitä se on pitkälti virallisella tasolla korkeinta johtoa myöten. – Viimeisimpien ennusteiden mukaan pakolaistulva vain kasvaa tulevaisuudessa.
Mitä tapahtuu nyt läntisellä Välimerellä? – Italiaan tulee taas huonokuntoisilla laivoilla tunhansia pakolaisia viikossa, vaikka järkyttävän iso osa hukkuu matkalla. Tällaiseen leikkiin ei ryhdy, ellei henki ole kysymyksessä. Tässäkin näkyy Turkin ja EU:n vitkuttelu. Leikitään aivan liian vakavalla asialla.
Kreikassahan näiden ”sopimuspakolaisten” siirto tapahtui häiriöttä. Levottomuuksia on alkanut esiintyä vasta, kun turhaa odottelua on kestänyt, eikä tulevaisuudesta ole tietoa. – Mielestäni tässä näkyy koko eurooppalaisen ”sivistyksen” nykytaso.
Te puhutte pakolaisista vaikka kyse on turvapaikanhakijoista. Kuka tahansa maahamme tuleva ei ole pakolainen.
Kuka tahansa maahamme muuttava ei ole turvapaikkaakaan hakemassa.
No ei ole mutta hyvin tiedät että sellaisista ihmisistä nyt keskustellaan. Piti tässäkin päästä saivartelemaan.
Kumpi meistä alotti?