KD-nuoret harmittelevat kannanotossaan puolueiden osallistumista omilla tunnuksilla seurakuntavaaleihin. Kritiikkiä voi toki esittää asiasta kuin asiasta, mutta kannanotto on hieman erikoinen samalta taholta, joka toi vuonna 1958 ensin Suomen Kristillisen Liiton ja sittemmin Kristillisdemokraattisen puolueen muodossa uskonnon keskelle suomalaista poliittista kenttää.
Puolueiden aktiivit ovat olleet vuodesta 1970 mukana seurakuntavaaleissa, jolloin nykyiseen vaalitapaan siirryttiin. Tällä kertaa kirkon puolelta on nimenomaan toivotettu − muun muassa Usko hyvän tekemiseen -kampanjan vierailuilla viime kesän useissa puoluekokouksissa − puolueet tervetulleeksi mukaan seurakuntalaveihin ja samalla toivottu, että listat kertoisivat avoimesti taustaryhmänsä. Se, että näin nyt on laajemmin tehty, on asia, joka ilmeisesti häiritsee KD nuoria. Samaa taustan avointa ja selkeää kertomista voisi toivoa myös esimerkiksi herätysliikkeiden vaalilistoilta.
Se, että samat henkilöt jotka hoitavat kunnan ja kaupungin luottamustoimia, ovat halukkaita vaikuttamaan vapaa-aikanaan kirkossakin, ei tarkoita että kirkkoa oltaisiin erityisesti politisoimassa. Käytännössä seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston kokouksissa ei oman Helsingin nelivuotisen kokemuksen pohjalta puoluepolitiikka erityisesti mitenkään korostu. Neuvostojen ja valtuustojen listoilla olevat asiat ovat hyvin käytännönläheisiä ja jokainen tuo työskentelyyn oman persoonansa ja osaamisensa. Siinä missä kristillisdemokraattinen puolue on tänä päivänä vakiintunut osa puoluekenttäämme, yhtälailla on luontevaa, että jo yli neljänkymmenen vuoden ajan poliittisten puolueiden toiminnassa aktiiviset ihmiset ovat voineet olla mukana seurakuntavaaleissa.
”Käytännössä seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston kokouksissa ei oman Helsingin nelivuotisen kokemuksen pohjalta puoluepolitiikka erityisesti mitenkään korostu. Neuvostojen ja valtuustojen listoilla olevat asiat ovat hyvin käytännönläheisiä ja jokainen tuo työskentelyyn oman persoonansa ja osaamisensa.”
Juuri näin. Mihin tarvitaan ehdokkaan puoluepoliittisen kannan ilmoittamista/miten se vaikuttaa tehtävän hoitoon?
Tämä on hyvä oivalllus. Puolueen jäsen ja kunnallispolitiikassa mukana oleva henkilö voi vallan hyvin olla seurakuntavaaleissa ehdolla vaikkapa jonkun kirkollisen liikkeen tunnuksin, vaikka kyseisen puolueenkin tunnuksella olisi samoissa vaaleissa jokin lista.
Ainakin meillä Espoossa esimerkiksi Tulkaa kaikki -liikkeen ja Yhdessä matkalla -liikeen listoilla on mukana ehdokkaita jotka sekulaarivaaleissa ovat ollleet esimekiksi kokoomuksen, keskusta, perussuomalaisten, vihreiden tai demarien listoilla. Seurakuntavaaleja ei koske ”puoluekuri”.
Mun mielestä puolueiden jäsenet on, mutta puolueet ei. Sais samantien olla ihan vaan henkilövaalit puoluevaalien sijaan.
Puoluelistan ongelmallisuus nousee esiin, jos puolueen yhteiset teemat eivät liity lainkaan kirkon asioihin ja kirkon asioiden suhteen samalla listalla on keskenään täysin päinvastaisia kantoja edustavia ehdokkaita.
Esimerkiksi Espoon seurakuntayhtymän alueella ilmiö on havaittavissa ainakin Kokoomuksen tunnuksen alla olevien ehdokkaisen suhteen. Tärkeissä äänestyksissä ryhmä on sitten hajonnut kirkollisten kantojen mukaisesti.
Seurakuntavaalien äänestäjälle joka äänestää ikäänkuin kuntavaaleissa asia voi olla hämmentävä.
KIrkon asioiden hoidon kannalta sellaiset listat, jotka ryhmittyvät kirkolisten kantojen mukaan, ovat selkeämpiä. Esimerkiksi Tulkaa-kaikki liikeen ja Yhdessä Matkalla -tunnustealla. Tuomiokirkkoseurakunnan lista Samassa veneessä on vastaavanlainen. Esimerkiksi Vantaalla näitä listoja ovat Avoin seurakunta, Sanasta elämään, Sosiaalinen omatunto ja Tulkaa kaikki.
Vastaavia listoja löytyy myös muilta paikkakunnilta.
On se nyt huomattavasti selkeämpi äänestää kepua ja demareita kuin jotain samassa veneessä- tai yhdessä eteenpäin -listaa. Poliittiset puolueet ovat jo pitkälti yli toistasataa vuotta edustaneet suomalaista kansanvaltaista järjestelmää. Ilman niitä päättäisi ajallisista asioistamme keisari ja hengellisistä paavi.
Teemu, Tuota samaa mieltä minäkin olen valtiollisten ja kunnalisten vaalien suhteen, mutta ehkä en kuitenkaan vaikkapa urheiluseuran johtokuntaa valittaessa.
Kun naissä seurakuntavaaleissa on tarkoitus valita luottamushenkilöt ratkaisemaan uskonnolisen yhteisön asioita, niin ehkäpä niiden teemojen tulisi jotenkin kohdistua siihen uskonyhtesöön, jonka sisäisiä asioita aiotaan ratkoa.
Onko sitten vaikkapa jossain Vuossaaren seurakunnassa erikseen kepulaista tai kokoomuslaita politiikkaa tai tulee ko demarius jotenkin esiin seurrakuntaneuvostossa? Sitä sietää itse kunkin pohtia.
Tuskimpa puoluekannalla on vaikutusta siihen, halutaanko seurakuntaan lisää viikkomessuja ja musiikkivieraita sunnuntain päämessuun. Ketäkö kiinnostaa? Varmaan sitä joka ylipäätään aikoo äänestää.
Itse en ole näissä vaaleissa ehdolla puoluelistalla, vaan ihan seurakunnallisella teemalla, mutta puoluekantani toki selviää jos joku viitsii googlettaa.
Hyvä kirjoitus Villeltä!
Tätä ”politisoitumisen” pelkoa voisi myös vähän miettiä.
Teemu Kakkurin kommentti tässä ketjussa oli mielestäni oikein hyvä.
Itselläni on ”politisoitumisesta” ehkä vähän erilainen kuva kuin joillain muilla, koska olen politiikan tutkija. Itselleni politiikka ja politisoiminen tarkoittaa sitä, että asioista voi olla eri mieltä. Voi ajatella itsenäisesti ja kriittisesti ja eri mieltä olevat voivat organisoitua ryhmiksi ja myös puolueiksi. Asioita ei päätä (yksinvaltaisesti) esim. yksinvaltainen kuningas tai joku etuoikeutettu klikki (esim. yksipuoluejärjestelmissä puolueen johto). ”Epäpoliittisista” uskonnollisista yhteisöistä on myös esimerkkejä. Sellaisia ovat samanmielisten ykseyttä korostavat yhteisöt joissa johtaja ja hänen lähipiirinsä päättävät asiat kaikkien puolesta. Kriittinen ajattelu ja toisinajattelu (eli siis asioiden ”politisoiminen”) on mahdotonta, koska se tulkitaan Jumalan tahdon vastaisuudeksi. Yhteisön johtaja ja hänen lähipiirinsä päättävät miten Jumalan tahtoa tulkitaan ja miten tätä Jumalan tahtoa sovelletaan yhteisössä.
KD puolue osallistuu itse asioiden politisoimiseen eli eri mieltä olemiseen ja toisinajatteluun. Nähdäkseni he ovat sitä mieltä, että asioista voi olla eri mieltä. Miksi eri mieltä oleminen olisi huono juttu kirkossa?
Hyvä kannaotto sinulta Sari. Politiikka on tosiaankin asioiden hoitamista.
Toisaalta muistelisin, ettet sinä Sari itsekkään ole vaikuttanut seurakunnassa Vihreän liiton (jonka toimintaan ilmeisesti muutoin osallistut) vaan Tulkaa kaikki -liikkeen listoilla.
Jukka,
en toimi Vihreässä liitossa/puolueessa enkä ole koskaan ollut Vihreiden jäsen. Olin kerran kuntavaaliehdokkaana Vihreiden listalla mutta en silloinkaan liittynyt jäseneksi varsinaiseen puolueeseen. Tunnen kuitenkin sympatiaa Vihreitä ja heidän tavoitteitaan kohtaan ja olen joitain kertoja myös äänestänyt heidän ehdokastaan kunta-ja eduskuntavaaleissa.
Tässä koko keskustelussa unohdetaan yksi tärkeä huomio. Kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto ( jossa minäkin olen ollut ) ei käsittele uskon asioita vaan tavallisia maalliseen toimintaan liittyviä asioita. Siinä on puoluenäkökohta merkittävä seikka.
Vielä. Valtiollisissa vaaleissa ehdokkaat hyvinkin perusteellisesti kertovat omia näkemyksiään puolueensa sisällä. Kirkollisvaaleissa kukaan ehdokas ei sanallakaan kerro omaa uskonnäkemystään, jotta äänestäjä voisi verrata sitä omaan käsitykseensä.
Vaalikoneesa kyllä kysytään myös tähän aihepiiriin liittyviä kysymyksiä.
Oulussa on näihin vaaleihin Keskusta ja Kokoomuspuolueet ilmoittaneet aluejärjestöjensä edustajien kautta, että ovat tuomassa vaaleihin oman listansa. Tästä oli juttu Rauhantervehdyksessä. Luotiinko lista KD:tä, SDP:tä, Vasemmistoliittoa ja Perussuomalaisia silmällä pitäen? Vai onko se perustettu Vanhoilislestadiolaisia silmällä pitäen? Vaaleissa on nyt 4 listaa, lestadiolaisten, seurakuntien aktiivit, sekalista ja Keskusta-Kokoomus.
Minusta tuntui omituiselta, että puoluepolitiikka tuotiin seurakuntavaaleihin. Toisaalta seurakuntahallinnossa on kyse isoista taloudellisista vastuista ja on hyvä, että on kokemusta päätöksenteosta. Olen kuitenkin ainut, joka avoimesti kertoi, että olen mukana myös kunnan päätöksenteossa.
Suomalainen seurakunta on myös murroksessa. Resurssit vähenevät ja erilaiset ryhmät hakevat vahvempaa jalansijaa vallasta. Kirkon tulee olla kaikille avoin, koska yhdessä se myös rahoitetaan.
Pidetään huolta, että lähimmäisen rakkaudelle on paikka.
Somerolla vaalit menevät puolueiden mukaan. Vaalien tulos huomioidaan sitten myös kirkkoneuvoston, kappelineuvoston ja johtokuntien valinnoissa. Ryhmillä on myös valtuuston kokouksien edellä omat ryhmänsä, missä asioita pohditaan ennen kokousta niin että voidaan välttää pajatson peluu -meininki kokouksissa.
Mutta sen jälkeen itse asioiden pohdiskelussa en ole oikeastaan kertaakaan törmännyt sellaiseen ilmiöön että asioita olisi käsitelty puolueijaon mukaan, vaan niitä on yhdessä pohtien yritetty ratkaista niin hyvin kuin vain ollaan pystytty. Kun on pohdittu tehdäänkö joku juttu niin keskustelu on käyty täysin ryhmistä riippumatta.
Meillä on tällä kertaa kolme ehdokaslistaa, keskustan, kansallisten ja sosiaalidemokraattien.
Suurimman ryhmän keskustan sivulle pääsee osoitteesta
http://someronkeskusta.fi/
Sieltä pääsee edelleen ehdokkaiden, vaaliohjelman ja Someron seurakunnan esittelyyn ruudusta Seurakuntavaalit 2014.
Viime vaalien toiseksi suurimman äänimäärän saaneen uutena maahanmuuttajana Suomeen saapuneen prinsessa Coletten vaaliesittely on luettavissa osoitteessa: http://www.roto.nu/doku.php/ehdokkaana_2014_kirkollisvaaleissa