Hiljattain jokin ulkomainen tusinatutkimus väitti, että uskovaiset ovat tyhmempiä kuin uskosta osattomat. Nyt näyttäisi Suomen oloissa siltä, että kaikki jotka syystä tai toisesta joutuvat tekemisiin uskonnollisten kysymysten kanssa, menettävät järkensä. Otan pienen mutta sitäkin raastavamman esimerkin:
Tietokirjailija selittää haastattelussa aivan pokkana, miksi hän uskonnollisiin syihin vedoten sensuroi possut aapisesta: ”Porsaita ei aapisiin voi laittaa, koska se saattaa loukata joitakin pieniä aapisen lukijoita. Uskontoon liittyvissä asioissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta.”
Rovasti: Suksikoon tietokirjailija suolle! Ei tässä ole ollut kieli keskellä suuta vaan pikemminkin peukalo keskellä kämmentä. Miten olisi ollut yhteydenotto islamilaiseen seurakuntaan, josta olisi voinut kysyä asiaa?
Pienten koululaisten muslimiäiti ei voi käsittää moista tietokirjailijan lausuntoa lainkaan. Hän ei suostu uskomaan, että moinen pyyntö olisi tullut oman uskontokunnan edustajalta.
– Olemme tästä aiheesta keskustelleet muslimien omissa keskusteluryhmissä harmistuneena siitä, että taas saadaan aikaiseksi tällainen turha urbaani legenda, mikä jää elämään totuutena. Siitä on meille paljonkin haittaa. Saamme jatkuvasti selitellä, ettei se pidä paikkansa. Asia lisää ennakkoluuloja sekä vihaa muslimeita kohtaan entisestään, hän sanoo.
Rovasti: Kirjankustantaja on tässä harjoittanut ihmeellistä itsesensuuria. Siltä on unohtunut hokema, jonka mukaan maassa maan tavalla. Näinkö heikko suomalainen kansallinen itsetunto todella on?
Äidin mukaan sianliha ei kuulu muslimien ruokapöytään, mutta koulukirjojen possukuvat eivät hetkauta edes tiukan linjan muslimeja.
– Kuinka aivottomina suomalaiset meitä oikein pitävät? Miksi ihmeessä kukaan possukuvasta loukkaantuisi? hän ihmettelee.
Rovasti: Niin, kukahan tässä lopultakin on ilman aivoja mahtanut toimia? Tieto ei välttämättä olisi tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, pikemminkin vastoinpäin.
Äiti kertoo, että perheen satukirjoissa seikkailevat myös saparohännät, ja lapset leikkivät myös Nalle Puhista tutulla Nasu-lelupossulla.
Hänen mukaansa possukuvan poistaminen aapisesta uskonnollisista syistä tuntuu lähinnä alentavalta ja loukkaavalta muslimeja kohtaan.
– Asiaan on saatava oikaisu ja myös meidän mielipide kuuluviin. Ei tuollaista voi vain olettaa.
Rovasti: Jos possukuvat todella poistetaan aapisista, niin saman logiikan mukaan kaikki possut ja siat täytyy käydä lahtaamassa ympäri Suomea, että tilanne vastaisi todellisuutta. Samoin sanat sika ja possu on poistettava suomen kielen sanavarastosta. Myös Juice Leskisen joululaulu Sika julistetaan pannaan. Ja sitten tikulla silmään niitä, jotka sikapossuja muistavat…
Possujutun lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217401457_uu.shtml
Alkuperäinen evankeliumi on julistaa ristiinnaulittua Jeesusta, joka on vuodattanut verensä koko maailman synnin takia. Hänen verensä kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään, uskossa.
Tuossa Askolan saarnan Raamatun kohdassa olisi ollut mahdollisuus julistaa tätä alkuperäistä evankeliumia loppujakeiden perusteella.
Toisenlainen evankeliumi on veretöntä evankeliumia ja haavatonta Kristusta. Tähän Askola tyytyi, vaikka olisi ollut valtava tilaisuus parempaankin.
Valitettavasti.
Oletan Pekka, että sinä koet itsesi kristityksi ja uskovaiseksi. Huomaan myös, että sinä kommentoit tällä sivustolla lähes yksinomaan pelkästään homoseksuaalisuutta koskevia uutisia ja kirjoituksia. Ja tyylisi on aina hyvin mustavalkoinen, jyrkän syyttelevä ja eri tavalla ajattelevat alleen tukahduttava.
Mikä sinun motiivisi on? Yritätkö agitoida ihmisiä suhtautumaan homoihin vihamielisesti vai miksi hyökkäät niin rajusti jokaisen kimppuun, joka suhtautuu homoihin millään tavalla hyväksyvästi? Miksi tämä homoaihe on sinulle niin tärkeä?
Kyllä niin surulliseksi vetää tuollaiset saarnat kirkossa, jossa ei puhuta Jumalan Sanaa niinkö se on kirjoitettu ja tarkoitettu julistettavaksi.
Otetaan jae sieltä, toinen täältä ja ollaan puhuvinaan Raamatusta jotain, vaan ei olla sisäistetty, mikä se punainen lanka on?!
Luterilaisessa on ikimuistoinen perinne arvioida saarnat. Sille löytyy perusteet jo varhaiskirkosta ja Uudesta testamentista. Yleensä siellä, missä arvostelu tukahdutetaan, on jotain pielessä.
Piispan saarnan arviointi ei ole sinänsä väärin. Ei edes kielteinen arviointi, koska pelkkä hymistely ei ole arviointia. Arvioija ei arvostelullaan yritä väittää olevansa parempi ihminen saati synnitön, eikä hän heittele kiviä.
Kunnolliseen arvioon kuitenkin kuuluu antaa myönteistä palautetta aina kun mahdollista. Mikään saarna ei ole kokonaan huono tai pelkästään hyvä. Myönteisellä pitäisi olla etusija ja pääpaino. Silloin voi huoleti sanoa myös tarvittaessa jotain kielteistä.
Hyviin tapoihin kuuluu myös pyrkiä samaistumaan saarnaajan tilanteeseen. Tässä tapauksessa itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen. Sehän on ihan omanlaisensa tilanne. Samaan tapaan tulee arviossa ottaa huomioon, kuka saarnaaja on ja mitä häneltä on lupa odottaa.
Minusta kaikki tuo mitä kirjoitit pitää paikkansa ja kielteinenkin saarnan arviointi on ihan OK jos tältä tuntuu. Ja olen myös siitä täysin samaa mieltä että jos arviointi kohdistuu saarnaan niin tottakai jos tämä on subjektiivinen rehellinen kokemus, niin arvioija ei arvostelullaan yritä väittää mitenkään olevansa parempi ihminen saati synnitön, eikä hän heittele kiviä.
-Miten sitten jos arviointi ei oikeasti kohdistukaan saarnaan vaan saarnaajaan ja jos kristitty arvioija esim. toteaa piispasta nimeltään ES (etu/sukunimi) , että kun olen ES:sää usein kuunnellut, niin NIISSÄ EI KERTAAKAAN OLE EDES YRITETTY evankeliumin ydintä julistaa, vaan saarnat ovat SILKKAA POLIITTISTA RETORIIKKAA. (ja sorry näistä isoista kirjaimista).
– kohdistuuko tällöin todellinen kritiikki johonkin saarnan tekstiin vai yleistävästi ja halventavasti pelkästään henkilöön ?. Itse totesin tämäntapaisiin kommentteihin että ne on puhdasta valheellista ja ilkeämielistä henkilöön kohdistuvaa panettelua eikä siis yhtään mitään oikeaa, rehellistä luterilaisen kirkon ikimuistoista perinnettä arvioida saarnat.
”Hienoa”? Mikä oli hienoa?
Jos sana jää sanaksi ilman ”ruumista ja verta” (tekoja), niin mikä on sen merkitys? Ihminen ei elä sanasta vaan leivästä. Sen tietävät (vain?) köyhät. Kirkkoihin ei ole jonoja – sen sijaan leipäjonoja on siellä ja täällä.
Minkälaisiin tekoihin tai ”parannuksiin” piispa Askolan saarna mahdollisesti kannusti pääministeri Stubbia (kok.) ja europarlamentaarikko Jaakonsaarta (sd.). Missä kohtaa saarnaa tai minkä teon takia he mahdollisesti tunsivat piston sydämessään? Mitä he seuraavaksi tekisivät leipäjonojen eliminoimiseksi? Kieltämällä nekin? Niin kuin on pohdiskeltu kerjäämisen kieltämistä – köyhiltä.
Rikastuneiden ”charity”-projektit (rikkaat ”kerjäävät” toisiltaan) ovat rantautuneet jo Suomeenkin. Suomen valtiolla ei ole ”varaa” esim. lastensairaalaan, mutta rikkailla on.
Minulla ei ole tarvetta eikä perustetta moittia puheenjohtaja Berneriä sanallakaan siitä, mitä hän on tehnyt lastensairaalan hyväksi, mutta pääministerille ja europarlamentaariko(i)lle heristän (en siis peukuta) jotain sormea. He jos jotkut ovat vastuussa siitä, mihin ”hyvinvoiva” itsenäinen Suomi käyttää verotulonsa. Tai niin – budjettihan pitää hyväksyttää EU:ssa. Valtion suoraan 100 %:sti omistama lastensairaala ei menisi läpi EU:ssa? Yhtä vähän kuin vaikka valtion suoraan 100 %:sti omistama ydinvoimala? Tähän on tultu. Uusia IVO:ja tai NESTE:itä ei enää voi syntyä Suomeen.
Kaitpa kirkonhenkilöiden tehtävä on saarnata poliitikoillekin synnintunnosta, anteeksiannosta, tapojen parannuksesta ja sen jälkeisestä uudesta elämästä.
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Myös poliitikoille.
Avasin päivällä summa mutikassa TV:n ja siellä oli juuri menossa itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen uusintalähetyksen loppuhetket.
Siinä kolmen kirkkokunnan edustajat asettuivat kirkkokansan eteen vieri viereen. Katolisen kirkon piispa Teemu Sippo lausui yhdenlaisen Herran siunauksen, sitten ortodoksisen kirkon metropoliitta Ambrosius lyhyemmän siunausversion. Sitten tuli luterilaisen piispa Askolan vuoro lausua Herran siunaus tutussa muodossa. Hänellä oli päällään lattiaan asti ulottuva bonchon mallinen piispan viitta. Piispa Askola seisoi miesten keskellä. Hän leväytti molemmat kädet sivuilleen niin, että piispa Sippo joutui siirtymään sivummalle ettei olisi saanut osumaa Askolan kädestä. Askola oli melkoinen ilmestys kädet levällään valtavan viitan levitessä molemmille puolille.. Ehkä olisi riittänyt jos hän olisi ojentanut kätensä eteenpäin siunaavaan asentoon kuten papit yleensä tekevät kirkkokansaa siunatessaan.
No, makuasia, mutta tämä oli melkoinen ilmestys.
No nyt on jo piispan kädetkin väärässä asennossa ja vaatteissa liika kangasta. Kaikkia ei voi miellyttää…
Ja pointtini on siis se, että tällainen tyhjästä rutiseminen tekee tästä keskustelusta aika tympeää. Varmaan jokaisesta ihmisestä löytyy jotain negatiivista sanomista, jos sitä hakemalla lähtee hakemaan. Mutta miksi piispa Askolaa tarvitsee inhota niin paljon, että näkee vaivaa nassuttaa hänen vaatteistaan tai käsistään.
Mikä meidät fiksut ihmiset saa käyttäytymään lapsellisesti internetissä?
Jusu, mistä sinä päättelet, että esim. minä inhoan piispa Askolaa? Kirjoitin kommenttini lähinnä siksi, että ko. tilannevaikutelma oli lähinnä koominen. En ole nähnyt lähetystä kokonaisuutena, joten tuo loppuhuipennus näyttäytyi ehkä siksi liiankin erikoisena.
Siitä olen samaa mieltä, että täällä rutistaan hyvinkin paljon tyhjästä. Esim. hyvin usein minun kommenttieni perään ilmestyy mollaavia vastakommentteja. Sehän on jokseenkin lapsellista käyttäytymistä netissä. Ei jokaiseen kommenttiin tarvitse reagoida.
Ei minun takiani tarvitse selittää. Kyllä täällä minun puolestani voi kertoa koomisia juttuja piispa Askolasta.
Askolan puhe näyttäisi sisältäneen kädenojennuksen myös niille, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Jos näin on, olisi syytä tarttua heikkoonkin oljenkorteen tilanteessa, jossa kovin vahvat voimat näyttävät haluavat jakaa kirkon.
Mitä noihin vahvoihin voimii tulee, niin tosiaan voi miettiä, mitä ne ovat.
Sinänsä tuli mieleen, että Stubb siinä missä Askolakin ovat sen kylmän tosiasian edessä, että heidän johdollaan kummankin johtaman ryhmän kannatus tahoillaan on kääntynyt jyrkkään laskuun.
Ilman Totuutta armon julistaminen ei ole evankeliumia. Vain Jeesus, evankeliumin Totuus, tekee ihmisen aidoksi palvelemaan. Ilman ristinevankeliumia puhe on vain tyhjää sanahelinää, joka viehättää vain muotomenoihin tyytyviä. Mutta piispa itse on syvässä vastuussa Jumalalle sydämestään ja elämästään ja mitä hän ”laumalleen” puhuu.