Hiljattain jokin ulkomainen tusinatutkimus väitti, että uskovaiset ovat tyhmempiä kuin uskosta osattomat. Nyt näyttäisi Suomen oloissa siltä, että kaikki jotka syystä tai toisesta joutuvat tekemisiin uskonnollisten kysymysten kanssa, menettävät järkensä. Otan pienen mutta sitäkin raastavamman esimerkin:
Tietokirjailija selittää haastattelussa aivan pokkana, miksi hän uskonnollisiin syihin vedoten sensuroi possut aapisesta: ”Porsaita ei aapisiin voi laittaa, koska se saattaa loukata joitakin pieniä aapisen lukijoita. Uskontoon liittyvissä asioissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta.”
Rovasti: Suksikoon tietokirjailija suolle! Ei tässä ole ollut kieli keskellä suuta vaan pikemminkin peukalo keskellä kämmentä. Miten olisi ollut yhteydenotto islamilaiseen seurakuntaan, josta olisi voinut kysyä asiaa?
Pienten koululaisten muslimiäiti ei voi käsittää moista tietokirjailijan lausuntoa lainkaan. Hän ei suostu uskomaan, että moinen pyyntö olisi tullut oman uskontokunnan edustajalta.
– Olemme tästä aiheesta keskustelleet muslimien omissa keskusteluryhmissä harmistuneena siitä, että taas saadaan aikaiseksi tällainen turha urbaani legenda, mikä jää elämään totuutena. Siitä on meille paljonkin haittaa. Saamme jatkuvasti selitellä, ettei se pidä paikkansa. Asia lisää ennakkoluuloja sekä vihaa muslimeita kohtaan entisestään, hän sanoo.
Rovasti: Kirjankustantaja on tässä harjoittanut ihmeellistä itsesensuuria. Siltä on unohtunut hokema, jonka mukaan maassa maan tavalla. Näinkö heikko suomalainen kansallinen itsetunto todella on?
Äidin mukaan sianliha ei kuulu muslimien ruokapöytään, mutta koulukirjojen possukuvat eivät hetkauta edes tiukan linjan muslimeja.
– Kuinka aivottomina suomalaiset meitä oikein pitävät? Miksi ihmeessä kukaan possukuvasta loukkaantuisi? hän ihmettelee.
Rovasti: Niin, kukahan tässä lopultakin on ilman aivoja mahtanut toimia? Tieto ei välttämättä olisi tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, pikemminkin vastoinpäin.
Äiti kertoo, että perheen satukirjoissa seikkailevat myös saparohännät, ja lapset leikkivät myös Nalle Puhista tutulla Nasu-lelupossulla.
Hänen mukaansa possukuvan poistaminen aapisesta uskonnollisista syistä tuntuu lähinnä alentavalta ja loukkaavalta muslimeja kohtaan.
– Asiaan on saatava oikaisu ja myös meidän mielipide kuuluviin. Ei tuollaista voi vain olettaa.
Rovasti: Jos possukuvat todella poistetaan aapisista, niin saman logiikan mukaan kaikki possut ja siat täytyy käydä lahtaamassa ympäri Suomea, että tilanne vastaisi todellisuutta. Samoin sanat sika ja possu on poistettava suomen kielen sanavarastosta. Myös Juice Leskisen joululaulu Sika julistetaan pannaan. Ja sitten tikulla silmään niitä, jotka sikapossuja muistavat…
Possujutun lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217401457_uu.shtml
Montakohan saarnaa Stubb on kuullut?
Ei yllätä yhteiskunnallisen liberaalin kommentit kirkollisen liberaalin saarnaan.
Stubbin kommentit ovat viime päivinä olleet omituisia. Keskustaa hän halveksi 10 %-yksikön gallup-johdon jälkeen seuraavasti: ”Jokainen äänestäjä, joka uurnille lähtee, tekee valinnan uuden ja vanhan, modernin ja vanhanaikaisen, kansainvälisen ja sulkeutuneen Suomen puolesta tai sitä vastaan.”
Yhteinen piirre Stubbin ja Askolan puheilla: MITÄÄNSANOMATONTA
No johan. Askola onnistuu kiteyttämään jotain olennaista kristillisen uskon armollisuudesta kovassa maailmassa, ja täällä heitellään kiviä.
Hieno saarna tilanteeseen, jossa on yhteiskunnallisia vaikuttajia paikalla läjäpäin. Kyse on kansakunnan henkisestä tilasta ja eväistä, joilla ihmisellä on vielä arvo tässä kovassa maailmassa Jumalan silmissä ja miten voisimme nähdä ihmisen arvon yt-neuvotteluissa ja kovien ratkaisujen maailmassa.
Hyvällä tavalla siinä osattiin liittyä tämän ajan kielellä kristillisen uskon perusteisiin.
Ei tarvitse koko pelastushistoriaa levittää eteen, jotta osuisi kohteeseensa. Kyllä jumalanpalveluksessa on koko uskon olemus läsnä eri osissaan. Saarnassa pitää osata kohdistaa sanomansa läsnäolevaan seurakuntaan. Se toteutui mielestäni. Erittäin osuva saarna oli oikealla paikallaan.
Saarna vaan jäi niin pinnalliseksi ja maallisen makuiseksi, kun siinä kierreltiin kristinuskon ytimen ulkopuolella. Jos saarnassa olisi ollut evankeliumiakin tarjolla, niin se olisi voinut päättäjiinkin vaikuttaa. Eikö evankeliumi kuulu päättäjillekin?
Stubbia varmaankin ilahdutti saarnassa eniten Irjan ilmoitus, ettei Jumala käy YT-neuvottuluita. Käytännön laajentaminen suomalaiseen työelämään toisi merkittäviä joustoja työnajajille, kun yhteistoiminta (YT) työntekijöiden kanssa voitaisiin ohittaa ja vain sanella työntekijöille uudet oikeudet ja velvoitteet.
Onko tässä kyse populismista vaiko tietämättömyydestä, kun saarnassa puhutaan tällaista?
YT = Yhteistoimintamenettely = ”Tavoitteena on yhteisymmärryksessä kehittää yrityksen toimintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin, jotka koskevat heidän työtään, työolojaan ja asemaansa yrityksessä.”
Esko Ruokonen:
”Onko tässä kyse populismista vaiko tietämättömyydestä, kun saarnassa puhutaan tällaista?”
Tietääkseni termi ”YT-neuvottelut” ymmärretään maamme työpaikoilla melko poikkeuksetta niin, että työsuhde, jonka piti olla voimassa hamaan tulevaisuuteen, päättyykin. Ja yleensä ilman että syy on työntekijässä. Ja koska tuo ilmoitus on yleensä aika järkyttävä, niin sen kertomiseen tarvitaan vähän niinkuin juhlalliset puitteet ja hieno nimitys.
On myös muita termejä joilla tarkoitetaan puhekielessä aivan jotain muuta kuin mikä oli termin alkuperäinen merkitys.
En ymmärrä tätä loan heittoa. Minusta juhlajumalanpalvelus oli monella tavalla hieno ja koskettava. Erityisesti puhuttelivat Sananlaskujen ja Jaakobin kirjeen kohta viisaudesta ja evankeliumiteksti palvelemisesta. Lisäksi saarnan jälkeen lausuttiin yhteen ääneen uskontunnustus. Askolan saarna oli tilanteeseen ja kuulijoille hyvin sopiva. Aivan kuin täällä olisi unohdettu, mikä on se kristinuskon aarre, josta piispa Askola muistutti. Joskus kitkeriä kommentteja lukiessa tuntuu kuin olisi jääty vanhan liiton aikaan. Ja kuitenkin elämme uuden liiton kautta, jolloin aarre on kaikkien ulottuvilla. Siitä adventin aikakin muistuttaa.
Kommenteissa halutaan korostaa Jumalan rakkautta. On totta että Jeesus armahti langennutta naista : ”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.” Mutta tämäkin Jeesuksen sana kannattaa lukea yhteydessään. Samassa yhteydessä Jeesus sanoi myös : ”MENE ÄLÄKÄ ENÄÄ SYNTIÄ TEE ETTEI SINULLE PAHEMPAA TAPAHTUISI (joutuisi helvettiin) .”
Helposti näyttää kommenteissa unohtuvan että Jumalassa on muitakin puolia kuin rakkaus: Jumala on myös Pyhä, Jumala on myös Tuomari. Me kaikki menemme kerran Hänen eteensä tuomiolle. Jeesus itse kertoi tulevista tuomioista mm. Matteuksen evankeliumissa. Meillä kaikilla on aihetta parannukseen ja kaikki me tarvitsemme Jeesuksen veren puhdistusta.
Voiko ihanammin sunnuntai nyt alkaa, kun lukee täältä kommentteja piispan saarnasta. Ihana huomata, että meillä rakkaassa Kotimaassamme on niin paljon synnittömiä ihmisiä – enimmäkseen vain kuitenkin miehiä.
Synnittömät heittelevät kiviä, niin, että hiki lentää. Meitä liberaaleja homojen ystäviä on haukuttu sanoistamme, mutta konservatiivit ne vasta häijyjä ovat. Mitä te tiedätte esim. AS:n saarnojen kuuntelusta? Ette mitään. Ilkeydellä ei maata rakenneta eikä yleensä mitään. Millaisia olette isinä, puolisoina? Piiskaavia ja piinaavia, syytteleviä? Miten Jeesus käyttäytyi?
Eikös se mene kuitenkin niin, että jos saarnasta puuttuu evankeliumi, niin syntinsä tuntevat lähtevät messusta kylmissään kotiin. Jos saarna taas korostaa rakastamista ja tekoja yleensä, niin näissä teoissaan hyvin onnistuneet lähtevät tyytyväisenä kotiin. Askolan saarnassa taisi toteutua jälkimmäinen vaihtoehto.
Luulen, että tämän keskustelun sävy johtuu siitä, että joillakuilla on sellainen harhakäsitys, että kristillisyys tarkoittaa jatkuvaa rutisemista ja muiden uskon kyseenalaistamista.
May Roth-Edelman :”Ihana huomata, että meillä rakkaassa Kotimaassamme on niin paljon synnittömiä ihmisiä – enimmäkseen vain kuitenkin miehiä.”
Tuo miespuolisten sanojien suuri määrä saattaa johtua siitä, että piispa ei saarnassaan unohtanut mainita, että kristinusko ei ole ”vain valkoisen miehen määrittelemä”, jolloin sanoin miehelleni ”kieli poskessa nauraen”, että tästä eteenpäin sinä pidät sitten asiasta suusi kiinni. Samoin ”kolahti” se, että ”Varjojen ja vaihtoehdottomuuksien viidakossa kristinusko kuuluttaa perusturvaa jokaiselle”, jota itsekin olen kuuluttanut miltei koko elämäni ajan, mutta ”itikan ääni” ei koskaan ole kuulunut sinne, missä asioista päätetään. Ei edes 90-luvulla, jolloin olimme nuorten kanssa mukana yhdessä asiaa käsitelleessä tv-ohjelmassa ja tuttavamme teki nuorten puolesta eduskunnassa jopa mihinkään johtamattoman hallituskyselyn.
Piispan esille ottamassa ”Irtisanomisten ankeudessa” on sekin puoli, että ainakin yksityisellä sektorilla myös monet henkilökuntaa irtisanomaan joutuvat johtajat ovat hädissään siitä, että heidän on pakko tämä ”ankea tehtävä” hoitaa turvatakseen yrityksensä tulevaisuuden ja jäljelle jäävät työpaikat.
Askolan saarna kesti 11 minuuttia. 7. minuutin kohdalla mainittiin homot. Eikö Askola tosiaan osaa puhua tai kirjoittaa homoja mainitsematta.
Sikäli kun Juhani Ketomäen kommentteja on täällä lukenut, myös hänelle tuntuu olevan vaikeaa kommentoida uutisia ja blogeja mainitsematta homoja.
Kun puhutaan Irja Askolasta, se on mahdotonta. Mitä tahansa hän puhuu tai kirjoittaa, homot mainitaan aina. Sinä taas et mistään muusta puhukaan.
Kuuntelin saarnan kahteen kertaan, kun jäin ihmettelemään kahta seikkaa erityiseti. En kuullut Jeesuksen nimeä kertaakaan saarnan aikana. Toinen asia, mitä ihmettelin, oli se, että piispa puhui armosta ilman etuliitettä. Se armo-käsite taisi tarkoittaa ihmisten armoa toisiaan kohtaan. Jumalan armo on eri asia. Se toteutuu anteeksiantamuksen evankeliumissa Jeesuksen nimessä. Jumalan armon käsittäminen taas edellyttää synnin todellisuutta ja omantunnon hätää. Jumala ei todellakaan käy YT-neuvotteluja, sillä hän suvereeni eikä elä meidän ehtojemme mukaan. ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaaa evankeliumi!”. Tuo alkuperäinen saarna sopisi hyvin myös nykyaikaan ja varsinkin tuohon tilaisuuteen.
Piispa Askolan saarna alkoi sanoilla: ”Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi…”
Ja käsittääkseni piispa Askola puhuu Jumalan armosta seuraavassa saarnansa kohdassa:
”Jumala kieltäytyy kilpailuttamasta ihmisiä toisiaan vastaan. Hänen ydinviestinsä on: kelpaat, riität sellaisenasi. – Leviäisikö tästä armon tuoksusta levollisuus ja luottamus keskuuteemme”
Jumalalle kelpaaminen ja riittäminen on kuitenkin jossain määrin ehdollista. Sen Askola unohti mainita. Jumalalle kelpaa syntiset ihmiset, jotka TARVITSEVAT Jeesuksen vapahtajakseen. Jos taas on niin hyvin elämässään onnistunut, ettei Jeesukselle ole käyttöä, niin näiden ihmisten Jumalalle kelpaaminen onkin vaikeampi kysymys.
Eleniuksen Jaakko puhui ”hölöuskonnollisuudesta,” jossa ”joka toinen sana on Jeesus.”
Ainakaan siihen syntiin ei piispa Askola langennut.