Katsoin aamulla peilistä parrakasta miestä. Siitä lähti sitten ajatukset harhailemaan. Mieleeni tuli Marxin veljeksistä nimenomaan Karl. Hän oli tunnetusti myös parrakas. Tosin pakko tunnustaa, että hänen partansa ainakin kuvissa on muhkeampi. Hän kirjoitti teoksen: Pääoma, jonka sisältöä en tunne. Pääomista puhutaan nykyisin paljon omasta ja vieraasta. Mitä sitten on vieras pääoma? Lainattua vai varastettua? Ei kai se kovin kauan ole vierasta, kun sen lompsaansa saa. Joskus sanotaan, että sotkeentuvat omat ja vieraat varat. Onhan se luonnollista, jos kaikki on samassa taskussa, niistä harvoin näkee, että tämä tuntuu niin omalta. Korvamerkeistä myös puhutaan, mutta en ole vielä nähnyt lovia muualla kuin lenkkipolun levähdyspenkin reunassa. Miten sattuukin olemaan ihan kunniallisilla ihmisillä puukot mukana, ehkä juuri loveamista varten. Naantalinkin pömpelissä on Peppe käynyt ja nykertänyt siihen kunnon jäljet.
Pääoma voisi olla vaikkapa kulttuuria. Slaavilainen kulttuuri on hienoa paidat housunpäällä ja tanssii tripaskaa, soittaa balalaikkaa, mutta se on vierasta suomalaisille ei taivu eikä jaksa. Taannoin ministeri puhui vakavana, että tarvitsemme ulkomaista pääomaa, muuten emme selviä. No, pääomaa tuli kyllä ja hedelmän nautimme nyt. Jos Fortum ei olisi myynyt niitä lankojaan, niin korotus olisi varmaan 60% nyt sentään selviämme kolmellakymmenellä. Vieraan pääoman piti tuoda meille autuutta ja se on nyt varmaakin tätä mitä nyt nautimme. Eri asia on kokonaan se, että osa omasta pääomastamme tuppaa muuttumaan vieraaksi. Pääomahan on heti meille vierasta, kun se on saavuttanut paratiisin aurinkotuolin ja uima-altaan baarin.
Sähkön siirto kallistuu? Miten sähköä siirretään niin, että syntyy korvattavaa? Eikö se sähkö juokse ihan itekseen luvallisia ja luvattomia teitä. Jos ostaa valmiit langat joissa sähkö juoksee ihan ilman hoputtamista, niin huikia on uskua, että on laitapeliä. Kun puu kaatuu linjalle, niin kenen syy ja kenen puu. Eikö katkoksen aiheuttavan puun pitäisi maksa korvausta. Jos ajan autollani tehden hallaa jollekkin, niin minulta maksua vaaditaan. Katkennut lanka ja kaatunut puu miettivät mitäs nyt tehhään? Laitetaan joku sinne minne lanka johtaa ja esitetään ukaasi, maksat lisää niin saat sähköt, jotka me teiltä katkaisimme. Jokunenkymmentä miljoonaa kärttyinen kansan käsi kokosi, vaikka sitä ehkä koitettiinkin pienentää sulle mulle menetelmällä. Kaikki on kuulemma Suomen lain mukaista. Kuka ne lait laati? Eikö periaate pitänyt olla: Jos asia ei ole kohtuus, se ei voi olla lakikaan. Mutta voiko se kuitenkin olla niin, että maassa syntyy hyvää, joka ei ole keltään pois? Vai onko pieneläkeläinen samaa mieltä. Ihan niinkuin vuoden vaihde olisi ottanut enemmän vaikka toisille sataa ovista ja ikkunoista. Onko tämä kateellisen panettelua, on tietysti, mutta myös sitä, että ahneudesta pitäisi saarnata kaikissa kirkoissa ja erityisesti uutisten yhteyteen voisi laitta tietoiskun: Ahneus on synti! Jos et muista mitä synti merkitsee niin se kerrotaan seuraavissa uutisissa.
Onpahan luonnontieteiden uskonnollistajilla ronskisti rahaa käytössä. Olisi mukava kuulla esimerkkejä ”luonnontieteen ja teologian leikkauskohdista” ja sellaisten akateemisesta (muusta kuin teologisesta) tutkimuksesta. No, kaipa niitä sieltä filosofian puolelta löytyy…
Korjaus: piti kirjoittamani ”muustakin kuin teologisesta”, en siis halua sulkea esimerkkejä siitäkään pois.
Hieno asia! Suomessa todellakin tiedetään laajemmissa piireissä aivan liian
vähän siitä, millaisista asioista maailmalla puhutaan esimerkiksi sekulaarisaation
ja uskonnon suhteesta sekä luonnontieteen ja uskonnon ”demarkaatio-
kysymyksistä”.
ystävällisesti Matti
Upea homma, onneksi olkoon! Sivuston syväluotaavia artikkeleita ja pohdintoja on ollut mieltä ylentävää lukea. Jäädään odottamaan innolla. Tällaista dialogia todellakin tarvitaan kaikenlaisen puberteettisen nettihuutelun keskelle.
Tuttua huttua jenkkilän intelligent design propaganda sivustoilta. Eli ujuteteaan ja vihjaillaan jumalasta ihan oikean tieteellisen aineiston lomassa. Itseäni huvitti suunnattomasti miten sähkömagneettisiin kenttiin oli jopa saatu ujutettua kolminainen jumala mukaan 🙂
Niinpä. Minua ihmetyttää, mihin Areiopagi-ryhmittymän hankkeen tuottama materiaali on tarkoitettu. Tuskinpa Suomessa on mahdollista saada sitä ajettua esim. peruskoulujen ja lukioiden oppimateriaaliksi, yliopistoista puhumattakaan. Ja ne, joille materiaali kelpaa, lienevät jo valmiiksi oikealla kannalla.
Ja oikeasti tärkeä asiat jäävät ilman rahoituksia.
Newton lienee ensimmäinen teologi, jonka kontribuutio fysiikalle on ollut käänteentekevä.
Varsinaisen vuoropuhelun teologian ja luonnontieteitten välillä aloitti saksalainen, luterilainen teologi ja matemaatikko Karl Heim, joka Einsteinin mukaan oli yksi niistä kolmesta, jotka olivat ymmärtäneet tämän suhteellisuusteoriat. Princetonissa ollessaan Einstein pyysi Heimia tulemaan tutkimuskaverikseen kvanttimekaniikan ja klassisen fysiikan suhteen ratkaisemisessa. Heimin oppilaista kuuluisin teologi oli Bonhoeffer ja kuuluisin fyysikko Pascual Jordan.
Luterilaisessa leirissä on ollut vähän kiinnostusta aiheeseen. Äsken kuollut Pannenberg oli yksi heistä. Heim oli kyllä genius Pannenbergin rinnalla.
Reformoidusta, anglikaanisesta ja varsinkin roomalaiskatolisesta (Vatican Observatory) leiristä löytyy liuta sekä teologeja että luonnontieteilijöitä, jotka tutkivat uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan yhteensopivuutta. Tapio Luoma väitteli Torrancesta (reformoitu) ja hänen vastaväittäjänsä Polkinhorne on kuuluisa anglikaaninen sekä teologi että fyysikko.
Luonnonteologi Heimin oppilas Tiililä kirjoitti kansantajuisia kirjoja uskonnon ja luonnontieteen leikkauskohdista, ja eräs hänen oppilaansa on jatkanut samaa latua.
Tiedän toki, että on olemassa luonnontieteitä harjoittavia teologeja ja uskonnollisia tieteen tekijöitä. Minua kiinnostaisi kuulla esimerkki ”uskonnon ja luonnontieteen leikkauskohdasta”, jota pidettäisiin sellaisena myös luonnontieteen puolella. Jotenkin epäilen, että sellaisia on hyvin vaikea löytää (lieneekö vielä löydetty ensimmäistäkään?).
Risto: Luomakunta edellyttää Luojaa, vaikka sitä kieltäytyy tunnustamasta.
Teemu, tuosta ei nyt ollut puhe. Ja usko luojaan ja luomakuntaan tarvitsee vain uskoa, ei luojaa.
Risto: Miten aika luo itsensä ilman aikaa? Se täytyy luoda ajattomuudesta käsin kuten kaikki muukin luomakunnassa. Kehitysmyytit eivät ole tiedettä vaan sovittelua kuilujen yli useimmiten ajanjaksojen avulla.
Newton ei ollut teologi, raamattua h än toki tutki ahkerasti, muta paljolti heprealaisen perimätiedon pohjalta, N. omisti jo nuorena mm. Zoharin eli kabbalan pääteoksen, mistä tod. näk. sai pohjaideat keksintöihinsä.
Näitä Newtonin läjhteitä tniedemailma on yrittänyt myös salata.
”Kehitysmyytit eivät ole tiedettä vaan sovittelua kuilujen yli useimmiten ajanjaksojen avulla.”
Varmaankin näin, ja olen samaa mieltä siitä, että ne eivät ole tiedettä. Siksi olenkin kiinnostunut siitä, miten luonnontiede voisi hyötyä tästä hankkeesta, jossa pyritään ”edistämään teologian, filosofian ja luonnontieteen välistä vuorovaikutusta” ja popularisoimaan ”luonnontieteen, filosofian ja teologian leikkauskohtiin liittyvää akateemista tutkimusta”.
Huomaatko Venäläinen kehäpäätelmääsi?
Risto Korhonen, se ainoa leikkauskohta on mieli (mind, ego, soul, ”minä”), joka havainnoi, tutkii etc. objektivoituvaa todellisuutta, mutta on itse objektivoitumaton.
Einstein tämän oivalsi. Hänen SR on idealistinen (fenomenologinen) teoria ala Ernst Mach, jonka keskus on havaintoja tekevä mieli. Jopa Einsteinin menetelmä: ”gedanken experiment” viittaa minän keskeiseen rooliin fysiikassa. Einsteinin GR on realistinen (fysikalistinen) ala Max Planck, ja sen mukaan universumi on ollut olemassa ja toimii ilman ihmistäkin.
Teologia tietysti on kiinnostunut mielestä (kuolemattomasta sielusta).
Enpä usko,että luonnontieteissä pantaisiin paljonkaan painoa ”kuolemattomalle sielulle”. Käsite ”mieli” ei tarkoita samaa asiaa.
Kyselin teologian (tai uskonnon) ja luonnontieteiden ”leikkauskohtien” perään, mutta toistaiseksi en ole saanut esimerkkejä sellaisista.
Osaako joku kertoa, mitä tarkoittaa jutussa mainittu ”suomalaisen teologian, filosofian ja luonnontieteen välisen vuorovaikutuksen edistäminen”? Minun on helppo ymmärtää Templeton-säätiön ja muiden uskonnollisten toimijoiden tavoitteet tällaisissa hankkeissa. En vain millään keksi, miten se luonnontieteitä hyödyttäisi. Ja hankkeesta tulisi kaiketi mielellään olla hyötyä kaikille osapuolille, jotta kyseessä olisi vuorovaikutus.
Luonnontiede varmasti hyötyy sen perusolettamusten kriittisestä tutkimuksesta. Vahvistaa ne tai asettaa kyseenalaiseksi. Hyöty tulee samalla muillekin tieteenaloille, jotka yleensä lähtevät samoista ontologisista perusolettamuksista kuin luonnontiede.
Itse koen hyödystä riippumatta Areiopagin hankkeen mielenkiintoiseksi. Nykyisin huomaan yhä useammin pohtivani juuri niitä kysymyksiä, joita hankkeen puitteissa on tarkoitus popularisoida. Minulle on pelkästään elämänkatsomukseni kannalta mielenkiintoista lukea, miten omaansa perustelevat sellaiset (luonnon)tieteenharjoittajat,jotka yhdistävät nykyaikaisen tieteen ja uskonnollisen uskon.
”Luonnontiede varmasti hyötyy sen perusolettamusten kriittisestä tutkimuksesta.”
Epäilemättä. Mutta mitä lisäarvoa esim. teologia voi tällä saralla tarjota?
Teologialla on omat tutkimuskohteensa eikä sen varsinainen tarkoitus ole palvella luonnontieteitä. Mutta toki käsitteitä, käsitteellisiä työkaluja ja vähintään perustellun vaihtoehdon naturalismille.
”Teologialla on omat tutkimuskohteensa eikä sen varsinainen tarkoitus ole palvella luonnontieteitä. Mutta toki käsitteitä, käsitteellisiä työkaluja ja vähintään perustellun vaihtoehdon naturalismille.”
Tuo on minustakin selvää. Mutta Areipagi-väki tuo asian esille nimenomaan siinä sävyssä, että luonnonteiteillekin vaikuttaisi olevan jotain annettavaa. Hankesuunnitelmassa mainitut käännöstyöt osoittavatkin sitten jo muuta. Tuskinpa siinä mitään uutta on, vaikuttaa jälleen yhdeltä yritykseltä tuoda jumalusko osaksi tieteellistä menetelmää. Tiedeyhteisö on tietenkin immuuni näille yrityksille, mutta tuollainen julkaisutoiminta saattaa hämärtää käsitystä tieteestä yleisesti.
Käännettävät tiedettä popularisoivat kirjat näyttäisivät kyllä tulevan tiedeyhteisön piiristä. Mistä kääntäjätkin käsittääkseni tulevat.
Kirjoittajat ja hedän kääntäjänsä ovat epäilemättä tieteenaloillaan ansioituneita. Noiden kirjojen anti luonnontieteille tai tieteellisen ajattelun ja menetelmien ymmärtämiselle on kuitenkin vähäinen. Mutta varmastikin ne ovat ansiokkaita kristillisiä teoksia.
Miksi muuten nimenomaan kristillinen usko ja teologia olisivat erityisen hyödyllisiä (luonnon)tieteen kannalta? Areiopagikin tuntuu edustavan pelkästään kristillisiä näkemyksiä. Luulisi, että maailman uskontojen kirjoa hyödyntämällä saataisiin vieläkin parempia tuloksia kuin pelkästään kristinuskon ja tieteen yhdistämispyrkimyksillä.
Risto Korhonen, sinun pitäisi tietää, mitä ns. T.O.E. merkitsee. Se on päämäärä, johon reduktionistinen fysiikka pyrkii. Kaiken teoria perustuu ideaan kaikkien vuorovaikutusten ja hiukkasten lajien palautumisesta yhteen ainoaan supervuorovaikutukseen. Silloin ei oleenää mitään merkitystä laji-identiteetilläkään (esim. mieli), koska on vain yksi laji. On vain yksi Super Mind, jolla on kyky hallita aikaa ja tilaa ja luoda tulevaisuutensa, millaiseksi haluaa.
Teologina sanoisin, että fyysikot tietämättään ikään kuin palaavat Jumalan luokse, joka loi taivaan ja maan sellaiseksi kuin halusi. Uskototieteessä on kuvailtu monia antiikin uskontoja, joiden päämäärä on täsmälleen sama kuin modernien fyysikoitten: ihmisen jumalallistuminen (deifikaatio).
Valtavassa uskossaan fyysikot kuitenkin erehtyivät: T.O.E. ei ole mahdollinen, koska ihminen (fyysikko tai kuka tahansa) on universumissa eikä sen ulkopuolella. Kaiken teoria on kuin paroni von Münchausenin yritys nostaa itsensä suosta omasta tukasta vetämällä.
Ethän pahastu jos fyysikkoja ei kiinnosta pätkääkään teologin väite mikä on ja mikä ei ole mahdollista? Ja edelleenkään ei ole osoitettu että yksikään jumala on olemassa tai että universumia on luotu.
”Teologina sanoisin, että fyysikot tietämättään ikään kuin palaavat Jumalan luokse, joka loi taivaan ja maan sellaiseksi kuin halusi. Uskototieteessä on kuvailtu monia antiikin uskontoja, joiden päämäärä on täsmälleen sama kuin modernien fyysikoitten: ihmisen jumalallistuminen (deifikaatio).”
Atso, ymmärrän kyllä tarkoitusperäsi (uskonnollisen) teologian kannalta. Kiinnostuin tästä Areiopagin hankkeesta, koska siinä viitataan ”leikkauskohtiin” ja ”vuorovaikutukseen” luonnontieteiden kanssa. Maailma ei kuitenkaan näemmä vieläkään ole muuttunut siinä suhteessa, eli teologisella lähestymistavalla ei ole annettavaa luonnontieteiden tutkimukselle;)
Fysiikan tai fyysikoiden tavoite ei ainakaan luonnontieteissä ole ihmisen jumalallistaminen. Luonnontieteissä ei myöskään tarvita ”valtavaa uskoa”, jonka fyysikoille oletat. Teologian puolella tällaiset uskon ja toisen tieteenalan määritelmät ilmeisesti hyväksytään. Tieteen (yleiset) periaatteet kyllä lentävät siinä vaiheessa romukoppaan.