Käsillä oleva pääsiäinen on monitahoinen ja monista juurista nouseva juhla. Sillä on meillä liittymäkohtia ainakin taiteeseen, kansanperinteeseen, kulttuuriin, kulinarismiin ja sisustukseen. Meillä ja muualla läntisessä maailmassa joulu lienee vielä elämässä näkyvämpi ja vaikuttavampi juhla kuin pääsiäinen, mutta pääsiäisen merkitys juhla-aikana tuntuu kasvavan.
Pääsiäisen taustat
Pääsiäisen kaikkein keskeisin tausta on tietenkin juutalais-kristillinen. Juutalainen perinne pilkahtelee esille siellä täällä, vaikka moni ei vaikkapa meillä tarkkaan tiedäkään juutalaisen pääsiäisen sisältöä. Juutalaiset juhlivat pesah-juhlaa Egyptin orjuudesta vapautumisen juhlana. Se on suuri juhla.
Meillä pääsiäinen on kristillinen juhla, johon sekoittuu kansanperinteen ja kulttuurimme aineksia. Maailmassa lienee harvoja ihmisiä, jotka eivät tiedä kristillisen pääsiäisen peruskertomuksia. Nehän kertovat Jeesuksen elämän viimeisistä päivistä, hänen ristinkuolemastaan, hautaamisestaan, ylösnousemuksestaan ja ilmestymisistään seuraajilleen. Taiteessa pääsiäisen vaikutus lienee suurempi kuin joulun vaikutus, vaikka asiaa ei lienekään tutkittu tai mitattu.
Risti ja krusifiksi
Kristinuskon vai pitäisikö sanoa ristin-uskon keskeinen symboli on risti. Se on sikäli outoa, että risti oli julman teloitusväline. Toinen perussymboli on krusifiksi eli Ristiinnaulitun kuva. Siinä Jeesus on ristillä. Kaikissa kirkoissa ja kristittyjen tiloissa ovat nämä symbolit. Toki niissä on muitakin symboleja. Krusifiksi kertoo Jeesuksen kärsimyksestä ja sovitustyöstä ja tyhjä risti kertoo myös hänen ylösnousemuksestaan.
Uuden testamentin evankeliumit kertovat pääsiäisen tapahtumat. Ne lienevät myös ei-uskoville kiistatta historiallisesti tapahtuneita asioita. Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan on mainintoja myös sen ajan historiakirjoituksissa. Suurin kysymys liittyy siihen, mistä kristillinen usko evankeliumien mukaan lopulta sai alkunsa.
Ylösnousemusuutinen synnytti uskon
Kristillinen usko ei saanut alkunsa rististä vaan ylösnousemuksesta, ylösnousemusuutisesta. Se oli aluksi kaikessa lyhyydessään muodossa: Hän ei ole täällä. Hän on noussut ylös! Uskomme mukaan ylösnousemustapahtuma on historiassa ja maailmassa tapahtunut asia, joka kuitenkin rikkoo tämän maailman lainalaisuudet ja rajat. Jumalan valtakunnan todellisuus oli ja on siinä läsnä. Teloitettu ja kuollut nousi kolmantena päivänä kuolleista ja ilmestyi ihmisille. Ylösnousemusuutisesta syntynyt usko sai jatkumon helluntaina ja kirkon syntymisessä.
Paavali kuvaa laajasti perustellen kirjeissään (erityisesti 1. Kor. 15) ylösnousemuksen asemaa ja merkitystä. Hän toteaa, että ylösnousemus on tapahtunut ja että sillä on merkittävät seuraamukset. Samalla hän toteaa, että ellei Kristusta herätetty, on kristittyjen usko turha. Paavali korostaa, että kuolleiden ylösnousemus on mahdollinen juuri Kristuksen ylösnousemuksen takia. Paavalin päättelyketjuihin on helppo yhtyä: Kaikki kristinuskossa rakentuu sen varaan, uskommeko ylösnousemussanomaan vai emme.
Pääsiäisen sanoma on sovituksessa, syntien anteeksisaamisessa Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja siihen turvaten. Pääsiäisen suuri viesti on Jeesuksen ylösnousemuksessa. Hän nousi kuolleista ”esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet”. Tämä Jeesuksen kuoleman jälkeen levinnyt viesti ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsille ja muille seuraajilleen muutti heitä niin, että he muuttuivat pelokkaista rohkeiksi. He alkoivat julistaa ylösnousemussanomaa. Opetuslasten muutosta on vaikea muuten selittää. Hehän pakenivat Getsemanessa ja olivat Jeesuksen vangitsemisen jälkeen lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta, siitä pelosta että heidätkin tapetaan.
Pääsiäiseen, kirkkovuoden keskukseen, tiivistyy myös kaikki Jeesuksen opetus ja kaikki, mitä hän oli ja teki. Ne voidaan tiivistää kaikkein yksinkertaisimmin sanoilla Jumalan rakkaus. Tai ne voidaan tiivistää sanoihin sovitus ja toivo.
Seurakunta sovituksen ja toivon yhteisönä
Seurakunta on siis sovituksen yhteisö. Sovitus ja armo kuuluvat yhteen. Jumala hyväksyy meidät vajavaiset ja monin tavoin elämän perussääntöjä rikkovat ihmiset Kristuksen tähden yhteyteensä. Jumalan rakkaus johtaa siihen, että meidän tulee rakastaa samoin lähimmäisiämme. Meidän tulee antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.
Seurakunta on toivon ja uuden elämän yhteisö. Jeesuksen elämä, opetus, risti ja ylösnousemus tuovat toivon tätä elämää ja tulevaa varten. Emme voi todistaa ylösnousemusta ja Jeesuksen Raamatussa kuvattua asemaa Pelastajana. Voimme vain turvautua kaikkeen siihen, mitä hän on uskomme mukaan.
Kristillinen toivo on vaikuttanut maailmassa tavallisen arjen keskellä. Se on vaikuttanut myös silloin, kun inhimillisesti mitään toivoa ei ole ollut näkyvissä. Toivo ei ole kärsimyksen hyväksymistä ajatuksella, että ”taivaassa saa kirkkaan kruunun”. Toivo on myös paremman elämän rakentamista tässä elämässä. Siinä vahvana taustana ja motiivina on Jeesuksen esikuva ja kristillinen ihmiskäsitys jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana.
Pääsiäisen sanomasta syntynyt kristillinen usko ja kirkko on ”sekalainen seurakunta”, johon kuului jo alusta lähtien hyvin erilaisia ihmisiä. Nyt ajattelemme erheellisesti joskus uskoamme ja kirkkoamme hyvätapaisten keskiluokkaisten joukkona, jossa tasapäisyys ja korkea moraali ovat keskeiset tekijät. Kun kirkkoa moititaan suvaitsemattomaksi, se voi olla yksittäisten ryhmien tai kristittyjen suvaitsemattomuutta tai kovuutta.
Kristillinen kirkko on perusluonteeltaan erilaiset ihmiset yhteyteensä ”suvaitseva” ja jopa yhteyteensä kutsuva. Tämä on nähtävissä myös kristinuskon vaikutuksessa historian kuluessa vaikka kirkko on myös välillä sortunut tässä asiassa karkeisiin virheisiin. Sovituksen ja toivon yhteisöön voi ja kannattaa kuulua vaikka kaikki ei olisikaan mennyt elämässä ”kuin Strömsössä”!
Toivo Loikkanen
Toivo Loikkanen, et siis pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen että oliko luterilaisuuden tulo suomeen ”uskontopakkoa”?
Ei se ainakaan evankeliumin julistamista ollut.
Ari, ei se ollut.
Toivo Loikkanen no mitä se oli, saiko katolilaisuutta vapaasti julistaa ”suvaitsevassa” luterilaisessa suomessa, katolilaiset papit saarnata?
Ari, meillä siirtyminen katolisesta ajasta reformaation myötä luterilaiseen aikaan tapahtui rauhallisesti ja ongelmitta. Tälläkin hetkellä eri kirkot toimivat ja julistavat evankeliumi rinnatusten. Niin asian pitääkin olla.
Aikaisempina vuosisatoina luterilaisissa ja muissakin maissa ihmiset olivat kaikessa hyvin sidottuja, kuten säätyihinsä ja hallitsijaan. Kaikki oli samassa paketissa, uskontokin. Ihmiset olivat ”alamaisia”, eikä ”kansalaisia” kuten sittemmin ja nyt. Mistä tahansa alamaisena olon rikkomisesta saattoi koitua kovat seuraamukset, majesteettirikosta seurasi usein raaka ja julma kuolema, joka nähtiin vain luonnollisena, oikeana ja laillisena tapana sovittaa rikos.
Silti tietysti kaikki syy puolustaa ja sympatiseerata menneiden vuosisatojen kastajaliikkeitä ja muita, jotka menivät vastavirtaan, vaikka usein hyvin erityisistä eskatologisista visioista. Historia ei kulje suoraa reittiä, mutta siellä on tienraivaajia, jos heitä haluaa etsiä.
Toivo Loikkanen, ajatteleppa jos isänä ”näkisit” huumejengin huonoa hedelmää ja oma lapsi olisi siinä mukana, varottaisitko häntä? Mitä sanoisit lapsesta joka ei ota vastaan varoituksia, kunioittaisiko isää, olisiko sokea, paatunut sydän?
Entä isästä joka näkisi hedelmän mutta ei varottaisi lastaan?
Eikö paljon ennemmin Jumala tiedä mistä varoittaa ja tiedä hedelmät, ns ”uskonpuhdistuksen” hedelmiä oli uskonsodat, pakkousko, vainot jne…, eikö Jeesus näistä varoita?
Sanoohan Jeesus ihmisistä:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Ari, Jeesus sanoo myös, että miksi näet roskan veljesi silmässä mutta et näe malkaa (hirttä) omassa silmässäsi?
”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? ” (Mt. 7:3-4)
Toivo Loikkanen, sinä et siis varoittaisi lapsiasi huumejengistä koska ei saa tuomita etkä itsekkään ole ottanut malkaa silmästäsi?
Jeesus varoittaa vääristä profeetoista EVANKELIUMISSA, siis JEESUS.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Siis kuinka käy jos ei toimi Jeesuksen varoituksen mukaan?
Ari, Voimme jatkaa keskustelua blogini aiheesta. On tarpeetonta jatkaa raamatunlausuden esittämistä toisilleen. Emmeköhän kumpikin tunne Raamattumme ja Jumala tuntee ja tutkii meidät molemmat – ja jokaisen ihmisen. Siis: Siunattua pääsiäisaikaa! Jeesus sanoo: Rauha teille kaikille!
”Nyt ajattelemme erheellisesti joskus uskoamme ja kirkkoamme hyvätapaisten keskiluokkaisten joukkona, jossa tasapäisyys ja korkea moraali ovat keskeiset tekijät.” Kirkkoa on käytetty väärin milloin minkin asian ajamiseen. Tähän ovat erehtyneet niin kirkonmiehet kuin valtaapitäjätkin Niinpä kirkkoa syytetään usein sellaisesta, mikä ei ole kirkolle tyypillistä. Onkin tärkeää aina uudestaan arvioida, mihin kirkko lähtee mukaan ja mihin ei.