Pääsiäinen ja yhteiskunta

Historiasta muistamme Mikael Agricolan, joka on ollut suomenkielisten tuotosten kehittäjä. Hänen uudissanojaan on pääsiäinen, joka tarkoittaa tietyn pituisen paastonajan loppumista. Pääsiäisenä korostuvat syvälliset arvot. Olemme oppineet, että pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Ymmärrämme, että pääsiäisen paikka vaihtelee. Pääsiäispäivä oli 4. huhtikuuta vuonna 2010, nyt puolestaan 27. maaliskuuta.

Puheissa kysytään: ”Miksi pääsiäistä, jonka liturginen väri on valkea, vietetään? Mitä tapahtui kiirastorstaina ja pitkänäperjantaina, jonka liturginen väri on musta?” Monia kiinnostavat pääsiäisen kielivastineet, joita ovat muun muassa påsk, Easter ja Ostern sekä Пасха ja Πάσχα. Niihin perehtyessä sanojen kulttuurilliset ja kielihistorialliset tekijät vievät helposti mukaansa. Sanojen muinaisgermaaninen alkuperä tulee vastaan sanojen rakenteita ja taustoja tutkiessa.

Saksalaisen Carl Friedrich Gaussin mukaan pääsiäisen paikka voidaan määrittää matemaattisesti oikeaan paikkaan kalenterissa. Opiskelijoita kiinnostaa Gaussin käyrän ohella matemaatikon henkilöhistoria. Hän suoriutui 10-vuotiaana opettajansa antamasta tehtävästä, jossa oppilaiden oli laskettava summan arvo luvuista yhdestä sataan. Opettaja luuli, että hän saisi tehdä ”rauhassa omia töitään”, kun antaa kyllin vaikean matemaattisen tehtävän ratkaistavaksi. Toive ei kuitenkaan toteutunut.

Pääsiäisen paikasta muistuu mieleeni julkisuudessa ollut tieto, että Saturnus on saamassa uuden kuun. Tutkijoiden mukaan Saturnuksen uloimman renkaan laidalla kiertää jäästä ja kivestä muodostunut taivaankappale, joka on luultavasti kehittymässä Saturnuksen itsenäiseksi kiertolaiseksi.

Pääsiäinen on kristillisen perinteen juhla, joka on antanut uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Keväisen luonnon ja elämän vertauskuvat liittyvät pääsiäiseen. Pääsiäisenä pohditaan ruokakulttuuria. Kristillisessä perinteessä pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva.

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, jota kutsutaan myös pyhäksi viikoksi, suureksi viikoksi ja piinaviikoksi. Hiljaisen viikon läheisyys tuli kerran tutuksi vuorovaikutustilanteessa, kun virpojat soittivat ovikelloa sunnuntaina eli virposunnuntaina. Sade ei näyttänyt virpojia haittaavan. He kysyivät reippaasti, saammeko virpoa ja suorittivat tehtävän:

”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, sulle vitsa mulle palkka.”

Hiljaisen viikon jokaiselle päivälle on annettu kansanomaiset nimet: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäislauantai eli lankalauantai, hiljainen lauantai ja pääsiäissunnuntai eli sukkasunnuntai. Pääsiäispäivän jälkeen seuraa toinen pääsiäispäivä.

Hiljaisen viikon päivien nimet ja pääsiäisen sanoma ovat tulleet tutuiksi kodeissa, kouluopetuksessa ja kirkollisissa tapahtumissa. Vilkkaasti on keskusteltu, mitä virsiä saisi esittää koulujen juhlissa. Kouluissa taideaineiden yhteydessä askarrellaan ja maalataan pääsiäismunia. Suomalaisten kultaseppien tekemät tuotokset Pietarissa ovat kuuluisia.

Pääsiäisen aikoinakin on pidettävä mielessä, että yhteiskunnassa on pohdittava huolella perustuslain mukaisten arvojen pohjalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ja kotouttamista. Oikeudenmukaisesti on ratkaistava muitakin arvoihin liittyviä, ”vaiheessa olevia asioita”, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista ja koulutusta.

Opiskelijat ovat lausuneet voimakkaasti mielenosoituksin omat käsityksensä koulutusasioiden järjestämisestä. Traktorimarsseja on toteutettu. Välikysymys on tulossa eduskuntaan, jolla on ”piinaavia asioita”, jotka on ratkaistava oikeudenmukaisesti. Hyvinvointivaltion periaatteet on sisäistettävä kunnolla. ”Ymmärtävät ajatukset” ovat yhteydessä omiin kokemuksiin ja arvomaailmaan.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio

Arvoisat lukijat

Kiitän suuresti, kun olette lukeneet pääsiäistä koskevia artikkeleitani ja pohtineet niiden sisältöä.

Historiasta muistamme Mikael Agricolan, jonka toiminta on ollut merkittävää. Häntä ei voida sivuuttaa, kun kerrotaan pääsiäisestä suomen kielellä.

Äskettäin 9.4.2016 vietettiin Mikael Agricolan päivää, joka on samalla tärkeä suomen kielen päivä. Perustellusti voidaan kysyä, millainen olisi suomen kielen kehittyneisyyden tilanne, jos Mikael Agricola ei olisi pohtinut suomen kielen kysymyksiä. Hän on luonut puitteet tälle kirjoitukselle ja näytelmälle ”Kivi kiveltä”, joka esitettiin viime viikolla 7.4.2016 Kuopion tuomiokirkon juhlatilaisuudessa.

Pääsiäinen

(Vilmi, Veikko 2016, sanat ja sävel)

Nyt on päivä tärkeä.

Pääsiäinen, tullut on.

—

Seitsemänkolmatta maaliskuuta.

—

Pyhä viikko muistetaan.

Hän ei ole täällä, mietitään.

—

Kysytään:

Mitä rukous, uskontunnustus tarkoittaa?

Miten kaikki mielletään?

—

Leipä, viini siunataan, tarjotaan.

Virsi, saarna tärkeä.

—

Pääsiäistä vietetään.

Iloitaan.

—

Hiljaista viikkoa kutsutaan myös pyhäksi viikoksi, suureksi viikoksi ja piinaviikoksi. Kyseisen viikon päivillä on kansanomaisia nimiä: malkamaanantai, tikkutiistai kellokeskiviikko ja lankalauantai, jolloin aikoinaan poltettiin esimerkiksi katajista tehtyjä pääsiäiskokkoja. Polttamisella ajateltiin vaikutettavan suotuisasti hyviin asioihin.

Kiirastorstain ja pitkänperjantain kirjoitetut tekstit ja tulkinnat ovat puhuttaneet. Mietimme, mitä annettavaa on hiljaisella viikolla kiireisille ihmisille. Palmusunnuntain virpojat ovat kuuluneet hiljaisen viikon tapahtumiin.

Lankalauantaista siirryttiin pääsiäiseen, joka oli tänä vuonna 27.3.2016. Liturginen väri kertoi paljon pääsiäisen sanoman sisällöstä.