Pääsiäinen on kristillisen perinteen juhla, joka on antanut uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Keväisen luonnon ja elämän vertauskuvat liittyvät pääsiäiseen. Kristillisessä perinteessä pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva. Pääsiäisenä korostuvat syvälliset arvot, joita mietimme. Asiaan liittyen kysytään myös, mitä liturgiset värit, musta ja valkea, tarkoittavat pääsiäisen sanomassa. Pääsiäisenä pohditaan ruokakulttuuria.
Palmusunnuntaina on alkanut hiljainen viikko, jota kutsutaan myös pyhäksi viikoksi, suureksi viikoksi ja piinaviikoksi. Kärsimyssunnuntaita on vietetty aikaisemmin. Se on kertonut siitä, että lähestytään pääsiäistä ja kärsimystapahtumia. Kärsimyksen syvintä olemusta on myös pohdittu.
Muistamme tänä juhlavuonna hyvin Mikael Agricolan, jonka liputuspäivä sattui kuntavaalien äänestyspäivälle. Uudissana – pääsiäinen – kuvaa paastonajan loppumista. Olemme huomanneet, että pääsiäisen paikka kalenterissa vaihtelee vuosittain. Vuonna 2010 pääsiäispäivä oli esimerkiksi 4. huhtikuuta, nyt puolestaan 16. huhtikuuta. Pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.
Pääsiäisen paikkaa pohtiessa muistuu mieleen julkisuudessa ollut tieto, että Saturnus on saamassa uuden kuun. Tutkijoiden mukaan Saturnuksen uloimman renkaan laidalla kiertää jäästä ja kivestä muodostunut taivaankappale, joka on luultavasti kehittymässä Saturnuksen itsenäiseksi kiertolaiseksi.
Saksalaisen Carl Friedrich Gaussin mukaan pääsiäisen paikka voidaan määrittää matemaattisesti oikeaan paikkaan kalenterissa. Opiskelijoita kiinnostanee Gaussin käyrän ohella matemaatikon henkilöhistoria ja miten hän mahdollisesti selviytyisi nykyisistä ”Pisan testeistä”.
Carl Friedrich suoritti 10-vuotiaana opettajan antaman silloisen ”Pisa-tehtävän”. Oppilaiden oli laskettava summan arvo luvuista yhdestä sataan. Opettaja luuli, että hän saisi tehdä ”rauhassa omia töitään”, kun antaa tarpeeksi vaikean matemaattisen tehtävän ratkaistavaksi. Toive ei kuitenkaan toteutunut.
Monia kiinnostavat pääsiäissanan kielivastineet: påsk, Easter ja Ostern sekä Пасха ja Πάσχα. Niihin perehtyessä sanojen kulttuurilliset ja kielihistorialliset tekijät vievät helposti mukaansa. Sanojen muinaisgermaaninen alkuperä tulee vastaan sanojen rakenteita ja taustoja tutkiessa.
Hiljaisen viikon päiville on annettu kansanomaiset nimet: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäislauantai eli lankalauantai, hiljainen lauantai ja pääsiäissunnuntai eli sukkasunnuntai. Pääsiäispäivän jälkeen on toinen pääsiäispäivä.
Hiljaisen viikon päivien nimet ja pääsiäisen sanoma ovat tulleet tutuiksi kodeissa, kouluopetuksessa ja kirkollisissa tapahtumissa. Vilkkaasti on keskusteltu, mitä virsiä saisi esittää koulujen juhlissa. Kouluissa taideaineiden yhteydessä askarrellaan ja maalataan pääsiäismunia. Suomalaisten kultaseppien tekemät tuotokset Pietarissa ovat kuuluisia.
Hiljaisen viikon läheisyys tuli tänä juhlavuonna tutuksi, kun virpojat soittivat ovikelloa sunnuntaina eli virposunnuntaina. He kysyivät reippaasti, toimintaa selvästi harjoitelleina, ”saammeko virpoa”. Myöntävän vastauksen jälkeen tapahtui virpominen: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, sulle vitsa mulle palkka.”
Pääsiäisen rauhallisena aikanakin on mielessä monia asioita, jotka liittyvät arvojen toteutumiseen. Martti Lutherkin lausui tunnettuja ”teesejään”, jotka hänen mielestään olisivat tarpeellisia huomioida silloisessa yhteiskunnassa. Vastuullisuuden periaate on sisäistettävä päätöksenteossa.
”Ymmärtävät ajatukset” ovat yhteydessä omiin kokemuksiin ja arvomaailmaan. Millaisia ovatkaan kotouttamista koskevien kysymysten ja muidenkin ”vaiheessa olevien asioiden” oikeudenmukaiset ratkaisut?
Hyvää pääsiäisen aikaa.
Juhlavuoden terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
