Pääsiäislammas

Jumala näki hyväksi antaa Messiaan kärsiä ja kuolla. Tämän hän kertoi profeettojensa suulla jo edeltä. ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.”

Nopealla nettihaulla selviää, että teksti siis on 160-luvulta.

Hieno kuvaus pääsiäisen salaisuudesta.

Miten paljoa jäi meille maksettavaksi syntivelasta, jonka Jeesus Kristus on maksanut?

Koko syntivelkamme on kokonaan maksettu.

Maksettu on – velkani mun, ylistys olkoon – Ristiinnaulitun!

”Sillä laki tuli Sanaksi.” Onkohan tämä käännös tarkka ja oikea? Voisiko se olla: lain sijaan tuli Sana?

Lainaus Wikipediasta; Sarden piispa Meliton/ Pääsiäisen salaisuus,

»Näin on pääsiäisen mysteerio / uusi ja vanha / iankaikkinen ja hetkellinen / katoavainen ja katoamaton / kuolevainen ja kuolematon: vanha mitä tulee lakiin / uusi, mitä tulee Sanaan / hetkellinen esikuvana / iankaikkinen armona / katoavainen lampaan teurastamisena / katoamaton Herran elämänä / kuolevainen maahan hautaamisena / kuolematon kuolleista nousemisena.[6]»

Melitonin saarna kuvaa kristillisen opin pääsiäisen merkityksestä. Teksti on jaettu 105 jakeeseen. Sisältönsä puolesta teksti voidaan jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen (jakeet 1–45) käsittelee juutalaista pääsiäistä esikuvana Kristuksesta, ja toinen (jakeet 46–105) Kristuksen kuolemaa ja juutalaisten syyllisyyttä siihen. Alistair Stewart-Sykesin mukaan ensimmäinen osa saarnasta olisi pidetty liturgiassa pääsiäisen aattona ja jälkimmäinen osa varsinaisen pääsiäisjuhlan muodostaneessa muistorituaalissa.[2][7]

Tyyliltään saarna edustaa tuon ajan aasialaista retoriikkaa eli toista sofistiikkaa.[8][9] Tämä näkyy muun muassa lukuisten retoristen tehokeinojen, kuten toistojen, antiteesien ja loppusointujen, sekä runollisten ilmaisujen käytössä.[1]
Vanhan testamentin pääsiäinen Kristuksen esikuvana

Aluksi Meliton viittaa siihen, että saarnaa ennen on luettu Toisen Mooseksen kirjan jakso 12:11–30,[10] joka kuvaa Egyptin esikoisten surmaamista ja juutalaisten pelastumista karitsan veren kautta. Meliton selittää, kuinka tämä on tulkittava esikuvana Kristuksesta. Lampaan teurastus, juutalaisen pääsiäisen vietto ja Mooseksen lain teksti ovat kaikki tähdänneet Kristukseen.[11] Tämän jälkeen Meliton käy tekstin läpi yksityiskohtaisemmin esittäen tunteellisen kuvauksen esikoisten kohtalosta kuoleman enkelin käsissä, kun taas Israelin varjeli lampaan teurastaminen veren pelottaessa enkelin pois.[12]

Meliton selittää, mikä merkitys vertauksilla ja esikuvilla on. Luonnos osoitaa, mitä ollaan tekemässä, siinä missä vertaus valaisee sitä, mitä sanotaan. Teosta ei synny ilman valmistelua ja tuleva teos nähdään pienoismallista. Mutta samalla tavalla kun pienoismalli tulee tarpeettomaksi, kun todellinen rakennus valmistuu, samalla tavalla laki on tullut tarpeettomaksi, kun evankeliumi on valmistunut. Herran omaisuuskansa juutalaiset on siis ollut malli ja esikuva, laki kirjoitettu vertaus ja seurakunta toteutumispaikka. Esikuva oli arvokas ennen seurakunnan syntyä ja evankeliumin astumista esiin.[13]
Kristuksen kuolema ja Israelin synti

Tämän jälkeen Meliton käy läpi pääsiäiseen liittyvän mysteerin rakenteen. Mysteerion osatekijät ovat pääsiäinen itse;[14] ihmisen luominen ja syntiinlankeemus;[15] syntiinlankeemuksen seuraamukset esimerkiksi ihmiskunnan pahoina tekoina;[16] esikuvat Kristuksen kärsimyksistä Vanhassa testamentissa, kuten Abelin surma, Iisakin sitominen, Joosefin myyminen, Daavidin vainoaminen ja profeettojen kärsimykset;[17] sekä ihmiskunnan lunastaminen Kristuksen kautta.[18]

Tästä Meliton siirtyy käsittelemään Kristuksen kuolemaa. Hän korostaa sitä, että Jeesus murhattiin ja tämän teki ”Israel”, jolla nimellä hän viittaa juutalaisiin. Meliton torjuu sen näkemyksen, ettei juutalaisia voi syyttää Jeesuksen kuolemasta, koska tämän oli kärsittävä ja kuoltava, jotta ennustukset toteutuisivat. Hänen mukaansa Jeesuksen piti kyllä kärsiä ja kuolla, mutta kärsimyksen ja kuoleman aiheuttajien ei tarvinnut olla juutalaisia vaan muukalaisia. Jeesus surmattiin samaan aikaan kun juutalaiset juhlivat, tunnistamatta Herraansa ja Luojaansa.[19]

Meliton haastaa juutalaiset ikään kuin oikeuteen teostaan ja alkaa etsiä näille oikeudenmukaista tuomiota.[20] Puhe muistuttaa tuon ajan oikeudellista syytöspuhetta.[1] Syyte koskee siis päinvalossa ja keskellä kaupunkia tehtyä murhaa. Todistajiksi Meliton kutsuu kaikki pakanakansat. Tuomioksi luetaan kuolemantuomio:[21]

»Sinä hylkäsit Herran / hän kadotti sinut / sinä syöksit Herran / sinut syöstiin maahan. / Sinä makaat kuolleena / hän nousi kuolleista / ja astui ylös taivasten korkeuksiin.[22]»

Näin Meliton esittää juutalaiset vastuullisina ”Jumalan surmaamisesta”[23] ja teksti vaikuttaa muutenkin juutalaisvihamieliseltä. Tämän vuoksi Meliton on joskus nähty yhtenä niistä kirkkoisistä, joiden tekstit olisivat olleet vaikuttamassa siihen ilmapiiriin, jonka pohjalta juutalaisvainot myöhemmin syntyivät. On kuitenkin huomautettu, että Meliton kuitenkin identifioi itsensä osaksi juutalaista perinnettä, mikä näkyy myös hänen kvartodesimaaniudessaan, eikä pitänyt oman aikansa juutalaisia vastuullisina esi-isiensä virheistä. Sen sijaan hän kutsui juutalaiset tekemään parannuksen synneistään muiden tavoin.[24][25] Siksi häntä ei voida pitää juutalaisvastaisena sanan nykyisessä antisemitistisessä merkityksessä. Teoksen suomentanut Jukka Thurén huomauttaa, ettei Melitonin purkaus juutalaisia vastaan ole sen vihamielisempi kuin mitä Vanhan testamentin profeetoilta ja Uudesta testamentista voidaan löytää.[1]

Saarnansa lopuksi Meliton ylistää Kristuksen lopullista voittoa ja kunniaa.[26]

Juutalaisille Pääsiäinen on pelastumisen juhla, lammas teurastetaan ja Karitsan veri, jolla ovenpielet vihmottiin, kuvaa pelastumista tulevalta kuolemalta.

Kun vietämme pääsisäistä, niin on hyvä muistaa, että lampaan veri vuodatettiin Pelastuksen tähden, koska Jumala käski tehdä niin. Jumala siis pelasti kansansa tuon veren suojaamana.
Kysymys on kokoajan Uskosta Jumalan Sanaan, Kristukseen.

Kun me uskomme, niin Jeesuksen Veri suojaa meidät iankaikkiselta kuolemalta, näin olemme suojassa, kun nykyinen maailma tuhoutuu ja synti hävitetään lopullisesti.
Kuka voi täysin ymmärtää Jumalan työn Kristuksessa? Ihmeellinen on uskon salaisuus.

Päivän mannassa jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä.

Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti. (Matt. 26:38)

Oi Jumala! Minkä tähden murehtii Herrani Jeesus Kristus? Miksi hän kärsii? Onhan hän aivan synnitön, pyhä ja vanhurskas. Oi, se kaikki tapahtuu maailman syntien tähden! Jumala pani ne hänen hartioilleen, ne painavat ja ahdistavat häntä. Mitä minun on tästä ajateltava? Ajattelen ja uskon todeksi, että koska Jumala pani minun syntini hänen päälleen, minä olen niistä vapaa. Olkoon tämä siis sinulle lohdutukseksi voidaksesi olla varma siitä, että Kristus on ottanut kantaakseen ja maksanut syntisi. Kuinka muutoin niin suuri kauhistus yllättäisi hänet.

Jos syntisi siis ovat Kristuksen päällä, ole sydämestäsi tyytyväinen. Ne ovat oikeassa paikassa. Sinun päälläsi ne eivät ole oikeassa paikassa, sillä sinä ja kaikki ihmiset ovat liian heikkoja kantamaan edes yhtä ainoaa syntiä. Anna siis niiden olla Kristuksen päällä ja katso, mihin hän ne kantaa. Hän vie ne mukanaan ristille, jopa kuolee niiden tähden. Kolmantena päivänä hän näyttäytyy synnin, kuoleman ja perkeleen Herrana ja voittajana. Turhaan ne koettelivat voimiaan häntä vastaan. Lohduta tällä itseäsi ja kiitä Jumalaa siitä sanomattomasta armosta, että hän otti sinulta pois sen raskaan kuorman, joka olisi vienyt sinut helvetin syvyyteen, ja pani sen Poikansa päälle.

Mannaa Jumalan lapsille; Martti Luther

Toisen uskonkappaleen selitykseen ja sen opetukseen mukaan. Mutta meillä on lääke kaikkia syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sen sanoja olemme opetelleet ja toistaneet rippikoulussa ja sen jälkeisen ajan: ”Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.”

Siinä turva ihmiselle, jolla ei ole ansioita vaan on niin paljon pahaa kun olemme rikkoneet kaikessa Jumalan tahdon: Mutta siinä on turvamme,että Jeesus on ottanut niskoilleen minun syntini, maksanut minun laskuni ja pessyt minut puhtaaksi Jumalan edessä. Se merkitsee sitä, että Jumala ei olekaan käntynyt selkääsä koko syntisestä maailmasta.

Vaan on kääntynyt meihin päin ja ottaa vastaan kaikki, jotka tulevat Jeesuksen avaamaa tietä hänen luokseen.Jos tämä tie ei kelpaa on omaa syy jos jää talaisin maailman lavealle tielle. Risti osoittaa Jumalan vihan syntiä kohtaan, sillä näin valtavasti oli synti rikkonut välit Jumalan ja ihmisen välillä, ettei mikään muu auttanut. Mutta ennen kaikkea ristiltä säteilee Jumalan rakkaus.

” Oli Golgata kauhun paikka,karu kylmä kuin kuolema ja nyt keskellä synnin pauhun, se on kallio turvassa.
Pojan harteille synnin taakka Isän tahdosta pantu on. Hänet helvetin pohjaan saakka ajaa vaatimus tuomion.
Verikarpalot tihkuu päästä moni itkuun jo purskahtaa. Pyhä Jumala vain ei säästä tätä kuoleman kulkijaa.
Siten Jumala meille näytti, miten synti on hirmuinen: ihan helvetin tuskin täytti oman poikansa sydämmen.
Pyhä alttari, kallis risti, olit tuomion koston puu, ja nyt kauttasi kaunihisti Isän rakkaus kirkastuu,
Välimiehenä Jeesus kannoit minun syntini ristille. Pyhän kasteeni kautta annoit tämän lahjan myös minulle.
Yhä muista neuvo,puolla, minut kiinnitä itseesi. Kukat kauneimmat maan saa kuolla, kunhan vain näen kasvosi.”
( SK 46, August Jaakkola 1926 )

Laitetaanpa tämäkin linkki tähän:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Johannes_Krysostomoksen_p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4issaarna