Viime viikko oli hiljainen viikko. Nyt on pääsiäisviikko. Pääsiäisviikkoa kutsutaan myös valkoiseksi viikoksi. Nimitys tulee joukkokasteiden ajalta. Kyläkunnittain ihmisiä oli kääntynyt. He saivat kasteen pääsiäisyönä. Sen jälkeen he kantoivat kastepukua eli albaa koko viikon aina lauantaihin asti. Kylän raiteilla liikkui lukuisia valkopukuisia. Tästä näkymästä on peräisin nimitys valkoinen viikko.
Pääsiäisviikon keskiviikon epistola on Pietarin helluntaisaarnasta. Helluntai oli juutalaisten suuri pyhä. Ihmisiä tuli eri puolilta maailmaa Jerusalemiin juhlaa viettämään. Liturgisia hetkipalveluksia vietettiin pitkin päivää. Yhdessä näistä Pietarin tehtävänä oli saarnata. Näissä yleensä liturgia laulettiin hepreaksi ja saarna pidettiin arameaksi.
Saarnassaan Pietari viittasi Jeesukseen, joka oli tapettu, mutta noussut kuolleista. Kansan johtajat olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan, mutta kuolema ei ollut Jeesusta voittanut. Opetuslapset olivat kohdanneet Jeesuksen elämään nousseena. Kuolema oli voitettu. Opetuslapset saattoivat esiintyä Jeesuksen voiton todistajina täydessä voimassa, ylösnousemuksen voimassa, Pyhän Hengen voimassa.
Muistamme tuon liturgian hyvin, koska silloin Pyhä Henki laskeutui tulisina kielinä opetuslasten ylle. Kielillä puhuminen esiintyi selkokielisenä julistuksena jokaisen omalla äidinkielellä.
Juutalaisessa perinteessä kerrotaan muistakin samantapaisista ilmiöistä. Yleensä ne olivat tapahtuneet kolmannen tekstin lukemisen aikana.
Aluksi oli luettu Lakia eli Tooraa eli kappale Mooseksen kirjoista.
Sitten oli luettu Profeettoja eli Nevi’imiä, johon kuului mm. Joosuan ja Samuelin kirjat sekä monia muitakin Vanhan testamentin tekstejä.
Kolmas lukukappale oli Ketuvim eli Kirjoitukset, näihin kuuluivat mm. Psalmit, Ruutin ja Danielin, Aikakirjat jne.
Voimme olettaa että ensimmäisenä kristillisenä helluntaina tapahtunut Pyhän Hengen liekkien laskeutuminen tapahtui juuri Kirjoitusten lukemisen aikana, koska toisissa vastaavien tuli-ilmiöiden esiintyminen eli Shekinan eli Jumalan Hengen läsnäolo oli kuvattu Kirjoitusten lukemisen aikana tapahtuneeksi.
Tämän päivän eli pääsiäisviikon keskiviikon tekstit voi lukea osoitteessa:
http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0046#Ivsk1
Matias, Mariot järven therapeutit olivat siis parantajia, mistä sana therapeutit. Sana on läheinen verbille asija eli myös parntaa, josta jotkut johtavat nimen essealaiset. Nämä olivat myös kuuluja parantamiskyvyistään. Eusebios kutsuu Filonin kuvaamia therapeutteja ’meikäläisiksi’ eli kristityiksi..ja Filon kuva heidät essealaisiksi..
Erikseen on vielä Elefantinen saaren juutalaisten eristäytynyt ryhmä.
Seppo
1.
Sanan therapeuō perusmerkitys on ”palvella”, ”pitää huolta” ja aivan erityisesti palvella jumalia tai Jumalaa.
Tuosta huolen pitämisen merkityksestä sitten on vähitellen tullut johdettu erityinen merkitys ”pitää huolta sairaista”.
Varsinainen lääkäri eli parantaja sana on kreikaksi
iatros , ἰατρός, οῦ, ὁ.
Terapeutti -liikkeen keskuudessa heidän nimensä merkitsee ensisijaisesti hengellisesti tervettä elämää. He olivat ”Jumalan palvelijoita”, jotka osallistuivat _ j u m a l a n p a l v e l u k s e e n _ erittäin ahkerasti. Latinaksi heitä kutsuttiin paitsi nimellä ”therapaetae” myös ”cultores” = ”jumalanpalvelukseen osallistujiksi”.
2.
Filonin nimiin pannussa tekstissä terapeutit olivat nimenomaan eri liike kuin essealaiset. Teksti panee terapeutit ja essealaiset vastakohdikseen. Jos tuosta tekstistä missä asiasta puhutaan vetää sellaisen johtopäätöksen että kyse olisi samasta liikkeestä niin virhe on yhtä suuri kuin väittäisi äärivasemmistoa ja äärioikeistoa samaksi liikkeeksi. Tuo jako toiminnallisen ja mietiskelevän elämänmuodon välillä oli muinaisessa kreikkalaisessa maailmassa vähintään yhtä iso.
Toki olen löytänyt yhden omana aikanaan oppineen mutta nykyisin jo ajastaan ohi menneen kirjan, jossa essealaiset ja terapeutit katsotaan samaksi liikkeeksi. Se on vuodelta 1821.
Johann Joachim Bellermann: Geschichtliche Nachrichten aus dem Alterthume über Essäer und Therapeuten. Maurer, Berlin 1821
Sitä voi lukea osoitteesta: https://archive.org/stream/geschichtlichena00belluoft#page/n3/mode/2up
3.
Jeesuksen aikana ja häntä seuranneina vuosikymmeninä juutalaisuudessa oli toistakymmentä eri suuntausta, joista osa oli lähempänä toisiaan ja osa niin kaukana toisistaan että ne jopa sotivat keskenään.
Olenaista on Matias että threpautitti-käsite viittasi m y ö s fyysiseen parantamiseen, edelleen sana asya merkitsee aramean kielessä lääkäriä. Luukas olikin mitä todennäköisimmin juuri essealainen lääkäri.
Mariotis-järven therapeuttien on sanottu eroneen essealaisista, koska heidän joukoissaan oli myös naisia. Mutta mutta; olihan naisia myös ns. village-essealaistenkin joukossa.
Tietenkin essealaistenkin ryhmittymissä oli erovaisuuksia. Samanhenkisyys nousee kuitenkin masiivisista samuuksista ei joistan satunaisista eroista.
Sinisalo ja Saarinen olivat esim. toki molemmat kommunisteja vaikka puheistaan voisi päätellä etteivät olisi olleet saman aatten alla-
Seppo
Therapon sanaa käytettiin Septuagintassa ’äbäd eli orja tai palvelija sanan vastineena.
Puheet siitä että Luukas olisi essealainen on urbaanilegenda. Sillä ei ole kannatusta asiaa tuntevien joukossa.
Matias, Septuanginta on heprealaisten kieltentutkijoiden mukaan huono käännös ja monet heprealaiset ovat hylänneet sen. Siksi toiseksi se, että therapon sana on käyttety palvelijasta ei estä sitä käytetyn parantajasta.
Luukas oli lääkäri, nimi tulee latinan sanasta LUX (valo vrt valon lapset) ja taustalla saattaa olla Arius Calpurnius Piso (Lucius Calpurnius Pisojen sukua) alias Josephus Flavius alias essealainen sotilaslääkäri.
Reuchlinin mukaan juutalais-rooomalainen Josefus Flavius, joka oli toiminut essealaisten parissa, alias Arius Piso alias tecton Joosef alias Luukas alias Kornelius pyrki luomaan siltaa juutalaisten ja roomalaisten välille ja tätä varten hän loi mm. kuvitteellisen Paavalin. Siksi Paavali ja Luukas eivät asetu roomalaisia vastaan ja siksi Jeesus käskee antamaan ”keisarille mikä keisarin on” ja käskee panemaan ”miekan tuppeen” sillä joka ”miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu”. Piso varoittaa juutalaisia ryhtymästä kapinaan, mutta varoitus ei toimi ja niin syttyvät juutalaissodat, joista samainen Piso-Josefus Flavius sitten kirjoittaa kuuluisat teoksensa.
Seppo
Valitettavasti tämänkertainen tekstisi sekottaa kaikki historialliset palaset täydelliseksi sekasotkuksi. Koko jutussasi ei ole päätä eikä häntää. Niin vähän sen palaset sopivat toistensa kanssa samaan tarinaan.
Toki jokainen Vanhan testamentin tutkija on tietoinen, että juutalaiset ovat tehneet myös toisia käännöksiä heprealaisesta ja aramealaisesta alkutekstistä.
Nämä käännökset otetaan huomioon kun vanhojen käännösten kysymyksistä tehdään tutkimusta. Tutkimuksen pääpaino on ollut ja tulee edelleenkin pysymään Septuagintassa ( LXX ) monestakin syystä.
Ensinnäkin se on muutama vuosisata vanhempi kuin nuo toiset. Toiseksi se on kristinuskon vanha Raamattu, koska alkukirkon levitessä ympäri Rooman valtakuntaa nimenomaan LXX oli käytössä oleva Raamattu. Olihan Juudean ja sen ympäristön arameaa puhuvia juutalaisia tuohon aikaan noin 1,5 miljoonaa, mutta ympäri Rooman valtakuntaa olevia kreikkaa puhuvia juutalaisia noin 7-9 miljoonaa, ja Septuaginta oli heidän Raamattunsa.
Kun sitten nuo arameaa puhuvan väestön ihmiset halusivat oman tyylisensä käännöksen niin niitä syntyi. Niiden suurin anti on kuitenkin suuriin siinä että niiden pohjana käytettyjen eri käsikirjoitusten lukutavat kertovat minkälaisia erilaisia käsikirjoituksia oli kääntäjien käytössä ollut.
Septuaginta on useiden kääntäjien yhteisyritys. Se on helposti nähtävissä. Esim keskellä 2. Mooseksen kirjaa erään heprealaisen sanan kreikkalainen vastine muuttui toiseksi. Ennen tuota taitetta oli johdonmukaisesti käytössä yksi sana ja tuon taitteen jälkeen johdonmukaisesti toinen sana. Selitys on yksinkertainen. Tuon taitteen kohdalta on käännöstyö jaettu kahden kääntäjän kesken.
Muuten
Suomalainen Septuagintatutkimus on maailman huippua. Septuagintaan erikoistuneet Ilmari Soisalon-Soininen, Raija Sollamo ja Anneli Aejmelaeus esim ovat kukin olleet Helsingin yliopiston vanhan testamentin eksegetiikan professorina.
Pään ja hännän yo tulkinnalle ovat antaneet teologian tohtorit Barbara Thiering ja Johannes Lehman ja tutkija Abelaire Reuchlin. Luukkaan ja Josefuksen teksteissä on esim. hämmästyttävä määrä samuuksia:
https://bibleapologetics.wordpress.com/2011/04/23/did-luke-use-josephus-when-writing-acts-2/
Seppo
1) Tiedät itsekin että Barbara Thieringin teorioita on pidetty liiaksi fakta-aineistosta irralleen ajautuneena. Lennokkaita teorioita, mutteivat kohtaa todellisuutta.
2) Johannes Lehmannin tuotanto on populistista, missä mutkat oikaistaan suoriksi ja vähänkin samantapaisilta vaikuttavat lauseet luetaan ilman muuta samoiksi vaikka ne kuinka perusteellisestikin olisivat toistensa vastakohtia tai ainakin täysin eri suuntiin meneviä lauseita.
Olen lukenut Lehmannin kirjan ja todennut sen köykäiseksi ja monia tekstejä väärin ymmärtäväksi.
Netistä voi lukea pienen jutun esim osoitteesta: http://www.desiringgod.org/articles/was-qumran-the-cradle-of-christianity
3) Täysin omiaan päästelee Abelard Reuchlin (pseudonym), The True Authorship of the New Testament, (Kent, WA: self-published 1979), jonka fantasialuomuksia ei kukaan asioita tunteva ota tosissaan. Niin paljon ne viiraavat historian todellisuudesta.
4) Viittaamassasi osoitteessa käydyssä täysin villissä keskustelussa täysin huuhaasta muutamaan asialliseen artikkeliin menevät kirjoituksen vilisevät sekaisin keskenään.
Asiallista tietoa Apostolien teoista saa esimerksi Åbo Academin professorin kirjasta: Jukka Thuren – Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot.
Ihan pätevää tekstiä on myös Evald Lövestamin teos Apostlagärningarna.
Nyttemmin jo vanha mutta edelleen paljon asiaa sisältävä on Aimo T. Nikolaisen selitysteos Apostolien teot.
Suosittelen että aikaa kannattaa käyttää asiaa pätevien ja asian tuntevien tutkijoitten teoksiin eikä kaiken maailman virvatulien perässä juoksemiseen.
Aikanaqn mm. Kepler ja Galilei edustivat konsensus-tieteilijöidenenemmistölle vähemmistöhuuhareita…
Tieteneen ja tutkimusken kehitys eteenpäin edellyttää usein teorioita vanhan paradigman alta, ei vain itseään toistavaa vanhan paradigman päällä olevaa rusettiluistelua, missä luistelijat lähinnä vain esiintyvät ’veljellisesti’ toisilleen luomatta mitään uutta.
Luova nostaa myös uusia kysymyksiä vanhoista vastauksista eikä aina yritä uusia tai samoja vastauksia vanhoihin kysymyksiin.
Kummankin sekä Keplerin että Galilein tutkimusten pohjalla oli vuosituhansien tutkimuksen historian antama aineisto ja tuon aineiston johdonmukainen analysointi faktatiedoissa tiukasti pysyen. Tämän vakavan reaalisen aineiston pohjalta syntyivät ne johtopäätökset, jotka sitten murtautuivat uusia uria luomaan.
Esittelemäsi tutkijat puolestaan jättävät syrjään tiukasti lähdeaineiston parissa työskentelyn ja aivan ennen aikojaan lähtevät liihottelemaan omien haaveidensa vietäväksi. Näin heidän ajatuksiltaan puuttuvat riittävän tarkat lähteisiin paneutumiset ja seurauksena on tuulen tavoittelun tapainen leijailu tyhjän päällä. Niinpä välillä tuntuu tällaisiin muka uusiin teorioihin törmätessään että Arto Paasilinnan romaani Liikemies Liljeroosin ilmalaivat teoksessa jalat pysyvät tukevammin maan pinnalla kuin noiden haaveilijoitten muka-uusissa teorioissa, missä villiinnytään omille teille kohta kun yksi yksityiskohta on napattu jostain ja toinen vielä on hakusessa.
On myös huomattava että kun viittaa johonkin historialliseen tekstiin niin ei riitä että viittaa sellaisen olemassaoloon, vaan on myös ymmärrettävä mitä tuo teksti ihan oikeasti haluaa sanoa. Vasta sitten siitä voi ruveta tekemään johtopäätöksiä suurempien linjojen hahmotteluksi.
Niinpä jos haluaa saada aikaan ihan oikeita edistysaskeleita tutkimuksessa ja uudistaa kehitystä, niin ensiksi on tunnettava vanhat tähänastiset tutkimukset ja niiden tulokset riittävän hyvin. Vasta sitten on mahdollista päästä eteenpäin ilman että juuttuu samoihin ansoihin mihin aikaisemmat sukupolvet ovat langenneet. Nimittäin se joka ei tunne aikaisempaa tutkimuksen historiaa on tuomittu toistamaan kaikki aikaisempien aikojen virheet omissa tutkimuksissaan.
Seppo
Joskus tekisi hyvää katsoa edes alustavasti onko yleensä joku tyyppi jossain tekstissä historiallisesti todellinen vaiko kuvitteellinen. Google haku ei anna varmaa tulosta, joten yksinään ole mikään lopullinen tae mutta toisinaan saattaa antaa käteen edes joitain suuntaviittoja mistä olisi jatkettava tutkimista.
Tein nimittäin Google haun mainitsemastasi henkilöstä ja tulos oli tämä.
The page ”Arius Calpurnius Piso” does not exist.
Tämä väite sopii siihen kokonaiskuvaan missä lähteesi sekottaa yhteen keskenään täysin eri puolilta muinaista histroiaa olevia ihmisiä, sukuja ja tapahtumia yhdeksi sotkuksi ja yrittää liimata näin yhteen kuulumattomia tarinoita keksimällä erikeeperiksi satuiltuja henkilöitä.
Arius-nimitys tulee Abelairen teksteissä perustelluksi.
http://www.bibliotecapleyades.net/sociopolitica/esp_sociopol_piso07.htm